Mikä avuksi puolison itsesäälissä rypemiseen, uhriutumiseen ja lihomiseen? Olen toivoton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuu muuttumaan. Mä en olis ihmisen kanssa joka vaan valittaa eikä tee muutoksia. Rupeaisin halveksimaan sitä.

Eihän sitä voi tietää.

En kyllä itsekään kovin pitkään kuuntelisi turhaa valitusta, jos siihen voisi itse halutessaan vaikuttaa.

Rohkaisua ja vähän "perseelle potkimista" tuntuu vain tarvitsevan :)

Tämä on kestänyt VUOSIA

Ap

Sitten kehotan oikeasti vakavaan keskusteluun.

Selvästi puolisosi elintavat sotivat kovasti omiasi vastaan, ja hän ei nykyisellään vastaa sitä mitä kumppaniltasi haluat, joten onko sinulla tässä muuta vaihtoehtoa kuin nostaa jopa eron mahdollisuus pöydälle, jos muutosta ei vain tapahdu? Joskus motivaatio vaatii rankankin herätyksen..

Minusta kuulostaa, että hänellä on sokeririippuvuus. Hedelmät sisältävät myös paljon sokeria. Ravintoterapeutille? Ruokarytmi on pielessä, jolloin tulee sokerin himo ja hurja nälkä. Älä ainakaan itse osta kotiin mitään sokeripitoista. Hän laihtuisi, jos pitäisi kerran viikossa karkkipäivän ja muut päivät ilman karkkia. Tai kokonaan ilman. Ei pidä laihduttaa vaan syödä kuituja ja proteiinia.

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

Just näin! Kovat piippuun ja ukaasit pyötään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohduta miestäsi ja kerro, että rakastat häntä eikä miehen ulkonäkö ja terveys merkitse sinulle mitään.

Missä sanotaan että puoliso on mies? jos puoliso olisikin nainen niin johan palsta täyttyisi kaikenlaisista "yritä ymmärtää" viesteistä. Pahasti epäilen että puoliso on nainen.

Näissä aloituksissa missä ei kerrota sukupuolta, se puoliso on aina mies. Koska jos aloittaja on itse mies, se kyllä muistaa kertoa että puoliso on nainen. Osa naisista taas ei kerro tätä, koska palstan inc elit huutaa heti mies vihaa. Ja tekstin kyllä huomaa usein naisen kirjoittamaksi. Lisäksi ap tuonne alas laittoi poikien saunaillasta, eli puoliso on mies. Tai poika.

Lääkkeet on pahin mahdollinen vaihtoehto- ojasta allikkon! Tehkää elämäntilanteeseenne muutoksia, työjaot uusiksi, kissa pöydälle, parisuhde kuntoon.

Teet palveluksen puolisollesi eroamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuu muuttumaan. Mä en olis ihmisen kanssa joka vaan valittaa eikä tee muutoksia. Rupeaisin halveksimaan sitä.

Eihän sitä voi tietää.

En kyllä itsekään kovin pitkään kuuntelisi turhaa valitusta, jos siihen voisi itse halutessaan vaikuttaa.

Rohkaisua ja vähän "perseelle potkimista" tuntuu vain tarvitsevan :)

Tämä on kestänyt VUOSIA

Ap

Sitten kehotan oikeasti vakavaan keskusteluun.

Selvästi puolisosi elintavat sotivat kovasti omiasi vastaan, ja hän ei nykyisellään vastaa sitä mitä kumppaniltasi haluat, joten onko sinulla tässä muuta vaihtoehtoa kuin nostaa jopa eron mahdollisuus pöydälle, jos muutosta ei vain tapahdu? Joskus motivaatio vaatii rankankin herätyksen..

Kaikki on muuten mahtavasti parisuhteessa. Enkä halua erota lihavuuden vuoksi. Ja meillä on alakouluikäisiä lapsia. Mietin, että miten saisi motivoitua ja tuettua. AP

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

En viitsi pilata toisen oloa. Vuosia sitten sanoin vähän rankemmin painosta, että voisi laihduttaa, niin vastaus oli "Voin kyllä t*pp** itseni, niin ei tarvitse katsella"

Aina vetoaa sitten tuohon, niin olen päättänyt olla lempeä. AP

Jos hän on jo tuttu pätkäpaaston kanssa, ehdota syömisikkunan siirtämistä normaalimpaan aikaan, koska tuo selvästi ei toimi. Itse sain syksyllä pätkäpaastolla 15 kg pois, kun syömisikkuna oli klo 8-17 (oli pakko venyttää ikkunaa tunnilla, jotta ehdin syödä töiden jälkeen lämpimän ruoan, mutta tämä ei tulokseen vaikuttanut). Koska herkutteluni keskittyi iltoihin, oli tehokkainta lopettaa syöminen juuri riskialttiimmilta tunneilta. Kun syömisikkunani oli työpäivän aikana, en ehtinyt puputtaa. Söin aamiaisen, lounaan, ravitsemusterapeutin muistutuksesta välipalan ja lopulta kotiin tultuani iltaruoan. Sitten söin seuraavan kerran vasta seuraavana aamuna. Toimi ihan uskomattoman tehokkaasti, kun lähtöpainoa oli kymmeniä kiloja liikaa ja olin korona-aikana ajautunut sokerikoukkuun.

Ravitsemusterapeutilla käymistä suosittelen myös. Mutta en mitään erolla uhkailua tai muuta ahdistavaa - itselläni ainakin ahdistavat asiat laukaisevat helposti tunnesyömisen.

Selvästi lapsenomainen tunne-elämä aikuisella. Ap, onko kyseessä nainen?

Vierailija kirjoitti:

Jos hän on jo tuttu pätkäpaaston kanssa, ehdota syömisikkunan siirtämistä normaalimpaan aikaan, koska tuo selvästi ei toimi. Itse sain syksyllä pätkäpaastolla 15 kg pois, kun syömisikkuna oli klo 8-17 (oli pakko venyttää ikkunaa tunnilla, jotta ehdin syödä töiden jälkeen lämpimän ruoan, mutta tämä ei tulokseen vaikuttanut). Koska herkutteluni keskittyi iltoihin, oli tehokkainta lopettaa syöminen juuri riskialttiimmilta tunneilta. Kun syömisikkunani oli työpäivän aikana, en ehtinyt puputtaa. Söin aamiaisen, lounaan, ravitsemusterapeutin muistutuksesta välipalan ja lopulta kotiin tultuani iltaruoan. Sitten söin seuraavan kerran vasta seuraavana aamuna. Toimi ihan uskomattoman tehokkaasti, kun lähtöpainoa oli kymmeniä kiloja liikaa ja olin korona-aikana ajautunut sokerikoukkuun.

Ravitsemusterapeutilla käymistä suosittelen myös. Mutta en mitään erolla uhkailua tai muuta ahdistavaa - itselläni ainakin ahdistavat asiat laukaisevat helposti tunnesyömisen.

Illat onkin pahimpia. Tuolla "ensin vatsa täyteen kanasalaattia" hommalla syöminen ei aina lähde lapasesta. Mutta useimminn menee illat pelkäksi syömiseksi. Fyysinen työ, lisää ruuan himoa, nukkuu myös päiväunet.

Ei toiminut pätkäpaasto, kun ei pysynyt siinä aikaikkunassa, koskaan.

(aivan kuin jostain vauvasta kertoisi, päiväunet jne :'D) ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkuttelu oikein on, josta tälläkin palstalla niin usein, melkein aina puhutaan.

Mitä se käytännössä tarkoittaa?   Voisiko joku hiukan selventää.

Olen aina luullut, että kaikki ihmiset syövät arkisin tavallista arkista ruokaa, joko eväinä töissä, tai käyvät työpaikalla lounaalla, tai jossain lounasravintolassa syömässä ruokatunnillaan.

Kotona on tavallista ruokaa lapsille ja perheelle päivällisenä.  Sitten vanhemmat voivat juoda kahvin.   Ja harratuksista tullessa lapset ja usein vanhemmatkin syövät vielä kevyen iltapalan.

Missä välissä siinä ehtii herkuttelemaan, kun sitä arkeakin pitää täysillä pyörittää.

Toki meilläkin leivotaan vkonloppuisin ja pakastetaan leivonnaisia, kuten korvapuusteja ja jotain marjapiirakkaa, muffinseja, jopa kuivakakkuja leivotaan kahvileiväksi vieraidenkin varalta.

Mutta ei noita joka ikinen päivä syödä.  Mies pitää korvapuusteisa ja usein lämmittelee niitä pakasteesa itselleen kahvin kanssa.

Ja toki vkonloppuna tehdään parempaa kotiruokaa ja on jälkiruokaakin.

Joten mitä ihmeitä ne herkut ovat?  Mitä ne ovat?  Ja koska niitä syödään?

Ja paljonko ne herkut maksaa?

Oletko jotenkin heikkolahjainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

En viitsi pilata toisen oloa. Vuosia sitten sanoin vähän rankemmin painosta, että voisi laihduttaa, niin vastaus oli "Voin kyllä t*pp** itseni, niin ei tarvitse katsella"

Aina vetoaa sitten tuohon, niin olen päättänyt olla lempeä. AP

Miten viimeisen kappaleen luin: Vuosia sitten sanoin todella ilkeästi painosta ja nimittelin, ja tuli iso riita. Toinen otti itseensä, vaipui itsesääliin ja esitti ala-arvoisen uhkauksen.

Kiristää edelleen tällä uhkauksella jos ei saa syödä vapaasti nameja. Olen päättänyt hymistellä emotionaaliselle kiristykselle, koska en osaa sanoa muuten kuin "vähän rankemmin" tai olla piiloaggressiivinen.

Piiloaggressiivisuus on parempi, koska sitä vastaan on vaikeampi puolustautua ja säilytän itse tilanteiden hallinnan. Toinen voi sitten harrastaa passiivista vastarintaa (syön mitä haluan ja uhriudun etkä voi sille mitään koska et uskalla).

Tiedän mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. En ainakaan kohtelisi toista kuin tyhmää taaperoa ja kirjoittelisi palstoilla kuin taaperosta.

Vanha viisaus: Toista et voi muuttaa. Jos haluat muutoksen, aloita muuttamalla jotain omassa reagointitavassasi, silloin on mahdollista, että toinenkin muuttuu.

Jos sanoin vähän rankemmin ja pilasin olon, korjaan asian, eli:

Voi, oletpa kurjassa tilanteessa. Harmi, että toinen ei voi olla ilman herkkuja, vaikka se olisi viisasta.

Hyvä että olet päättänyt olla lempeä, ketään ei saa painostaa laihtumaan. Terveys ja paino on jokaisen oma asia.

Ole lempeä ja ymmärtäväinen. Piilota herkut, järjestä jotain kivaa, vaikka romanttinen kynttiläillallinen kahdestaan. Tarjoa kasvissipsejä ja dieettikokista, ne ovat oikein hyviä. Kerro, että pidät hänestä sellaisena kuin hän on. Yritä olla positiivinen. Tsemppiä, olet sen arvoinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

En viitsi pilata toisen oloa. Vuosia sitten sanoin vähän rankemmin painosta, että voisi laihduttaa, niin vastaus oli "Voin kyllä t*pp** itseni, niin ei tarvitse katsella"

Aina vetoaa sitten tuohon, niin olen päättänyt olla lempeä. AP

Miten viimeisen kappaleen luin: Vuosia sitten sanoin todella ilkeästi painosta ja nimittelin, ja tuli iso riita. Toinen otti itseensä, vaipui itsesääliin ja esitti ala-arvoisen uhkauksen.

Kiristää edelleen tällä uhkauksella jos ei saa syödä vapaasti nameja. Olen päättänyt hymistellä emotionaaliselle kiristykselle, koska en osaa sanoa muuten kuin "vähän rankemmin" tai olla piiloaggressiivinen.

Piiloaggressiivisuus on parempi, koska sitä vastaan on vaikeampi puolustautua ja säilytän itse tilanteiden hallinnan. Toinen voi sitten harrastaa passiivista vastarintaa (syön mitä haluan ja uhriudun etkä voi sille mitään koska et uskalla).

Tiedän mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. En ainakaan kohtelisi toista kuin tyhmää taaperoa ja kirjoittelisi palstoilla kuin taaperosta.

Vanha viisaus: Toista et voi muuttaa. Jos haluat muutoksen, aloita muuttamalla jotain omassa reagointitavassasi, silloin on mahdollista, että toinenkin muuttuu.

Jos sanoin vähän rankemmin ja pilasin olon, korjaan asian, eli:

Voi, oletpa kurjassa tilanteessa. Harmi, että toinen ei voi olla ilman herkkuja, vaikka se olisi viisasta.

Hyvä että olet päättänyt olla lempeä, ketään ei saa painostaa laihtumaan. Terveys ja paino on jokaisen oma asia.

Ole lempeä ja ymmärtäväinen. Piilota herkut, järjestä jotain kivaa, vaikka romanttinen kynttiläillallinen kahdestaan. Tarjoa kasvissipsejä ja dieettikokista, ne ovat oikein hyviä. Kerro, että pidät hänestä sellaisena kuin hän on. Yritä olla positiivinen. Tsemppiä, olet sen arvoinen!

Eli pitäisi toisen antaa t*pp** itsensä?

Ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa oikeasti olla suhde kriisissä samankaltaisen tilanteen takia. En vaan pysty ymmärtämään tuota. Olen itse aika suoraviivainen ja toimelias tyyppi. Jos jokin juttu elämässä ahdistaa, ryhdyn vitkastelematta toimenpiteisiin, jotta asiaan saataisiin muutos.

Tämä kyllästyy hetkessä, kun parissa päivässä ei putoakaan 30kg ja lopettaa

Ap

Moni kuvittelee, että pari viikkoa nälässä ja 10kg katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

En viitsi pilata toisen oloa. Vuosia sitten sanoin vähän rankemmin painosta, että voisi laihduttaa, niin vastaus oli "Voin kyllä t*pp** itseni, niin ei tarvitse katsella"

Aina vetoaa sitten tuohon, niin olen päättänyt olla lempeä. AP

Okei, onko puolisosi siis jollain tapaa masentunut kun voi sanoa noin? Sit luulen että asiaa täytyy lähteä korjaamaan ihan henkisellä tasolla. Onko käynyt terapiassa? Pystyttekö keskustelemaan tunteista mitkä johtaa tuohon älyttömään herkutteluun? Pariterapiaa? Jotain aiheeseen liittyviä kirjoja? Siis laihdutukseen tarvitsee itsekuria ja elämäntaparemonttia mut jos pää ei ole kunnossa niin eihän se onnistu.

T. Tuo vähän ns ”rankempi” kommentoija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä toimi kaikilla, varsinkin jos on tunnesyömistä, mutta meidän suhteessa molemmat tehneet selväksi että ei katsella lihomista. Raskauden jälkeen ok olla painoa mut tavoite päästä normaalipainoon. Mikään lässytys ei auta että ”oot ihana just tuollaisena” kun ei ole! Kerro puolisolle että hän olisi seksikäs alkaessaan harrastaa liikuntaa ja syömään terveellisesti, heitä roskiin kaikki herkut talosta, ohjaa puoliso terapiaan jos tunnesyömistä. Tee selväksi että nyt riittää ja tämä on hänen itsensä sekä suhteenne parhaaksi

En viitsi pilata toisen oloa. Vuosia sitten sanoin vähän rankemmin painosta, että voisi laihduttaa, niin vastaus oli "Voin kyllä t*pp** itseni, niin ei tarvitse katsella"

Aina vetoaa sitten tuohon, niin olen päättänyt olla lempeä. AP

Okei, onko puolisosi siis jollain tapaa masentunut kun voi sanoa noin? Sit luulen että asiaa täytyy lähteä korjaamaan ihan henkisellä tasolla. Onko käynyt terapiassa? Pystyttekö keskustelemaan tunteista mitkä johtaa tuohon älyttömään herkutteluun? Pariterapiaa? Jotain aiheeseen liittyviä kirjoja? Siis laihdutukseen tarvitsee itsekuria ja elämäntaparemonttia mut jos pää ei ole kunnossa niin eihän se onnistu.

T. Tuo vähän ns ”rankempi” kommentoija

En tiedä onko masennusta vai mitä. Vajaassa parissa vuodessa paino nousi 30kg, oli työttömän silloin. Tästä jo 7 vuotta aikaa, kun jäi työttömäksi. Kotona ollessa sitten lihoi.

Nyt taas töissä, mutta illat lähinnä syö. Ap

Vaimosi on 36, ja omasta mielestään jo keski-ikäinen? Laihdutusruoka on paketti vuolukanaa? Lihoi lopetettuaan tupakoinnin ja oksentelun? Haluaa kuolla ylipainonsa vuoksi, kun ei saa miesten ihailua? Kukahan lie.

Keto