En ymmärrä ujoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ujo ja koen, ettei ketään oikeastaan mun mielipiteet kiinnosta. En viitsi vaivata ketään ja häiritä osallistumalla keskusteluun omine ajatuksineni.

Tuo on itseään ruokkiva kehä.

On jokin uusi porukka, vaikka koululuokka ja siellä osa ei puhu juuri mitään. Toiset oppivat toisistaan asioita, löytävät sen roolinsa ja alkavat sopeutua ja viihtyä. Ne hiljaiset jäävät enemmän ulkopuolelle ja ovat siten itse toteuttaneet sen ajatuksen, ettei heidän juttunsa ja mielipiteensä kiinnosta niin paljon. On vaikea kiinnostua jos joku ei tuo itsestään ilmi juuri mitään.

Ujot tarvitsevat ihmisiä, jotka ovat valmiita kyselemään ummet ja lammet ja pakottamaan keskustelua vastahankaisen oloiselle tyypille. Tämä siis, jos haluavat kuitenkin olla mukana normaalissa kanssakäymisessä ja vain ujoudestaan johtuen se ei heiltä käy niin luonnostaan.

Ei minulle täydy vastahakoisesti keskustella. Riittää, että minuun suhtaudutaan tasa-arvoisen neutraalisti ja rehdisti. En tarvitse erityishuomiota.

Olen aika tehokkaasti päässyt iän myötä pahimmasta ujostelusta eroon, mutta siitä huolimatta näyttäydyn muiden silmissä aina vaan ujona. Tämä on välillä todella hämmentävää, sillä omasta mielestäni olen ollut jutuissa mukana, nauranut, heittänyt vitsejä, kysellyt ja keskustellut avoimesti, _tuntenut olevani vapaa_ enkä ole missään nimessä ujostellut. uudessa seurassa saatan ensin kyllä tarkkailla ennen kuin avaan suuni. Silti saan kommenttia kuinka olen niin rauhallinen ja hiljainen, ja kuinka se ei haittaa, koska "tarvitaanhan me tänne kaikenlaisia ihmisiä, niitä ujompiakin.." Tällaisia arvioita siis saan opiskelujen ja pätkätöiden kautta jatkuvasti. Olen todennut että en välitä enää, olen mitä olen, ja se siitä. pääasia että itse tiedän selättäneeni pahimmat ujouden karikot. 

Tuonon kyllä tylsää että vaikka itse nauttisi ja kokee olleensa mukana juttelussa, joku saattaa töksäyttää että olitpa hiljainen. En vain tykkää tuoda itseäni esiin. Ei se muutu vaikka muut yrittää koulia mua nälvimällä tai toteamalla että oletpa hiljainen.

Olen tosi tyytyväinen lähipiirin parissa ja omana itsenä mutta välttelen nykyään muita tilanteita koska en jaksa sitä etten kelpaa muille sellaisena kuin olen. Antakaa mun olla rauhassa rauhallinen :)

y

Vierailija kirjoitti:

Tuonon kyllä tylsää että vaikka itse nauttisi ja kokee olleensa mukana juttelussa, joku saattaa töksäyttää että olitpa hiljainen. En vain tykkää tuoda itseäni esiin. Ei se muutu vaikka muut yrittää koulia mua nälvimällä tai toteamalla että oletpa hiljainen.

Olen tosi tyytyväinen lähipiirin parissa ja omana itsenä mutta välttelen nykyään muita tilanteita koska en jaksa sitä etten kelpaa muille sellaisena kuin olen. Antakaa mun olla rauhassa rauhallinen :)

Mullekin on tärkeintä, että kelpaan vain itselleni, sillä hajotan vain itseni etsimällä hyväksyntää muilta turhaan. Elän omannäköistä elämää (niin kliseistä kuin onkin). Rahaa voisi tosin olla enemmän

( jatkuvat pätkätyöt ja työttömyysjaksot), vaikka on sinänsä hyvä, että ylipäätään joskus saan tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Tuonon kyllä tylsää että vaikka itse nauttisi ja kokee olleensa mukana juttelussa, joku saattaa töksäyttää että olitpa hiljainen. En vain tykkää tuoda itseäni esiin. Ei se muutu vaikka muut yrittää koulia mua nälvimällä tai toteamalla että oletpa hiljainen.

Olen tosi tyytyväinen lähipiirin parissa ja omana itsenä mutta välttelen nykyään muita tilanteita koska en jaksa sitä etten kelpaa muille sellaisena kuin olen. Antakaa mun olla rauhassa rauhallinen :)

ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ujo ja koen, ettei ketään oikeastaan mun mielipiteet kiinnosta. En viitsi vaivata ketään ja häiritä osallistumalla keskusteluun omine ajatuksineni.

Tuo on itseään ruokkiva kehä.

On jokin uusi porukka, vaikka koululuokka ja siellä osa ei puhu juuri mitään. Toiset oppivat toisistaan asioita, löytävät sen roolinsa ja alkavat sopeutua ja viihtyä. Ne hiljaiset jäävät enemmän ulkopuolelle ja ovat siten itse toteuttaneet sen ajatuksen, ettei heidän juttunsa ja mielipiteensä kiinnosta niin paljon. On vaikea kiinnostua jos joku ei tuo itsestään ilmi juuri mitään.

Ujot tarvitsevat ihmisiä, jotka ovat valmiita kyselemään ummet ja lammet ja pakottamaan keskustelua vastahankaisen oloiselle tyypille. Tämä siis, jos haluavat kuitenkin olla mukana normaalissa kanssakäymisessä ja vain ujoudestaan johtuen se ei heiltä käy niin luonnostaan.

Ei minulle täydy vastahakoisesti keskustella. Riittää, että minuun suhtaudutaan tasa-arvoisen neutraalisti ja rehdisti. En tarvitse erityishuomiota.

En itse keskustele vastahakoisesti, vaan jos se ujo ei oikein vastaile kun lyhyesti, hän vaikuttaa vastahakoiselta. Sitten ei ole varma johtuuko se vain ujoudesta ja pitäisikö silti itse jatkaa, vai eikö häntä kiinnosta jutella.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ujo ja koen, ettei ketään oikeastaan mun mielipiteet kiinnosta. En viitsi vaivata ketään ja häiritä osallistumalla keskusteluun omine ajatuksineni.

Toisaalta mitä sitten, jos muita ei sinun tai minun ajatukset kiinnosta? Osallistua voi silti, tuskin kukaan alkaa käskemään olemaan hiljaakaan. Työpaikalla keskustelut on usein lähinnä ajantappoa ja unohdan muiden kertomiset pääosin samantien.

Se onkin ongelma. Ujot välttelevät sosiaalisia tilanteita kun ovat niin herkkiä kritiikille. Ei siinä ainakaan sitten keskustelutaidot parane ja pakenevat syvemmälle kuoreensa.

Mikä on sitten teidän mielestänne sopivasti puhelias? Vai onko sellaista? Vai onko mustavalkoisesti aina tuppisuu tai sitten turhanhöpöttäjä. Mitä sanotte ihmisestä joka puhuu tilanteen mukaan? Onko se sitten normaalia sosiaalisuutta.

Ujous on häpeäsairaus, jolloin elimistö ylireagoi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ujo ja koen, ettei ketään oikeastaan mun mielipiteet kiinnosta. En viitsi vaivata ketään ja häiritä osallistumalla keskusteluun omine ajatuksineni.

Tämä kuulostaa introvertiltä, ei ujolta. (Ujo voi olla myös introvertti, mutta introvertti ei automaattisesti aina ole ujo)

Vierailija kirjoitti:

Ujous on käytöstapojen puutetta ja huonoa kasvatusta. Kyllä ihmisiä pitää tervehtiä asianmukaisesti ja on myös kohteliasta osallistua keskusteluun. Yksi-sanaiset vastaukset eivät sovi mihinkään hyvän etiketin mukaiseen keskusteluihin.

Käytöstapojen puute voi vaikuttaa ujoudelta. mutta ujous ei ole sama kuin käytöstapojen puute.

Sanotaan nyt näin, että yksi suht tuore tuttavuus oli tosi vaikea saada tervehtimään, mutta mitään ujouden  merkkejä ei kuitenkaan ollut kun alettiin juttelemaan, päin vastoin hyvinkin sosiaalisesti kyvykäs ja puhelias.

Enkä kyllä varsinaisesti usko ettei hän ole käytöstapoja oppinut, mutta tutustuessani asetin hänet tilanteeseen, jollaisessa ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ollut.

Samaistun teksteihinne, edelleen kohta 30-vuotiaana joudun kuulemaan että minun pitäisi muuttaa itseäni sosiaalisemmaksi. Ujot joutuvat kestämään arvostelua omasta luonteestaan. Miksi meitä voidaan arvostella ja sanoa että olet vääränlainen? Olen itsekin tullut siihen tulokseen, etten voi miellyttää kaikkia ja se käy liian raskaaksi itselleni jos yritän muuttaa itseäni. Jos lapsesta saakka olen kuullut että miksi olen hiljainen ja juuri tällainen niin alkaa sitä väkisin ajattelemaan että itsessä on jotain vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle se on sosiaalisen roolin puutetta tai epävarmuutta siitä, että kuka minä olen juuri tässä seurassa?Isommissa joukoissa (kuten koululuokassa) tulee myös liikaa erilaista informaatioita eikä sitä pysty käsittelemään.

tämä oli hyvin sanottu. mulla on toisinaan juuri tuo ongelma, etten tiedä "kuka olen juuri tässä seurassa". Kun menen uuteen porukkaan,  täytyy pohtia millainen rooli kenelläkin siinä on, ja kuinka suhteutan oman käytökseni.  joidenkin ihmisten kanssa tulen heti juttuun tosi hyvin, enkä koe juuri lainkaan ujoutta.  joidenkin kanssa sitten en tiedä yhtään miten päin olisi, ja keskustelun aloitus ihan normaaleista asioista on vaikeaa. Luen jotenkin todella nopeasti muiden viestejä siitä, mitä kuvittelen heidän minusta ajattelevan. Jos tulkitsen reaktion negatiivisesti, alan ujostella aivan valtavasti heidän seurassaan jatkossakin.

Yleensä nämä ihmiset ovat myös selvästi jotenkin vaivaantuneita minun seurastani ihan alusta asti. 

Minä olen se aiempi kirjoittaja, joka kadehti ujoja, koska päästän suustani kaikki sammakot ja todellakin allekirjoitan tämän ajatusmallin! Itsekin luen tilanteita ja ihmisiä, mutta siinä missä ujompi on ujostellessaan hiljaa, niin mä puhun. Saatan vaikuttaa todella itsevarmalta ja rohkealta, mutta oikeasti epävarmuuteni puhkeaa puhumisen muotoon ja silloin siis puhun, puhun ja puhun. Yleensä kaikkea tyhmää. Ja myöhemmin häpeän itseäni.

Mulla on myös hirveän hyvä ihmistuntemus ja ihminen, joka ei selvästikään lämpeä mun jutuille, saa mut todella epävarmaksi ja silloin oma käytökseni myös muuttuu oudoksi. Parhaimmillani olen isossa porukassa, jolloin aina vähintään edes se yksi jakaa edes pienen osan ajatusmaailmastani ja pystyn rentoutumaan.

Eli ei todellakaan kaikki kovaääniset möykkääjät ole mitään tyhmiä päällepäsmäröitä, osalla meistä se on vaan kummallinen tapa jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Tuonon kyllä tylsää että vaikka itse nauttisi ja kokee olleensa mukana juttelussa, joku saattaa töksäyttää että olitpa hiljainen. En vain tykkää tuoda itseäni esiin. Ei se muutu vaikka muut yrittää koulia mua nälvimällä tai toteamalla että oletpa hiljainen.

Olen tosi tyytyväinen lähipiirin parissa ja omana itsenä mutta välttelen nykyään muita tilanteita koska en jaksa sitä etten kelpaa muille sellaisena kuin olen. Antakaa mun olla rauhassa rauhallinen :)

Tämä juuri. Ärsyttävää kun ei itse koe mitään ongelmaa ja ajattelee että kaikki on ok niin sitten joku tulee valittamaan ja huomauttelemaan sun olemuksesta. Miksei voi antaa muiden olla sellaisia kuin ovat? On se kyllä kumma juttu.

Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre. Ujo ihminen ei rieku suuna päänä huomiota kerjäämässä ja tyhmiä mölöttämässä kuin ap. Ujo antaa muille tilaa, ap vie muilta hapen.

Kohteliaimmat ihmiset ovat ujoja. Usein ujot on myös lahjakkaita. Miettivät asian ennenkuin sanovat. Usein hedelmällisempää kuin möläyttely miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre. Ujo ihminen ei rieku suuna päänä huomiota kerjäämässä ja tyhmiä mölöttämässä kuin ap. Ujo antaa muille tilaa, ap vie muilta hapen.

Kohteliaimmat ihmiset ovat ujoja. Usein ujot on myös lahjakkaita. Miettivät asian ennenkuin sanovat. Usein hedelmällisempää kuin möläyttely miettimättä.

Totta, että usein ujous näyttäytyy hiljaisuuteena ja tapana antaa muille tilaa. En kuitenkaan pidä siitä, että näissä keskusteluissa aletaan aina lyttäämään muita ujojen puolustamisen varjolla. Useimmat ei-ujot ihmiset ovat myös kohteliaita ja väittäisin että vielä helpommin uskaltavat osoittaa ystävällisyyttä. Ja tiesittekö, että ei ujo ihminen aina ole hiljainen ja vetäytyvä, vaan joillakin ujous voi "purkautua" hölöttämisenä ja möläyttelynä!

Tämä siis itse ujon ja hiljaisen näkökulmasta. Annetaan kaikkien olla sellaisia kuin ollaan ja yritetään ymmärtää toisiamme.

Kehottaisin suhtautumaan hiljaisiin ujolta vaikuttaviin ihmisiin ihan samalla tavalla kuin muihinkin. Älkää ihmetelkö miksi olen niin hiljaa, sanoisit nyt sinäkin jotain. Ujolle voi jutella vaikkei hän lähtisi heti keskusteluun mukaan. Ei tarvitse kuitenkaan painostaa tai yrittää pitää keskustelua väkisin yllä, jos se tuntuu itselle raskaalta, mikä on täysin ymmärrettävää. Useimmat ujot kuitenkin ajan kanssa rentoutuvat melko nopeastikin, kun vastapuoli ei kiinnitä liikaa huomiota ujouteen joko painostamalla tai välttelemällä ujoa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v enkä ole koskaan kokenut esiintymistä tai isoja ihmisporukoita omakseni. Mutta olen hyväksynyt asian täysin. Ei kaikkea tarvitse analysoida ja etsiä syitä ujouteen!! Ihmiset ovat erilaisia. Toiset tykkää esiintyä ja olla edillä. Toiset mieluummin katselee sivusta. Mun mielestä me ujot ollaan aika suloisia ja ihania :)

Olin lapsena tosi ujo, mutta tykkäsin esiintyä (koulun näytelmät, voimistelu- ja luisteluesitykset). Esitelmien pitämistä toisaalta kammosin, piti olla yksin esillä.

Jännitän vieläkin helposti, mutta osaan jutella ihmisten kanssa. Joissakin porukoissa viihdyn enemmän hiljempaa, toisissa olen puheliaampi. Eivätkä kaikki ujot muuten punastele tai ole hiljaa, kuten täällä on kirjoitettu. Jotkut voivat höpöttää koska heitä jännittää.

Vierailija kirjoitti:

......... Ja olen tullut siihen tuloksen etten ole mitään erikoisempaa kuin muutkaan, minussa ei ole mitään miksi haluaisin olla esillä ja äänessä pidemmän aikaa kuin on pakko....

Tämä oli hienosti kirjoitettu! Itse mietin sen nykyään myös toisin päin, eli että olen yhtä erikoinen kuin nuo toisetkin. Jotkut vaan on valmiimpia unohtamaan itsensä ja nauttivat siitä muiden seurasta. Itse en ehkä niinkään. Ja kaikilla ei ole vaan ihan kauhean mielenkiintoisia asioita, kunhan läpisevät. Ei mullakaan, ei sillä. Pelkkä kommunikaatio ei itse ole koskaan kiinnostanut, pitäisi olla jotain itseä kiinnostavaa sisältöä tai jotain todella hauskaa. Pelkkä lämpimikseen läpiseminen ei ole itselle luontevaa.