Te joilla on suuri ikäero suhteessa (yli 15v)

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:29"]

Meillä ikäeroa 22 vuotta, minä olen 20 (täytän ensiviikolla 21) ja mies 43. Tavattiin kun olin harjoittelussa eräässä paikassa jossa mies kävi usein :) Nyt ollaan oltu noin vuosi yhdessä ja ensimmäinen lapsi on tulossa loppuvuodesta jos hyvin menee.

[/quote]Meilläkin on sama ikäero! Minä 21 ja mies 43. Me tavattiin tosin netissä, minä tein aloitteen. Ollaan oltu hieman yli kaksi vuotta yhdessä. Mies on erittäin hyväkuntoinen ikäisekseen ja kohtelee minua aivan eri tavoin kuin muut miehet (positiivisesti siis). Ei ole lähipiirissä oikeastaan kukaa ihmetellyt suhdettamme mitenkään, näkevät että ollaan onnellisia :)

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:29"]

Meillä ikäeroa 22 vuotta, minä olen 20 (täytän ensiviikolla 21) ja mies 43. Tavattiin kun olin harjoittelussa eräässä paikassa jossa mies kävi usein :) Nyt ollaan oltu noin vuosi yhdessä ja ensimmäinen lapsi on tulossa loppuvuodesta jos hyvin menee.

[/quote] En usko, että olette tuon aiemman kirjoittajan mielestä vakiintuneita.

Tuskin olemme mekään, vaikka olemme olleet yhdessä vuodesta 2002 - terveisin se 17 v miestään vanhempi.

:D
[/quote]

Oot iskeny jonkun pikkupojan?

Tapasimme kansanopistossa. Sellaisia vaikeuksia, että minua kuvotti, että vanha äijä kuvittelee merkitsevänsä minulle jotain. Mutta nöyrryin sitten ajan kanssa, kun totesin, että en mä merkitse kellekään sen enempää. Olen siis todwllinen luuseri parinvalinnassa. 

Muita ongelmia en oikeastaan muista, ei niitä ole ollut. Mitä ne olisivat voineet olla? Mihelläkään ei ollut perhettä ja minun perheeni on varmaan aina ajatellut, etten ansaitse kummoistakaan miestä, joten se ei heitä hätkäyttänyt, että jouduin seurustelemaan itseäni parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:22"]Tapasimme kansanopistossa. Sellaisia vaikeuksia, että minua kuvotti, että vanha äijä kuvittelee merkitsevänsä minulle jotain. Mutta nöyrryin sitten ajan kanssa, kun totesin, että en mä merkitse kellekään sen enempää. Olen siis todwllinen luuseri parinvalinnassa. 

Muita ongelmia en oikeastaan muista, ei niitä ole ollut. Mitä ne olisivat voineet olla? Mihelläkään ei ollut perhettä ja minun perheeni on varmaan aina ajatellut, etten ansaitse kummoistakaan miestä, joten se ei heitä hätkäyttänyt, että jouduin seurustelemaan itseäni parikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa.
[/quote]

Kurja juttu, että sulla on noin huonosti mennyt! Minä sen sijaan olisin kelvannut vaikka kenelle, mutta valitsin silti sen 16 vuotta vanhemman miehen. Ja hyvin on mennyt. :)

Teidän vanhat miehenne eivät erittäin todennäköisesti ottaisi ikäeronne verran itseään vanhempaa naista. Voihan sitä kuvitella, että tosirakkaus ei ikää katso, mutta valitettavasti mies monesti tuntuu ottavan nuoremman naisen vain siksi että se on mahdollista. Ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima ovat tässä olennaisia tekijöitä. Nuori nainen on miehelle palkintopokaali, jota kelpaa esitellä. Ja miksei mies ottaisi nuorempaa jos kerran saa. Mutta säälittää nämä naiset, jotka sitten viettävät viimeiset 20 vuotta yksin kun mies on jo mullan alla.

Mieheni on minua 16 vuotta vanhempi. (Olen 33 ja mies 49) lapsia meillä on kaksi 3 ja 5v.
Välillä miehelläni on itsetunto-ongelmia ikämme takia. Hän pelkää että minä lähden nuoremman perään. Minulla taas on huoli että hän kuolee paljon ennen minua :(
Muuten olen elämäämme todella tyytyväinen ja sovimme hyvin toisillemme. Emme ajattele ikäeroamme paitsi edellämainituissa tilanteissa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:46"]

Teidän vanhat miehenne eivät erittäin todennäköisesti ottaisi ikäeronne verran itseään vanhempaa naista. Voihan sitä kuvitella, että tosirakkaus ei ikää katso, mutta valitettavasti mies monesti tuntuu ottavan nuoremman naisen vain siksi että se on mahdollista. Ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima ovat tässä olennaisia tekijöitä. Nuori nainen on miehelle palkintopokaali, jota kelpaa esitellä. Ja miksei mies ottaisi nuorempaa jos kerran saa. Mutta säälittää nämä naiset, jotka sitten viettävät viimeiset 20 vuotta yksin kun mies on jo mullan alla.

[/quote]

Vielä mitä yksin, mä ainakin ryhdyn silloin puumaksi ;)) Sarjadeittailen vaan ja annan kaikille jotka haluaa! ;)) No ei vaiskaan, yksinkin on ihan kiva olla, jos niin kävisi. Enkä tosiaan epäile, että tarttis ilman olla. Itsetunto on kehittynyt huimasti nuoremmista vuosista ja minusta olisi oikein kivaa tutustua vielä silloin johonkin ikäiseeni mieheen vaikkapa. 

32

Meillä ikäero 15 v. Tapasimme ihan sattumalta, arkielämän tilanteessa, ja ihastuimme toisiimme ensisilmäyksellä. Molemmat vaan tiesivät että tuossa se on, minun elämäni mies/nainen. Ikäero ei ole toistaiseksi aiheuttanut koskaan ongelmia, tavattiin kun olin 19-vuotias ja nyt olen 33.

Mutta sitten kun mies pääsee eläkkeelle ja minulla on vielä pitkä tie työelämässä, voi jotain hankaluuksia toki tulla kun mies varmasti tykkäisi matkustella jne yhdessä minun kanssani, mutta ei onnistu kun minun pitää käydä töissä. Eikä oikein voi lykätä aikaan jolloin myös minä pääsen eläkkeelle, koska silloin mies olisi niin vanha että ei tiedä onko terveyttä ja kuntoa enää matkusteluun.

2 ootteko nyt minkä ikäisiä?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:53"]

2 ootteko nyt minkä ikäisiä?

[/quote]

Minä 33 (täytän elokuussa 34) ja mies 49. 2 lasta on myös, 12 ja 14 v. 

Normaalielämään liittyviä ongelmia tulee lähinnä siitä, että vanhempi osapuoli ei enää suostu joustamaan tietyistä rutiineistaan, joita on jo todella kauan noudattanut. Neljänkympin korvilla ihminen muovautuu sellaiseksi kuin on. 

Hyvin vähän tuollainen 15 vuoden ikäero on monessa tapauksessa esteenä, niin erilaisia ovat monen henkiset iät. Tiedän nelkytvuotiaan, joka elää ja on kuin olisi alle kolkyt, toisaalta tiedän kaksvitosen, joka on lähempänä neljääkymppiä ajatuksiltaan ja tekemisiltään. Tällaiset ihmiset kun kohtaavat, syntyy helposti toimiva suhde.

Minä olen 24 ja miesystäväni 45. Tavattiin ampumaradalla. Ikävä tuottaa pettymys kaikille kyynikoille, mutta ikäeromme ei ole aiheuttanut mitään ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:05"]Minä olen 24 ja miesystäväni 45. Tavattiin ampumaradalla. Ikävä tuottaa pettymys kaikille kyynikoille, mutta ikäeromme ei ole aiheuttanut mitään ongelmia.
[/quote]

Uuh, miehellä on tytär fantasia

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 14:05"]Minä olen 24 ja miesystäväni 45. Tavattiin ampumaradalla. Ikävä tuottaa pettymys kaikille kyynikoille, mutta ikäeromme ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. [/quote] Uuh, miehellä on tytär fantasia

[/quote]

Karehdit vaan raukka.

Hyvät naiset, älkää alkako tuollaisiin suuren ikäeron suhteisiin. Kulutatte siinä vaan omaa nuoruuttanne, olette miehelle jonkinlainen meriitti ja lopussa kiitos ei seiso.

Käyttäkää ainutkertainen elämänne ryhtymällä parisuhteeseen oman ikäisenne miehen kanssa.

Minulla on kokemusta. Olin 10 v. yhdessä 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sen jälkeen tapasin oman ikäiseni miehen. En voi sanoin kuvata, miten ihanaa on, kun ei tarvitse hävetä toisen ikää ja on samalla aaltopituudella kumppaninsa kanssa. Ikä on niin tärkeä mittari.