Meillä lapsi ei ole koskaan kaupassa kiukutellut eikä vaatinut karkkia
Palstalta saa sen käsityksen, että kaikkien lapset tekevät niin.
Miten teillä?
Kommentit (51)
Tuon voikin sitten myöhemmällä iällä liittää vaikka ansioluetteloon . "En koskaan lapsena riehunut kaupassa, enkä missään "
Eli siis onko ne vanhemmat jotenkin huonompia, joiden lapset riehuu kuin niiden, joiden lapset ei riehu ?
Sitäkö tällä haettiin?
Peukuttakaa :
Nuoli ylös : kyllä
Nuoli alas: ei
Lapset saavat toivoa mitä ostetaan ja vaihtelevasti toiveita toteutetaan. Karkkipäiväksi saa karkkia, muuten emme osta herkkuja. Ei ole tarvinnut käydä riitelyä kaupassa.
Muistelen, että mulla ne on kyllä kiukutelleet, mutta ei karkin takia. Tai no muistan vaan yhden kerran, kun piti kantaa lapsi pois kaupasta huutavana, mutta uskoisin että se ei ollut ainoa kerta :D aika onneksi kultaa muistot ja osa asioista unohtuu :P
Meillä saa molemmat lapset kiukuttelukohtauksia kaupassa joskus, olen pitänyt sitä kyllä ihan normaalina😊
Ei meilläkään kaks ensimmäistä saanut mut tää viimeinen!! Herranjumala kun jo kauppaan mennessä tiesi, et tänään lähtee toinen vanhemmista autoon istumaan kun muut käy ostoksilla.
Ja kyllä. Käytiin koko perhe kaupassa ja käydään edelleen. Oppihan se viimeinenkin lopulta miten käyttäydytään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa molemmat lapset kiukuttelukohtauksia kaupassa joskus, olen pitänyt sitä kyllä ihan normaalina😊
Älä huoli, ihan normaalia se onkin:)
Vierailija kirjoitti:
Miettikää ! Tässä maassa on äitejä, jotka kuvittelee he ovat tehneet oikein, jos lapsi ei kiukuttele.
Lapsi on yksilö, luonne on oma.
Serkkuni oli kehunut taitojaan maasta taivaaseen, kunnes tuli nro 3. Uhma alkoi suoraan laitokselta.
Kasvatus kaikilla sama
Jaa, on meilläkin nro 3:lla pahempi uhma kuin oli isosisaruksilla yhteensä, mutta silti ei kaupassa ole saanut mitään karkkiraivareita. Esikoinen piti kaupassa muille ovia auki 5-6- vuotiaana ja ihmetteli kun aikuiset ei kiitä 🤷♀️ En pidä silti itseäni mestarikasvattajana.
Minäkään en koskaan kiukutellut tai ruinannut asioita kaupassa. Vanhempani eivät ikinä kieltäneet minulta mitään ja vaikka tiesin että olisin kyllä saanut kaiken pyytämäni, oli ajatus vaikka vain karkkipatukan pyytämisestä minulle äärimmäisen hirveä. Kyse ei siis ollut siitä ettenkö olisi halunnut asioita, en vain kehdannut pyytää. Olen edelleen samanlainen, en pyydä taloudellista tai muutakaan apua vaikka tarve olisi. Perhe ja suku ovat aina ihmetelleet kursailuani.
Meillä ei ole koskaan ollut karkkipäivää. En ole myöskään kieltänyt jos vaikka arki-iltana joku lapsista on halunnut jätskin tai suklaapatukan. Kumpikaan ei ole ikinä saanut kaupassa mitään raivokohtausta, eikä kumpikaan syö makeaa useammin kuin ehkä kerran kahdessa viikossa. Eivät välitä, siitä ei koskaan tehty mitään ihme kiellettyä hedelmää.
Minulla on kaki lasta, jo toki aikuisia, mutta eipä koskaan tarvinnut kaupassa tapella. Nyt miniäni ja poikani käyvät kolmen lapsen kanssa kaupassa, usein niin, että toinen jää kotiin imuroimaan tms., 3 v, 1,5 v ja 3 kk, eikä ole koskaan tarvinnut heidänkään kanssa riidellä kaupassa. Mielellään käyvät lapset ja kotiin tullessa kolmevuotias selostaa, etten koskenut mihinkään ja nyt menen pesemään kädet.
🥰😂