Te joilla on suuri ikäero suhteessa (yli 15v)

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:22"]

Hyvät naiset, älkää alkako tuollaisiin suuren ikäeron suhteisiin. Kulutatte siinä vaan omaa nuoruuttanne, olette miehelle jonkinlainen meriitti ja lopussa kiitos ei seiso.

Käyttäkää ainutkertainen elämänne ryhtymällä parisuhteeseen oman ikäisenne miehen kanssa.

Minulla on kokemusta. Olin 10 v. yhdessä 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sen jälkeen tapasin oman ikäiseni miehen. En voi sanoin kuvata, miten ihanaa on, kun ei tarvitse hävetä toisen ikää ja on samalla aaltopituudella kumppaninsa kanssa. Ikä on niin tärkeä mittari.

[/quote]

Jos sinulla ei onnitunut, tarkoittaako se sitten välttämättä, että muillakaan ei onnistu? Iloitse onnestasi ja anna muidenkin tehdä samoin, oli ikäeroa tai ei. Jookos?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:22"]

Hyvät naiset, älkää alkako tuollaisiin suuren ikäeron suhteisiin. Kulutatte siinä vaan omaa nuoruuttanne, olette miehelle jonkinlainen meriitti ja lopussa kiitos ei seiso.

Käyttäkää ainutkertainen elämänne ryhtymällä parisuhteeseen oman ikäisenne miehen kanssa.

Minulla on kokemusta. Olin 10 v. yhdessä 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sen jälkeen tapasin oman ikäiseni miehen. En voi sanoin kuvata, miten ihanaa on, kun ei tarvitse hävetä toisen ikää ja on samalla aaltopituudella kumppaninsa kanssa. Ikä on niin tärkeä mittari.

[/quote]

se, että te olitte ilmeisesti eri aaltopituudella kumppanisi kanssa kertoo siitä, että ryhdyit jonkinnäköiseksi statuskumppaniksi vanhemmalle miehelle. Ei tietenkään tällaiseen kannata lähteä, mutta sitten on meitä jotka emme ole samalla aaltopituudella edes omanikäisten kavereidemme kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:22"]

Hyvät naiset, älkää alkako tuollaisiin suuren ikäeron suhteisiin. Kulutatte siinä vaan omaa nuoruuttanne, olette miehelle jonkinlainen meriitti ja lopussa kiitos ei seiso.

Käyttäkää ainutkertainen elämänne ryhtymällä parisuhteeseen oman ikäisenne miehen kanssa.

Minulla on kokemusta. Olin 10 v. yhdessä 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sen jälkeen tapasin oman ikäiseni miehen. En voi sanoin kuvata, miten ihanaa on, kun ei tarvitse hävetä toisen ikää ja on samalla aaltopituudella kumppaninsa kanssa. Ikä on niin tärkeä mittari.

[/quote]

Sinä et lähtökohtaisestikaan sopinut vanhemmalle miehelle vaimoksi, koska häpesit hänen ikäänsä. Eihän sellainen voi mitenkään toimia. Puolisosta pitää olla ylpeä. Tulee mieleen, että ajattelit, että ihmiset pitivät sinua huonona sen takia, että olit "tyytynyt" vanhempaan mieheen. Eli huono itsetunto oli osaltaan syynä siihen, ettet ollut onnellinen.

Tiedän monia pareja, joilla on iso ikäero ja liitto on ollut onnellinen.

minulla ja ex poikaystävälläni ikäeroa oli 15 vuotta. olimme toistemme parhaat ystävät ja me eikä kukaan muukaan koskaan kummaksunut saati huomannut ikäeroamme. mieheni tosin oli hyvin nuorekas ja hyvinsäilynyt. täytti tänä vuonna siis 39 ja minä olen 23. päivääkään ei tarvinnut hävetä tai muuta sellaista mitä ihmiset stereotypisesti ajattelee.

ongelma tulikin sitten siinä kun tiemme erkanivat ja nyt olen miettinyt yhteenpaluuta. koska en ole varma asiasta, en haluaisi tuhlata hänen ns hyviä vuosiaan, jos vielä perheen haluaa perustaa. hän aina toivoi että valmistuisin nopeasti että voisimme tehdän lapsen sitten. minun oma unelmani on matkustaa ja seikkailla, lapsen haluaisin tehdä vasta lähempänä kolmeakymppiä. toisaalta tiedän että jos hän saisi minut takaisin hän kai odottaisi lapsen tekemisen kanssa.

ongelma oli myös siinä että hän oli nähnyt jo kaiken, matkustanut maailmaa ja menestynyt ja minulla kaikki nuo olisivat vielä edessä.,... tai sitten perhe hänen kanssaan.

että juu, meillä ongelmat oli suhteen lopussa.

Ikäeroa 16v. Ei se alkuun ollut ongelma, mitä nyt hetken pohdittiin asiaa. Mutta päätettiin, että se on vaan numero.

Mutta sitten niitä ongelmia alkoi tulla. Saattoi tosin syytä olla siinäkin, että mies oli ehtinyt täyttää sen 40 ennen kuin saatiin lapsia, eli elellyt poikamiehenä aika pitkään. Suurin ongelma oli se, että hän ei tajunnut joustaa perheen edessä vaan eleli yhä yksilönä.

Ja minä en tarkoita sitä, etteikö parisuhteessa ja perheessäkin pitäisi olla myös yksilöitä. Mutta kun se menee joka asiassa lasten ja puolison edelle, niin... ja selitykseksi ei riitä että "tämmöinen mä nyt vaan olen".

Siinä vaiheessa, kun olin käynyt kahden viisaudenhampaan poistossa ja ulkoilin lasten kanssa syljeskellen veristä sylkeä lumeen silmät alkoivat avautua. Lapset eivät olleet olleet pihalla hammaslääkärikäyntini aikana ja sitten kun tulin sieltä, ei hänen enää tarvinnut niiden kanssa lähteä.

Saattoi myös käydä niin, että mies teki itselleen ruokaa, söi ja siivosi jälkensä. Kun tulin töistä vähän myöhemmin (yleensä tulin) hän oli aidon hämmästynyt siitä, että minullakin olisi ollut nälkä. Ja ne lapset? Ei ne pyytäneet ruokaa! Ehei, mitä nyt tulivat minua vastaan ja kysyivät, että äiti mitä syödään.

Mun tapauksessa siis löysin uraantuneen poikamiehen, josta ei ollut perheenisäksi, vaikka muuten olikin vallan hurmaava mies.

Seisooko niillä vanhuksilla enää?

Onhan se totta, että ikä hidastaa.Jos ei tavattaessa, niin kuitenkin.Tuntaa pahalta kun nuoria naisia huijataan.Eihän sitä nuorena voi tietää.Sitten vasta tietää kun itse elää ikää.Ei varmaankaan tunnu kivalta kun kaveripiiri elää ikäistensä miesten kanssa eläkeiässä. Vanha nainen elää usein yksin vanhuutensa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:54"]

Ikäeroa 16v. Ei se alkuun ollut ongelma, mitä nyt hetken pohdittiin asiaa. Mutta päätettiin, että se on vaan numero.

Mutta sitten niitä ongelmia alkoi tulla. Saattoi tosin syytä olla siinäkin, että mies oli ehtinyt täyttää sen 40 ennen kuin saatiin lapsia, eli elellyt poikamiehenä aika pitkään. Suurin ongelma oli se, että hän ei tajunnut joustaa perheen edessä vaan eleli yhä yksilönä.

Ja minä en tarkoita sitä, etteikö parisuhteessa ja perheessäkin pitäisi olla myös yksilöitä. Mutta kun se menee joka asiassa lasten ja puolison edelle, niin... ja selitykseksi ei riitä että "tämmöinen mä nyt vaan olen".

Siinä vaiheessa, kun olin käynyt kahden viisaudenhampaan poistossa ja ulkoilin lasten kanssa syljeskellen veristä sylkeä lumeen silmät alkoivat avautua. Lapset eivät olleet olleet pihalla hammaslääkärikäyntini aikana ja sitten kun tulin sieltä, ei hänen enää tarvinnut niiden kanssa lähteä.

Saattoi myös käydä niin, että mies teki itselleen ruokaa, söi ja siivosi jälkensä. Kun tulin töistä vähän myöhemmin (yleensä tulin) hän oli aidon hämmästynyt siitä, että minullakin olisi ollut nälkä. Ja ne lapset? Ei ne pyytäneet ruokaa! Ehei, mitä nyt tulivat minua vastaan ja kysyivät, että äiti mitä syödään.

Mun tapauksessa siis löysin uraantuneen poikamiehen, josta ei ollut perheenisäksi, vaikka muuten olikin vallan hurmaava mies.

[/quote]

Näitä "sankareita" löytyy kyllä ihan kaiken ikäisistä miehistä, eli pitäisi enemmän luonne- kuin ikäkysymyksenä. Toisten huomioonottaminen ja empatia eivät ole iästä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:57"]

Seisooko niillä vanhuksilla enää?

[/quote]

Kyllä, ja hyvin! ;)

Älkää tehkö lapsia vanhemmalle miehelle jolla on yksi setti lapsia. Uskokaa pois. Menee hyvin vaikeaksi.

Olen 26 ja miesystäväni 41. Törmättiin niinkin romanttisessa paikassa kuin Irc-galleriassa, viisi vuotta sitten.
Ja erästä edellistä vastaajaa lainaten: "Ikäeromme ei ole aiheuttanut mitään ongelmia."

Vastaus numerolle 17.

Kyllä varmaan, sen takia se ukko varmaan vapailla markkinoilla olikin - muut olivat huomanneet että se on ikuinen pikkupoika. Enkä minä pahalla sano, että hän oli yksineläjä (ja on muuten jälleen), koska se oli hänelle vain luontevaa. Hän oli sellainen.

Juuri nyt en edes hirveästi muista, mitä hyviä puoli ikäerosta olisi ollut. Miehessä oli hyviä ja huonoja puolia, totta kai, kuten meissä kaikissa. Luontevaa oli tietysti myös se, että koska hän oli vanhempi, osasin asennoitua siihen että hän oli aina oikeassa.

Olisin toivonut, että hän olisi ollut oikeassa... olisi tiennyt, olisi ollut kokeneempi, viisaampi, nähnyt maailmaa. Oletin, että nämä asiat tulee automaattisesti iän myötä. Oletin, että pelkästään sen takia että mies on vanhempi, voisin kunnioittaa häntä.

Eli summa summarum, ei se ikä vaan oma asenteeni ikää kohtaan. Olin siinä elämänvaiheessa kyllästynyt ikäisiini säätäjiin, joilla tuntui olevan tulevaisuus hukassa.

Parikyt vuotta välissä, tavattiin töissä. Piti olla kevyttä huumaa vaan mutta eron hetkellä ei kumpikaan halunnut enää jatkaa yksin. Miehellä lapsia entuudestaan, perustamme kuitenkin omankin perheen jahka saamme työ ja asuntoasiat kuntoon. Yhtä hupsujä kumpikin ollaan kavereiden ja minun vanhempien mielestä. Suhdettamme ei ole pahemmin ihmetelty.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:45"]

Miten tapasitte? Minkälaisia ongelmia ikäero aiheutti alussa?

[/quote] tapasimme työn merkeissä. Ei ongelmia. olen 17 vuotta vanhempi kuin mieheni.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:45"]

Miten tapasitte? Minkälaisia ongelmia ikäero aiheutti alussa?

[/quote] tapasimme työn merkeissä. Ei ongelmia. olen 17 vuotta vanhempi kuin mieheni.
[/quote]

Kehdon ryöstäjä!

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:45"] Miten tapasitte? Minkälaisia ongelmia ikäero aiheutti alussa? [/quote] tapasimme työn merkeissä. Ei ongelmia. olen 17 vuotta vanhempi kuin mieheni. [/quote] Kehdon ryöstäjä!

[/quote] minulla on kyllä ollut täysi kehto suuren osan aikuiselämääni ilman, että olisi pitänyt mitään tai ketään ryöstää. Ihan muilla perusteilla olen kumppanini valinnut. :)

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:08"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:45"] Miten tapasitte? Minkälaisia ongelmia ikäero aiheutti alussa? [/quote] tapasimme työn merkeissä. Ei ongelmia. olen 17 vuotta vanhempi kuin mieheni. [/quote] Kehdon ryöstäjä!

[/quote] minulla on kyllä ollut täysi kehto suuren osan aikuiselämääni ilman, että olisi pitänyt mitään tai ketään ryöstää. Ihan muilla perusteilla olen kumppanini valinnut. :)
[/quote]

Tuskin niin nuori mies haluaa vakiintua vanhan naisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:26"] Tuskin niin nuori mies haluaa vakiintua vanhan naisen kanssa.

[/quote] Määrittele vakiintuminen? Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?

Meillä ikäeroa 22 vuotta, minä olen 20 (täytän ensiviikolla 21) ja mies 43. Tavattiin kun olin harjoittelussa eräässä paikassa jossa mies kävi usein :) Nyt ollaan oltu noin vuosi yhdessä ja ensimmäinen lapsi on tulossa loppuvuodesta jos hyvin menee.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:29"]

Meillä ikäeroa 22 vuotta, minä olen 20 (täytän ensiviikolla 21) ja mies 43. Tavattiin kun olin harjoittelussa eräässä paikassa jossa mies kävi usein :) Nyt ollaan oltu noin vuosi yhdessä ja ensimmäinen lapsi on tulossa loppuvuodesta jos hyvin menee.

[/quote] En usko, että olette tuon aiemman kirjoittajan mielestä vakiintuneita.

Tuskin olemme mekään, vaikka olemme olleet yhdessä vuodesta 2002 - terveisin se 17 v miestään vanhempi.

:D