Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 11:44"]

Suomalaiset lapset ovat masentuneita ja lapsien itsemurhaluvut ovat hälyttävän korkeita. Suomalaiset miehet tappavat itseään. Miksi ei voida puhua suoraan ja naljailematta miettiä, mitä heidän äitinsä olisivat voineet tehdä toisin. 

[/quote]

Eihän muuta tehdäkään, kun puhutaan siitä mitä äidit tekivät väärin ja mitä ei olisi pitänyt tehdä, kuinka kaikki on äidin syytä.

Kuinka monta ketjua täällä on mitä isät tekivät väärin? Entä mummot ja vaarit? Tai opettajat, kaverit ja ystävät? Viinan ja huumeiden osuus masennuksiin ja psykooseihin? Miten valmentajat nöyryytti tai naapuri haukkui? Jotain koulukiusaamisesta korkeintaan. Vihjaat jonkun muun syyksi kuin äidin, niin heti sanotaan ettei voi pitää paikkansa ja pysytäänpä aiheessa.

[/quote]

Joku narsistiäiti ei halua ottaa vastuuta teoistaan

[/quote]

Tuon takia ei kiinnosta enää tänne kirjoittaa. Pahinta, kun tuo ei ymmärrä mitään ja lyttää vaan. Narsistiäidiltä vaikuttaa tekstien perusteella.

No jos oma tyttö tulisi aikuisena nillittämään, että miksi piti maistaa silakkapihvejä, niin saattaisin kyllä itsekin jättää aiheesta syvällisen keskustelun väliin. Varsinkin jos hän tulisi syyttämään, että sen takia hän on vajonnut masennukseen ja lipittää illat viiniä ja elämä on päin persettä :D

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:44"]

Kuka oikeasti haluaisi kuunnella vuosien takaisista virheistään? Mitä sinä haluat hänen tekevän, pyytävän anteeksi? Entä jos hän kokee tehneensä parhaansa, tai ei mielestään ole toiminut edes väärin?

[/quote]

Mä ainakin ajattelen olevani aina valmis juttelemaan lasteni kanssa siitä, miten he ovat lapsuutensa kokeneet. Mua on aina niin vituttanut ja halveksuttanut äitini tyyli heittäytyä marttyyriksi tai kiistää kaikki lapsuuden paska. Mikä siinä anteeksi pyytämisessäkin on niin vaikeaa? 

Mutta joo, mun lapset ainakin saavat aikuisenakin puhua mulle asioista, jotka ovat jääneet lapsuudesta painamaan. Haluan olla heille apuna ja tukena läpi elämän.

Kun sanon että mulla ei ollut muotivaatteita, mutta kavereilla oli. Äiti sanoo ettei hänelläkään ollut nuorena.

Eli äidillä ei ollut niin ei mullakaan saisi olla?

Isän mielestä kaikki paska mitä olen saanut elämässäni (esim. selkäsaunat) on ollut omaa syytäni. Koska ärsytin tahallani.

Kun hän on vanhus, saankohan pakkosyöttää inhokkiruokiaan isälleni?

Pienellä sarkasmilla voi ilmaista, että esikoisen takia vanhemmat joutuivat naimisiin. Ehkäisyistä ei silloin yhtä avoimesti puhuttu kuin nykyään. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa, että kun peiton alla tyttö ja poika peuhaa niin pikkuinen ajan saatossa tulla tupsahtaa maailmaan. Samat velvollisuudet ja vastuut pätivät lapsen synnyttyä kuin nykyäänkin, lapsesta huolehdittiin ja vastuu kuului ottaa. Jos lapset syntyisivät valmiina oppineina, elämäntaidot halliten ja tunnemaailmakin olisi kunnossa, ei vanhempia tarvittaisi.

Vanhempien kykyihin vaikuttaa osiltaan omien vanhempien kyky välittää lapsista. Loppuosa tulee oppimisestakin, johon ympäristö antaa ohjausta. Ennen ei ollut yhtä paljon tietoa saatavilla ongelmista ja niiden korjaamisesta kuin nykyään. Tieto, jolla ohjataan vanhemmuutta on lasten ja vanhempien hyvinvointia tukevia. Vanhempi voi itse muuttaa menneiden ajan kasvatusvirheitä juuri katkaisemalla kierteen, eikä alistaa lasta hyväksymään niitä aikuisenakaan.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:41"]

Olen viisikymppinen ja vanhempieni esikoinen, minun takiani he joutuivat naimisiin. 60-luvulla pakkoavioliitot olivat yleisiä, lastenhoitopaikat tiukassa ja äitiyslomat minimaalisia. En yhtään ihmettele sen ajan työssäkäyvien äitien kiireisyyttä ja ankaruutta. En puolustele ollenkaan äitejä jotka olivat tunnekylmiä ja sulkeutuneita ja jotka kasvattivat lapsia enemmän vitsalla kuin rakkaudella. Olen antanut anteeksi omille vanhemmilleni kaiken, koska etenkään äidilläni ei ollut helppoa ja hän pystyi vasta 80-luvulla ottamaan eron ja saamaan oman elämänsä järjestykseen.  

Oletteko muuten miettineet että omien äitienne käytökseen on saattanut vaikuttaa heidän omien vanhempiensa tai appivanhempiensa määräykset ja odotukset? Oma äitini on ottanut itse esille monia lapsuuteeni vaikuttaneita ikäviä asioita, ovat häntäkin painaneet.Ymmärrän monet jutut lapsuudestani paremmin nyt.

Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että mennyttä ei voi muuttaa mutta omien lapsien kohdalla pahan kierteen voi katkaista ja näin itsekin tein.  Toivon kaikille paskan lapsuuden kokeneille sisäisen rauhan saamista, joku voi selvittää asiat vanhempiensa kanssa, joku tarvitsee terapiaa siihen. Toivotaan parempaa huomista.

[/quote]

mene narsistimutsi pahoinpitelemään vihdoin jo niitä omia kakaroitasi, äläkä tule lässyttään, että paskamutsja pitää ymmärtää

Lapset ovat oppineet, narsistiäidin pitäisi ymmärtää että tukea ei tule hänelle.

Miten tunnistaa narsistinen äiti? :

http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/

Tämän ketjun tyylin voisi siirtää suoraan johonkin perheväkivaltakeskusteluun. Jos muuten rauhallinen mies joku kerta juo kotona pään täyteen, baariin lähtiessä lyö vaimolta silmän mustaksi ja jää loppuyöksi baarista löytämänsä naikkosen luo, niin eihän mieheltä saa seuraavana päivänä kysyä miksi noin teki, koska sehän on miehen syyllistämistä. Sen sijaan vaimon pitää olla hyshys hiljaa, antaa miehelleen anteeksi ja keskittyä tuleviin hyviin aikoihin.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 14:26"]

Tämän ketjun tyylin voisi siirtää suoraan johonkin perheväkivaltakeskusteluun. Jos muuten rauhallinen mies joku kerta juo kotona pään täyteen, baariin lähtiessä lyö vaimolta silmän mustaksi ja jää loppuyöksi baarista löytämänsä naikkosen luo, niin eihän mieheltä saa seuraavana päivänä kysyä miksi noin teki, koska sehän on miehen syyllistämistä. Sen sijaan vaimon pitää olla hyshys hiljaa, antaa miehelleen anteeksi ja keskittyä tuleviin hyviin aikoihin.

[/quote]

Joo ei pidä olla hiljaa vaan tuoda avoimesti esiin, jos ei muuten mene ukolle perille että väärin teki ja toiste ei lyö.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:40"]Esim sisarusten välisen eriarvoisuuden, murtosiän huomioimisen, tms asian.
Mun äiti suuttuu ja vaihtaa aihetta
[/quote]

Selittelee ja närkästyy.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 13:30"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:41"]

Olen viisikymppinen ja vanhempieni esikoinen, minun takiani he joutuivat naimisiin. 60-luvulla pakkoavioliitot olivat yleisiä, lastenhoitopaikat tiukassa ja äitiyslomat minimaalisia. En yhtään ihmettele sen ajan työssäkäyvien äitien kiireisyyttä ja ankaruutta. En puolustele ollenkaan äitejä jotka olivat tunnekylmiä ja sulkeutuneita ja jotka kasvattivat lapsia enemmän vitsalla kuin rakkaudella. Olen antanut anteeksi omille vanhemmilleni kaiken, koska etenkään äidilläni ei ollut helppoa ja hän pystyi vasta 80-luvulla ottamaan eron ja saamaan oman elämänsä järjestykseen.  

Oletteko muuten miettineet että omien äitienne käytökseen on saattanut vaikuttaa heidän omien vanhempiensa tai appivanhempiensa määräykset ja odotukset? Oma äitini on ottanut itse esille monia lapsuuteeni vaikuttaneita ikäviä asioita, ovat häntäkin painaneet.Ymmärrän monet jutut lapsuudestani paremmin nyt.

Olen samaa mieltä monen muun kanssa, että mennyttä ei voi muuttaa mutta omien lapsien kohdalla pahan kierteen voi katkaista ja näin itsekin tein.  Toivon kaikille paskan lapsuuden kokeneille sisäisen rauhan saamista, joku voi selvittää asiat vanhempiensa kanssa, joku tarvitsee terapiaa siihen. Toivotaan parempaa huomista.

[/quote]

mene narsistimutsi pahoinpitelemään vihdoin jo niitä omia kakaroitasi, äläkä tule lässyttään, että paskamutsja pitää ymmärtää
[/quote]
Mitä jos laittaisit muutaman pillerin suuhun ja nessupaketin siihen viereesi. Kyllä ne seuraavat 40 vuottakin kuluvat märehtien sitä huonoa äitiä yhtä hyvin, kun ne edellisetkin 40 vuotta. Tärkeetä on puhua, ei niinkään ratkaisuun pääseminen. Toisten tehtävä on siellä menneisyydessä eläminen. Pidä kovasti kiinni pahoista muistoistasi, muuten voit vielä menettää sen elämäsi tarkoituksen.
Ohis

Lainaus http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/

"Hän käyttäytyy pateettisesti. Jos hän jää kiinni törkeästä käytöksestään, voi hän heittäytyä marttyyriksi. Oi ja voi, kyllä mä oonkin kauhee, mätäpesä, nyt kaikki vihaa ja paras että kuolen. Kyllä sitten kadutte ja kaipaatte, mutta myöhäistä on! Mutta hän ei tee sitä, mitä pitäisi, nimittäin ota vastuta käytöksestään ja opi virheistään, aloita alusta ja tee asioita oikein, korjaa virheitään, pyydä anteeksi. Avuton voivottelu kaataa vain syyllisyydentunteen päällesi. Hän manipuloi taas. Jos et anna anteeksi ja saa hänet siten voimaan paremmin, olet huono ihminen, koska olet kylmä ja sydämetön äitiäsi kohtaan, joka voi niiiiin huonosti.!

Ois kiva tietää kuinka paljon Suomessa on hyviä äitejä, alkaa usko mennä tän ketjun myötä.

Kun olin 12- vuotias, äitini kävi kaupasta housut, jotka eivät mahtuneet päälleni. Olin hoikka, mutta äitini raivostui ja huusi, ettei voi käsittää, että hänen tyttärensä on tuollainen läskiperse. Hän ei voinut viedä housuja takaisin, vaan huusi monta päivää läskipersettä.

Otin aikuisena asian puheeksi ja äitini ei kieltänyt asiaa, vaan kysyi, oliko hän oikeasti puhunut noin törkeästi. Pyysi anteeksi ja sanoi, ettei hän ollut käsittänyt, että kehityi naiseksi ja lantioni levenivät varhain.

 En ole katkera, mutta muistan asian vieläkin 20 vuotta myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 20:38"]

Ois kiva tietää kuinka paljon Suomessa on hyviä äitejä, alkaa usko mennä tän ketjun myötä.

[/quote]

Ensin pitäisi määritellä se hyvä äiti. Itse ukon että riittävän hyviä on kuitenkin valtaosa.

Mä en oikein tiedä miksi mä tuollaisia ottaisin puheeksi? Mun lapsuudesta on jo kymmeniä vuosia aikaa, olen 41-vuotias ja sanon vaan että päässäni pitäis olla jotain vialla jos velloisin jossain "sisko sai silloin kun mä olin 7 vuotta vanha ainaskin kaksi kertaa enemmän limpparia lauantaina saunan jälkeen, niin on eppaa että!"-rutinoissa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 20:26"]

Traumat koen tulleeksi syvemmin siitä, että itsellä ei aina hahmottunut, mikä on oikein ja väärin. Aikuisena sitten opetellut elämään, uskaliaammin, oppinut tuntemaan ja luottamaankin. Traumoja olen selvitellyt lähinnä niistä puhumalla miehelleni, mutta koska hänellä on ollut erilainen koti, ei hän osaa sanoa oikein juuta tai jaata. Sen on kyllä tehnyt selväksi, että normaalia ei ole ollut oikein mikään.

[/quote]

Yllättävän vaikea se onkin nähdä mikä siinä omassa perheessä on oikein tai väärin, lähes mahdotonta sen huomaaminen on lapselta. Päivähoidossa tai koulussa voi saada mahdollisesti viitteitä siitä että muissa perheissä ei mahdollisesti toimitakaan samalla tavalla kuin kotona. Nuorena tai aikuisena asioista on mahdollista ottaa selvää tutustumalla aihetta käsitteleviin kirjoihin tms.

Toisaalta traumoja voi aiheuttaa myös asiat jotka esim. jonakin aikakautena on täysin normaaleja. Se ei silti tarkoita että niistä pitäisi ajatella että ongelmat ei voisi johtua niistä asioista. Hyväksyä ne voi kuuluvaksi lapsuudessa tapahtuneisiin asioihin joita ei voi muuttaa. Jotka on käsiteltävä tavalla tai toisella ja/tai jätettävä taakseen.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 08:36"]Jos näin äitinä saan kommentoida asiaa, niin sain  tyttäreltä palautetta kahdesta asiasta, josta hän ei ollut lapsena pitänyt minun toiminnassani,. Kysyin häneltä , että kun itse olet äiti ja saat valitusta kahdesta asiasta, niin eikö äiti ole silloin onnistuntu hyvin, kun asioita on vain kaksi.

Asiat liittyivät myöhäiseen kotiintuloon yms.

t. mummeli
[/quote]
Tässä esimerkki lapsesta, joka valitti kotiintuloajoista.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:44"]Ei usko. Esimerkiksi ei usko, että on pakkosyöttänyt mua niin, etten pysty nykyään syömään tiettyjä ruokia kuten silakkapihvejä. Ei muka myöskään ole vedonnut siihen, että mun silakkapihvi on afrikkalaisen lapsen kuukauden ruoka-annos.
[/quote]
Tässä esimerkki "julmasta" äidistä, joka pakotti syömään silakkapihvejä, vedoten siihen, että maailmassa on nälkää näkeviä ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"] [quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin. [/quote] Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why.  [/quote] Hanki itsellesi apua.

[/quote]

Äh, hänellä vain kolahti. Liian isot traumat itsellään ja defenssit puskevat päälle tai sitten itse hermostuksissaan lyö lapsiaan. Todennäköisesti molempia. Tunnistan tuossa hyökkäävyydessä ja ilkeilyssä oman äitini. 

[/quote]

:D ootte te pimeitä. 

[/quote]

Mitä sinulle on lapsena tehty, kun empatiakykysi ei koskaan päässyt kehittymään? 

[/quote]

Hetkinen nyt.... Täällä porukka lynkkaa kilpaa omia vanhempiaan jostain ikivanhoista asioista ja minä olen se jolta puuttuu empatiakyky? Mielenkiintoinen näkökulma. Suosittelisin lämpimästi teille kaikille katkerille ja pitkävihaisille ihmisille anteeksiannon ja armahtamisen kokeilemista. Te itse teette elämästänne helvettiä, kun ryvette vanhoissa asioissa ja ylläpidätte katkeruutta. Jos haluatte katkaista sukupolvia jatkuneen kiertueen ja kohdella omia lapsianne eri lailla kuin teitä on kohdeltu, miksette vaan yksinkertaisesti tee niin? Miksi pitää jauhaa asioita, joille ei enää mitään voi?