Oletko ollut pakkomielteisen ihastumisen kohteena?

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 09:42"] Lähestymiskielto ei estä ihmistä, jos on tosissaan päättänyt "ottaa omakseen". Monissa se yhdistävä tekijä on tuo "omaksi haluaminen". Eli he käyttivät muotoja "jotta saan sinut, olet minun".

[/quote]Juuri näin. Eräs amerikkalainen mies sanoi mulle: "as soon as I saw you I decided this would be my girlfriend one day." Eikä meidän välillä edes ollut mitään flirttiä, vaan jotain outoa kontrollointia ja kyttäystä ja arvostelua hänen puoleltaan. Teeskenteli vaan ystävää, en osannut ollenkaan epäillä että hän olisi edes kiinnostunut! Tämä on kieroista kieroin metodi. Mies luikertelee näin lähelle ja yrittää voittaa luottamuksen.

Carmenin loppukohtaus:

Placido Domingo-Homage a Sevilla - "C'est toi! - C'est moi!"

Kaikkien stalkkerikeissien äiti.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 13:21"]

Carmenin loppukohtaus:

Placido Domingo-Homage a Sevilla - "C'est toi! - C'est moi!"

Kaikkien stalkkerikeissien äiti.

[/quote]

Sinnikäs inha limasko tuo äijä. Toistoa, toistoa, toistoa.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 11:16"]

Mikähän saa ihmisen sekoamaan niin täydellisesti että vainoaa toista?

[/quote]

Eikö nämä tilastojen mukaan ole yleensä exiä, naapureita tai työkavereita? Jostain muistan näin lukeneeni..

Uskallan väittää että suurin osa stalkkereista on ihmisiä joilla on mielenterveysongelmia tai piileviä sellaisia. Tai persoonallisuushäiriöisiä.

Omasta exästäni en oikein osaa sanoa mikä hän noista oli. Lapsuudessaan vanhempansa hylkäsivät hänet ja asui isovanhempiensa luona. He (erityisesti ukki) oli monta kertaa sanonut exälleni että saa olla kiitollinen että ottivat luokseen ja olisi pitänyt laittaa lastenkotiin. Koko ajan oli joku ihme kiitollisuudenvelka isovanhemmille. Minäkin jopa kuulin ukin sanovat exälleni tuon.

Meidän seurusteluaikana oli sellainen että yritti kontrolloida minua. Aiemman kännykän olin ostanut exän opastuksella. Eron tienoilla olin vaihtamassa puhelinta ja exän mielestä minun olisi pitänyt pyytää häneltä lupa puhelimenvaihtoon! Vaikka omalla rahalla olin aiemman puhelimen ostanut ja uuteenkin käytin omaa rahaa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tuoda kauppakuitit hänen näytilleen ja hän sitten olisi alleviivannut tarpeettomat ostokset. Ei edes asuttu yhdessä.

Lisäksi käytti "valtaa" mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Esim. tätini oli nähnyt exää kaupungilla (tuolloin vielä poikaystäväni) ja kutsunut meidät mummoni syntymäpäiväjuhliin jotka olivat kuukauden päästä. EXä ei puhunut minulle mitään, vaan ihan tietoisesti pimitti minulta asian. Tätini jutteli minulle viikko ennen syntymäpäiviä ja minä olin ihan ihmeissäni että mistä tämä puhuu. Exä naureskeli minulle että eipähän huvikseen kertonut. Oli "kiva" pitää minut ulkopuolella, hän tiesi asian mitä minä en tiennyt. Tällaisia esimerkkejä oli lukemattomia. Samaan aikaan minun olisi pitänyt kertoa hänelle kaikki mitä kuulin ollessani harjoittelussa kotikaupungin neuvolassa. Kun en kertonut vedoten salassapitoon, en kuulemma luota häneen. ? Ihan sairasta.

Lisäksi hän ei viettänyt minun kanssani vapaapäiviä. Häipyi johonkin koko päiväksi ja tuli illalla takaisin, eikä kertonut missä oli ollut. JÄlkeenpäin kuulin että oli saattanut olla koko päivän naapurissa kylässä. Naapurit ihmettelivät miksi minä en tullut mukaan. Exä jätti minut kotiinsa jossa sitten odottelin koko päivän... En edelleenkään ymmärrä miksi sekosi kun jätin koska eihän muutenkaan halunnut olla kanssani.

Monesti olen miettinyt että oliko exällä persoonallisuushäiriön taipumuksia. Ei yllättäisi sillä lapsuuden kokemukset laiminlyönnistä taitaisi olla klassinen lähtökohta.

terv. Se jonka poikaystävä soitti opettajalle

Ei oikein liittynuy aiheeseen mun mielestä tuo sun kertomus 25

On muistettava, että iso osa näistä jutuista on pelkkiä naisten fantasioita.

Jopa kirjailija Katja Kettu jäi kiinni tällaisesta fantasiasta, jossa hänet muka kaapattiin puistosta pakettiautoon ja uhattiin raiskata. Mitään rikosilmoitusta hän ei kuitenkaan tehnyt eikä jutussa ollut muutenkan edes siteeksi uskottavuutta. Mutta tarinaa naistenlehtiin kyllä riitti.

Osa naisista keksii nämä jutut saadakseen huomiota, sääliä, myötätuntoa tai tukea. Toinen osa naisista uskoo itse omiin juttuihinsa, että joku heitä nurkan takana vahtii ja puskista katsoo.

Näille naisille ja jutuille on oma lääketieteellinen nimensä, mutta jätän tarkemmat diagnoosit mielenterveyden ammattilaisille.

Kyllä, olen joutunut ja tätä on jatkunut jo kuukausia.

hän jättää oven taakse kukkia ja lappuja missä on piirretty sydän, ja kerran taisi olla sen miehen kalsaritkin mukana. Naapuritkin on sanonut kun olen ollut poissa kotoa että tämä hiippari käy kurkkimassa ikkunoista ja pimputtelee ovikelloani. En ole ikinä edes nähnyt koko tyyppiä mutta hän tietää missä asu, nimeni ja jopa lempikukkani.

kun työskentelin tarjoilijana sain henkilökohtaisia tippejä kun työkaverit toi essun taskuun.. Ja summat pyöri sadoissa euroissa..

sähköpostia tulee joka helvetin päivä jossa vannotaan ikuista rakkautta ym.. Mutta en todellakaan tiedä kuka tämä henkilö on.

asun uudessa osoitteessa joten toivon että tämä hiippari ei eksy tälle tontille.

kyllä, myönnän että hiukan ahdistaa ja jos tätä jatkuu on otettava poliisiin yhteyttä.

Varokaa ettei ne tunnista teitä täällä!

Kirjoitin tämän yhteen ketjuun, jossa väitettiin, ettei asperger voi olla pakkomielteinen jostain ihmisestä, vaan kiinnostus on aina keräilyssä ja esineissä yms.

" Minä tutustuin ihan kaveripohjalta yhteen 20-v aspergermieheen ollessani 17-v. Oltiin siis ainoastaan kavereita, minulla oli jo poikaystävä. Ihan parissa viikossa meidän ystävyys tämän aspergerin kanssa meni siihen, että häneltä tuli satoja viestejä öisin, satoja päivisin. Jos en vastannut heti, niin soitti perään. Jos olin poikaystävällä, niin vaati minua lähtemään pois. Katkaisin välit sen jälkeen, kun oli keskellä yötä käynyt kotini, makuuhuoneeni, ikkunan takana. Oli kuvannut siitä videon ja laittoi sen minulle Whatsapissa. En ollut kertonut missä asuin, tämä oli seurannut minua huomaamattani koulusta minun kodin luokse. Että niin. Kaikki tuo tapahtui alle 2kk sisällä tutustumisesta. 

N19 "

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 15:32"]

On muistettava, että iso osa näistä jutuista on pelkkiä naisten fantasioita.

Jopa kirjailija Katja Kettu jäi kiinni tällaisesta fantasiasta, jossa hänet muka kaapattiin puistosta pakettiautoon ja uhattiin raiskata. Mitään rikosilmoitusta hän ei kuitenkaan tehnyt eikä jutussa ollut muutenkan edes siteeksi uskottavuutta. Mutta tarinaa naistenlehtiin kyllä riitti.

Osa naisista keksii nämä jutut saadakseen huomiota, sääliä, myötätuntoa tai tukea. Toinen osa naisista uskoo itse omiin juttuihinsa, että joku heitä nurkan takana vahtii ja puskista katsoo.

Näille naisille ja jutuille on oma lääketieteellinen nimensä, mutta jätän tarkemmat diagnoosit mielenterveyden ammattilaisille.

[/quote]

En epäile yhtään etteikö kuvaamasi kaltaisia naisia ja miehiäkin olisi mutta minä en kuulu heihin. En ole ollut julkisuudessa asiasta enkä kertoile asiasta kenellekään. Itse asiassa nykyinen miehenikään ei asiasta tiedä.

En tehnyt tuolloin rikosilmoitusta stalkkaamisesta. Syynä se ettei vainoaminen ollut rikos siihen aikaan (yli 20 vuotta sitten). Häntä olisi voinut syyttää vain kotirauhan rikkomisesta ja siitäkin vain ystävääni kohtaan. Minä en asunut virallisesti asunnossa... 

Jos oma tyttäreni joutuisi nyt kokemaan samaa olisin välittömästi yhteydessä poliisiin.