Onko kohtuutonta, että mies vie lapsen päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Millainen isä kokee sen jonkinlaiseksi vaivaksi, että kuskaa lapsensa päiväkotiin samalla, kun ajaa töihin siitä ohi? Ihan järjetöntä.

Mun ex-mies oli juuri tuollainen. Nykyään ex, koska kaikki lasten hoitamisen tapainen oli hänelle kuulemma  hirveän rankkaa ja kohtuutonta. 

Miehen tehtävä oli viedä lapsi aamuisin päiväkotiin, Exäni perusteli miksi lapsen vieminen päiväkotiin samalla, kun ajaa kun ajaa siitä ohi töihin, on rankkaa. Syy oli se, että hän joutui pukemaan lapsen aamuisin sekä sisä- että ulkovaatteisiin. Tosin minä olin laittanut edellisenä iltana valmiiseen pinoon lapsen sisä- ja ulkovaatteet eli hänen tatvitsi pukea valmiiksi kasattu vaatepino lapsen päälle.

Minä taas hain lapsen aina päiväkodista. Exän mielestä minä pääsin helpolla, kun hain hoitajien valmiiksi pukeman lapsen. Tosin ex ei huomioinut, että se olin minä, joka alkoi heti pestä korviaan myöten ulkoleikeistä kurassa ollutta lasta ja lapsen vaatteita, että seuraavana päivänä on puhtaat vaatteet pinossa ja herra saa pukea lapselle sen valmiiksi pinoamani vaatepinon.

Ex oli muutenkin uhriutuja. Ihan kaikki kotona tehtävä oli kuulemma hänen työllistämistään ja ohjelmoimistaan. Eipä hän mitään kotihommia tehnytkään vapaaehtoisesti, joskus varovasti erehdyin pyytämään apua. Ex sai mm. huutoraivokohtauksen, kun pari kertaa erehdyin pyytämään häneltä, että veisi keittiön täpötäyden roskapussin ulkoroskikseen. Huutoraivoaan perusteli sillä, että kukaan ei halua viedä roskapussia haluamisen vuoksi. Totta varmaan, mutta pakko ne riskat on viedä ulos kämpästä, halusi tai ei.

Äidiksi pääsee kun on hetken hiljaa ja paikallaan että mies saa hoidettua homman. Kaiken muun hoitaa luonto.

Äitiydessä ei ole mitään ihmeellistä ja palvottavaa. Äidit luulevat itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Äidiksi pääsee kun on hetken hiljaa ja paikallaan että mies saa hoidettua homman. Kaiken muun hoitaa luonto.

Äitiydessä ei ole mitään ihmeellistä ja palvottavaa. Äidit luulevat itsestään liikoja.

Eihän tuossa ap luule itsestään liikoja vaan ymmärtää, ettei jaksaisi päivästä toiseen ilman yhtäkään pidempää unenpätkää yöllä saatikka, että kuvittelisi rankassa univelassa olevansa luotettava kuski.

Onneksi lapsilla on isäkin ja vastuuta lasten hoidosta voi jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaapa vaikka kolmena päivänä peräkkäin, kun mies on lomalla, että sinä lähdet aamulla yksin autolla samaan aikaan, kun mies lähtee yleensä töihin. Mies herättää lapset ja vie vanhemman päiväkotiin vauva kainalossaan ja ajelee sitten kotiin ja hoitaa vauvan ja kotityöt, hakee lapsen päiväkodista. Sinä palaat kotiin vasta samaan aikaan, kuin mies yleensä tulee työstä. Saattaa silmät avautua ja vanhempi lapsi jatkossa mennä isän mukana ilman mutinoita.

Niin joo onhan se vauvan kanssa kotona olo aina vaikeampaa ja vaativampa kuin keskiverto työ. EIKU onko?

NIiNKU kuka sanoo ettei keskivertotyö voisi olla vaativampaa tai vaikeampaa kuin vauvan kanssa kotona olo. EIKU niinku vauvan kanssa ei tarvitse muuta kuin maata ja nauttia vapaasta toimettomuudesta. EIKU ihan siitä kokeilemaan ja kuuntelemaan vielä sitä ihmettelyä, että miten se näyttää niin väsyneeltä, eikä edes meikkaa vaikka on päivät pitkät vaan kotona. Kuukausia kun on nukkunut parin tunnin pätkissä, kroppa kipeänä kuin jyrän alle jääneenä, ei hirveästi ymmärrä sitä, ettei perheen toinen aikuinen voisi ohi ajaessaan työmatkalla viedä omaa lastaan päiväkotiin. EIKU sehän onkin ihan oikeissa töissä, niin eihän se jaksa mitenkään. Vieköön se, joka on VAAN kotona.

En siis ole ikinä kuullutkaan tällaisesta ongelmasta että vauva heräisi jatkuvasti joka yö kahden tunnin välein ja sama homma jatkuisi päivällä. Ja että tätä olisi kestänyt monta kuukautta.

Ehkä vauva nukkuu nyt jo paremmin ja mies on itse väsynyt jos herää joka aamu kuudelta ja tekee pitkää päivää ja tähän päälle työmatkat niin on väsynyt ja siksi pyytää apua vaimoltaan, siis lapsensa äidiltä..

Hahaha, vai et ole valvottavista vauvoista kuullut? No sitten et ole kyllä kummoinen ekspertti neuvomaan ap:ta tällaisessa asiassa. On ihan tavallista, että pienet lapset nukkuvat huonosti. Meillä vielä kaksivuotias heräilee öisin ja välillä jos on saamassa hampaita saattaa valvoa vallankin klo 2-6 ja pahalla päällä kaiken lisäksi. Meidän lapset on sellaista sorttia, että ovat alkaneet nukkua täysiä öitä vasta noin 3-4 ikävuoden paikkeilla. Mitkään unikoulut sun muut eivät ole siihen auttaneet, pelkästään aika ja lapsen yksilöllinen kehittyminen. Toiset lapset taas nukkuvat täysiä öitä parikuukautisesta tai jopa -viikkoisesta saakka. Useimmat lapset ovat kuitenkin jotain näiden kahden ääripään välistä ja heräilevät silloin tällöin. Ja _vauvoista_ ylivoimaisesti suurin osa valvottaa yöllä enemmän tai vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtuutonta, että mies vie lapsen päiväkotiin?

On. Miehen tehtävä on käydä töissä ja juoda töiden jälkeen kaljaa sohvalla ja kattoo lätkää. Näin se on jumala päättänyt. Amen. Nii miettikääpä nyt tuotakin, A-men=A-miehet :D

Vaikka tuo onkin pilke silmässä kirjoitettu, niin tuota se näyttää monissa perheissä olevan. Eikä aikaakaan,  kun mies joutuu etsimään uuden paikan, jossa vähän aikaa, ennen uusien lapsien syntymistä, saa rauhassa löhöillä sohvalla ja nauttia ison, vaan ei aikuisen elämästä.

Monessa perheessä olet ollut kärpäsenä katossa seuraamassa moista tilannetta?

Kaikissa mun tuntemissa perheissä mies osallistuu perheen toimintoihin. Ei ehkä vaihda vaippaa yhtä usein kuin puolisonsa, mutta tekee sitten jotain muuta. Typerä yleistys ja urbaanilegenda.

Aika monessa perheessä ihan läsnäolleena. Aikaisemmin syinä oli enemmän telkkari ja kalja. Nykyisin monessa perheessä mies paikalla, mutta ei läsnä, kun pelaa tietokonepelejä. Kolme tietämääni eroa sen takia, että kaikki jäi naisen hartioille, mies kävi töissä, laittoi itselleen "mättöä" ja uppoutui pelimaailmaan. Toki syitä varmaan muitakin, mutta pääasiassa nuo ja niistä alkaneet riidat. Vielä se, että yksi noista pelikone miehistä oli yli viisikymppinen ja ne kaksi muuta kolmenkympin paikkeilla.  Tunnen myös perheitä, joissa tiukasti vahditaan, että tasapuolisuus toteutuu ja perheen, jossa uusavuton äiti ei tee juuri mitään, joitakin asioita hänelle on opetettu, tekee ne ja hoitaa lapsia kotioloissa, mutta ei esimerkiksi lähde yksin lasten kanssa ulkoilemaan, kun se on niin hankalaa. Sitten tunnen perheitä, joissa se tekee, joka ehtii. Eli monenlaisia perheitä tunnen ja nuo löhöäjämiehet ovat ihan totista totta eikä mitään legendaa.

Mulla oli tollanen löhöäjämies. Toisen lapsen synnyttyä ei hakenut töitä edellisen pätkän loputtua, koska "hänkin halusi olla kotona". Ei tosin osallistunut lapsiensa hoitoon, ainoa kotityö oli kaupassakäynti. Palatessani töihin nuoremman ollessa vähän yli vuoden ikäinen vaati, että lapset laitetaan päiväkotiin. Puoli vuotta töihin palaamiseni jälkeen tuli ero, kun mies ei suostunut hoitamaan päiväkotikuskauksia edes toiseen suuntaan ja oli myöhäisten pelisessioidensa vuoksi aina väsynyt, valittava ja kärttyinen.

Olen ehkä aika ns. kalkkis, mutta itseni on lähes mahdotonta kuvitella pitkälle yli 20-vuotiaita, joille tietokonepelien pelaaminen on iso juttu, ja puhumattakaan että se jatkuisi perheenlisäyksen jälkeen minkäänlaisena elämään vaikuttavana prioriteettina.

Keski-ikäinen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kohtuutonta, että mies vie lapsen päiväkotiin?

On. Miehen tehtävä on käydä töissä ja juoda töiden jälkeen kaljaa sohvalla ja kattoo lätkää. Näin se on jumala päättänyt. Amen. Nii miettikääpä nyt tuotakin, A-men=A-miehet :D

Vaikka tuo onkin pilke silmässä kirjoitettu, niin tuota se näyttää monissa perheissä olevan. Eikä aikaakaan,  kun mies joutuu etsimään uuden paikan, jossa vähän aikaa, ennen uusien lapsien syntymistä, saa rauhassa löhöillä sohvalla ja nauttia ison, vaan ei aikuisen elämästä.

Monessa perheessä olet ollut kärpäsenä katossa seuraamassa moista tilannetta?

Kaikissa mun tuntemissa perheissä mies osallistuu perheen toimintoihin. Ei ehkä vaihda vaippaa yhtä usein kuin puolisonsa, mutta tekee sitten jotain muuta. Typerä yleistys ja urbaanilegenda.

Aika monessa perheessä ihan läsnäolleena. Aikaisemmin syinä oli enemmän telkkari ja kalja. Nykyisin monessa perheessä mies paikalla, mutta ei läsnä, kun pelaa tietokonepelejä. Kolme tietämääni eroa sen takia, että kaikki jäi naisen hartioille, mies kävi töissä, laittoi itselleen "mättöä" ja uppoutui pelimaailmaan. Toki syitä varmaan muitakin, mutta pääasiassa nuo ja niistä alkaneet riidat. Vielä se, että yksi noista pelikone miehistä oli yli viisikymppinen ja ne kaksi muuta kolmenkympin paikkeilla.  Tunnen myös perheitä, joissa tiukasti vahditaan, että tasapuolisuus toteutuu ja perheen, jossa uusavuton äiti ei tee juuri mitään, joitakin asioita hänelle on opetettu, tekee ne ja hoitaa lapsia kotioloissa, mutta ei esimerkiksi lähde yksin lasten kanssa ulkoilemaan, kun se on niin hankalaa. Sitten tunnen perheitä, joissa se tekee, joka ehtii. Eli monenlaisia perheitä tunnen ja nuo löhöäjämiehet ovat ihan totista totta eikä mitään legendaa.

Mulla oli tollanen löhöäjämies. Toisen lapsen synnyttyä ei hakenut töitä edellisen pätkän loputtua, koska "hänkin halusi olla kotona". Ei tosin osallistunut lapsiensa hoitoon, ainoa kotityö oli kaupassakäynti. Palatessani töihin nuoremman ollessa vähän yli vuoden ikäinen vaati, että lapset laitetaan päiväkotiin. Puoli vuotta töihin palaamiseni jälkeen tuli ero, kun mies ei suostunut hoitamaan päiväkotikuskauksia edes toiseen suuntaan ja oli myöhäisten pelisessioidensa vuoksi aina väsynyt, valittava ja kärttyinen.

Olen ehkä aika ns. kalkkis, mutta itseni on lähes mahdotonta kuvitella pitkälle yli 20-vuotiaita, joille tietokonepelien pelaaminen on iso juttu, ja puhumattakaan että se jatkuisi perheenlisäyksen jälkeen minkäänlaisena elämään vaikuttavana prioriteettina.

Toisen lapsen syntyessä mies oli 39-vuotias. Täytyy myöntää, että itsekin yllätyin, koska ennen lapsia mies pelasi vain satunnaisesti. Epäilen, että pelaaminen oli keino vältellä lastenhoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies oli vuoden hoitovapaalla. Vaikka kävin töissä (vaativa asiantuntijatyö), mies nakitti yöheräilyt jokaikinen yö minulle. Päiväunia nukutti niin pitkään, että pääsin lapsen kanssa nukkumaan puolen yön aikaan. Viikonloppuisin mies lähti ryyppäämään. Kerran teloi ryyppyreisulla itsensä sairaalaan, jolloin jouduin ottamaan töistä palkatonta vapaata.

Mun miestä kuitenkin pidettiin hyvänä isänä ja sankarina, kun jäi hoitovapaalle.

Ikävä kokemus. Mietin että miten tuo yöheräilyjen nakitus sinulle onnistui, koska sanoit varmastikin, että hoitovapaalla oleva mies saa huolehtia yöheräilyt, koska sinulla on aikainen herätys töihin, ja mies sitten kieltäytyi, vai miten tämä meni?

Työpaikkani on aika lähellä, ja olen vienyt lapset hoitoon jo vuosikaudet. Välillä hakenutkin sieltä. Vieminen & aamutoimien hoitaminen joka päivä on ihan OK, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Se minua alkaa ärsyttää, jos joudun hakemaankin useamman kerran viikosta, koska se häiritsee jo työpäiviäni ei tunnu tasapuoliselta.

Keski-ikäinen mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies oli vuoden hoitovapaalla. Vaikka kävin töissä (vaativa asiantuntijatyö), mies nakitti yöheräilyt jokaikinen yö minulle. Päiväunia nukutti niin pitkään, että pääsin lapsen kanssa nukkumaan puolen yön aikaan. Viikonloppuisin mies lähti ryyppäämään. Kerran teloi ryyppyreisulla itsensä sairaalaan, jolloin jouduin ottamaan töistä palkatonta vapaata.

Mun miestä kuitenkin pidettiin hyvänä isänä ja sankarina, kun jäi hoitovapaalle.

Ikävä kokemus. Mietin että miten tuo yöheräilyjen nakitus sinulle onnistui, koska sanoit varmastikin, että hoitovapaalla oleva mies saa huolehtia yöheräilyt, koska sinulla on aikainen herätys töihin, ja mies sitten kieltäytyi, vai miten tämä meni?

Mies vain kategorisesti yöllä kieltäytyi hievahtamastakaan lapsen heräillessä. Jos vaadin sitä häneltä tai makasin itse reagoimatta, mies alkoi karjua minulle. Kerrostalossa miehen ei voi antaa karjua keskellä yötä monta kertaa, jos haluaa jatkaa asumista.

Päivisin mies toisti asiasta keskustellessamme kylmän tyynesti mantraa, kuinka herkkäunisena hän ei voi hoitaa yhtäkään yöheräilyä, vaan minullekin on helpompaa, että hoidan kaikki yöheräilyt.

Ei viisi kilometriä ole pitkä matka, ihminen on suunniteltu taivaltamaan tasaista tahtia pidempiäkin matkoja. Kävelee helposti tunnissa suuntaansa ja vauva nukkuu hyvin vaunuissa matkan. Esikoinen pyöräilee tai seisoo kärryjen seisomatelineellä. Kilot karisee, mieli paranee ja jää vähemmän aikaa kirjoitella vauvapalstalle ja muihin hömpötyksiin. Matkalla myös hyvä suunnitella päivällistä ja kattausta.

Tässä ei käy ilmi kuinka mielellään lapsi lähtee päiväkotiin? Kokeeko isä raskaana lapsen mahdollisen vitkuttelun ja kiukuttelun joko kotoa lähtiessä tai päiväkotiin saavuttaessa? Onko isän vaikea asettaa rajoja lapselle ja kokee jotenkin nolona muiden vanhempien läsnäollessa lapsen mahdollisen kiukuttelun päiväkotiin saapuessa? Jos lapsi lähtee mielellään päiväkotiin, tuntuu oudolta että isä ei veisi. Hyvä asia on myös se että lapsi ei ole koko viikkoa hoidossa mutta ehtii ylläpitää kaverisuhteitaan tulevaa eskaria varten.

Olet ihan liian kiltti. Jos olette yhdessä päätyneet käyttämään subjektiivista lastenhoito-oikeuttanne, niin se, että toinen vie ja toinen hakee hoidosta kuulostaa tosi järkevältä. Sä tarvit lepoa aamuisin, sullakin on tärkeä työ kotona. Sitä ei vaan yhteiskunta arvosta samalla lailla kuin tuottavaa työtä. Miehellä tuskin on ja tulee olemaan kokemusta siitä, millaista on elää vauvan rytmin taajuudelle virittyneenä 24/7 ja esim. vauvan kanssa hakea isompi hoidosta (usein päikkärit, imetys, ruoka-aika tai selkäruikut osuu päällekkäin). Miehellä on helppoa viedä vaan YKSI lapsi hoitoon, mieti!! Itse auttelisin vaikka 1-2 aamuna isomman herättelyssä ja aamutoimissa, että mies ehtii töihin (jos on kellokorttimeininki).

Itse vein ja hain pitkään lapset hoidosta, koska ajattelin, että mun kuuluu viedä lapset korvaukseksi siitä, että teen lyhyempää työaikaa ja myös alitajuisesti ”suojelin” miestäni lapsiperhearjen ikäviltä oloilta ja tunteilta. Mutta sitten sain tarpeekseni omasta typestä ajattelustani ja aloimme puolittamaan homman. Molemmat on 100% vanhempia, ei 50/50.

Vauvan hoitaminen ja symbioosivaihe on oikeasti voimia vievää. Yöheräilyt voi vaikuttaa mielialaan, samoin hormonit. Jos mies ei kestä tuota lyhyttä ajanjaksoa lapsiperheen elämässä, niin miten tulee selviämään uhma- ja teini-iästä lastensa kanssa. Nyt kun omat lapset ovat jo isoja ja ongelmatkin isompia, niin haikailen helppojen ongelmien (esim. tylsä hoitoon vienti, pieni flunssa) perään.

Kannattaa alkaa työstää omia syyllisyydentunteita ja ”miehen suojelun” tarvetta, että mistä ne kumpuavat. Epävarmuudesta, hylkäämisen pelosta tms. Mitä kaipaat? Ymmärrystä, ”äidintyön” tärkeyden huomaamista?

Äidin jaksaminen ja hyvinvointi on perheen oleellisin peruskallio. Vaali sitä!

komentaja kirjoitti:

Ei viisi kilometriä ole pitkä matka, ihminen on suunniteltu taivaltamaan tasaista tahtia pidempiäkin matkoja. Kävelee helposti tunnissa suuntaansa ja vauva nukkuu hyvin vaunuissa matkan. Esikoinen pyöräilee tai seisoo kärryjen seisomatelineellä. Kilot karisee, mieli paranee ja jää vähemmän aikaa kirjoitella vauvapalstalle ja muihin hömpötyksiin. Matkalla myös hyvä suunnitella päivällistä ja kattausta.

Mun kolmesta vauvastani kaksi ei ole suostunut ollenkaan nukkumaan vaunuissa. Mutta niin, sinullahan ei ole ollut yhtäkään.

Ottaisin isomman pois hoidosta tai lyhentäisin hoitopäiviä, jos ei halua mennä. Itse nautin olla kotona isomman ja vauvan kanssa. Sisarussuhde kehittyi ihanasti ja kävimme kerhoissa ja vaan tutustuimme toisiimme arjen keskellä. Jos hoitoon meno vaikeaa, niin en taistelisi ja ymmärrän silloin miehenkin oloa, kun hänelle jää se kurja viejän osa ja aamu alkaa tympeästi. Mutta jos oikeasti lapsi tykkää mennä hoitoon, niin sitten toinen vie ja toinen hakee kuulostaa järkevältä!

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin isomman pois hoidosta tai lyhentäisin hoitopäiviä, jos ei halua mennä. Itse nautin olla kotona isomman ja vauvan kanssa. Sisarussuhde kehittyi ihanasti ja kävimme kerhoissa ja vaan tutustuimme toisiimme arjen keskellä. Jos hoitoon meno vaikeaa, niin en taistelisi ja ymmärrän silloin miehenkin oloa, kun hänelle jää se kurja viejän osa ja aamu alkaa tympeästi. Mutta jos oikeasti lapsi tykkää mennä hoitoon, niin sitten toinen vie ja toinen hakee kuulostaa järkevältä!

Viisivuotias ei kerhosta löydä ketään edes suunnilleen saman ikäistä.

2 lapsen.äiti kirjoitti:

Auttaako, jos heräät laittamaan esikoisen lähtökuntoon , että mies saa tehtyä aamutoimet sillä aikaa. Lapsihan saa aamupalan varmaankin päiväkodissa. Mutta varaat lapsen vaatteet illalla valmiiksi ulkovaatteita myöten ja aamulla vaan auttaa lapsen lähtökuntoon. Sitten ei ole iso vaiva miehelle kyllä viedä lasta töihin mennessä päiväkotiin.

Joo, onpa tosi hyvä idea. Lisäksi nainen voi mennä ulos putsaamaan auton lumesta, laittaa auton käyntiin, että se ehtii lämmetä, tulla sisään pukemaan lapsen ja lopuksi pyyhkiä miehen prseen. Miehellekin voi auttaa takin päälle ja kengät jalkaan, jos miestä sattuu väsyttämään. Nainen voi vielä pirauttaa päiväkotiin ja pyytää, että hoitaja tulisi sitten autolle vastaan hakemaan lapsen. Mieshän menee töihin, hyvänen aika.

komentaja kirjoitti:

Ei viisi kilometriä ole pitkä matka, ihminen on suunniteltu taivaltamaan tasaista tahtia pidempiäkin matkoja. Kävelee helposti tunnissa suuntaansa ja vauva nukkuu hyvin vaunuissa matkan. Esikoinen pyöräilee tai seisoo kärryjen seisomatelineellä. Kilot karisee, mieli paranee ja jää vähemmän aikaa kirjoitella vauvapalstalle ja muihin hömpötyksiin. Matkalla myös hyvä suunnitella päivällistä ja kattausta.

Eihän tuossa tosiaankaan tule kuin reilut 20 kilometriä päivässä vaunuja työntäen, puolet matkasta 20-kiloinen esikoinen seisontalaudalla, tänään olisi vielä umpihanki lisännyt mukavasti vastusta treeniin :D

Lapsetkin mukisematta tähän sopeutuu, esikoinenkin nauttii tällaisesta "rauhallisesta" aamusta, eikä enää suostuisi lyhyeen autokyytiin päiväkodille lämpimässä autossa isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin isomman pois hoidosta tai lyhentäisin hoitopäiviä, jos ei halua mennä. Itse nautin olla kotona isomman ja vauvan kanssa. Sisarussuhde kehittyi ihanasti ja kävimme kerhoissa ja vaan tutustuimme toisiimme arjen keskellä. Jos hoitoon meno vaikeaa, niin en taistelisi ja ymmärrän silloin miehenkin oloa, kun hänelle jää se kurja viejän osa ja aamu alkaa tympeästi. Mutta jos oikeasti lapsi tykkää mennä hoitoon, niin sitten toinen vie ja toinen hakee kuulostaa järkevältä!

Viisivuotias ei kerhosta löydä ketään edes suunnilleen saman ikäistä.

Kerhoissa on alaikäraja 3 ja tyypillisesti siellä on juurikin 4-5-vuotiaita.

Aivan järjetöntä ois sinun lähtee viemään. Ei se oo niin vain suit sait sukkelaan lähtee päiväkoti ikäisen ja vauvan kanssa liikkeelle ja vielä talvella, kun sitä pukemista on ja auto on lumessa ja jäässä jne. Kun ei oo pakko, vaan isä voi sen tehdä. Itse aikoinaan jouduin näin tekemään olosuhteiden pakosta ja joka aamu oli aikamoista hullunmyllyä. Vauva-aika on vaativaa, miksi se pitäisi tehdä vielä hankalammaksi, kun ei oo pakko.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko on aika mielenkiintoisesti muotoiltu. Moni muu olisi kirjoittanut "onko mies kohtuuton kun vaatii minua viemään lapsen päiväkotiin".

En ole koko ketjua lukenut, mutta todennäköisesti tällä palstalla keskustelu muuttui "Miksi lapsi viedään päiväkotiin vaikka sinä olet kotona".

Tuolla sinun ehdottamallasi otsikolla merkitys muuttuu täysin. Ap nimenomaan pohti, onko hän itse kohtuuton, kun edellyttää mieheltään esikoisen vientiä. Eikä se mies ole ap:lta sitä vaatinut.