En ymmärrä ujoja!
Mitä ujous pohjimmiltaan on? Jos se ei ole epävarmuutta itsestä, niin mitä se sitten on?
Minulla ei missään tapauksessa ole mitään ujoja vastaan, en vain ymmärrä. Miksi koko ajan peilaa itseään muihin ja miettii toisten reaktioita. Kun totuus on, ettei mokille kuin vähän naureta ehkä ja huomenna asiat ovat jo unohtuneet.
Kuvitteleeko ujo olevansa maailman napa vai juuri päinvastoin, kuvittelee olevansa maailman mitättömin?
Kommentit (84)
Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre, ei kasvatuksen tulosta. Ujous on haaste siinä missä lukihäiriökin. Mietittekö te ei-ujot koskaan, miten ROHKEA ujon pitää olla, jotta pääsee yli ujoudestaan? Helppoahan se on olla "rohkea", kun ei ole ujo. Ujolla virittyy keskushermosto aivan eri tavalla sosiaalisissa tilanteissa kuin ei-ujoilla. Heillä on erilainen herkkyys ja usein myös kyky huomioida toinen ihminen kuin ei ujoilla. Kyky ymmärtää sosiaalisia suhteita voi olla parempi kuin ei-ujoilla, kun rooli on tarkkailevampi, eikä niin avoimesti kokeileva kuin ei-ujoilla.
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 15:52"]Olin lapsena reipas ja puhelias, sosiaalinen lapsi jos niin voi sanoa. Minua kuitenkin kiusattiin koulussa luokilla 3-9, se valitettavasti hiljentää reippaammankin lapsen. Nykyään olen 23 ja todella epävarma ja ujo. Parempi olla hiljaa ja vetäytyä etten sano mitään tyhmää ja sitten mulle taas nauretaan ja pilkataan.
[/quote]
Hei, sinun tapauksessa kyseessä saattaa ujouden sijasta olla kyseessä opittu sosiaalisten tilanteiden pelko. Olet siis altistunut reippaana ja ns. sosiaalisena henkilönä epäasialliselle ympäristön palautteelle, mistä syystä sinulle on kehittynyt sosiaalinen fobia, jota voitaisiin käsitellä terapiassa.
Olen 40v enkä ole koskaan kokenut esiintymistä tai isoja ihmisporukoita omakseni. Mutta olen hyväksynyt asian täysin. Ei kaikkea tarvitse analysoida ja etsiä syitä ujouteen!! Ihmiset ovat erilaisia. Toiset tykkää esiintyä ja olla edillä. Toiset mieluummin katselee sivusta. Mun mielestä me ujot ollaan aika suloisia ja ihania :)
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 16:01"]Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre. Se on sellaista hitaastilämpeävyyttä. Yksilö tarvii aikaa tottuakseen uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Se ei kuitenkaan ole epävarmuutta itsestä tai käytöstapojen puutetta. Siis toki ujo ihminen voi olla epävarma ja käyttäytyä huonosti, mutta niin voi olla ja tehdä ekstrovertimpikin ihminen. Ujolla ihmisellä voi olla hyvinkin syvä rauha itsensä ja elämänsä kanssa. Ujolla ihmisellä voi olla hyvätkin sosiaaliset taidot ja tunneälyä. Toki monet introvertit ja ujot ihmiset kokevat koulimista, töykkimistä ja suoranaista kiusaamista joidenkin "sosiaalisten" ekstroverttien taholta. Tämä voi aiheuttaa sitten epävarmuutta varsinkin uusissa sosiaalisissa tilanteissa, kun ei tiedä, onko vastassa jälleen öykkäreitä vai ihan fiksuja ihmisiä.
Jos ap nyt oikeasti haluat ymmärtää ujoutta temperamenttipiirteenä, etkä vaan ihastella omaa ulospäinsuuntautuneisuuttasi (joka ei ole sama kuin sosiaaliset taidot, huom.) niin sinuna aloittaisin tutustumisen aiheeseen esimerkiksi Keltinkangas-Järvisen temperamenttia käsittelevistä kirjoista. Tämä siis, jos et halua jumittaa tässä virheellisessä epävarmuusteoriassasi.
[/quote]
Mahtava kirjoitus! Kiitos!
25
Ujous on käytöstapojen puutetta ja huonoa kasvatusta. Kyllä ihmisiä pitää tervehtiä asianmukaisesti ja on myös kohteliasta osallistua keskusteluun. Yksi-sanaiset vastaukset eivät sovi mihinkään hyvän etiketin mukaiseen keskusteluihin.
Anteeks mutta ujous ei ole mitään käytöstapojen puutetta tai huonoa kasvatusta
Iha ok, mut ootko kattonu simpsonit sarjasta jakson himo läski homer? :D
Vierailija kirjoitti:
Ujous on käytöstapojen puutetta ja huonoa kasvatusta. Kyllä ihmisiä pitää tervehtiä asianmukaisesti ja on myös kohteliasta osallistua keskusteluun. Yksi-sanaiset vastaukset eivät sovi mihinkään hyvän etiketin mukaiseen keskusteluihin.
Taidan tietää kuka olet.
Varmaan epävarmuutta itsestään, ja ainakin itse en alkuun halua tuoda itseäni kenenkään tykö kun en tiedä onko se toinen ihminen lähellekään kaltaiseni. Ja vähän pelkään ihmisiä kun on niin huonoja kokemuksia tästä maailman hienoimmasta lajista, että ihan siksikin pysyttelen taka-alalla ja pidän turpani tukossa aluksi. Jos tulen siihen tulokseen, että se tietty ihminen on ihan perseestä, niin en koskaan tule hänen kanssaan juuri puhuneeksi vapaaehtoisesti.
Terveisin Naispelko26
Ujoja on ollut aina, miksi siitä tehdään niin suuri haloo.
Voi jessus miten mua sieppaa nää koko ajan äänessä olevat ja sen vuoksi itseään "rohkeina" pitävät ihmiset, jotka luulee ettei ujoista ole ikinä mihinään, tai jos on niin korkeintaan avustaviin helppoihin tehtäviin. Kokevat vieläpä oikeudekseen nälviä ujoja, rinnastavat ujouden automaattisesti hiljaisuuteen (hissukka sitä vässykkä tätä tuppisuu arka säälittävä jne), luulevat ujoudella olevan jotain tekemistä huonon itsetunnon kanssa... kaikki väärin. Ai että miten jotkut on sitten tyhmiä.
Ei vain keksi mitään järkevää sanottavaa.
Sanon kyllä jos on jotakin asiaa tai kommentoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi jessus miten mua sieppaa nää koko ajan äänessä olevat ja sen vuoksi itseään "rohkeina" pitävät ihmiset, jotka luulee ettei ujoista ole ikinä mihinään, tai jos on niin korkeintaan avustaviin helppoihin tehtäviin. Kokevat vieläpä oikeudekseen nälviä ujoja, rinnastavat ujouden automaattisesti hiljaisuuteen (hissukka sitä vässykkä tätä tuppisuu arka säälittävä jne), luulevat ujoudella olevan jotain tekemistä huonon itsetunnon kanssa... kaikki väärin. Ai että miten jotkut on sitten tyhmiä.
👆
Vaikka olisi ujo ja hiljainen, se ei tarkoita sitä, että olisi seniili ja aivokuollut. Tuntevia, aistivia, älykkäitä ihmisiä siinä missä toisetkin.
Monesti nuo "ah olen niin puhelias, sosiaalinen ja ilmaisen itseäni näyttävästi!" ihmiset kokee ujot ihmiset uhkaavina litistettävinä otuksina joita pitää kovaan ääneen ihmetellä ja jopa nälviä.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi ujo ja hiljainen, se ei tarkoita sitä, että olisi seniili ja aivokuollut. Tuntevia, aistivia, älykkäitä ihmisiä siinä missä toisetkin.
Totta. En ymmärrä, miksi ujoja kohdellaan niin julmasti, kun ns. sosiaalisempiakaan/puheliaampiakaan ei kohdella niin.
Itsekin olen pohtinut tuota viimeaikoina ja
olen tullut siihen tulokseen että kun ihmistä tarpeeksi kiusataan tai tuomitaan hänen sanomisia tai muita ominaisuuksia ei hän enää uskalla olla oma itsensä tilanteissa joissa ei koe oloaan turvalliseksi (tyypillisesti puolituntemattomien seurassa) ja ei tiedä oikein miten käyttäytyä ja tämä sitten näyttäytyy tuollaisena ujoutena ja sen mukaisena ehkä outonakin käyttäytymisenä. Tämä siis omasta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi ujo ja hiljainen, se ei tarkoita sitä, että olisi seniili ja aivokuollut. Tuntevia, aistivia, älykkäitä ihmisiä siinä missä toisetkin.
Eräs höpöttäjä kiusasi kauan aikaa siihen pisteeseen että suutuin ja tiuskasin_kerran_takaisin. Hän suuttui verisesti ja oikein teatraalisesti ihmetteli mikä mulle tuli, ei olisi kuulemma uskonut kun olen niin hiljainen ja kiltti. Huhhuh. Sekö oikeuttaa kiusaamaan?
Tunteet löytyy ja myös se mittakin joka kyllä myös meillä tuppisuillakin täyttyy!
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ujous on epävarmuutta itsestä.
Voi ollakin näin. Mutta olen kuullut että näidenkin tapauksien taustalla on epävarmuuksien peittelyä jotka puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Yrittävät suurella äänellänsä viedä huomiota pois omasta haavoittuvaisuudestaan. Usein onnistuvatkin siinä joten kiusaajien "uhreiksi" valkkautuu useimiten nämä valmiiksi hiljaiset ihmiset joiden kuori on helpompi murtaa :(
Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre. Se on sellaista hitaastilämpeävyyttä. Yksilö tarvii aikaa tottuakseen uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Se ei kuitenkaan ole epävarmuutta itsestä tai käytöstapojen puutetta. Siis toki ujo ihminen voi olla epävarma ja käyttäytyä huonosti, mutta niin voi olla ja tehdä ekstrovertimpikin ihminen. Ujolla ihmisellä voi olla hyvinkin syvä rauha itsensä ja elämänsä kanssa. Ujolla ihmisellä voi olla hyvätkin sosiaaliset taidot ja tunneälyä. Toki monet introvertit ja ujot ihmiset kokevat koulimista, töykkimistä ja suoranaista kiusaamista joidenkin "sosiaalisten" ekstroverttien taholta. Tämä voi aiheuttaa sitten epävarmuutta varsinkin uusissa sosiaalisissa tilanteissa, kun ei tiedä, onko vastassa jälleen öykkäreitä vai ihan fiksuja ihmisiä.
Jos ap nyt oikeasti haluat ymmärtää ujoutta temperamenttipiirteenä, etkä vaan ihastella omaa ulospäinsuuntautuneisuuttasi (joka ei ole sama kuin sosiaaliset taidot, huom.) niin sinuna aloittaisin tutustumisen aiheeseen esimerkiksi Keltinkangas-Järvisen temperamenttia käsittelevistä kirjoista. Tämä siis, jos et halua jumittaa tässä virheellisessä epävarmuusteoriassasi.