Äidit käsi sydämellä - ottaako tänään päähän?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 16:01"]

Haloo ne äidit, joiden lapset eivät koskaan näitä saa? Miltä se tuntuu? 

t. ap

[/quote]

Kyllä se voi tuntua epäreilulta, kun tietää lapsensa olevan sen veroinen, mutta tietää opettajan suosivan jotain muuta omista syistään. Se tuntuu epäreilulta, melkein jopa näpäytykseltä open suunnalta tyyliin "älkää kuvitelko olevanne niin hyviä, kuin olette".

Minulle oli jo neljännet kevätjuhlat. Yksissäkään ei ole vituttanut. Olen iloinnut siitä että lapseni tekee kouluhommat hyvin ja on reilu muita kohtaan. Tänään sitten sai ekan stipendin. Tietenkin olen iloinen ja ylpeä stipendistä mutta olen ollut joka kevätjuhlassa hänestä todella ylpeä. Ei se ole stipendin varassa.

Mulla on sekä palkintoja saanut lapsi että sellainen, joka tuskin koskaan saa ainuttakaan. Ihania molemmat, enkä ajattele, että toisen pitäisikään saada. Hän ei itsekään kuvittele olevansa mikään erityinen - tosin ei kuvittele se palkittukaan. Mutta oli ihana kuulla tänään kevätjuhlan jälkeen, miten pikkuveli oli kuulemma juhlasalin penkissä vähän tuulettanut ympärillään oleville kavereilleen, kun isosisko haki hymypatsaan. Osaavat iloita erilaisista vahvuuksistaan ja toistensa onnistumisista.

Meillä oli sellainen kevätjuhla, että katselimme korvat punaisina kun oma lapsi niitti kolme erityyppistä "palkintoa". Olemme tietysti onnellisia, mutta myönnettäköön että hiukan kävi mielessä kokeeko joku tämän epäoikeudenmukaiseksi. Kaikki tunnustuksethan tosin eivät ole opettajien vapaassa harkinnassa, vaan ykkössija lasketaan puhtaan matemaattisesti.

Mun neljästä lapsesta kolme on saanut kuutosella luokan parhaan keskiarvon perusteella stipendin. Ja yksi sai ysillä stipendin. Yksi lapsista ei ole saanut koskaan stipendiä, valmistuu nyt ammattiin hyvin arvosanoin ja on hakenut amkiin. Mä olen sitä mieltä, ettei ole mitään väliä niillä stipendeillä, ei ne ennusta elämästä mitään. Esim. mun mies ei ole koskaan saanu stipendiä, ja on ollut elämässään tosi harvoin työttömänä. Mä olen itse saanu kakskin stipendiä, ja teen pätkätöitä ja olen välillä vuodenkin työttömänä. Joten ei niillä ole mitään merkitystä. Täällä ei jaeta hymypatsaita, ja ihan oikeesti, voisin kuvitella, että omat poikani olisi olleet tosi noloina jos eka-tokaluokan jälkeen olisivat saaneet sellasen. Varmaan tehneet kaikkensa etteivät olisi tulleet hymypojaksi! Mikä nimi...

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 16:02"]

Mua vähän jurppii se, että on saanut isänsä geenit tässä asiassa.

Itse luin ja olin ihan hyväkin koulussa, miestä ei voinut koulu vähempää kiinnostaa.

[/quote]Miten sitä noin erilaiset sitten päättävät lisääntyä - kun ihan peruskoulunkin pohjalta tietää, että ominaisuudet periytyy. Itse en - ikinä - voisi lisääntyä 'tyhmän' kanssa. Mielummin vielä itseäni fiksumman kanssa, ainakin niissä asioissa, joissa itse olen huono, tulisi miehen olla hyvä. Ja siis onkin. Tietenkään se ei 'takaa' mitään, mutta ikinä en lisääntyisi henkilön kanssa, joka ylenkatsoo koulunkäyntiä ja on ollut siinä itse ihan onneton.

Koulutustaso periytyy. Ja sitä myöddn myös ammatti ja palkkataso.

Minua ei ketuta yhtään. Olen aikoinani itse saanut ihan riittävästi niitä stipendejä, ei lasten tarvitse niitä minun takiani saada. Nyt kotiin tuli tasaisesti ihan hyvä toikkari ja opettaja antoi hyvää palautetta tuntityöskentelyn reipastumisesta (ts. on haaveillut tunnilla vähemmän). Joissain tilanteissa kyky keskittyä omiin ajatuksiin on hyvä asia, mutta ei se ala-asteella ole etu, senhän nyt kaikki tajuavat. Tiedän, että minulla on fiksu lapsi, riittää kun hän on itse tyytyväinen arvosanoihinsa.

Mua harmittaa vähän. Tyttärellä on hahmotushäiriö, ja joutuu todella tekemään töitä pärjätäkseen koulussa. Vuodessa kehitystä on tullut paljon, ja todistus olikin erinomainen hänelle. Mutta tiedän, että stipendit menee niille, joille koulu on helppoa, eikä niille, jotka suoriutuvat yli odotusten tukiopetusta saatuaan. Näen kotona päivittäin sen työmäärän, minkä lapseni tekee, ja siihen työmäärään ei moni lapsi pysty.

Mulla on myös "tavis" lapsi, joka sutaisee läksyt ja pärjää riittävän hyvin niin. Ei hänkään stipendiin yllä, mutta ei tuolla vaivannäöllä pidäkään, eikä se siksi harmita.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 16:20"]

Mua vähän kyrsii, kun oma lapsi on koulunsa parhaimpia ellei jopa paras mutta ei voi koskaan saada stipendiä. Kun on valmiiksi erinomainen, ei voi enää parantaa ja kun ei paranna, ei saa myöskään tsempparistipendiä. Muita stipendejä ei jaeta.

Sama meillä muttei harmita yhtään. 

[/quote]

Tänään otti päähän se, että kun 150 oppilaan koulussa jaettiin noin 20-30 (!) eri stipendiä, niin ainakin 3 oppilasta sai 3 stipendiä ja ainakin 3 muuta oppilasta sai 2 stipendiä! Noin puolet stipendeistä meni siis sellaisille, jotka saivat enemmän kuin yhden stipendin. Ja se on musta väärin. Paljon enemmän iloa olisi tullut useammille lapsille, jos yksi oppilas soisi saada vain yhden stipendin kerrallaan.

Reksin pitäisi pitää tarkkaa kirjaa stipendien saajista siten, että vain yksi stipendi per pää ja jos jollekin olisi tulossa kaksi, niin toinen näistä toiseksi parhaalle. Lisäksi olisi toivottavaa, ettei ainakaan perättäisinä vuosina sama oppilas saisi stipendejä. Kivoin kaveri kun tuppaa olemaan kiva seuraavanakin vuonna. Tai paras paras seuraavanakin vuonna. 

Ja jos oltaisiin oikein korrekteja, reksi voisi pitää huolen siitäkin, että kerran ala-asteessa jokainen saisi yhden kerran stipendin. Jäisi hyvä mieli asiasta loppuiäksi. Stipendit voitaisiin jakaa erilaisilla perusteilla, esim hyvä käsitöiden tekijä tms. Tämä sen takia, että näissä palkkiojärjestelmissä tuppaa olemaan se puoli, että kun yksi tulee onnelliseksi, montaa jää harmittamaan. 

Ja kyllä, poikani sai stipendin viime vuonna. Itse en sellaista ikinä saanut, vaikka olin aina 2. paras tyttö luokaltani. Se paras sai joka ikinen vuosi.