Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen yleistä näkemystä siitä, että kasvatustieteet olisivat jotenkin paljon muita yliopistoaloja helpompaa. Opiskelin itse kasvatustieteitä luokanopettajan koulutusohjelmassa suuntautuen maisteriopinnoissa koulutuspolitiikkaan. Sivuaineina opiskelin kansanterveystieteitä ja hallintotieteen kursseja. Terveystiede oli mielestäni helpointa, kasvatustieteet ja hallintotieteet melko samantasoisia. 60 opintopistettä kanditutkinnosta toki oli monialaisia opintoja eli peruskoulussa opetettavia aineita. Ne olivat teoreettisiin kursseihin verrattuna mukavia, mutta työläitä kursseja.
Ota lyhyeksi sivuaineeksi esim. matematiikkaa, sähkötekniikkaa tai tietojenkäsittelyä ja tee sitten vertailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallintotieteet Treella. Opiskeluaikana helppoa kuin heinänteko, saat maisterin paperit jo 2,5-3 vuoden kuluttua. Siis jos opiskelet etkä vietä aikaasi paikkakunnan kapakoissa. Sanna Marinilla tämä opiskelu vei 7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lukupäätä? Jos on, niin psykologiaa / oikikseen / hallintotieteitä / julkisoikeutta. Kampaaja-ystäväni päätti aikuisiällä mennä oikikseen ja luki yhden kevään pääsykoekirjoja, pääsi sisään helposti. Näillä aloilla tutkinnon voi suorittaa helposti ja nopeasti kirjatenteillä.
Ap kysyi helppoa tutkintoa ja tämä valopää tarjoaa oikista. 😁
On helppo normaaliälykkäälle, jos onnistuu pääsemään sisään. Päntätään lakipykäliä ja oikeustapauksia.
Jos vähänkin osaa ruotsia, kannattaa hakea Åbo Akademiin lukemaan kemiantekniikkaa . Sinne tuntuu pääsevän kaikki halukkaat eikä vaikuttais olevan kovin vaativaa, kokemusta on lähipiiristä.
Onko täällä ehdotettu jo kemiaa? Esim. Itä-Suomen yliopistoon on ”helppo” päästä lukemaan tätä, koska alkupaikat täyttyvät harvoin. Toki pitää lukea pääsykokeisiin, jos ei löydy kemiaa ylioppilastodistuksesta kirjoitettuna. Tietojenkäsittelytieteen paikat eivät myöskään aina täyty ja lisäpaikkojakin on joskus tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lukupäätä? Jos on, niin psykologiaa / oikikseen / hallintotieteitä / julkisoikeutta. Kampaaja-ystäväni päätti aikuisiällä mennä oikikseen ja luki yhden kevään pääsykoekirjoja, pääsi sisään helposti. Näillä aloilla tutkinnon voi suorittaa helposti ja nopeasti kirjatenteillä.
Ap kysyi helppoa tutkintoa ja tämä valopää tarjoaa oikista. 😁
On helppo normaaliälykkäälle, jos onnistuu pääsemään sisään. Päntätään lakipykäliä ja oikeustapauksia.
Näinpä juuri. Oikiksessa ei tarvitse älyllä loistaa. Riittää kun muistaa ja osaa etsiä tietoa. Googlen avulla kuka tahansa normaaliälyinen ihminen pystyy hakemaan perustiedot netistä omien tarpeidensa mukaan. Ei tähän tarvita mitään lakimiestä neuvomaan. Toki jos teet päätöksen ajaa asiaasi virallisemmin saattaa lakimiehen palkkaaminen tulla ajankohtaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.
Täytyy myös muistaa, että palkkakin on kehno. Luokanopettaja jää palkkakehityksessä jopa näille paljon puhutuille sairaanhoitajien huonoille palkoille. Ei vuorotyö ja viikonloppulisiä ja paljon omalla ajalla tehtyä ilmaista työtä. Eli käytännössä opettajalle käteen jää vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikiksessa tarvii hyvät istumalihakset. Sillä pääsee pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.
Itse pidän sosionomia helpoimpana. Lääkelaskut kyllä on, mutta vähemmän niitä on kuin tradenomilla muita. Olettaen, että ei ole hyvä matikkapää.
Sosionomiopintoihin ei mitään lääkelaskuja sisälly. Korkeintaan vapaavalintaisena ekstrana.
Kyllä kuuluu lääkelaskut pakollisena ainakin erityisryhmiin ja vammaisiin erikoistuvilla. Laitoksissa työskennellessä ei muuten voi antaa lääkkeitä asiakkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikikseen tai julkisoikeuteen voi päästä avoimen väylällä ja osan opinnoista voi tehdä etänä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vähänkin osaa ruotsia, kannattaa hakea Åbo Akademiin lukemaan kemiantekniikkaa . Sinne tuntuu pääsevän kaikki halukkaat eikä vaikuttais olevan kovin vaativaa, kokemusta on lähipiiristä.
En tiedä kuinka paljon kemiantekniikkaa olet itse lukenut, mutta voin kertoa ettei ainakaan minusta olisi sen opiskelijaksi. Vaikka sisäänpääsy olisikin helpohkoa, ei valmistuminen onnistu ilman kunnollista matikkapäätä ja ahkeraa luonnetta. Vähän sama monella matemaattis-teknillisellä alalla, mutta kemiantekniikka ei ole näistä helpoimpia.
Ihan toinen kysymys on sitten se että kuinka hyvin sisäänpääsyprosentit korreloivat opintojen vaikeuden tai työmahdollisuuksien kanssa. Liian moni nuori lähtee hakemaan alalle jonne on "vaikea päästä" tajuamatta ettei se kerro opintojen luonteesta tai tulevaisuudennäkymistä juuri mitään.
Harvalla alalla vaikein osuus on se sisäänpääsy - toki näitäkin löytyy pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen tai sitten koulutusjärjestelmän tuntemisen puute vaivaa vastaajia. Aloitusviestissä kysyttiin YLIOPISTOTUTKINTOA.
Ja tähän voi olla vaikeaa vastata, koska sehän riippuu ihmisestä. Minulle se olisi mikä tahansa matemaattinen. Toisaalta taas DI-kaverini kysyi kuuden kirjan tenttimateriaalistani "joudutko sä oikeasti lukemaan nuo kaikki". T. Yhteiskuntatieteilijä.
Otsikossa kysytään korkeakoulututkintoa ja AMK on ammattiKORKEAKOULU. Aloittaja tekee jatkossa otsikkonsa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lukupäätä? Jos on, niin psykologiaa / oikikseen / hallintotieteitä / julkisoikeutta. Kampaaja-ystäväni päätti aikuisiällä mennä oikikseen ja luki yhden kevään pääsykoekirjoja, pääsi sisään helposti. Näillä aloilla tutkinnon voi suorittaa helposti ja nopeasti kirjatenteillä.
Oikis ei kyllä ole mikään helppo rasti.
On, ehkä helpoin. Kaikki tieto löytyy lakikirjoista tai aiemmista tapauksista.
Hahahhaaaa. Ei.
On se.
Missään muussa tieteenhaarassa eivät asiantuntijat ole toistensa kanssa yhtä paljon eri mieltä asioista. Riittää kun osaa väitellä ja löydät edes jonkun perusteen väitöksillesi.
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että miten lakimiehet ja tuomarit ovat kaikki aina yhtä pihalla. Käräjäoikeuden tuomiot heittävät härän pyllyä hovissa ja vielä uudestaan korkeimmassa oikeudessa. Miten vaikeaa on sitä oikeutta jakaa ilman ettei lopputulos olisi täysin random. Siis kuka tahansa kadunmies voi yrittää arvata lopputuloksen, ei tuohon mitään osaamista tarvita.
Katsoisin, että tämä lähinnä tekee oikeustieteistä vaikeaa. Samoin se, että periaatteita, testejä ja lakeja ei listata, vaan ne täytyy etsiä itse. Jos "google" ei satu löytämään, niin et vaan koskaan saa tietää ja elät umpityhmässä umpiossasi. Asiasta A voidaan säätää laeissa 1., 2, 3, 4 ja parissa asetuksessa, mutta löydät niistä vain puolet, eikä vastaus selviä. Samoin se kuinka tulkitset esitöitä tai pykäliä. Kyllä, sanotaan xxx, mutta se voi kuitenkin takoittaa xby. Ei se niin yksinkertaista ole, että luetaan abc ja vastaus abc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on kyllästynyt pätkätöihin, kannattaa valita ala lähinnä sen mukaan miten se työllistää.
T: työtön humanisti
Näkijä kirjoitti:
Kaikki yhteiskunnalliset, sosiaali- ja terveyspuolen, taiteelliset ja muut vastaavat koulutusalat, jotka eivät tuota yhteiskuntaan minkäänlaista lisäarvoa, ovat helppoja ja siksi niihin hakeudutaan.
Onneksi pian koittaa aika, jolloin yhteiskunnalla ei ole enää varaa elättää näitä lois...jiä, turhia pillipiipareita verorahoillaan. Palataan taas perusasioiden äärelle, kun aloitetaan kaikki taas alusta. Silloin tehdään sitä ja niitä asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Silloin ei ole enää aikaa potea eikä päteä, ei myöskään ole turhia kuormasta syöjiä ja turhanvalittajia. Silloin tehdään asioita vain elääkseen, itsensä ja läheistensä eteen.
Kun olot pikkuhiljaa paranee, niin sitten pienissä yhteisöissä aletaan elämään, mutta siten, ettei enää byrokratia tule olemaan samanlainen molokin kita kuin nyt. Jokaisella on oma tehtävänsä yhteisössä. Lapset, vanhukset ja sairaat hoidetaan, muut hoitavat itsensä ja yhteisönsä asioita. Keep it simple.
Pienen johdatuksen jälkeen. Opiskelkaa siis ammatti, josta on oikeasti hyötyä lähitulevaisuudessa, kun se romahdus tulee.
Yhteiskunnan ymmärtäminen ja korjaaminen estää romahduksen.
Vierailija kirjoitti:
oikikseen tai julkisoikeuteen voi päästä avoimen väylällä ja osan opinnoista voi tehdä etänä.
Ohis. Hyvin monen opiskelupaikan voi saada nykyisin myös avoimen väylän kautta. - Tosin olen ollut laittavinaini merkille, että moni sellainen, joka on saanut paikkansa avoimen väylän kautta. e. ilman, että hänen olisi tarvinnut lunastaa paikkaansa pääsykokeen kautta olisi kyllä saattanut aivan yhtä hyvin voinut saada opiskelupaikkansa pääsykokeeln läpäisemällä.
Tämä johtuu ainakin osittain siitä, ettei useinkaan käsittääkseni riitä se, että on suorittanut tietyn määrän opintoja avoimessa, joka on ensimmäinen edelltys. Vaan (toisesksi) samalla kiinnitetään huomiota usein siihen, että avoimen opinnot on suoritettu verraten hyvin arvosanoin.
- Ihan yhtä lailla korkeakoulu / yliopisto-paikan voi saada hyvin monelta alalta (miltä ei?) voi tällä hetkellä, jos on pärjännyt kiitettvän hyvin ylppäreissä.
Sinänsä on hienoa, että opiskelupaikan saamisen tapoja on haluttu lisätä Vertailun vuoksi omana aikanani kaikki joutuivat hakemaan "omalle alalleni" pääsykokeen kautta ja ylppäreitä sai vain korkeintaan lisäpisteitä ja mahd. tulla valituksi joko ylioppilakiintiössä tai pääsykoekiintiössä, johon ohjattiin automaattisesti e. sitä ei vielä hakuvaiheessa tarvinnut itse päättää, että kummassa kiintiössä hakee, jos oli epävarma siitä riittäsivätkö omat yo-arvosanat ylioppilaskiintiössä pääsemiseen. - Kyse ei ollut tuolloin vain "omasta alastani" vaan lähes kaikki korkeakoulu/ yliopisto-opsikelupaikat täytettiin näin.
Huolimatta siitä, että nykysin korkeakoulu/ -yliopisto- opsikelupaikan voi saada eri reittejä, niin usein tuntuu sille, että kyse on vain silmän lumeesta. Mutta silti on mielestäni on hyvä, että edes teoriassa se on mahdollista.
Kun en keksi mikä olisi ysknomaisesti parhain vaihtoehto? -Pitäisikö lsiäksi osa opiskelupaikoista vaikka arpoa? -
Miessä ky myös kuinka suuressa maailmassa saatetaan ottaa kaikki halukkaat (ja mahd. maksukykyiset) sisään ja opiskeupaikat tai tutkinnon suorittamis -oikeus ratkeaa vasta opintojen edetessä kun heikoimmin opinnoissaan menestyneet karsitaan.
Reiluako?
Ei minusta, ainakaan täysin. Tai ainakin itse enimmäkseen Suomessa opiskellessani nautin siitä, että saatoin luottaa ja uskoa kurssikavereihini ilman vähäsintäkään tunnetta siitä, että he kaikki ovat enemmän ja vähemmän potentiaalisia kilpailoijotani ja meidän joukostamme olisi vain (mahd.) parhaimmat saaneet oikeuden jatkaa opinnot loppuun ja saada kokoon himoistemamme tutkinnon.
Sopinee myös kysyä, että kuinka suuresta resurssien tuhlauksesta on kyse olisi tällaisessa "pudotus peleissä"?
Tai jos kaikki halukkaat otettasiin sisään ja karsinta suoriettasiin vasta opintojen edetessä, niin mistä he, jotka eivät mahd. lukuisista yrityksistään huolimatta olsi onnsitu saamaan paikkaansa pääsykokeen kautta tai aiemmin suorittamiensa opintojen perusteella mutat uskovat menestyvän opinnosissa jos vain saisivat kun oikeuden suorittaa tutkinnon, kunhan vain pääsisivät sisään, niin yks-kaks löytäisivt riittävät tiedot ja ennen kaikkea taidot opinnoissa menestymiseen, jotta voisivat edetä ja saada mahdollisuuden suorittaa himoisemansa tutkinnon, kaikkien sisään otettujen joukosta, joutumatta karsituksi kehnon opintomenetyksen johdota.
Ehkä kova kilpailu ja paine sytyttää toiset mutta varmasti myös musertaa toiset tai ainakin saaden heidät harkitsemaan epäreiluja ja ikävämpiä tapoja edetä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen tai sitten koulutusjärjestelmän tuntemisen puute vaivaa vastaajia. Aloitusviestissä kysyttiin YLIOPISTOTUTKINTOA.
Ja tähän voi olla vaikeaa vastata, koska sehän riippuu ihmisestä. Minulle se olisi mikä tahansa matemaattinen. Toisaalta taas DI-kaverini kysyi kuuden kirjan tenttimateriaalistani "joudutko sä oikeasti lukemaan nuo kaikki". T. Yhteiskuntatieteilijä.
Otsikossa kysytään korkeakoulututkintoa ja AMK on ammattiKORKEAKOULU. Aloittaja tekee jatkossa otsikkonsa paremmin.
Ei, vaan lue sinä ensimmäinen viesti. Aloittaja tarkentaa tarkoittavansa nimenomaan yliopistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luetun ymmärtäminen tai sitten koulutusjärjestelmän tuntemisen puute vaivaa vastaajia. Aloitusviestissä kysyttiin YLIOPISTOTUTKINTOA.
Ja tähän voi olla vaikeaa vastata, koska sehän riippuu ihmisestä. Minulle se olisi mikä tahansa matemaattinen. Toisaalta taas DI-kaverini kysyi kuuden kirjan tenttimateriaalistani "joudutko sä oikeasti lukemaan nuo kaikki". T. Yhteiskuntatieteilijä.
Otsikossa kysytään korkeakoulututkintoa ja AMK on ammattiKORKEAKOULU. Aloittaja tekee jatkossa otsikkonsa paremmin.
Ei, vaan lue sinä ensimmäinen viesti. Aloittaja tarkentaa tarkoittavansa nimenomaan yliopistoa.
Ei varmaan kannata mennä yliopistoon jos otsikointi ei onnistu. Saattaa tulla esseet bumerangina takaisin. Proffa voi sanoa, että opettele ensin tekemään otsikot ja hän lukee työn sitten ;)
Iidis90210 kirjoitti:
Mun piti hakea muutaman vuosi sitten AMK sosionomiksi, mutta se tyssäs jo hakupapereihin. Niissä kysyttiin sellaisia kysymyksiä mihin en halunnut vastata siis pelkkään hakupaperiin. Yksi kysymys oli että miten olen selvinnyt elämäni vaikeimmasta asiasta. En ensinnäkään keksinyt eritellä mitään yksittäistä asiaa, saati alkaa sitä johonkin haku paperiin kirjoittamaan ja ties kenen lukemaan.
No onpa siellä ollut omituinen kysymys. Ihmisillä voi olla vaikka mitä väkivaltakokemuksia. Vaikka ei ryhtyisi vastaamaan, tuollainen kysely helposti nostaa kaikki tunteet pintaan.
Mun piti hakea muutaman vuosi sitten AMK sosionomiksi, mutta se tyssäs jo hakupapereihin. Niissä kysyttiin sellaisia kysymyksiä mihin en halunnut vastata siis pelkkään hakupaperiin. Yksi kysymys oli että miten olen selvinnyt elämäni vaikeimmasta asiasta. En ensinnäkään keksinyt eritellä mitään yksittäistä asiaa, saati alkaa sitä johonkin haku paperiin kirjoittamaan ja ties kenen lukemaan.