Yksilapsiset perheet

Vierailija kirjoitti:

Hyvät puolet: ei tarvitse paljoa tilaa eikä mene paljoa rahaa, matkustaminen halvempaa kuin olisi useamman lapsen kanssa, julkisilla helppo kulkea yhden pienen lapsen kanssa (yli 5-vuotiaiden lasten kanssahan tällä ei olisi mitään merkitystä, eli tämä on plussaa vain ihan pienen kanssa), ei tarvitse kuunnella sisarusten tappelua/selvitellä sisarusten tappeluita

Huonot puolet:

- ainoa lapsi on tarvitsevampi, eli on enempi "äitiäitiäiti" ja riippuvaisempi kavereiden seurasta kuin ne joilla on sisarus/sisaruksia keiden kanssa leikkiä silloinkin kun kaverit ei voi olla

- vähemmän elämää ympärillä

- vähemmän tarkkailtavaa ja vanhemman näkökulmasta mielenkiintoista seurailtavaa (millainen lapsi on, millaiseksi lapsi kehittyy jne.)

- tylsempää

- lapsesta tulee helpommin itsekkäämpi (kaveripiirissä kyllä huomaa, ketkä ovat ainoita lapsia)

Noista huonoista puolista viimeinen ei pidä paikkansa ja loput ovat mielestäni vain hyviä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itse ainoa lapsi ja todellakin nautin. Vanhempien jakamaton huomio ja varaa maksaa harrastukset ja matkat koska ei ole kuin yksi suu ruokittavana.

Ystävälläni on 8 sisarusta ja aina pitää olla lapsenvahtina jne.

N19

Mutta tuolla kaverillasi on paljon mielenkiintoisemmat ja hauskemmat joulut ja muut juhlapyhät, sisarusten keskeiset hauskanpidot ja muut.

Mikä sisarusten keskeinen hauskanpito? Ei kaikilla ole mitään yhteistä sisarusten kanssa. Ei se mikään itsestäänselvyys ole, että pidettäisiin lähellekään samoja asioita hauskanpitona.

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena kasvanut tässä kommentoi:

En osaa ottaa luonnostaan toisia huomioon, ja siitä on seurannut noloja tilanteita. Olisin näiltä säästynyt, jos olisi pitänyt jo lapsena opetella sisarusten kanssa. Toisaalta en myöskään osaa pitää puoliani ja olen antelias. Tämä on hyväkin ominaisuus, mutta huomaan kuinka sisarusten kanssa kasvaneet etenevät paremmin urallaan jne.

Kaipaisin muita jakamaan vanhempieni asioiden hoitoa. Esim. jäljellä olevan vanhemman muistisairauteen liittyvät asiat hoidan yksin. Perinnönjaossa olen toki myös yksin, ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa.

Itse olen hankkinut useamman lapsen, koska se oman kokemukseni pohjalta on lapselle parempi vaihtoehto. On hauska seurata, kun he touhuavat keskenään.

Onpa muuten jännä kuinka 99% yhden lapsen äideistä vakuuttaa suu vaahdossa kuinka yksilapsisissa perheissä asiat ovat lapsen kannalta parhaiten. Kuitenkin noin 50+% ainokaisina kasvaneista kertoo olleensa lapsena yksinäinen tai omien vanhempien vanhetessa haikailevansa, että sisarus olisi kuitenkin ollut parempi kuin ei sisarusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena kasvanut tässä kommentoi:

En osaa ottaa luonnostaan toisia huomioon, ja siitä on seurannut noloja tilanteita. Olisin näiltä säästynyt, jos olisi pitänyt jo lapsena opetella sisarusten kanssa. Toisaalta en myöskään osaa pitää puoliani ja olen antelias. Tämä on hyväkin ominaisuus, mutta huomaan kuinka sisarusten kanssa kasvaneet etenevät paremmin urallaan jne.

Kaipaisin muita jakamaan vanhempieni asioiden hoitoa. Esim. jäljellä olevan vanhemman muistisairauteen liittyvät asiat hoidan yksin. Perinnönjaossa olen toki myös yksin, ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa.

Itse olen hankkinut useamman lapsen, koska se oman kokemukseni pohjalta on lapselle parempi vaihtoehto. On hauska seurata, kun he touhuavat keskenään.

Onpa muuten jännä kuinka 99% yhden lapsen äideistä vakuuttaa suu vaahdossa kuinka yksilapsisissa perheissä asiat ovat lapsen kannalta parhaiten. Kuitenkin noin 50+% ainokaisina kasvaneista kertoo olleensa lapsena yksinäinen tai omien vanhempien vanhetessa haikailevansa, että sisarus olisi kuitenkin ollut parempi kuin ei sisarusta.

Ainoa lapsi ei voi tietää millaista on elää sisarusten kanssa ja haaveilee siitä. Moni yhden lapsen vanhempi on kärsinyt sisaruksistaan eikä halua lapselleen samaa. Molemmat osapuolet helposti romantisoivat haaveitaan ja sitä mitä pitävät parempana vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena kasvanut tässä kommentoi:

En osaa ottaa luonnostaan toisia huomioon, ja siitä on seurannut noloja tilanteita. Olisin näiltä säästynyt, jos olisi pitänyt jo lapsena opetella sisarusten kanssa. Toisaalta en myöskään osaa pitää puoliani ja olen antelias. Tämä on hyväkin ominaisuus, mutta huomaan kuinka sisarusten kanssa kasvaneet etenevät paremmin urallaan jne.

Kaipaisin muita jakamaan vanhempieni asioiden hoitoa. Esim. jäljellä olevan vanhemman muistisairauteen liittyvät asiat hoidan yksin. Perinnönjaossa olen toki myös yksin, ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa.

Itse olen hankkinut useamman lapsen, koska se oman kokemukseni pohjalta on lapselle parempi vaihtoehto. On hauska seurata, kun he touhuavat keskenään.

Onpa muuten jännä kuinka 99% yhden lapsen äideistä vakuuttaa suu vaahdossa kuinka yksilapsisissa perheissä asiat ovat lapsen kannalta parhaiten. Kuitenkin noin 50+% ainokaisina kasvaneista kertoo olleensa lapsena yksinäinen tai omien vanhempien vanhetessa haikailevansa, että sisarus olisi kuitenkin ollut parempi kuin ei sisarusta.

Ainoa lapsi ei voi tietää millaista on elää sisarusten kanssa ja haaveilee siitä. Moni yhden lapsen vanhempi on kärsinyt sisaruksistaan eikä halua lapselleen samaa. Molemmat osapuolet helposti romantisoivat haaveitaan ja sitä mitä pitävät parempana vaihtoehtona.

En kyllä tunne ketään, kuka olisi toivonut olevansa ainoa lapsi. Ei edes se ystäväni, jolla on huonohkot välit veljeensä, tai viisilapsisen alkoholistiperheen keskimmäinen.

Olishan se kiva, että lapsella olis verkostoa aikuisena.

"Yksi vauvavuosi, yksi taaperovuoso jne."

No kyllä näin voi olla kahden tai useammankin kanssa.

T: kaksosten äiti

Ainoalla lapsella on monesti melko haastavaa siinä vaiheessa, kun vanhemmat alkaa mennä huonoon kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

"Yksi vauvavuosi, yksi taaperovuoso jne."

No kyllä näin voi olla kahden tai useammankin kanssa.

T: kaksosten äiti

Voi toki. Mutta ei sitä voi päättää saako kaksoset vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olishan se kiva, että lapsella olis verkostoa aikuisena.

ei sisarukset ole siitä tae.

Parempi verkosto ystävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä tulee mieleen näin ainoana lapsena, joka ei itse halua lisääntyä, niin isovanhemmaksi tulo on epävarmempaa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa tai vahingossa saa lapsia, niin jos on itsellä 3 lasta, niin todennäköisesti ainakin yksi niistä lisääntyy. Jos on vain yksi ja se sattuu olemaan niitä, jotka ei halua, niin kaikki toivo on menetetty. Minä toivon vielä pitkälle aikuisuuteen, että isäni saisi uuden puolisonsa kanssa lapsia, koska tiesin etten halua lapsia. Isäni onkin usein kysellyt lapsenlapsista.

Miehen tädillä on kolme aikuista lasta (nuorin jo yli 30) eikä yhdelläkään ole lapsia. Kaksi vanhinta on julistautunut velaksi ja nuorin on ehkä sen tyyppinen, että parisuhde ei onnistu.

Ei mikään takaa, että kukaan lapsia haluaisi tai voisi saada, mutta jos kokee, että lapsenlapset olisi itselle tärkeä asia, niin useampi lapsi lisää mahdollisuuksia aika paljon verrattuna vain yhteen. Ei toki kannata siihen ripustautua ja antaa lasten elää omaa elämäänsä, mutta on mielestäni kohtuutonta laittaa sitä painetta omalle lapselle, jos itsekin on lapsia vain yhden tehnyt. Mielestäni vaan mummoudesta tai vaariudesta haaveilevien kannattaa ottaa tämäkin asia huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule perintöriitoja, jos on vain yksi rintaperillinen eli lapsi.

Ei niin. Siinä pääsee helpolla. Mutta vanhempien kuoltua ainoa lapsi on yksin maailmassa. Vanhemmat saattavat elää hyvinkin vanhaksi, mutta osa ei elä. Ainoalla lapsella ei ole ketään, joka tuntee hänen taustansa tai jonka kanssa voi muistella lapsuutta. Hyvät ystävät voivat korvata sisarusten puutteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tule perintöriitoja, jos on vain yksi rintaperillinen eli lapsi.

Ei niin. Siinä pääsee helpolla. Mutta vanhempien kuoltua ainoa lapsi on yksin maailmassa. Vanhemmat saattavat elää hyvinkin vanhaksi, mutta osa ei elä. Ainoalla lapsella ei ole ketään, joka tuntee hänen taustansa tai jonka kanssa voi muistella lapsuutta. Hyvät ystävät voivat korvata sisarusten puutteen.

Osalla on sukulaisia joiden kanssa voi hyvinkin muistella. Esim. itse muistelen vanhoja paljon enemmä sukulaisteni kuin siskoni kanssa (jota aihe ei juurikaan kiinnosta)

Olen niin kiitollinen että viimein saimme tuon ainokaisemme.

Ihan kuin täällä kuviteltais että kaiken voi itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena kasvanut tässä kommentoi:

En osaa ottaa luonnostaan toisia huomioon, ja siitä on seurannut noloja tilanteita. Olisin näiltä säästynyt, jos olisi pitänyt jo lapsena opetella sisarusten kanssa. Toisaalta en myöskään osaa pitää puoliani ja olen antelias. Tämä on hyväkin ominaisuus, mutta huomaan kuinka sisarusten kanssa kasvaneet etenevät paremmin urallaan jne.

Kaipaisin muita jakamaan vanhempieni asioiden hoitoa. Esim. jäljellä olevan vanhemman muistisairauteen liittyvät asiat hoidan yksin. Perinnönjaossa olen toki myös yksin, ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa.

Itse olen hankkinut useamman lapsen, koska se oman kokemukseni pohjalta on lapselle parempi vaihtoehto. On hauska seurata, kun he touhuavat keskenään.

Onpa muuten jännä kuinka 99% yhden lapsen äideistä vakuuttaa suu vaahdossa kuinka yksilapsisissa perheissä asiat ovat lapsen kannalta parhaiten. Kuitenkin noin 50+% ainokaisina kasvaneista kertoo olleensa lapsena yksinäinen tai omien vanhempien vanhetessa haikailevansa, että sisarus olisi kuitenkin ollut parempi kuin ei sisarusta.

Ja montako prostenttia on se määrä, joka ei juurikaan pidä yhteyttä sisaruksiinsa. 

 

Ja kun teimme perinnönjakoa sanoi 28 vuotta noita töitä tehnyt ihminen, että miellä oli ihmeelinen perunkirjoitus, kun kaikki meni niin sopuisasti - yleensä kuulema riidellään vaikka parista lusikasta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin kiitollinen että viimein saimme tuon ainokaisemme.

Ihan kuin täällä kuviteltais että kaiken voi itse päättää.

No näinpä. 

itselläni taas lapsen isä kuoli, kun odotin lasta, ja vaikka löysinkin elämääni uuden rakkauden, tuo aika näyttäytyi sellaisena mörkönä , etten uskaltautunut enää uudeen raskauteen ja vauva-aikaan.

Onneksi se oli myös miehelleni ok, ja on ollut todella hyvä "isäke" lapselleni. 

Ikävintä jos on vain yksi on se että jos hän sairastuu ja jää ulkopuolelle kaveripiiristä ja koulunkäynti myöhästyy. Meidän ainoalle lapselle on käynyt niin. 

Toinen juttu on se että äitikin on ollut niin sairas että toista lasta ei ole voitu ajatella edes. Eli kun sekä äiti että lapsi ovat sairaita (eri sairaudet) niin ei isälläkään ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä tulee mieleen näin ainoana lapsena, joka ei itse halua lisääntyä, niin isovanhemmaksi tulo on epävarmempaa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa tai vahingossa saa lapsia, niin jos on itsellä 3 lasta, niin todennäköisesti ainakin yksi niistä lisääntyy. Jos on vain yksi ja se sattuu olemaan niitä, jotka ei halua, niin kaikki toivo on menetetty. Minä toivon vielä pitkälle aikuisuuteen, että isäni saisi uuden puolisonsa kanssa lapsia, koska tiesin etten halua lapsia. Isäni onkin usein kysellyt lapsenlapsista.

Miehen tädillä on kolme aikuista lasta (nuorin jo yli 30) eikä yhdelläkään ole lapsia. Kaksi vanhinta on julistautunut velaksi ja nuorin on ehkä sen tyyppinen, että parisuhde ei onnistu.

Ei mikään takaa, että kukaan lapsia haluaisi tai voisi saada, mutta jos kokee, että lapsenlapset olisi itselle tärkeä asia, niin useampi lapsi lisää mahdollisuuksia aika paljon verrattuna vain yhteen. Ei toki kannata siihen ripustautua ja antaa lasten elää omaa elämäänsä, mutta on mielestäni kohtuutonta laittaa sitä painetta omalle lapselle, jos itsekin on lapsia vain yhden tehnyt. Mielestäni vaan mummoudesta tai vaariudesta haaveilevien kannattaa ottaa tämäkin asia huomioon.

Näin on. Mielestäni ei kellään aikuisten lasten vanhemmilla ole oikeutta painostaa jälkikasvuaaan tekemään lapsenlapsia. 

Minulla on jo kakskymppinen poika ja olen 60 mutta koska pojalla ei ole edes ammattia vielä niin en missään nimiessä toivo että hänestä tulisi ykskaks isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena kasvanut tässä kommentoi:

En osaa ottaa luonnostaan toisia huomioon, ja siitä on seurannut noloja tilanteita. Olisin näiltä säästynyt, jos olisi pitänyt jo lapsena opetella sisarusten kanssa. Toisaalta en myöskään osaa pitää puoliani ja olen antelias. Tämä on hyväkin ominaisuus, mutta huomaan kuinka sisarusten kanssa kasvaneet etenevät paremmin urallaan jne.

Kaipaisin muita jakamaan vanhempieni asioiden hoitoa. Esim. jäljellä olevan vanhemman muistisairauteen liittyvät asiat hoidan yksin. Perinnönjaossa olen toki myös yksin, ei tarvitse kiistellä kenenkään kanssa.

Itse olen hankkinut useamman lapsen, koska se oman kokemukseni pohjalta on lapselle parempi vaihtoehto. On hauska seurata, kun he touhuavat keskenään.

Onpa muuten jännä kuinka 99% yhden lapsen äideistä vakuuttaa suu vaahdossa kuinka yksilapsisissa perheissä asiat ovat lapsen kannalta parhaiten. Kuitenkin noin 50+% ainokaisina kasvaneista kertoo olleensa lapsena yksinäinen tai omien vanhempien vanhetessa haikailevansa, että sisarus olisi kuitenkin ollut parempi kuin ei sisarusta.

Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa monelle nuorelle aikuiselle on todellisuutta se, että ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä toista lasta "toiselle kaveriksi". Varallisuus, nykyisen työelämän epävarmuus ja vaatimukset sanelevat lapsiluvun. Juuri ja juuri pystytään tekemään se yksi.