Uskotko ihmisen hyvyyteen?
Joukkoon mahtuu monenlaisia yksilöitä, mutta yleisesti ottaen uskotko ihmisen hyvyyteen? Kyllä vai ei? Perusteluja?
Kommentit (53)
Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän uskon köyhien ihmisten hyväntahtoisuuteen. Ne, joilla ei ole mitään, pystyvät paremmin samastumaan toisen persaukisen elämään ja auttamaan häntä.
Toisekseen uskon siihen, että köyhissä maissa on enemmän hyväntahtoisia ihmisiä kuin täällä Euroopassa. Tästä kertoo esim. se yksi tyyppi joka eli neljä vuotta ilman rahaa ulkomailla. Hän sai aina katon päänsä päälle ja ruokaa pöytään jostain - usein paikallisten ihmisten avustuksella.
Lisään äskeiseen, että tuo rahaa vailla elellyt tyyppi on kirjoittanut kirjan elämästään, siitä luin. En nyt kuolemaksenikaan muista mikä sen nimi on. -35
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:52"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:41"]
En. Koska jokainen ajattelee ihan VIIMEKÄDESSÄ vain itseään. Annat rahaa johonkin keräykseen - ostat sillä itsellesi hyvän mielen jne. Eli kaikki mitä teemme, on lopulta vain itseämme varten. Ne jotka muuta väittävät niin valehtelevat. Tämä ei mielestäni kyllä ole lainkaan negatiivinen asia vaan pikemminkin positiivista kun sen tiedostaa. Silloin voi olla ihan rehdisti itsekäs, eikä tarvitse toisiakaan siitä syytellä että ovat itsekkäitä koska niinhän me kaikki muutkin olemme. Toiset vaan naamioivat itsekkyyden jonkin toisen asian taakse.
[/quote]
tähän piti lisätä, että tottakai toiselle voi tehdä hyviä tekoja ja täysin ilman taka-ajatuksia, mutta siinäkin on siellä ihan taustalla mielen perukoilla se idea, että itsekin saa apua hädässä tai sitten itselleen sen kivan olon auttamisesta.
[/quote]
Eikö se voi silti olla hyvyyttä, sekoitat nyt mielestäni hyvyyden ja jonkin ylimaallisen epäitsekkyyden.
En, suurin osa ihmisistä on itserakkaita, valehtelijoita, täysin arvottomia paskoja. Juuri te jotka kuvittelette että olette eläneet "oikein" ettekä ole varastaneet muilta. Toivottavasti kaikki saatte niin saatanan kivuliaan syövän ja kärsitte hitaan ja äärimmäisen tuskallisen kuoleman, se on vähin mitä ansaitsette. Kärsitte liian vähän.
En usko. En ole mitään pahaa koskaan kenellekään tietoisesti tahtonut tai tehnyt, mutta silti olen ollut todella rankasti ja väkivaltaisesti kohdeltu. Myös hyväksikäytetty eri tilanteissa. En ole kuitenkaan mikään kynnysmatto ja tiedän myös oman arvoni. Myös asiakaspalvelussa työskentely on paljastunut liian useilta löytyvän sen ahneen, ilkeän ja omahyväisen (ja anteeksi, tyhmyyden) puolen, joten uskoni hyvyyteen on ollut mennyttä aikoja sitten. En ole katkeroitunut, mutta ikävä tosiasia on, että suurin osa ihmiskunnasta on itsekästä ja usein julmaa.
Mutta joistakin ihmisistä sitä hyvää onneksi löytyy. On myös paljon empaattisia, rentoja ja positiivista energiaa antavia yksilöitä.
Hmm. vaikea kysymys. En usko kuitenkaan. Siitä on todellakin aivan tarpeeksi todisteita kun katsoo minne tahansa. Sosiaaliset kaavat luo idioottimasita käytöstä, lauma kulkee, johtajat johtaa itsekkäin perustein. Näin se menee kaikessa. Ei sekään jos itse yrittää hyvää, millään muotoa takaa että saisi sitä samaa takaisin ainakaan samalta ihmiseltä. Usein jopa niin että sitten käytetään hyväksi. Täytyy opetella tulemaan toimeen yksin ja omillaan. Silloin voi selviytyä, vaikka mikä olisi. Vaikka ulkoinen paine musertaisi, niin se ei tee sitä jos tunnet itsesi ja luotat itseesi tarpeeksi. Itseään on ajateltava, silloin voi joskus jopa olla hyvä muitakin kohtaan. Ei kannata pas*aa kohtelua sietää.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 00:00"]En, suurin osa ihmisistä on itserakkaita, valehtelijoita, täysin arvottomia paskoja. Juuri te jotka kuvittelette että olette eläneet "oikein" ettekä ole varastaneet muilta. Toivottavasti kaikki saatte niin saatanan kivuliaan syövän ja kärsitte hitaan ja äärimmäisen tuskallisen kuoleman, se on vähin mitä ansaitsette. Kärsitte liian vähän.
[/quote]
Sinultako on pois muiden ihmisten 'helpompi'elämä? Mistä tiedät mikä on muovannut heidän ajattelutapansa sellaiseksi kuin on.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 00:00"]
En usko. En ole mitään pahaa koskaan kenellekään tietoisesti tahtonut tai tehnyt, mutta silti olen ollut todella rankasti ja väkivaltaisesti kohdeltu. Myös hyväksikäytetty eri tilanteissa. En ole kuitenkaan mikään kynnysmatto ja tiedän myös oman arvoni. Myös asiakaspalvelussa työskentely on paljastunut liian useilta löytyvän sen ahneen, ilkeän ja omahyväisen (ja anteeksi, tyhmyyden) puolen, joten uskoni hyvyyteen on ollut mennyttä aikoja sitten. En ole katkeroitunut, mutta ikävä tosiasia on, että suurin osa ihmiskunnasta on itsekästä ja usein julmaa.
Mutta joistakin ihmisistä sitä hyvää onneksi löytyy. On myös paljon empaattisia, rentoja ja positiivista energiaa antavia yksilöitä.
[/quote]
Bääh bääh, sanoo lammas. Mukamas viaton marttyyri.
Kaikesta huolimatta minä uskon ihmisen hyvyyteen. Jos en siihen voi uskoa, niin mihin sitten?
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 00:35"]
Bääh bääh, sanoo lammas. Mukamas viaton marttyyri.
[/quote]Ja mikäs paimenpoika sinä sitten olet?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:59"]
On olemassa hyviä ihmisiä. Sitä ei poista se, että taustalta voidaan löytää esim. halua saada mielihyvää itselleen hyvillä teioilla. Hyvä ihminen on hyväntahtoinen, toivoo hyviä asioita, toivoo asioiden sujumista parhain päin. Kyllä sellaisen ihmisen huomaa, jos sattuu kohtaamaan. Aika harvassa aidosti hyvät ihmiset ovat. Mutta he ovat tämän pallon valonpilkkuja.
[/quote]
Mä luulin että omassa lähipiirissä oli tällainen aidosti hyvä ihminen. Ja kyllähän hän varmasti sellainen onkin, mutta sitten tapahtui jotain joka romutti täysin ajatukset siitä minkälaisia ihmiset yleisesti ottaen on, aidosti hyvätkin ihmiset. Nyt kaduttaa että ikinä uskouduin hänelle jne. Tapaus on ollut ehkä isoin vedenjakaja mun elämässä, elämä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen. Enää en usko että ihminen on hyvä.
[/quote]
Mua kiinnostais hirveästi tietää mitä se teki?
[/quote]
Sepä se, ei mitään pahaa edes mutta sellaista joka rikkoi mulla jonkun illuusion. Pidin häntä malliesimerkkinä siitä mikä on hyvää ihmiskunnassa. Kaikille ystävällinen, lapsirakas, antelias, hirveän järkevä ja asiallinen. Oikein sellainen vanhan kansan hyvä ja rehellinen ihminen. Minäkin hänelle uskoiduin omista asioistani todella henkilökohtaisella tasolla. Sitten meille tuli pieni erimielisyys ja hän alkoi tehdä säännöllisesti ja periaatteen vuoksi erästä sinänsä pientä ja harmitonta asiaa jonka tiesi harmittavan minua. Se meni aivan naurettavuuksiin, sille tasolle että kaikkein eniten siitä touhusta kärsi hän itse. Tuo riipaisi todella syvältä koska luulin että me oltiin ystäviä.
Pahinta tuossa oli se että hän on ihan oikeasti todella loistotyyppi. Ei mikään narsisti todellakaan joka näyttelee kivaa ja takana puukottaa selkään jne. En usko että mun maailmankuva toipuu tuosta täysin koskaan, vaikka asia on sinänsä aika mitätön.