Hoiva-alan oletettu, kiinnostaisiko ala enemmän jos
Tukitehtäviin palautettaisiin työntekijöitä, kuten siivoojia, keittiöhenkilökuntaa, kirjaajia jne?
Vai olisiko siitä mitään hyötyä?
Mietin tässä, onko hoitajien määrä liian alhainen, vai onko heille sälytetty liikaa tehtäviä jotka työntekijät ILMAN lähi- tai hoitajakoulutuksia voisivat tehdä?
Kysyn tätä lähinnä hoiva-alalla olevilta tai siltä pois siirtyneiltä.
Kommentit (17)
Sit kiinnostaa taas hommat kun rokotepakot poistuu
Meillä on täällä kaupungin rakennuksessa ulkoistettu työt ja kaikki työskentelevät eri työnantajilla.
Nyt kukaan ei oikein tiedä mitä pitää, kuuluu tai saa tehdä, eikä selkeitää vastauksiakaan saa mistään, varsinkin kun kaikilla yrityksillä omat säännöt ja omat kanavat ja osa ei edes puhu suomea ja yritykset yrittävät jotenkin systä töitän naapurifirmalle, että pääsisivät itse halvemmalla.
Eihän tuo pelkästään pelastaisi koska ongelmia on muuallakin mutta minusta se kyllä auttaisi jonkin verran. Sairaalassa ruokatilaukset ja hyllyjen ja varastojen täytöt muille, puhumattakaan palvelutaloja jos niissä lähäreillä pyykinpesua ja ruuanvalmistusta ym.
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Vierailija kirjoitti:
Kilpailutuksia voitetaan töitä yhdistämällä kun saadaan tehtyä halvemmalla, toinen on palkat ja muut edut, näitä leikkaamalla saadaan kuluja alas ja pärjätään kilpailutuksissa.
Vastasitko väärän ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Sit kiinnostaa taas hommat kun rokotepakot poistuu
Asia selvä, kiitos osallistumisesta, emme jää kaipaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on täällä kaupungin rakennuksessa ulkoistettu työt ja kaikki työskentelevät eri työnantajilla.
Nyt kukaan ei oikein tiedä mitä pitää, kuuluu tai saa tehdä, eikä selkeitää vastauksiakaan saa mistään, varsinkin kun kaikilla yrityksillä omat säännöt ja omat kanavat ja osa ei edes puhu suomea ja yritykset yrittävät jotenkin systä töitän naapurifirmalle, että pääsisivät itse halvemmalla.
Mikä olisi ensimmäinen muutos joka pitäisi tehdä jota tilanne parantuisi?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo pelkästään pelastaisi koska ongelmia on muuallakin mutta minusta se kyllä auttaisi jonkin verran. Sairaalassa ruokatilaukset ja hyllyjen ja varastojen täytöt muille, puhumattakaan palvelutaloja jos niissä lähäreillä pyykinpesua ja ruuanvalmistusta ym.
tätäpä. Kuinka suuri osa työpäivästä hoivahenkilökunnalla on muuta kuin hoivaa? Eli tukitöitä, paperitöitä jne?
Vierailija kirjoitti:
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Johtuiko tämä poissaoloista, jotka aiheuttivat työväsymys?
Onko se työtehväien pirstaloituminen mielestäsi osasyy tähän?
Katsoin eilen MOT-ohjelman uuden lastensairaalan ongelmista. Kovasti on ollut puhetta, että hoitajien palkkoja pitäisi korottaa. Mutta mikäli hoitoalaa yritetään jatkuvasti runnoa läpi vajaamiehityksellä, niin käsi sydämelle hoitajat, kuinka moni teistä oikeasti jaksaa tehdä kahden-kolmen ihmisen edestä työtä muutaman satasen korotuksella? Minä en sitä jaksanut kirjanpitäjänä ja se sentään on fyysisesti helppoa istumista näyttöpäätteen äärellä, mutta aivot oli koko ajan ylikierroksilla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Johtuiko tämä poissaoloista, jotka aiheuttivat työväsymys?
Onko se työtehväien pirstaloituminen mielestäsi osasyy tähän?
Kyllä osasyy oli poissaolot, jolloin tarvittiin paikkaajaa. Monet kertoivat olevansa väsyneitä työhön, koska osastolla oli hoitajia, jotka esim. eivät vuosikausiin olleet saaneet vapaata juhlapyhien (esim. joulun) aikaan eli aina samat ihmiset olivat tuolloin työssä.
Luulen kuitenkin, että suurin syy oli huono johtaminen. Työntekijöitä ei kuunneltu lainkaan ainakaan tasavertaisesti.
Muistan miten itselläni erään 3 kk:n aikana ei ollut yhtään kertaa kahta perättäistä vapaapäivää. Kun tuli juhannus, pyysin aivan erikseen vapaapäivän toisen lisäksi, koska olin menossa sukulaistytön häihin. Onnistuin tässä. Mutta kun pääsin työvuorosta kotiin, johtava hoitaja soitti jo perään ja kysyi, etkö sittenkin voisi tulla juhannuspäivänä töihin. Kieltäydyin. Kerrankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Mielestäni ergonimisempaa työvuorosuunnittelua on haettu hoitoalallekin, mutta on vissiin kaatunut hoitajien vastustukseen eli täytyy mennä illasta aamuun, että tietää mitä yöllä on tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Johtuiko tämä poissaoloista, jotka aiheuttivat työväsymys?
Onko se työtehväien pirstaloituminen mielestäsi osasyy tähän?
Kyllä osasyy oli poissaolot, jolloin tarvittiin paikkaajaa. Monet kertoivat olevansa väsyneitä työhön, koska osastolla oli hoitajia, jotka esim. eivät vuosikausiin olleet saaneet vapaata juhlapyhien (esim. joulun) aikaan eli aina samat ihmiset olivat tuolloin työssä.
Luulen kuitenkin, että suurin syy oli huono johtaminen. Työntekijöitä ei kuunneltu lainkaan ainakaan tasavertaisesti.
Muistan miten itselläni erään 3 kk:n aikana ei ollut yhtään kertaa kahta perättäistä vapaapäivää. Kun tuli juhannus, pyysin aivan erikseen vapaapäivän toisen lisäksi, koska olin menossa sukulaistytön häihin. Onnistuin tässä. Mutta kun pääsin työvuorosta kotiin, johtava hoitaja soitti jo perään ja kysyi, etkö sittenkin voisi tulla juhannuspäivänä töihin. Kieltäydyin. Kerrankin.
Anteeksi nyt vain mutta miten tämä on edes mahdollista? Miten tällaiseen on päädytty työntekijöiden puolelta?
saatika työlistojen tekijän puolelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Johtuiko tämä poissaoloista, jotka aiheuttivat työväsymys?
Onko se työtehväien pirstaloituminen mielestäsi osasyy tähän?
Kyllä osasyy oli poissaolot, jolloin tarvittiin paikkaajaa. Monet kertoivat olevansa väsyneitä työhön, koska osastolla oli hoitajia, jotka esim. eivät vuosikausiin olleet saaneet vapaata juhlapyhien (esim. joulun) aikaan eli aina samat ihmiset olivat tuolloin työssä.
Luulen kuitenkin, että suurin syy oli huono johtaminen. Työntekijöitä ei kuunneltu lainkaan ainakaan tasavertaisesti.
Muistan miten itselläni erään 3 kk:n aikana ei ollut yhtään kertaa kahta perättäistä vapaapäivää. Kun tuli juhannus, pyysin aivan erikseen vapaapäivän toisen lisäksi, koska olin menossa sukulaistytön häihin. Onnistuin tässä. Mutta kun pääsin työvuorosta kotiin, johtava hoitaja soitti jo perään ja kysyi, etkö sittenkin voisi tulla juhannuspäivänä töihin. Kieltäydyin. Kerrankin.
Anteeksi nyt vain mutta miten tämä on edes mahdollista? Miten tällaiseen on päädytty työntekijöiden puolelta?
saatika työlistojen tekijän puolelta?
En tiedä, mutta näin se oli.
Toinen tässä yksikössä ollut epäkohta oli lyhyet työsopimukset. Eräs laitosapulainen näytti minulle kerran kaikki kolmen vuoden aikana tehdyt työsopimukset hänen osaltaan. Niitä oli 3 kansiollista täpösen täynnä. Työsopimus oli tehty lyhyimmillään yhdeksi päiväksi, pisimmillään kuukaudeksi. Hän kertoi, että työ oli silti lähes jatkuvaa. Mitään omaa hänkään ei voinut suunnitella, koska se "väliaika" piti päivystää puhelinta, jos tulee taas uusi työtarjous. Hän pelkäsi, että jos ei olisi aina saamaksillaan, he eivät enää soittelisi ja hän menettäisi senkin työn.
Sitä en tiedä tehtiinkö tällaista hoitajien keskuudessa, tosin heissäkin oli niitä, joilla oli esim. 1 kk:n sopimus. Oli myös henkilöitä, joilla oli tehty sopimus vuodeksi, sitten se uusittiin ja jälleen uusittiin ja muistini mukaan yhdellä hoitajalla tätä oli jatkunut noin 10 vuotta ennenkuin hän sai vakipaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoiva-alalla työskennellessäni pidin kaikkein negatiivisimpana puolena sitä, että tuntui kuin olisi aina ollut työssä. Vapaapäiviä oli harvoin ja nekin yksittäisiä. Se teki työstä raskaan.
Hoidettavat olivat dementoituneita henkilöitä, mutta pidin heidän hoidostaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.
Mitään omia juttujaan ei voinut koskaan suunnitella, kun vuorotkin vaihtuivat alinomaa.
Johtuiko tämä poissaoloista, jotka aiheuttivat työväsymys?
Onko se työtehväien pirstaloituminen mielestäsi osasyy tähän?
Kyllä osasyy oli poissaolot, jolloin tarvittiin paikkaajaa. Monet kertoivat olevansa väsyneitä työhön, koska osastolla oli hoitajia, jotka esim. eivät vuosikausiin olleet saaneet vapaata juhlapyhien (esim. joulun) aikaan eli aina samat ihmiset olivat tuolloin työssä.
Luulen kuitenkin, että suurin syy oli huono johtaminen. Työntekijöitä ei kuunneltu lainkaan ainakaan tasavertaisesti.
Muistan miten itselläni erään 3 kk:n aikana ei ollut yhtään kertaa kahta perättäistä vapaapäivää. Kun tuli juhannus, pyysin aivan erikseen vapaapäivän toisen lisäksi, koska olin menossa sukulaistytön häihin. Onnistuin tässä. Mutta kun pääsin työvuorosta kotiin, johtava hoitaja soitti jo perään ja kysyi, etkö sittenkin voisi tulla juhannuspäivänä töihin. Kieltäydyin. Kerrankin.
Anteeksi nyt vain mutta miten tämä on edes mahdollista? Miten tällaiseen on päädytty työntekijöiden puolelta?
saatika työlistojen tekijän puolelta?
En tiedä, mutta näin se oli.
Toinen tässä yksikössä ollut epäkohta oli lyhyet työsopimukset. Eräs laitosapulainen näytti minulle kerran kaikki kolmen vuoden aikana tehdyt työsopimukset hänen osaltaan. Niitä oli 3 kansiollista täpösen täynnä. Työsopimus oli tehty lyhyimmillään yhdeksi päiväksi, pisimmillään kuukaudeksi. Hän kertoi, että työ oli silti lähes jatkuvaa. Mitään omaa hänkään ei voinut suunnitella, koska se "väliaika" piti päivystää puhelinta, jos tulee taas uusi työtarjous. Hän pelkäsi, että jos ei olisi aina saamaksillaan, he eivät enää soittelisi ja hän menettäisi senkin työn.
Sitä en tiedä tehtiinkö tällaista hoitajien keskuudessa, tosin heissäkin oli niitä, joilla oli esim. 1 kk:n sopimus. Oli myös henkilöitä, joilla oli tehty sopimus vuodeksi, sitten se uusittiin ja jälleen uusittiin ja muistini mukaan yhdellä hoitajalla tätä oli jatkunut noin 10 vuotta ennenkuin hän sai vakipaikan.
Olen itse laitoshuoltajana kokenut samaa kuntatyönantajan puolelta. Kyllästyin lopulta ja kouluttauduin uudelleen. Lähtö ei kaduta
Ihan sama, vaikka olisi tukitoimia! Harvaa nuorta näköjään kiinnostaa vanhuspuolen työ. Yksi opiskelijoista sanoi suoraan, että jotenkin kuulemma ahdistaa, kun tietää että vanhuspuolen paikoissa monet potilaat vaan odottaa kuolemaa ja kaipaa kotiin. Sitten ne vanhukset, joita omaiset ei käy koskaan katsomassa, surullistahan se on, joten jos tämä on se syy, niin ei taida hoitajapula heti ratketa?
Kilpailutuksia voitetaan töitä yhdistämällä kun saadaan tehtyä halvemmalla, toinen on palkat ja muut edut, näitä leikkaamalla saadaan kuluja alas ja pärjätään kilpailutuksissa.