4 henkilöä kaksiossa?

Kylläpä jotkut asuu ahtaasti..

Kiitos vastauksista ! Ei mahdoton ajatus siis ollenkaan. :)

-ap

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 23:41"]Öö, meillä seksiä harrastetaan silloin kun lapset nukkuu tai on poissa. Vaikka sitten siellä olkkarissa. Ei siihen sitä omaa huonetta tarvita.
[/quote] Juuri näin! Vaikka meillä on oma makuuhuone, ei me vanhemmat siellä paljon harrastella, koska vauva nukkuu siellä. Olkkari ja sauna on oikein hyviä paikkoja :)

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 23:41"]

Öö, meillä seksiä harrastetaan silloin kun lapset nukkuu tai on poissa. Vaikka sitten siellä olkkarissa. Ei siihen sitä omaa huonetta tarvita.

[/quote]

Ok. Teidän lapset ei herää ikinä yöllä? Tai jos herää niin eivät ainakaan liiku sieltä huoneestaan pois, tai ovat niin nuoria että eivät mitään ymmärtäisi vaikka jotain näkiskin.

Mut ihan oikeesti, ap haluaa Helsingin keskustasta asunnon ja ei ole varaa kuin kaksioon. Ei voi sen vertaa tinkiä omista haluista, että ostaisi edes kolmion jostain kauempaa. Ei siinä ajatella lasten eikä vanhempien etua että asutaan pienemmässä tilassa kuin olisi varaa. Eri asia, jos ei olisi varaa muuhun kuin kaksioon vaikka Kontulasta, mutta kaksio keskustassa maksaa jo jonkun verran.

pakkotilanteet on asia erikseen, mutta että joku ihan vapaaehtoisesti haluaa asua noin? No, sit kun lapset rupee kinuumaan omia huoneita niin nauttikaa :D ehkä ne ei osaa kaivata, jos kaikki kaveritkin asuu tollein. Helsingissä asutaan tutkitusti tiiviimmin kuin muualla.

Meidän perhe asui minun lapsuuteni kaksiossa n 55m2. Makkari oli minun ja vuotta nuoremman pikkuveljen käytössä ja vanhempien parisänky olkkarissa. Ei sitä osannut hirveästi moittia edes teininä. 20v tuossa huushollissa vietin ja lämmöllä muistelen. Tämä siis Helsingissä.

meitin 3h perhe asui 32m2 kaksiossa Hgin keskustassa ja oltiin ihan onnellisia vaikka suihku puuttui eikä talossa ollut ees saunaa, tosin uimahalli oli lähellä mutta ei se kesällä ollut auki, sitte rakemnettiin 119m2 ok.talo, onni loppui samalla kun asuntolainan lyhennykset alkoi. anoppi vaati saada tulla meille aina kun häntä huvitti. rakkaus katosi meitin kodista kun anoppi vaati saada selvyyden miniän rahoista.

Mun naapurissa 5 hlö kaksiossa. From hell! En tajua miten pyykkihuolto ja ruuanlaitto sujuu. Ei oo taloyhtiössä pesutupaa tai saunaa. Asunnossa keittokomero. 3 lasta toisessa huoneessa parvi on. Olkkarissa piano ruokapöytä ja vuodesohva. Meteli välillä sietämätön.

32 neliön kaksio ei ole olemassa 

Lapsuudenkaverilla pojat jakoivat kolmion yhden huoneen, sisko joutui nukkumaan vanhempien makuuhuoneessa, omana tilana vain sänky, siihen asti kunnes muutti kotoa.

köyhät on aina asuneet ahtaasti, on ollut yleistä että vanhemmat nukkuu vuodesohvassa olohuoneessa , ja mikäs sen järkevämpää kun se on aina asunnon suurin huone, muuten sillä olis käyttöä vain iltaisin klo 17 jälkeen 23 saakka kun mennään koisiin, aika kallis huone tyhjänä pidettäväksi 18t /vrk , Hesassa vsin hyvätuloiset ja perijät asuu väljästi.

mutta ei asunnon iso koko näytä tekevän ihmisiä onnellisiksi kun rikkaatkin eroaa yhtä usein kuin köyhät, 

Köyhyys on PAHIN sairaus!

Mun lapsuudenkoti oli kaksio. 1980-1998, 60-luvun kerrostalo lähiössä. Vanhemmat ostivat sen 1970-luvun lopulla. Olivat ajatelleet vaihtaa isompaan, mutta 90-luvun lama muutti suunnitelmat ja jäätiin sinne. Mä ja pikkusisko jaettiin makuuhuone. Meillä oli kummallakin kerrossängyt, joiden alla työpöytä ja säilytystilaa. Keittiöön juuri ja juuri mahtui 4 hlö ruokapöytä. Vanhemmilla oli olkkarissa pieni parisänky perimmäisen seinän laidalla. Olkkariin mahtui myös sohvaryhmä, tv-taso, kirjahylly, lipastoja ja kaapistoja. Olihan se aika täynnä, mutta siisti. Lisäksi vaatehuone ja eteisessä lipastoja. Kesällä pieni mutta olkkarin levyinen parveke toi lisätilaa.

 Säilytystila riitti hyvin. Toisaalta tuohon aikaan ihmisten vaatimustaso oli alhaisempi. Esim. vaatteita oli vain muutamia kappaleita, tyyliin jousista vaan yhdet farkut, verkkarit, colleget. Ei ollut häpeä mennä kouluun monena päivänä samassa hupparissa. Harrastettiin paljon kodin ulkopuolella, partiota, sählykerhoa, naisvoimistelijoiden jumppajuttuja, leikittiin pihaleikkejä jne., ettei tullut ahtauden tunne. Eli hyvin pärjättiin. Joskus lukioikäisenä tosin alkoi vähän hävettää kutsua kavereita kylään ja mielellään tapasin heitä muualla. Oli tosin yksi toinenkin kaveri, kenen perhe asui kaksiossa. Heillä oli kaikille yhteinen makkari kerros- ja parvisänkyineen. Minusta se oli huonompi ratkaisu kuin meillä, vanhempien nukkuessa olohuoneessa.