Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Yks sometuttu opiskelee Helsingin Metropoliassa tekstiilisuunnittelua. Lähinnä marisee ja uhriutuu netissä. Työt sen näköisiä että 6v tyttärensä tekisi ne samat hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimamaisteri. Vaikkakin se kaikille ole, mutta monille.
Inssin tutkinto ja asennusvalvontahommiin ulkomaille. Hommat on helppoja, mutta matkustelu, ylityöt ja jatkuva kaljan kittaaminen on raskasta. Palkkaa saa reissussa helposti yli 8000€/kk (sis. ylityöt).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Teologinen tiedekunta voi olla "helppo" ja voi olla, että papin työkin on "helppoa," mutta sen pappisvihkimyksen eli ensimmäisen työpaikan saaminen ei sitten olekaan niin helppoa. Suomessa kun on vain työ yksi firma, joka töitä tarjoaa ja sen firman työpaikkojen määrä on vakio eikä kasva, pikemminkin vähenee. He eivät palkkaa uusia pappeja, vaikka miten päteviä ja hyvä tyyppejä ja vaikka olisi mimmoinen nousukausi menossa, vaan virkoja avautuu sitä myöten kun toisesta päästä poistuu viranhaltijoita 68-vuoden ikäisinä eikä päivääkään aikaisemmin.
Valhetta, valhetta ja valhetta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon henkilöstön määrä oli vuonna 1975 noin 11 000 työntekijää. Vuonna 2017 henkilöstön määrä oli 20 242 työntekijää. Lisäystä yli 9000 työntekijää. Mitä nämä +9000 työntekijää tekevät, sillä kirkon jäsenmäärä on ollut jatkuvasti rajusti laskeva, keskimäärin 50 000 seurakuntalaista vuosittain jättää kirkon ikeen ja alistavat kahleet taakseen ja siirtyy vapauteen pois orjan roolistaan. Suoranainen vitsi on tuo kirjoituksesi kohta "päteviä ja hyviä tyyppejä". Niitä ei papistosta löydy, tai ainakaan minun kohdalleni ei ole sattunut ainuttakaan. Luonnehäiriöisiä sekopäitä sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ookko tosissas? Papin työ on todella kuormittavaa. Teet töitä kaikki viikonloput ja illat, lapsiasi et näe juuri ollenkaan. Olet jatkuvasti valmiudessa lähtemään seurakuntalaisen kotiin mikäli pyydetään. Hoidat vihkimiset, hautajaiset ja kastejuhlat, näihin menee aikaa kun haastatellaan ihmisiä ja mietit mitä toimituksissa sanotaan. Kirjoitat jumalanpalveluksiin tekstit ja luot uutta tekstiä koko ajan. Luulen, että oma työsi on helpompaa.
Milloin pyydetään menemään seurakuntalaisen kotiin akuutisti? Rehellinen kysymys, en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja siihen liittyvät asiat ovat melko etäisiä itselleni. Siis tarkoitatko tyyliin tilannetta, jossa joku on kuolemassa ja haluaa jutella papin kanssa, "viimeinen voitelu" tms? Vai mitä muita syitä voisi olla hälyttää pappi vapaalta töihin?
Eihän pappeja tavoita edes puhelimitse. Muusta puhumattakaan.
Onkohan sinulla joku paha kokemus papistosta? Asiasta on vauhkottu jo monen viestin verran. Ei kai se sinua häiritse, jos et osallistu niiden rahoittamiseen. Tehkööt mitä lystäävät. Itse erosin jo kauan sitten kirkosta enkä kuulu mihinkään uskontokuntaan.
Minulla on ainoastaan huonoja tai erittäin huonoja kokemuksia papistosta. Sekopäisiä susia lampaiden vaatteissa. Evankelisluterilaisen kirkon rahoittamisesta et pääse eroon edes eroamalla kirkosta, minkä toki olen toteuttanut välittömästi silmieni avauduttua ja useita vuosia siiten. Niin kauan kuin maksat jotain valtiolle päätyvää veroa, osallistut myös evankelisluterilaisen kirkon rahoittamiseen. Tuosta perkeleen verenimijästä ei pääse eroon millään.
Suosittelen elintarviketieteitä, jos luonnontieteet kiinnostaa. Aikanaan oli ainakin melko helppo päästä sisään, laaja valikoima pää- ja sivuaineita. Palkka jees, varsinkin yksityisellä sektorilla/teollisuudessa. Jonkin verran läsnäolopakkoa (labrakursseja). Ylipäätään maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta löytyy paljon tarjontaa taloustieteistä leivontaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Teologinen tiedekunta voi olla "helppo" ja voi olla, että papin työkin on "helppoa," mutta sen pappisvihkimyksen eli ensimmäisen työpaikan saaminen ei sitten olekaan niin helppoa. Suomessa kun on vain työ yksi firma, joka töitä tarjoaa ja sen firman työpaikkojen määrä on vakio eikä kasva, pikemminkin vähenee. He eivät palkkaa uusia pappeja, vaikka miten päteviä ja hyvä tyyppejä ja vaikka olisi mimmoinen nousukausi menossa, vaan virkoja avautuu sitä myöten kun toisesta päästä poistuu viranhaltijoita 68-vuoden ikäisinä eikä päivääkään aikaisemmin.
Valhetta, valhetta ja valhetta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon henkilöstön määrä oli vuonna 1975 noin 11 000 työntekijää. Vuonna 2017 henkilöstön määrä oli 20 242 työntekijää. Lisäystä yli 9000 työntekijää. Mitä nämä +9000 työntekijää tekevät
Suomen evankelisluterilaisen kirkon henkilöstö =/= papisto. Nämä +9000 työntekijää hoitavat lapsia, vetävät päiväkerhoja ja iltapäiväkerhoja koululaisille, lautapeli-, puutyö-, käsityö-, sähly- ja shakkikerhoja, muskareita, satujumppia, kuoroja ja kokkikerhoja lapsille ja aikuisille, järjestävät eläkeläiskerhoja, tuolijumppia, miesten saunailtoja, laskiaisriehoja, konsertteja ja kummiristeilyjä, pyörittävät perhekahviloita, perheneuvontaa, parisuhdeklinikoita, ero- ja sururyhmiä, ripareita vanhusten, perheiden ja erityisryhmien virkistysleirejä, palvelevia puhelimia, tekevät etsivää nuorisotyötä, päihdetyötä, velkaneuvontaa, jakavat ruokakasseja, vaateapua ja euron lounaita vähävaraisille.
Se, ettet sinä ole käynyt missään seurakunnan järjestämässä toiminnassa ei tarkoita, etteikö sitä olisi runsain mitoin tarjoilla monille muille sitä kaipaaville erilaisissa elämäntilanteissa ja kriiseissä.
Luetun ymmärtäminen tai sitten koulutusjärjestelmän tuntemisen puute vaivaa vastaajia. Aloitusviestissä kysyttiin YLIOPISTOTUTKINTOA.
Ja tähän voi olla vaikeaa vastata, koska sehän riippuu ihmisestä. Minulle se olisi mikä tahansa matemaattinen. Toisaalta taas DI-kaverini kysyi kuuden kirjan tenttimateriaalistani "joudutko sä oikeasti lukemaan nuo kaikki". T. Yhteiskuntatieteilijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AMK saa rahoituksta valmistuneiden määrän mukaan, sen vuoksi haluavat että mahdollisimman moni valmistuu. Onko laatu sitten hyvää?
Sama juttu yliopistolla. Molemmissa rahaa tulee myös hankkeista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomi. Pääsee helposti amistaustalla ja opinnot vastaa vaikeustasoltaan lähihoitajan koulutusta. Sosionomina pääset Kelaan suojatyöpaikkaan.
Yliopistosta ei valmistu enää sosionomeja.
Yliopistosta ei ole sosionomeja valmistunutkaan, se on opistotasoinen tutkinto. Isäni opiskeli 60-luvulla jolloin sosiaalityöntekijät olivat sosiaalihoitajia nimeltään. Sosiaalityöstä yliopistosta valmistutaan sosiaalityöntekijäksi. Sosionomit työskentelevät nuorisokodeissa ja muissa ohjaavissa käytännön töissä.
Paitsi ettei se ole opistotasoinen tutkinto, koska niitä opistoja ei ole enää olemassakaan. Laskeeko nämä opistotasoihmiset vielä kaikki eurotkin markoissa?
Pointtini oli, ettei sosionomi ole akateeminen eikä ole koskaan ollutkaan. Opinahjojen nimitykset ovat vuosien varrella muuttuneet niin monta kertaa, mutta itselläni ei ole niihin ollut tarvetta perehtyä. Akateemisuus on kuitenkin ennallaan eli akateeminen on yliopistosta maisteriksi valmistunut ihminen.
Akateeminen on yliopistosta valmistunut ihminen. Yliopistosta valmistuu/on valmistunut myös mm. kandidaatteja, notaareja, diplomi-insinöörejä, lääketieteen lisensiaatteja jne.
Tuota tarkoitin, toki yliopistosta tulee myös tohtoreita. Täällä monesti rinnastetaan AMK tutkinto akateemiseksi, mutta minä pidän konservatiivisesti vain yliopistosta valmistunutta akateemisena.
Tuo ei ole edes mielipideasia. AMK ei ole akateeminen laitos, eikä AMK koulutettu ole akateeminen. Akateemisuus ja korkeakoulu eivät ole synonyymejä.
Akateeminen-sanan nykyinen merkitys perustuu järjestelmään, joka on muuttunut ja muuttumassa.
Nyt joku järki teille arvon amk-väki. Te ette ole akateemisia. Jolle se akateemisuus on niin p***p tärkeää, menköön yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ope kirjoitti:
Toivottavasti tämä on visti. Huh huijaa. Et ole tainnut opiskella luokanopettajaksi tai työskennellä alakoulussa. Alkuopetus todella haastavaa jatkuvasti integroidaan eristyislapsia. Siinä on laulut ja leikit valitettavan kaukana. Kaikkien pedagogisten asiakirjojen ja huoltajapalaverien kanssa menee kymmeniä tunteja ylityöaikaa. 5.-6. luokalla laajoja sisältöjä ja silti vedät kaikki aineet yksin. Isommat luokat kuin yläkoulussa..
t.luokanopettaja
Tuo onkin käytäntöä, ei noita asioita opiskella. Siksihän monet opettajat (luokan-) juuri uupuvatkin ja kokevat työn kuormittavana, koska opinnot valmistavat heikosti todellisuuteen. Ei taida tänä päivänäkään kuulua lo-koulutukseen pakollisena ainuttakaan erityispedan kurssia saati sitten, että käytäisiin läpi noiden asiakirjojen vääntämistä ym. Näkisin ilman muuta, että erityispedagogiikan opintoja tulisi sisällyttää tutkintoon pakollisina, samoin jokin hallintotieteen tms. kurssi noihin asiakirjahommiin liittyen, tai vaikka lapsi- ja koulutusoikeuteen liittyvä oikiksen kurssi.
Mitä opettajiin tulee, niin pätee varmaan sama kuin kaikkiin aloihin, että joukkoon mahtuu helmiä ja sitten niitä, jotka ovat syystä tai toisesta vaihtamassa alaa vuoden päästä. Itsellä suvussa liian monta opettajaa todetakseni, etten tekisi sitä työtä päivääkään. Ja puhun siis nimenomaan luokanopen työstä, samoin yläkoulu olisi painajainen. Lukiossa eri asia, tosin pitkästyisin varmaan hyvin pian itseään toistavaan työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Ookko tosissas? Papin työ on todella kuormittavaa. Teet töitä kaikki viikonloput ja illat, lapsiasi et näe juuri ollenkaan. Olet jatkuvasti valmiudessa lähtemään seurakuntalaisen kotiin mikäli pyydetään. Hoidat vihkimiset, hautajaiset ja kastejuhlat, näihin menee aikaa kun haastatellaan ihmisiä ja mietit mitä toimituksissa sanotaan. Kirjoitat jumalanpalveluksiin tekstit ja luot uutta tekstiä koko ajan. Luulen, että oma työsi on helpompaa.
Olen tosissani ja lisäksi tiedän mistä puhun. Todennäköisesti yhdessäkään ammatissa ei leveä leipä tule yhtä vaivattomasti ja vailla mitään vastuuta kuin papin tehtävässä.
Oletko itse siis ollut tuollainen pappi ?
Itse olen agnostikko, mutta olen aina luullut että papin virka olisi jonkinmoinen kutsumusammatti. No ehkä olen väärässä ja en enää ihmettekään sitä, että Räsäsestä tehdyt rikosilmoitukset olivat jonkun papin tekemiä.
O tempera o more
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No restonomi ja tradenomitutkinnot on kyl sieltä helpoimmasta päästä, mut en suosittele. T. restonomi, jota ne hommat ei kiinnosta. :D
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Olet muuten pitkälti oikeassa.
En suosittele sosiaalityötä, vaikka töitä löytyy helposti. Kolme vuotta lastensuojelun sosiaalityöntekijänä riitti itselle. Opiskelin toisen maisteritutkinnon. Sosiaalityössä ei kerkeä aina pitämään kahvi- tai ruokataukoja. Laki määrittää aikarajat työlle. Asiakkaita aivan valtava määrä. Työaika ei riitä mihinkään. Pieni osa asiakkaista on vaarallisia. Huorittelu, haistattelu, tappouhkaukset, uhkaus tappaa lapseni oli tavanomaista.
Halusin puolustaa lapsia ja heidän oikeuksiaan, ja sitä tein. Työssä joutuu kohtaamaan insestiepäiltyjä vanhempia, lapsia ja nuoria, jotka ovat kokeneet kauheampia asioita, mitä ikinä voi kuvitella. Työ vaatii empaattista, rauhallista ja vahvaa luonnetta.
Voisin työtä tehdä yhä jos asiakasmäärät olisi sen mukaiset, mitä Talentia suosittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taa on hauska ketju. Tapatyottomat huutelee, etta on se helppoa. Ilmankos joka toinen ei ole lakimies.
Samalla voi opiskella laakariksi. Menee kuin vetta vaan.Molemmissa sisäänpääsy on vaikein koe. Mutta ei se tee itse koulutuksesta vaikeaa.
Sisäänpääsy on vaikeaa suosituilla aloilla. Kaikki eivät yliopistossa pärjää ja jättävät sen kesken. Osalle ns. tieteellinen ajattelu (tiedon omaksuminen ja kriittinen arviointi) on niin vaikeaa, että opinnot tyssäävät siihen. He eivät opi lukemaan ja kirjoittamaan itsenäisesti, vaan toistelevat papukaijana yksittäisiä faktoja tenttikirjasta. Suuria vaikeuksia on erityisesti tekstin tuottamisessa, jo ihan pelkästään tekstin referoinnissa oikein.
Alussa monillekin opiskelijoille on hyvin vaikea irtautua lukio-opintojen tyylistä, jolloin opinnot eivät suju, kun tenteistä on vaikea päästä läpi. Suurin osa kuitenkin harjaantuu vähitellen hallitsemaan isompia kokonaisuuksia ja tuottamaan perusteltua analyysiä sekä arvioimaan eri näkökulmia.
On surullista, kun opinnot keskeytyvät siksi, ettei pärjää. En tiedä oliko kovin järkevää avata polkua yliopistoon suoraan amiksesta ja ammattikorkeakoulusta. Jonkinlainen tasokoe olisi tarpeen. He vievät aika paljon resursseja yliopiston opettajilta. Vaikka pääsykoe onkin raskas, se mittaa myös kykyä selviytyä opinnoista, missä vaaditaan suurten tekstimassojen käsittelyä ja analyysiä.
Ap:lle siis sanoisin, että jos et ole "lukumiehiä" tai "lukunaisia" niin ei kannata pyrkiä yliopistoon. Opinnoista tulee silloin liian rankat sinulle itsellesi. Lukemisesta kiinnostuneet ja sitä paljon harrastaneet ovat yleensä myös parempia tuottamaan tekstiä. Silloin yliopisto-opinnot sujuvat paremmin.
Ainakin yhteiskuntatieteissä se on juuri näin. Itse olin lukiossa rehellisesti sanottuna surkea kaikissa muissa paitsi niin sanotuissa reaaliaineissa. Kirjat ovat elämäni kiintopiste. Olen lukenut nelivuotiaasta lähtien kaiken, minkä olen käsiini saanut. Valtiotieteelliseen päästyäni huomasin, että opiskelu oli suorastaan kivaa. Minua eivät pelottaneet ne lähes joka tenttiin luettavat viisi-kuusi opusta. Tykkäsin gradunkin kirjoittamisesta niin paljon, että lopulta päädyin tekemään väitöskirjaa, joka sekin valmistui aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taa on hauska ketju. Tapatyottomat huutelee, etta on se helppoa. Ilmankos joka toinen ei ole lakimies.
Samalla voi opiskella laakariksi. Menee kuin vetta vaan.Molemmissa sisäänpääsy on vaikein koe. Mutta ei se tee itse koulutuksesta vaikeaa.
Sisäänpääsy on vaikeaa suosituilla aloilla. Kaikki eivät yliopistossa pärjää ja jättävät sen kesken. Osalle ns. tieteellinen ajattelu (tiedon omaksuminen ja kriittinen arviointi) on niin vaikeaa, että opinnot tyssäävät siihen. He eivät opi lukemaan ja kirjoittamaan itsenäisesti, vaan toistelevat papukaijana yksittäisiä faktoja tenttikirjasta. Suuria vaikeuksia on erityisesti tekstin tuottamisessa, jo ihan pelkästään tekstin referoinnissa oikein.
Alussa monillekin opiskelijoille on hyvin vaikea irtautua lukio-opintojen tyylistä, jolloin opinnot eivät suju, kun tenteistä on vaikea päästä läpi. Suurin osa kuitenkin harjaantuu vähitellen hallitsemaan isompia kokonaisuuksia ja tuottamaan perusteltua analyysiä sekä arvioimaan eri näkökulmia.
On surullista, kun opinnot keskeytyvät siksi, ettei pärjää. En tiedä oliko kovin järkevää avata polkua yliopistoon suoraan amiksesta ja ammattikorkeakoulusta. Jonkinlainen tasokoe olisi tarpeen. He vievät aika paljon resursseja yliopiston opettajilta. Vaikka pääsykoe onkin raskas, se mittaa myös kykyä selviytyä opinnoista, missä vaaditaan suurten tekstimassojen käsittelyä ja analyysiä.
Ap:lle siis sanoisin, että jos et ole "lukumiehiä" tai "lukunaisia" niin ei kannata pyrkiä yliopistoon. Opinnoista tulee silloin liian rankat sinulle itsellesi. Lukemisesta kiinnostuneet ja sitä paljon harrastaneet ovat yleensä myös parempia tuottamaan tekstiä. Silloin yliopisto-opinnot sujuvat paremmin.
Insinööritieteissä ja arkkitehtuurissa omngelmanratkaisu on tärkeämpää, kuin tekstin suoltaminen.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen elintarviketieteitä, jos luonnontieteet kiinnostaa. Aikanaan oli ainakin melko helppo päästä sisään, laaja valikoima pää- ja sivuaineita. Palkka jees, varsinkin yksityisellä sektorilla/teollisuudessa. Jonkin verran läsnäolopakkoa (labrakursseja). Ylipäätään maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta löytyy paljon tarjontaa taloustieteistä leivontaan.
Mutta nuo ei ole mitkään helpot opinnot. Pitää olla matikkapäätä ja osata kemiaa ja fysiikkaa.
Opiskelemaan pitäisi lähteä kasvattamaan osaamispääomaa! Ei titteliä varten !
Mielestäni ei kannata lähteä etsimään ns helpoiten istumalihaksilla suoritettavaa korkeakoulututkintoa! Se on liian kallista yhteiskunnalle ja itsensä pettämistä.
Olen tavannut omassa työssäni heitä ihan liikaa.
Ensin valintahaastatteluissa motiivia kysyttäessä nämä ylistävät, kuinka on juuri tästä koulutuksesta aina haaveillut, kuinka tärkeä se on. Sitten kun on päässyt sisään, alkaa hyväksilukemisen anomiset. Sitten todella vesitetään koko laadittu ohjelma, kun panostus opintoihin on minimaalista ja joka tilanteessa kysellään muuta suorittamisvaihtoehtoa.