Lue keskustelun säännöt.
Jäisittekö kylmään suhteeseen vain siksi, että lapset saisivat pitää "kotinsa" ja saisivat kokoontua siellä?
21.02.2025 |
Eli olen alle 50 viotias nainen. Osa lapsista muuttanut jo omilleen ja osa vielä teini-ikäisiä ja kotona. Meillä on "perheidylli" maalla ja ulkoiset puitteet kunnossa. Kaikilla lapsilla on koirat täällä ja löytyy kissaa ja kaniakin. Olen ollut lähes koko aikuisikäni kotiäiti. Mies on tehnyt koko ajan töitä tyyliin 7/7, 14/24. Nyt on kuitenkin kyseessä viimeiset vuodet kun viimeinenkin lapsi lähtee kotoa ja pääni meinaa hajota. Mies ei ole luvannut vähentää työntekoa, vaan tahti on milteipä vaan kiihtynyt. Hän on sanonut, että nyt se rahantarve vasta alkaakin, kun viimeisetkin alkaa kohta jatko opiskelemaan ja vanhimmilla lapsilla on asunnon ostoa ja perheen perustamista. Eli tulossa on näillä näkymin todella yksinäiset vuodet. Elänkö kohta vain niitä hetkiä varten, että lapset tulevat käymään lapsuuden kodissaan. Kaiken muun ajan olen yksin. Lapsilla on hattaraisia ajatuksia kuinka vietämme tulevaisuudessa isoja perhejuhannuksia ja muita juhlia. Olen nähnyt vaan jo ikäisilläni sitä, että puheet on puheita ja kukaan ei todellisuudessa edes sellaista halua. Miehestä tuskin saan mitään kumppania tulevaisuudessakaan. Häntä läsnäoloni lähinnä ärsyttää ja on jäänyt sivusuhteista kiinni useammankin kerran liittomme aikana. Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mikä tähän olisi ratkaisu? Jos joku ehdottaa, että "mene töihin", niin se on todella vaikeaa koska emme asu missään kasvukeskuksessa, vaan maalla. Toiseksi minulla ei ole mitään koulutusta, koska olen jo ylä-asteen jälkeen saanut ensimmäisen lapseni ja niitä on tullut sen jälkeen tasaiseen tahtiin 5.
Kommentit (173)
Voi hyvänen aika, millaista joidenkin elämä on. En tiedä pitäisikö sääliä vai moittia.
Ehkä en tee kumpaakaan, tuskin sillä edes olisi merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hän saisi sydärin työhommistaan. Sillä aikaa teet kivoja kylpylä- ja muita reissuja. Opettele nauttimaan elämästä.
Tuntuu jopa hiukan vaikealta uskoa, että tämä tarina olisi totta. Vaan kai sekin on mahdollista..
Tässä maailmantilanteessa ns rakkaussuhteilla ja subjektiivisella onnella ei ole enää mitään merkitystä. Eli jäisin.
Hankit muutaman sivusuhteen, niin piristyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voithan kokeilla. olo käy tosin ajan mittaan vain tukalammaksi ja alat oireilemaan.
Hanki koulutus. Vaihtoehtoja on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätät jäädä kamalan kuuloiseen elämääsi, niin aloita nyt edes joku harrastus tai ala opiskelemaan. Miksi aikuisia lapsia pitää tukea rahallisesti? Käyttäisit rahaa lopultakin itseesi, matkustele tms ja nauti elämästä. Toivottavasti sulla on ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos päätät jäädä kamalan kuuloiseen elämääsi, niin aloita nyt edes joku harrastus tai ala opiskelemaan. Miksi aikuisia lapsia pitää tukea rahallisesti? Käyttäisit rahaa lopultakin itseesi, matkustele tms ja nauti elämästä. Toivottavasti sulla on ystäviä.
Rahaahan minulla ei ole, koska olen ollut "palkaton" kotiäiti. Täälä kylällä asuu muutama sata ihmistä, eli vaihtoehdot harrastaa ja ystäviin on lähinnä eläkeläisten kuntopiiri tiistaisin. Mitään jatko-opinto mahdollisuuksia ei ole kovin lähellä, sillä kuljetan lapsiakin lähimpään lukioon, jonne on n.60 km matkaa.
Ap.
En voi käsittää, että edelleen on tuollaista a kotiäitejä. Sinulla on varman viimeiset hetket lähteä opiskeleen.
Rahantarvejan on selvä, jos vain mies tienaa. Lähde töihin niin mies voi hellittää työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta aloita harrastus tai opiskelu niillä kuskausreissulla. Jää päiväksi sinne harrastamaan tai opiskelemaan.
Onko tämä totta tämä aloitus? Hämmentävää jos on. No siltä varalta että on, niin kysyn että mitä tekisit eron jälkeen? Olisithan silloinkin päivät ihan yksin työttömänä, mutta jossain pienessä kerrostaloasunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ensin päätös ja suunnitelma ja sen jälkeen toteuta sitä. Henkilökohtaisesti suunnittelisi åeroavani ja ottaisin askeleita itsenäiseen elämään, kai sinulla on jotain säästöjä tai tuloja. Jos ei, hankkisin niitä ja aloittaisin heti valmistelut sekä aktiivisen oman elämän kehittämällä itseäni.
en missään tapauksessa, avioero lapsena koin helpotuksen kun vanhemmat erosi. Elämä on liian lyhyt elettäväksi väärän ihmisen kanssa. Ja siis itsekin eronnut lapsieni äidistä ja kaikilla on ok välit, ellei jopa hyvät.
Vaikea uskoa, että maalla joku naimisissa oleva mies saisi useita sivusuhteita. Maalla ei muutenkaan miehet meinaa millään löytää mitään naista itselleen. Ja varattuja ei katsota hyvällä, pienet piirit nääs ja huhut kulkee.
Tukien varassa pystyy elämään ja miehen omaisuudesta puolet tulee sinulle.
Mies on siis kaikki hereilläoloajat töissä? Opiskele sillä aikaa ammatti (etäopintoina?) ja eroa vasta sen jälkeen.
Opiskele vaikka lähihoitajaksi tai joku muu varmasti työllistävä tutkinto, joissa ei ikäsyrjinnällä ole tilaa.
Sivusuhteita? Jätä se sika