En ymmärrä ujoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se on sosiaalisen roolin puutetta tai epävarmuutta siitä, että kuka minä olen juuri tässä seurassa?Isommissa joukoissa (kuten koululuokassa) tulee myös liikaa erilaista informaatioita eikä sitä pysty käsittelemään.

tämä oli hyvin sanottu. mulla on toisinaan juuri tuo ongelma, etten tiedä "kuka olen juuri tässä seurassa". Kun menen uuteen porukkaan,  täytyy pohtia millainen rooli kenelläkin siinä on, ja kuinka suhteutan oman käytökseni.  joidenkin ihmisten kanssa tulen heti juttuun tosi hyvin, enkä koe juuri lainkaan ujoutta.  joidenkin kanssa sitten en tiedä yhtään miten päin olisi, ja keskustelun aloitus ihan normaaleista asioista on vaikeaa. Luen jotenkin todella nopeasti muiden viestejä siitä, mitä kuvittelen heidän minusta ajattelevan. Jos tulkitsen reaktion negatiivisesti, alan ujostella aivan valtavasti heidän seurassaan jatkossakin.

Yleensä nämä ihmiset ovat myös selvästi jotenkin vaivaantuneita minun seurastani ihan alusta asti. 

Minä olen se aiempi kirjoittaja, joka kadehti ujoja, koska päästän suustani kaikki sammakot ja todellakin allekirjoitan tämän ajatusmallin! Itsekin luen tilanteita ja ihmisiä, mutta siinä missä ujompi on ujostellessaan hiljaa, niin mä puhun. Saatan vaikuttaa todella itsevarmalta ja rohkealta, mutta oikeasti epävarmuuteni puhkeaa puhumisen muotoon ja silloin siis puhun, puhun ja puhun. Yleensä kaikkea tyhmää. Ja myöhemmin häpeän itseäni.

Mulla on myös hirveän hyvä ihmistuntemus ja ihminen, joka ei selvästikään lämpeä mun jutuille, saa mut todella epävarmaksi ja silloin oma käytökseni myös muuttuu oudoksi. Parhaimmillani olen isossa porukassa, jolloin aina vähintään edes se yksi jakaa edes pienen osan ajatusmaailmastani ja pystyn rentoutumaan.

Eli ei todellakaan kaikki kovaääniset möykkääjät ole mitään tyhmiä päällepäsmäröitä, osalla meistä se on vaan kummallinen tapa jännittää.

Oletko miettinyt mihin sä tarvitset sitä että kaikki porukassa lämpenee sun jutuillesi? 

Olen ujo kohta 40-vuotias. Kammoan ja pelkään sos tilanteita koska minusta tuntuu että kaikki ihmiset pitävät minua outona ja ajattelevat minusta pahaa. Tähän syynä se että olen saanut kuulla usein palautetta että olen huonolla tavalla outo, tylsä jne. Minulla ei ole juuri lainkaan kokemuksia siitä että olisin jonkun mielestä jotain muuta kuin tylsä, negatiivisella tavalla outo tai tyhmä. Eli fakta on, etteivät ihmiset välitä läsnäolostani tai minusta juurikaan. Vaikea siis olla uusien ihmisten seurassa muuta kuin hermostunut, koska kuka haluaa olla ihmisten kanssa jotka eivät pidä sinusta tai joille olet vähintään täydellisen yhdentekevä. Mutta esim töissä, harrastuksissa jne on pakko olla muiden ihmisten parissa, vaikka se tuskallista onkin.

Sitä voi kuvitella, että tuntee hyvinkin toiset ihmiset, kun hälistään, pälistään ja halaillaan aina tavattaessa. Että hyvin menee eikä isompia yllätyksiä tiedossa.

Huomaa tosiaan, ettei ap ymmärrä. Kannattaisi enemmän miettiä, miksi sä et ymmärrä. Siitä tiedosta voisi olla sulle apua elämässä.