Mikä avuksi puolison itsesäälissä rypemiseen, uhriutumiseen ja lihomiseen? Olen toivoton

Vierailija kirjoitti:

Esimerkissä ja vertaistuessa on paljon oimaa. Kannusta ja tsemppaa kumppaniasi elämäntapamuutokseen. Tehkää yhdessä korjausliikkeitä.

Yllättävän moni unohtaa sen, että aivoilta vaaditaan muutokseen tottumiseen yleensä vähintään 2 kuukautta aikaa, joskus enemmänkin. Pitkäjänteisyys olisi siis avainasemassa puolisosi tapauksessa..

Vanhasta tavasta ja tottumuksesta kyllä pääsee, kunhan vain jaksaa toteuttaa kärsivällisesti ja systemaattisesti uutta, terveellisempää elämäntapaa. Sitten ei enää kaipaa sitä vanhaa.

Tapojen muuttaminen vaatii siis tietoista asennoitumista, jossa puolison tuki olisi tärkeää.

Millaista elämää AP itse vietät? Oletko aktiivinen, normaalipainoinen ja syötkö terveellisesti?

No sepä se, kyllästyin puolison vikinään. Syyskuussa ostettiin vaaka ja käytiin salilla, syötiin terveellisesti. Puoliso jaksoi 2 viikkoa, minä jatkan edelleen, nyt olen normaalipainoinen (aluksi lievä ylipaino) Puolisolla putosi 2kg tuossa kahdessa viikossa, nyt on yli lahtöpainon.

Ensin aikoi kohta jatkaa, no ei jatkanut, viruu itsesäälissä ja mikä siihen auttaa? No syöminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Et pysty pelastamaan häntä. Hänen tulisi itse tajuta tilanne, haluta muutosta ja olla valmis tekemään vaadittava työ sen eteen.

Jätä se suklaalevy kädessä itkijä!

(tune; Jätä se sika!)

Vierailija kirjoitti:

Ei tuu muuttumaan. Mä en olis ihmisen kanssa joka vaan valittaa eikä tee muutoksia. Rupeaisin halveksimaan sitä.

Eihän sitä voi tietää.

En kyllä itsekään kovin pitkään kuuntelisi turhaa valitusta, jos siihen voisi itse halutessaan vaikuttaa.

Rohkaisua ja vähän "perseelle potkimista" tuntuu vain tarvitsevan :)

Vierailija kirjoitti:

Lohduta miestäsi ja kerro, että rakastat häntä eikä miehen ulkonäkö ja terveys merkitse sinulle mitään.

Missä sanotaan että puoliso on mies? jos puoliso olisikin nainen niin johan palsta täyttyisi kaikenlaisista "yritä ymmärtää" viesteistä. Pahasti epäilen että puoliso on nainen.

Kuulostaa vähän siltä, että pakenee syömiseen jotain muita tunteita ja toisaalta kaipaa hyväksyntää sinulta sellaisena kuin on.

Painostatko? Onko elämä kuormittavaa? Dieetti liian tiukka? Minkälainen suhde on muuten?

Jos vatsa on täynnä terveellistä ja ravitsevaa, niin harvemmin sitä jaksaa mässyttää suklaalevyä päälle, ellei ole ongelmaa jossain.

Itse kattelin kun emäntä turposi kuin pullataikina vuoden sisällä, ja sitten vasta heräsi laihdutukseen, joka oli aivan toivonta, mässäily jatkui ja kilot jojoili(ne pari laihdutettua nopsaan tuli takaisin), jote siitä tuli entinen emäntä. Pieni ylipaino ei haittaa, mutta jumalauta jos elopaino tuplaantuu, niin alkaa siinä jo vähän etoa toista katsella, kun seksin aikanakin keuhkot vinkuu, on kuin jotain vinkulelua lykkisi.

Keppiä ja porkkanaa, sopivassa suhteessa ja kirjaimellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se herkuttelu oikein on, josta tälläkin palstalla niin usein, melkein aina puhutaan.

Mitä se käytännössä tarkoittaa?   Voisiko joku hiukan selventää.

Olen aina luullut, että kaikki ihmiset syövät arkisin tavallista arkista ruokaa, joko eväinä töissä, tai käyvät työpaikalla lounaalla, tai jossain lounasravintolassa syömässä ruokatunnillaan.

Kotona on tavallista ruokaa lapsille ja perheelle päivällisenä.  Sitten vanhemmat voivat juoda kahvin.   Ja harratuksista tullessa lapset ja usein vanhemmatkin syövät vielä kevyen iltapalan.

Missä välissä siinä ehtii herkuttelemaan, kun sitä arkeakin pitää täysillä pyörittää.

Toki meilläkin leivotaan vkonloppuisin ja pakastetaan leivonnaisia, kuten korvapuusteja ja jotain marjapiirakkaa, muffinseja, jopa kuivakakkuja leivotaan kahvileiväksi vieraidenkin varalta.

Mutta ei noita joka ikinen päivä syödä.  Mies pitää korvapuusteisa ja usein lämmittelee niitä pakasteesa itselleen kahvin kanssa.

Ja toki vkonloppuna tehdään parempaa kotiruokaa ja on jälkiruokaakin.

Joten mitä ihmeitä ne herkut ovat?  Mitä ne ovat?  Ja koska niitä syödään?

Ja paljonko ne herkut maksaa?

Kutsuisin kyllä noita teidän leivonnaisia ja jälkiruokia herkutteluksi.

Minä sain ylensyömisen hallintaan Ozempic-lääkityksen avulla.

Mä en jaksanut exän vinkumista ylipainostaan ja jossain vaiheessa ärähdin oikeasti kovaan ääneen että no tee sit hlvetti jo jotain ja syö edes kunnolla tai ole valittamatta jatkuvasti. Oli se jonkun aikaa hiljempaa ja oikeasti taisi hetken yrittää terveellisemmin elää. Itse en ikinä painostanut laihduttamiseen, tykkään isommasta miehestä vaikka itse olen hoikka ja pieni ja tykännyt aina liikkua.

Aika nopsaan se sit lopahti kyllä, mutta pääasia että se valitus loppui. Kyllä mä hänestä sellaisena tykkäsin kovasti.

Olen kyllä kuullut, että jotkut suhteessa lihottavat itsensä ihan vttuillakseen kostona puolisolle jostain. Oisko siinä mitään perää? Mihin kumppanis vois olla tyytymätön tai loukkaantunut?

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on selkärangattomilla...

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkissä ja vertaistuessa on paljon oimaa. Kannusta ja tsemppaa kumppaniasi elämäntapamuutokseen. Tehkää yhdessä korjausliikkeitä.

Yllättävän moni unohtaa sen, että aivoilta vaaditaan muutokseen tottumiseen yleensä vähintään 2 kuukautta aikaa, joskus enemmänkin. Pitkäjänteisyys olisi siis avainasemassa puolisosi tapauksessa..

Vanhasta tavasta ja tottumuksesta kyllä pääsee, kunhan vain jaksaa toteuttaa kärsivällisesti ja systemaattisesti uutta, terveellisempää elämäntapaa. Sitten ei enää kaipaa sitä vanhaa.

Tapojen muuttaminen vaatii siis tietoista asennoitumista, jossa puolison tuki olisi tärkeää.

Millaista elämää AP itse vietät? Oletko aktiivinen, normaalipainoinen ja syötkö terveellisesti?

No sepä se, kyllästyin puolison vikinään. Syyskuussa ostettiin vaaka ja käytiin salilla, syötiin terveellisesti. Puoliso jaksoi 2 viikkoa, minä jatkan edelleen, nyt olen normaalipainoinen (aluksi lievä ylipaino) Puolisolla putosi 2kg tuossa kahdessa viikossa, nyt on yli lahtöpainon.

Ensin aikoi kohta jatkaa, no ei jatkanut, viruu itsesäälissä ja mikä siihen auttaa? No syöminen.

Ap

Harmillinen tilanne. Mitä tapahtui 2vkon jälkeen kun lopetti? Oliko alku liian rankka, epärealistiset odotukset tuloksista/työn määrästä?

Ymmärrän turhautumisesi, olen ollut samankaltaisessa tilantessa, jossa yritän repiä kumppaniani mukaan liikkumaan, mutta sohvalle se aina jäi pizzan ja kaljatölkin kanssa.

Älä lannistu, jos todella haluat saada puolisosi liikkeelle. Anna vikistä, se on tekosyy jatkaa kuten ennenkin.

Rohkaise, ärsytä (hyvällä tavalla), pakota, älä jätä vaihtoehtoja. Ihminen jättää valitsematta, jos ei tarvitse valita. Valitse hänen puolestaan.

Mutta ketään ei voi lopulta pakottaa mihinkään, jos motivaatiota ei vain löydy.. :(

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän siltä, että pakenee syömiseen jotain muita tunteita ja toisaalta kaipaa hyväksyntää sinulta sellaisena kuin on.

Painostatko? Onko elämä kuormittavaa? Dieetti liian tiukka? Minkälainen suhde on muuten?

Jos vatsa on täynnä terveellistä ja ravitsevaa, niin harvemmin sitä jaksaa mässyttää suklaalevyä päälle, ellei ole ongelmaa jossain.

Tämä!

Tunnepohjainen syöminen on iso ongelma monelle. Ruoka tuo turvaa ja lohtua, jos sitä muualta ei saa..

Minä sain itsestäni niskasta kiinni, kun otin ja erosin. Elämäni paras päätös ja nyt nautin hyvästä kunnosta ja on ilo katsoa peiliin.

Minusta on ihan perusteltua ja oikeutettua vaatia kumppaniaan pitämään huolta itsestään terveellisillä elämäntavoilla.

Itse ainakin haluan terveen ja elinvoimaisen kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Semmosta se on selkärangattomilla...

Kerro toki miten itselläsi on selkärankaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuu muuttumaan. Mä en olis ihmisen kanssa joka vaan valittaa eikä tee muutoksia. Rupeaisin halveksimaan sitä.

Eihän sitä voi tietää.

En kyllä itsekään kovin pitkään kuuntelisi turhaa valitusta, jos siihen voisi itse halutessaan vaikuttaa.

Rohkaisua ja vähän "perseelle potkimista" tuntuu vain tarvitsevan :)

Tämä on kestänyt VUOSIA

Ap

Eri.

 Itsellä traumaperäisiä ongelmia, väkivaltaa sun muuta. On helppo sanoa että tehdä muutoksia, oikeassa elämässä ei se noin mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkissä ja vertaistuessa on paljon oimaa. Kannusta ja tsemppaa kumppaniasi elämäntapamuutokseen. Tehkää yhdessä korjausliikkeitä.

Yllättävän moni unohtaa sen, että aivoilta vaaditaan muutokseen tottumiseen yleensä vähintään 2 kuukautta aikaa, joskus enemmänkin. Pitkäjänteisyys olisi siis avainasemassa puolisosi tapauksessa..

Vanhasta tavasta ja tottumuksesta kyllä pääsee, kunhan vain jaksaa toteuttaa kärsivällisesti ja systemaattisesti uutta, terveellisempää elämäntapaa. Sitten ei enää kaipaa sitä vanhaa.

Tapojen muuttaminen vaatii siis tietoista asennoitumista, jossa puolison tuki olisi tärkeää.

Millaista elämää AP itse vietät? Oletko aktiivinen, normaalipainoinen ja syötkö terveellisesti?

No sepä se, kyllästyin puolison vikinään. Syyskuussa ostettiin vaaka ja käytiin salilla, syötiin terveellisesti. Puoliso jaksoi 2 viikkoa, minä jatkan edelleen, nyt olen normaalipainoinen (aluksi lievä ylipaino) Puolisolla putosi 2kg tuossa kahdessa viikossa, nyt on yli lahtöpainon.

Ensin aikoi kohta jatkaa, no ei jatkanut, viruu itsesäälissä ja mikä siihen auttaa? No syöminen.

Ap

Harmillinen tilanne. Mitä tapahtui 2vkon jälkeen kun lopetti? Oliko alku liian rankka, epärealistiset odotukset tuloksista/työn määrästä?

Ymmärrän turhautumisesi, olen ollut samankaltaisessa tilantessa, jossa yritän repiä kumppaniani mukaan liikkumaan, mutta sohvalle se aina jäi pizzan ja kaljatölkin kanssa.

Älä lannistu, jos todella haluat saada puolisosi liikkeelle. Anna vikistä, se on tekosyy jatkaa kuten ennenkin.

Rohkaise, ärsytä (hyvällä tavalla), pakota, älä jätä vaihtoehtoja. Ihminen jättää valitsematta, jos ei tarvitse valita. Valitse hänen puolestaan.

Mutta ketään ei voi lopulta pakottaa mihinkään, jos motivaatiota ei vain löydy.. :(

Sen 2 viikon jälkeen tuli poikien saunailta. Sen jälkeen ei päässyt enää ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän siltä, että pakenee syömiseen jotain muita tunteita ja toisaalta kaipaa hyväksyntää sinulta sellaisena kuin on.

Painostatko? Onko elämä kuormittavaa? Dieetti liian tiukka? Minkälainen suhde on muuten?

Jos vatsa on täynnä terveellistä ja ravitsevaa, niin harvemmin sitä jaksaa mässyttää suklaalevyä päälle, ellei ole ongelmaa jossain.

No koittaa ennen varsinaista päivällistä syödä kanasalaatti, jotta ei ahmisi sitten ruualla liikaa. Tämä ei aina toimi, tänäänkin kuitenkin haki sipsiä ja suklaata, kun "Ei pysty olemaan ilman"