Mitä muistat 90-luvun lama-ajasta?

Muistan, kuinka kylältä lähti palvelut. Pankki yksi toisensa jälkeen kaatui ja liikehuoneistoja jäi tyhjiksi. Poliisilaitoksen sivukonttori lakkautettiin. Koulussa sekaluokat yleistyivät ja kirjat kierrätettiin. Opettajia taisi olla myös lomautettuna.

Sitten muistan jotkut kansainväliset urheilukisat (EM?) Suomessa joissa Ilkka Kanerva piti puheen stadionilla. Sille buuattiin, koska oli työministerinä silloin ja työpaikoista oli huutava pula.

Omaan elämääni lama ei suuremmin vaikuttanut. Meillä ei muutenkaan rahalla juhlittu kun vain toinen vanhemmista kävi töissä. Työpaikka säilyi ja elämä porskutti uomillaan.

Valmistuin ammattiin -91, ja saman vuoden syksyllä sain pankilta kahden miljoonan markan laskun 2 viikon maksuajalla +18% viivästyskorolla konkurssiin menneen vanhempieni yrityksen lainojen takauksista.

Lipposen puheet ja uhoamiset ovat jääneet muistiin "Kyllä velat pitää maksaa", joka vaihtui Sundqvistin tapauksen jälkeen "Eihän ole tarkoitus kostaa (Sundqvistille)"...

Töihin pääsin myymällä itseni 2/3 normaalista palkkatasosta, ja siitä vei verottaja kolmasosan, vouti kolmasosan ja itselleni jäi kolmasosa.

Isä kuoli parin vuoden päästä syöpään ja äiti vaipui pillerihorrokseen useammaksi vuodeksi.

Elämässä ei juuri ollut muuta kuin työ ja sen tarkistaminen että äiti vielä hengittää.

2005 alussa pääsi sitten aloittamaan elämäänsä alusta, kunnes uusi lama vei taas kaiken.

Esikoulun aloitin -91. Ensin oli joka päivä, sitten muuttui että vain maanantaisin ja tiistaisin (jälkeen päin mietin että varmaan niistä säästö syistä) Siellä sai jugurtti-leipä välipalan vaikka oli koulun yhteydessä eikä päivähoitoa samassa. Omalle lapselle ei kuulunut ruokailu eskariin.
Ei näkynyt lama lapsuudessa vanhemmat ostivat ok talon -91 ja isäni on samassa työpaikassa edelleen..

Koulukirjat kierrätettiin mutta eikös niin tehdä tänäkin päivänä?

Perheemme teki juuri ennen lamaa miljoonaluokan yrityskauppoja joten säästyimme todellakin pahimmalta. En sitä tietenkään tuolloin tajunnut, elin kuplassa. Ja taisin olla ekaluokkalainen tms.

Kirjoja tosiaan kierrätettiin ja olikin juhlaa, jos koulussa sai käyttämättömän kirjan. Toisaalta oli myös hienoa saada jonkun hyvän tyypin vanha kirja itselleen.

Monien lasten vanhemmat erosivat ja alkoholi näkyi arjessa. Monien vanhemmilta loppui työt. Ainakin jonkun isä ampui itsensä. 

Mielestäni ketään ei kiusattu halvoista vaatteista tms., vaikka muuten koulukiusaamista toki esiintyi. Mieleeni on jäänyt, että ihmisillä oli ymmärrystä vaikeille elämäntilanteille ja muita jeesattiin. Meiltä hajosi pesukone niin, ettei se enää lingonnut. Sekin rakkine kuitenkin kelpasi tutullemme, joka oli juuri saanut potkut töistä ja oli pienen lapsen yh. Nykyään meno tuntuu olevan vähän erilaista.

Juu, pankki irtisanoi myös mieheni vanhempien yrityslainat ja maksuaikaa miljoonalle annettiin kaksi viikkoa. Mies sitten takaajana sitä vuosikausia velkajärjestelyssä maksoi, jo kun lama oli ohi ja muiden elämä meni eteenpäin. Toinen yrittäjä samalta paikkakunnalta ajoi rekan alle, häneltä jäi pienet lapset :( Silloin ei paljon poliitikot eikä pankit sääliä tunteneet yrittäjiä eikä velallisia kohtaan, eikä maksuista neuvoteltu.

Monikaan yrittäjä ei ollut itse toiminut vastuuttomasti, olipahan otettu vain vähän ulkomaista velkaa uusiin investointeihin. Kunnes alkoi lama ja omat saamiset jäi muilta yrittäjiltä saamatta, ja sitten vielä devalvoitiin. Se oli siinä.

Kirjoitin 1993, ja ei ollut töitä helppo saada. Sain siivoushommia, ja 1994-1995 olin kahdessakin eri työpaikassa ennen yliopistoon menemistä. Sitten lama alkoikin pikku hiljaa taittua siinä opiskellessa. Vanhempani olivat koko ajan töissä, joten ei sinällään heihin vaikuttanut. Itse kävin peruskouluni kultaisella 1980-luvulla, joten koen olleeni onnekas.

7 viikon kesäloman, kun lomarahat oli pakko vaihtaa vapaaksi

[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:25"]

Juu, pankki irtisanoi myös mieheni vanhempien yrityslainat ja maksuaikaa miljoonalle annettiin kaksi viikkoa. Mies sitten takaajana sitä vuosikausia velkajärjestelyssä maksoi, jo kun lama oli ohi ja muiden elämä meni eteenpäin. Toinen yrittäjä samalta paikkakunnalta ajoi rekan alle, häneltä jäi pienet lapset :( Silloin ei paljon poliitikot eikä pankit sääliä tunteneet yrittäjiä eikä velallisia kohtaan, eikä maksuista neuvoteltu.

Monikaan yrittäjä ei ollut itse toiminut vastuuttomasti, olipahan otettu vain vähän ulkomaista velkaa uusiin investointeihin. Kunnes alkoi lama ja omat saamiset jäi muilta yrittäjiltä saamatta, ja sitten vielä devalvoitiin. Se oli siinä.

[/quote]

Yksityisille kuluttajille myyvissä liikkeissä se käännepiste oli pankkilakko, eli pankkilakon myötä meni ihmisiltä uskallus, eikä kauppa enää käynyt, seuraavana vuonna alkoi konkurssiaalto, joka devalvoinnin ja sen seurausten myötä alkoi tuokkimaan itseään.

Olin sisaruksineni vähän alle kouluikäinen pahimpina lamavuosina, äiti hoiti meitä kolmea kotona ja isällä onneksi työpaikka yliopistolla säilyi. Olivat todella vähällä jäädä kahden asunnon loukkuun, ja saivat aiemman asunnon myytyä ihan pari viikkoa ennen pahimman kuplan puhkeamista. Kerrostalokolmiossa asuttiin viidestään, äiti ompeli kaikki talvivaatteemme ja bula-hattumme itse, käytiin taloyhtiön viikkosaunassa kaikkien muiden lapsiperheiden kanssa, herkkujälkiruoka oli itsetehtyä hyytelöä omatekoisesta puolukkamehusta. Mutta saatiin leluja uusina jouluna, ei kovin kalliita tosin. Käytiin kirjastoissa ja lähialueen vanhemmat ylläpitivät itse pientä luisteluplänttiä talvisin. Herne-maissi-paprikaa oli paljon ruoissa. :D

En muista mitään ihmeellistä. Ei se lama koskettanut meidän perhettä tai läheisiä mitenkään 1990-luvulla.

Nyt onkin sitten koskettanut ja oikein kunnolla tämä taantuma.

Koulukirjojen kierrätys, muistan vielä leimankin joka kirjassa oli "tämän kirjan omistaa" ja sitten muutama rivi viivoja. Nimiä oli aina enemmän kuin viivoja. Lukukauden alussa sai 2 lyijykynää ja 1 kumin, loput kustannettiin itse.
.
Kotona ruokaa tehtiin aina iso satsi kerralla, syötiin paljon keittoja ja puuroa. Koulussa ei tarjoiltu kuin keittopäivänä ruisleipää, muuten oli näkkäriä, leivänpäälle ei ollut ikinä mitään muuta kuin margariinia.
.
Lukukauden alussa sain uudet housut ja paidan, muuten kaikki oli aina käytettyä.
.
Vanhemmat oli aina töissä ja tekivät pitkää päivää, koska työpaikan menettäminen olisi ollut toinen vaihtoehto.
.
Kerran vuodessa tehtiin perheen kanssa reissu huvipuistoon, ulkomailla ei käyty.
.
Venäjältä tuotiin bensat ja tupakat.
.
Itse olen rahankäytön suhteen erittäin säästeliäs, ja uskon että perheemme selviää tästä taloustilanteesta, lapseni ovat onneksi vielä niin pieniä, eli tarpeetkaan eivät ole suuret, 5 vuotta eteenpäin ja tunnelma voi olla aivan toinen. Odottelen edelleen niitä työpaikkojen avautumista kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.... taitaa olla vain silmänlumetta nuo vapaat työpaikat....

Minäkin olin ala-asteella ja muistan kuinka "uudet" värikynät saatiin semmoisina sentin- parin pätkinä ja käytettiin aivan loppuun asti. Jos oli nuha, piti muistaa tuoda omat nenäliinat kotoa - koulun vessapaperiin ei saanut niistää. 

Synnyin 1988 eli en ihan hirveästi muista lama-ajasta. Mieleen jäi kuitenkin se, että käytännössä kaikki vaatteet olivat kirpparilta/tutuilta kierrätettyjä, polkupyöräkin oli käytetty.

Uutisissa puhuttiin lamasta, mutta en ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Vilkkaan mielikuvituksen omaavana likkana sitten sanoin veljelleni, että lama tarkoittaa kaikkien ihmisten tappamista :/ Mistähän ajatuksen repäisin...

Isällä oli töitä, äiti oli kotona minun ja pikkuveljeni kanssa. En muista, oliko isällä lomautuksia tms.

En mitään. Vanhemmillakin taisi olla ihan ok taloustilanne, muuttivat perheen kasvaessa toisen lapsensa saadessaan kerrostalosta paritaloonkin v.-90.

Tosin ite synnyin -91 eli en tietty niin paljoa voikaan muistaa... Mutta olen saanut sen kuvan ettei tuo meidän perheeseen oikein vaikuttanut. 

Ilmapiiri oli paljon ihmisystävällisempi ja lempeämpi kuin nykyisin, paitsi hajonneen NL:n alueelta tulevia naisia kohtaan. (Noin muutoin asenteet ja vaatimukset naisia kohtaan ovat huomattavasti kovemmat nykyisin - vain suhtautuminen virolaisiin ja venäläisiin on parantunut.)

elin yläaste-elämää, lama oli uutisissa, mutten paljoa noteerannut asiaa. Tosin perheemme ei elänyt mitään kasinotalouden juhlabuumia, joten kävin koulua tavalliseen tapaan muiden mukana. Luokkamme oli muutenkin boheemi. En osannut edes vaatia mitään hienoa. Sen muistan, että mulle riitti 100 mk farkut mutta nuorempi siskoni "joutui" ostamaan 600 mk farkut pysyäkseen piireissä mukana. Lama taittui 1995, tuli h&m ja ihmiset elinvoimastuivat. Henkisesti tämä taantuma tuntuu kurjemmalta kuin se ysärin syvä lama, koska luokkajako on syvempi, ei olla enää samanarvoisia tai pidetä toisistamme huolta. Laman myötä olen ehkä "ottanut takaisin" ja ostanut itselleni ne 600 mk farkut.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:30"]Markan kelluttamisen muistan hyvin. Kuulosti hupaisalle. Työttömyys jäi kanssa mieleen, tosin omat juoppovanhempani olivat olleet työttöminä jo sitä ennen, joten ei se lama muuttanut meikäläisen elämää suuntaan tai toiseen. Kaupungin vuokratalon muistakin asukeista suurin osa oli työttömiä ja osa kriminaaleja, meninki tietysti sen mukaista poliiseineen ja väkivaltoineen.  Olenkin aina ollut sitä mieltä, että koko käsite "laman lapset" on liioiteltu ja varsinkin nykyisten ongelmien selittely 25 vuoden takaisilla on naurettavaa ja kertoo vain siitä, miten toiset tekevät tikusta asian.  Terveisin lastenkodissakin ollut vittumaisen lapsuuden omaava, joka on aikuisikänsä käynyt töissä normaalisti ja pitänyt turpansa kiinni menneistä. [/quote] Sinä et ole käsitellyt menneisyyttäsi, mutta menneisyys tulee ottamaan sinut kiinni. Halaus <3 T. Laman lapsi, joka selviytyi, mutta tarvitsi siihen paljon apua

[/quote]

Ei se minua enää kiinni ota, ne asiat olen hiljaisuudessa käsitellyt ja pystynyt hautaamaan. Ja kyseessä ei ole lama, vaan lapsuushelvetti muistoineen, joka olisi toteutunut satavarmasti ilman lamaakin. Huonotkin kortit voi pelata vähän paremmin, jos on tahtoa ja luonnetta

Kiitos sydämestä.

[/quote]

Me ihmiset olemme erilaisia. Oman itsensä käyttäminen mittapuuna on asioiden ja ihmisten yksinkertaistamista.

Olen iloinen puolestasi, siitä, että olet selvinnyt vaikeista asioista kompastumatta. Toivon sinulta kuitenkin ymmärrystä niille, jotka vaikeudet ovat nitistäneet, tavalla tai toisella.

Hyvää kesää ja onnea ja iloa elämääsi jatkossakin.

Televisiosta tuli lakkauttamisuutisia firmoista vähän väliä. Myös oman työpaikkani lakkauttaminen ylitti uutiskynnyksen. Olin silloin äitiyslomalla. Alani työpaikkoja seurasin tarkkaan, muistan kuinka esim.vuonna 1994 niitä oli lehdissä koko vuonna kaksi sellaista, mihin olisin ollut sopiva. Ansiosidonnaisia päivärahoja ei enää voitu maksaa kun työttömien määrä räjähti, joten sen kestoon tuli katto. Se oli kova uutinen, nyt se on arkea. Minulla meni aika lasten kanssa ja mies sai pitää työnsä, joten muut asiat vain tulivat ja menivät, ei oikein jäänyt mieleen.