Lue keskustelun säännöt.
Olitko nuorena kaunis? Missä vaiheessa luovuit kauneudesta?
Kommentit (85)
Kovin nuorena en ollut mikään kaunis, kun olin kovin näppy- ja pullanaamainen, mutta siinä selvästi parinkympin jälkeen aloin kaunistua. Ei nyt 40+ ole vielä käyneet luopumiset mielessä, laittautuminenhan on mukavaa. Mielenkiinto on viime aikoina kohdistunut hiusten- ja ihonhoitoon, ruokavalioon, ulkoiluun ja alusvaatteisiin. Kyllä varmaan sitten lopetan, kun ei enää nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut kaunis mutta jotakin raikkautta ja erikoista oli ulkonäössäni. Nyt n.50 vee en ole kaunis, ehkä enemmän komeahko tai näyttävähkö nainen.
Olin kyllä, enkä nyt ruma ole vielä viisikympppisenäkään. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole vuosikymmeniin ollut missään määrin prioriteetti elämässäni. Olin hyvä koulussa ja suuntasinkin energiani opiskeluun, ja myöhemmin perhe-elämään ja työhön. Olen tyytyväinen näin. Toisaalta kauneus on lahja siinä missä muutkin, ja siihen panostaminen on aivan ok. Se myös tuottaa iloa muille.
Olin hyvin kaunis nuorena enkä ole vielä luopunut kauneudesta.
Terveisin Salme 70 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja olen edelleen. 😊 En luopunut siitä missään vaiheessa, enkä luovu
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin kaunis nuorena enkä ole vielä luopunut kauneudesta.
Terveisin Salme 70 v.
Salme-nimiset taitavat tosin olla satavuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajunnut, että olin nuorena 25-30 v. todella kaunis: valkoiset hampaat, kaikissa kuvissa leveä hymy, iso, hyväkuntoinen tukka, loistavat silmät, joissa pilkettä.
Päätelmät: jokainen nuori, kiinteäkroppainen siloposki, tyylinsä löytänyt on vastustamaton.
Nyt voi vaan haikeana muistella, kun hampaat narskuvat murusina, ryppyjä tulee eikä harmaa tukka kasva eikä kiillä.
Luotan edelleen hyvään luonteeseeni ja muihin taitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut, joten siitä ei varsinaisesti tarvinnut ikinä luopua. Toivoin kyllä olevani kaunis, mutta eipä tullut geenilotossa voittoa tällä kertaa.
Äitini oli nuoruudessaan kauniimpi, missimäisempi ja trendikkäämpi kuin meikä.
N44
Mun äiti oli vielä kuoltuaankin kasikymppisenä paremman näköinen kuin minä ikinä. En minäkään ruma ole, mutta sillä oli luusto paikallaan. Mulla on nenä vähän sinneppäi ja se on pahasti keskellä päätä noin niinkuin jos sitä piilotella pitäisi.
Mutta se vähä kauneus mitä mulle on jaettu, niin joo onhan se hukkunut tavallaan jonnekin, mutta sitten välillä sitä katsoo peiliin ja toteaa, että onhan se kaikki edelleen siinä, kun osaa katsoa oikeeseen kohtaan... Ei sinne leuan alle tai jostain ilmestyneeseen omenavatsaan.
Mutta siis äitini oli aina kateellinen mun nuoruudesta. Joku vanha tuttu oli soitellut ja kysellyt, mitä mulle kuuluu kun oli lapsena nähnyt viimeksi ja kehui että kun se oli niiiiin kaunis lapsi. Joo no eipä oo enää, oli äiti vastannut ja hekotellut päälle. Joskus sitä oikein ihmettelee, miten normaalina pitää oman äitinsä kilpailevuutta. Äiti suhtautui kovin tuomitsevasti mun ulkonäkööni aina ja olisi helpottanut paljon jos olisi ymmärtänyt, miksi.
Kun kateellisen äidin tytär ensin joutuu kärsimään vinoilua ja tuomioita siitä, että on liian nätti, jossain vaiheessa tuomion kohteeksi tulee se, että on liian ruma. Eikä oikein itse hokaa, missä kohtaa se vaihtui. Asenne on kuitenkin aina sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä luopunut. En ollut kaunis lapsi, olin vähän semmoinen ruma ankanpoikanen.
Nykyään tykkään ulkonäöstäni. Painan esim. 10kg vähemmän kun 15-vuotiaana.
N30
Olin, vaan en ole enää. Nyt on hyväksyttävä se, että parhaat päivät ovat takanapäin. Miesystävä sanoi, että olen " komea" nainen. Apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kai, ja siitä mitä oli en ole luopunut, vaikka ihosta iän alkaa hienokseltaan huomata. Jos yhtään freesaa ulkomuotoaan ennen uloslähtöä niin joku on lahkeessa kehumassa, ei ole pitkä aika niin miehelleni joku tuli vuodattamaan että onpa hänellä kaunis vaimo. Olen 38.
Saa nähdä minkä verran ikä ja rapistuminen aikanaan kriisiyttävät.. toisaalta oma ihanteeni on aika luonnollinen ja rypyt ja harmaat hiukset ovat silmiini viehättäviä. Luonne kuitenkin ratkaisee, positiivinen elämänasenne kaunistaa enemmän kuin mikään.
Vierailija kirjoitti:
Olin kai, ja siitä mitä oli en ole luopunut, vaikka ihosta iän alkaa hienokseltaan huomata. Jos yhtään freesaa ulkomuotoaan ennen uloslähtöä niin joku on lahkeessa kehumassa, ei ole pitkä aika niin miehelleni joku tuli vuodattamaan että onpa hänellä kaunis vaimo. Olen 38.
Saa nähdä minkä verran ikä ja rapistuminen aikanaan kriisiyttävät.. toisaalta oma ihanteeni on aika luonnollinen ja rypyt ja harmaat hiukset ovat silmiini viehättäviä. Luonne kuitenkin ratkaisee, positiivinen elämänasenne kaunistaa enemmän kuin mikään.
Et ole kyllä vielä kovin vanha todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin, vaan en ole enää. Nyt on hyväksyttävä se, että parhaat päivät ovat takanapäin. Miesystävä sanoi, että olen " komea" nainen. Apua.
Mielestäni komea nainen on uljaalla tavalla kaunis, vahva ja näyttävä. Itse olen pieni ja söpö ja aina ihaillut kuningatarmaisia komeita naisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin, vaan en ole enää. Nyt on hyväksyttävä se, että parhaat päivät ovat takanapäin. Miesystävä sanoi, että olen " komea" nainen. Apua.
Mielestäni komea nainen on uljaalla tavalla kaunis, vahva ja näyttävä. Itse olen pieni ja söpö ja aina ihaillut kuningatarmaisia komeita naisia!
Komea nainen = transnainen.
Aasi on aasista kaunis, hevonen hevosen mielestä ja sika sian mielestä.
En ole koskaan ollut kaunis. Synnyin väärään sukupuoleen.
Olin suht nätti. Menetin sen kun lihoin muodottomaksi.
Tuossa sen näkee, että luonnonkauniit vain ovat kauniita, ja sitten ovat nämä tekoripsi-muovihiustyypit, jotka yrittävät epätoivoisesti mitä rumemmilla tavoilla koko ikänsä olla kauniita, ja päätyvät sokkivärikouvolatukkaisiksi, tatuoiduiksi eläkeläisiksi.