Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Kyllä ihminen voi rakastaa hyvin monella tavalla hyvin monenlaisia ihmisiä eikä se romanttinen rakkaus kyllä minun mielestäni ole mitenkään automaattisesti ystävänrakkautta suurempaa. Parisuhteet ja romanttinen rakkaus voivat päättyä, suurimmat ystävyydet säilyy läpi elämän. Perinteisesti vanhemman ja lapsen välistä rakkautta on pidetty näitäkin suurempana ja uskonnolliset pitävät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta kaikkein suurimpana. Minusta eri rakkaustyyppien "suuruuden" vertailu on enemmän ihmisten keinotekoista tarvetta laittaa asioita ja ihmisiä jonkinlaiseen prioriteettijonoon silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sitähän se romanttinen rakkaus tarkoittaa, että se yksi ihminen on rakkaampi kuin muut ja hänen kanssaan halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Toki romanttinen rakkaus voi joissakin tapauksissa päättyä, aivan niin kuin ystäväkin voi muuttua vihamieheksi, uskovainen voi muuttua ateistiksi tai lapset voivat lakata välittämästä vanhemmistaan.
No se on sinun näkemyksesi eikä mikään universaali fakta. Perheen perustamiseen tarkoitetut suhteet ovat yleensä nykykulttuurissamme toisensa poissulkevia riippumatta siitä, onko se ihminen jotenkin absoluuttisesti rakkaampi kuin kaikki muut ihmiset ikinä. Niitä on se yksi koska niitä ei voi olla kuin yksi. Ystävyyssuhteita taas voi olla useita vaikka ne olisivat miten läheisiä. Ystävä voi olla kumppanin veroinen tärkeydessä, mutta ei hetero voi samaa sukupuolta olevan kanssa perhettä perustaa vaikka se miten rakas olisikin.
Niitä ei voi olla kuin yksi, koska se yksi on se kaikkein rakkain. Ja jos ei ole, niin silloin täytyy joko jatkaa etsimistä tai tyytyä siihen, että on löytänyt kuitenkin jonkinlaisen kumppanin itselleen, vaikka ei olekaan rakastunut. Jälkimmäinen vaihtoehto voi varmasti olla ihan hyvä joissakin tapauksissa, en minä nyt sano että kaikkien pitäisi etsiä loppuikänsä jotain suurta rakkautta, jota ei mahdollisesti koskaan edes löytyisi.
Ja sinäkö rohkenet sanoa kumppanillesi, että olen nyt sinun kanssasi kun en parempaa ja sopivampaa saa? Tämä on myös ilkeintä, mitä kumppanillesi voit tehdä. Ei tuossa ole kyse rakkaudesta. Jos ihminen tyytyy itselleen epämieluisiin suhteisiin, on joko kyseessä heikko itsetunto tai läheisriippuvuus. Ollaan mielummin epätyydyttävässä suhteessa kun ei siedetä ajatusta sinkkuudesta ja pelosta ja epävarmuudesta, että löydänkö enää ketään jos nyt tästä suhteesta poistun. Ihmiselle on monta "oikeaa" puolisoa. Jokainen meistä (toivottavasti) kasvaa henkisesti vuosien varrella ja kohtaamme eri elämäntilanteissa uusia ihmisiä, joista saattaa tulla kumppanimme, vaikka hän ei olisi ehkä olisi 10 vuotta sitten ollut se sopiva. Aika, kokemukset ja menetykset muokkaa meitä ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
Miksi te olette lähteneet parisuhteeseen jossa seksi on tuollaista? Miksi se seksi on kelvannut tapailuaikana ja lapsia tehdessä muttei kelpaa enää sen jälkeen? Yajuatko että tuollainen vedätys on kumppania kohtaan julmaa. Vai olethan kertonut etukäteen, että seksi on muuten ihan p*skaa ja tulee loppumaan kun lapset on tehty?
Meillä ainakin seksi (ja kaikki muukin) oli ihan erilaista alkuaikoina. Se on tietysti luonnollista ja mä hyväksyn sen mutta mies ei. Mankuu kun ei ole enää niin paljon seksiä ja mä en halua, mutta ei tee mitään sen eteen että olisi haluttava, tuijottaa vaan puhelinta kuola poskella, sitten pitäisi vaan yhtäkkiä haluta. On tästä puhuttukin kymmeniä kertoja mutta mikään ei muutu. Olen varmaankin vedättänyt miestäni sitten kun ei haluta enää, mutta en minäkään tuollaiselle sanonut tahdon.
Jos seksi tärkeää,niin miksi monet silti roikkuu suhteessa jossai ole sitä?
Joskus oli vastaava ketju että mies lähtenyt seksin puutteen takia,kommenteissa se mies toki lytättiin narsistiksi yms.
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa kuukaudessa on ihan tavallinen seksitahti, jopa normaalia enemmän ja aika harvat pidemmässä parisuhteessa harrastaa enemmän. Yleensä vähemmän. Jos tuollainen määrä ei miehelle riitä, niin ihmettelen kovasti. Kyllä meilläkin on ollut yli puolen vuoden katkoja, eikä mies ole ollut mihinkään lähdössä.
Ei tuo kyllä ole välttämättä mikään tavallinen seksitahti, tai varsinkaan normaalia enemmän. Ei pidä paikkaansa.
Aika useat nimen omaan pitkissä parisuhteissa harrastaa esimerkiksi kerran tai kaksi viikossa hyvää ja molempia tyydyttävää seksiä.
Tiedätkö miksi?
Siksi, että seksittömät tai vähäseksiset parisuhteet johtavat eroon todennäköisemmin kuin parisuhteet, joissa on aktiivinen seksielämä.
Tämä ei tietenkään päde enää tilanteeseen, jossa pariskunta lähenee jo eläkeikää.
Esimerkiksi kaksi kertaa kuukaudessa ei ole mikään seksitön parisuhde, mutta jos sitä on vuositasolla alle 10 kertaa, voi jo puhua käytännössä seksittömästä ja intohimottomasta parisuhteesta.
Tiedätkö mitä? Silloin kun seksi on molempia tyydyttävää ja molempien mielestä aidosti hyvää (myös naisen mielestä!) on aivan luonnollista, että sitä halutaan: milloin useammin, milloin vähän harvemmin, esimerkiksi kuukautiskierrosta riippuen.
Meillä on takana jo liki 20 vuotta yhdessäoloa, jo nuoresta saakka. Kaksi lasta, joiden kasvatuksessa ei ole ollut tukiverkkoja. Molemmilla omat työt ja kotityöt siihen päälle.
Siitä huolimatta seksielämämme on ollut säännöllistä ja molempia tyydyttävää, ja vähintään kerran viikossa (poikkeustilanteita lukuun ottamatta) olemme löytäneet aikaa yhteiselle nautinnolle. Ja juuri vaimoni on meistä se, joka tekee ainakin 3/4 seksialoitteista. Hän tekee niitä siksi, että nauttii kanssani seksistä. Annamme molemmat toisillemme nautintoa, emmekä ole kyllästyneet toisiimme. Aina löytyy jotakin pientä mielenkiintoista ja uutta, joka piristää nautintoamme tämän tästä.
Minulla on suuret halut hyväillä, koskettaa ja saada vaimoni tuntemaan itsensä rakastetuksi, halutuksi ja nauttimaan seksistä kanssani. Meillä on toki hyvä kosketus- ja keskusteluyhteys muulloinkin kuin sängyssä, ja rakastamme ja huomioimme toinen toisiamme joka päivä.
Ainakin juuri tässä iässä (minä 40 v, vaimo 36) olemme jotenkin siirtyneet eroottisissa nautinnoissa jo aivan toiselle tasolle aikaisempaan parisuhdehistoriaamme nähden. Meillä on jo arjessa niin paljon kipinää ja kosketusta, että jos olisimme esimerkiksi viikonlopun kokonaan erossa toisistamme (todella harvoin olemme), kaipaisimme jo kovasti toistemme kosketusta ja läsnäoloa, ja tällaisen poissaolon jälkeen olemme usein olleet illalla ennen nukkumaanmenoa vähintään tunnin aivan sylikkäin (vaikka varsinaista seksiä emme harrastaisikaan).
Tottakai sellaisissa parisuhteissa seksi vähenee tai jopa loppuu, joissa kosketusyhteys- ja tunneyhteys on kateissa, yhteinen arki ei toimi ja / tai seksi on epätyydyttävää vähintään toiselle osapuolelle.
Mutta väitän, että kun nämä asiat ovat kunnossa, on parisuhde vuosienkin jälkeen loistava, ja paranee jatkuvasti - ja tuntuu siltä, että juuri nämä parisuhteet ovat niitä "elämänmittaisia parisuhteita", joita aina hehkutetaan.
Eikös tämä sama valitus ollut jo viime viikolla? Ja sitä edellisellä? Ja sitä edellisellä? Joka viikko sama ketju.
No laitetaan nyt sitten omat kokemukset tähänkin ketjuun. Olen M40 ja eronnut juuri tuon asian takia.
Seurusteluvaiheessa ex-vaimo oli todella seksuaalinen, teki alotteita, kokeili eri juttuja sängyssä jne. Kun sitten muutettiin yhteen niin pikkuhiljaa ei enää kiinnostanutkaan niiiiiiin paljon, mutta 2-3 kertaa viikossa silti sekstailtiin. Naimisiin mentyä koko homma viikolla kuin seinään ja seksiä oli kyllä viikottain, mutta vain lauantaisin saunan jälkeen. Sitten sitä alkoi pikkuhiljaa olla joka toinen viikko, sitten tuli aina lisää päänsärkyä, väsymystä (ei lapsia) ja "nyt ei ole sellainen tunnelma"-kommentteja.
Loppujen lopuksi se meni siihen, että ex-vaimolle ei saanut edes mainita sanaa seksi. Jos alkoi näyttää siltä, että seksiä voisi olla lauantai-iltana tai vaimo oli sanonut aamulla silmää iskien, että "saunan jälkeen tehdään sitten kaikkea kivaa" niin voi pojat. Kello 20 alkoi sellainen kiukuttelu ja nalkuttaminen, että tuli selväksi, että sitä seksiä ei todellakaan ole luvassa. "Oi oi kun väsyttää, taidanpa mennä nukkumaan. Miksi muuten meidän sähkölasku on niin korkea? Jätätkö sähkölaitteita päälle?! No ei ihme, että maksetaan niin paljon. Nyt ärsyttää, menen sänkyyn. Öitä!" Jos sitten erehdyin lähtemään perään sinne sänkyyn niin sain kommenttia, että "Mitä sä teet? Jää tänne katsomaan sitä telkkaria! No sitten minä jään tänne katsomaan vielä telkkaria ja mene sinä nukkumaan!"
Ja ennenkuin joku tulee taas huutamaan, että naisen mielestä seksi ei ollut hyvää niin aina kun meillä sitä oli, pidin huolen siitä, että hän sai orgasmin ja ex-vaimo kommentoi, että "olipa hyvää, miksi ei tehdä tätä useammin?". No kun se "useammin" aika tuli niin ex-vaimo sanoi, että "Jaa seksiä?! Miksi pitää ajatella koko ajan jotain seksiä?!"
Että sellaista. Tämä on jättänyt minuun aika syvät jäljet ja on vaikea mennä itsevarmana minnekään uuten suhteeseen. Pari tapailusuhdetta on ollut, mutta olen huomannut, että seksin ehdottaminen on minulle vielä todella vaikeaa, koska minuun iskostettiin sellainen ajattelutapa avioliitossa, että seksi on saatanasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Seksitön liitto ei ole "sinnittelyä" ja suhteessa on paljon muutakin kuin seksi joten ei se huono ole.
On oikein mukavaa kun mies pitää sylissä, hieroo jalkoja, tuo kukkia ja muutenkin hemmottelee. Se riittää.
No niin ”riittää”… pöh kylläpä on huonoa minun mielestäni olla suhteessa jossa ei ole seksiä. Katseletteko muita miehiä? Vai eikö kukaan herätä haluja?
Halut ovat ongelma vain seksi-keskeisissä suhteissa. MIehille sopisi parhaiten homosuhteet. Siellä saatte niin paljon kuin vain haluatte.
Rakkaus on jotain muuta kuin seksi.
Joo totta, miehet jotka haluavat vaimoaan ovat homoja ja homot ei halua rakkautta suhteelta. Sinä olet todella nero ja ihmisasiantuntija!
Miehet haluavat _reikää_, ja sellainen kassientyhjennysseksi onnistuu parhaiten kaverin takalistoon - hän on samaa maata.
Voiko tämän miehen korvata tissitömällä feministillä joka vihaa miehiä, vai onko pakko panna miestä?
Tämä oli kyllä ketjun paras tähän mennessä, sai hymyn huulille. Jatkakaa, olkaa hyvä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
Miksi te olette lähteneet parisuhteeseen jossa seksi on tuollaista? Miksi se seksi on kelvannut tapailuaikana ja lapsia tehdessä muttei kelpaa enää sen jälkeen? Yajuatko että tuollainen vedätys on kumppania kohtaan julmaa. Vai olethan kertonut etukäteen, että seksi on muuten ihan p*skaa ja tulee loppumaan kun lapset on tehty?
Meillä ainakin seksi (ja kaikki muukin) oli ihan erilaista alkuaikoina. Se on tietysti luonnollista ja mä hyväksyn sen mutta mies ei. Mankuu kun ei ole enää niin paljon seksiä ja mä en halua, mutta ei tee mitään sen eteen että olisi haluttava, tuijottaa vaan puhelinta kuola poskella, sitten pitäisi vaan yhtäkkiä haluta. On tästä puhuttukin kymmeniä kertoja mutta mikään ei muutu. Olen varmaankin vedättänyt miestäni sitten kun ei haluta enää, mutta en minäkään tuollaiselle sanonut tahdon.
Kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa vähäseksisistä parisuhteista (joissa nainen on kiinnostunut seksistä esimerkiksi vain ovulaation aikaan) johtuu juuri siitä, että MIEHEN todellinen HALU rakastella naisen kanssa on kadonnut.
Miehellä täytyy olla aitoa halua - ei seksiin, vaan rakasteluun naisen kanssa. Halua siihen, että kipinä pysyy yllä. Halua siihen, että on itse ulkoisesti ja sisäisesti miellyttävä: pitää itsensä ulkoisesti siistinä ja käyttäytyy ystävällisesti ja rakastavasti naista kohtaan. Koskettaa. Ja tietenkin miehellä pitää olla halua siihen, että saa joka kerta rakasteltaessa naisensa tuntemaan - ei tietenkään joka kerta mitään multiorgasmien räjähtelevää ilotulitusta, mutta ainakin joka kerta itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi, halutuksi ja - tyydytetyksi.
Englannissa on loistava termipari: "orgasm gap" ja "pleasure gap". Eli miehen pitää ylittää nämä kaksi kuilua: naisen pitää saada orgasmi - jos ei joka kerta, niin ainakin lähes poikkeuksetta. Lisäksi miehen pitää tajuta antaa ENEMMÄN nautintoa kuin itse saa - ja nimen omaan sellaista nautintoa, jota juuri tämä nainen toivoo ja haluaa (eikä tehdä itse mitään oletuksia).
Jos mies panostaa seksiin, parisuhteen laatuun ja myös itseensä, on mitä todennäköisintä, että parisuhteen seksielämä säilyy vireänä.
Väitän, että suurempi osa "haluttomista" naisista ei olekaan lainkaan haluttomia, vaan vain huonossa (tai enintään "ihan OK" parisuhteessa). Osa haluttomista naisista voi "palautua" siihen halukkuuden tilaan, joka juuri hänelle olisi mahdollista ja jopa luontaista, jos vain kumppani, mies, olisi aidosti halukas rakastelemaan naisen kanssa (eikä vain suorittamaan seksiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenttien perusteella palstan mammat ovat sellaisia ainutlaatuisia lumihiutaleita, että heille pitää rakentaa Taj Mahal ja tanssia 7 tuntia soitinmenoja, jotta miehelle voisi sitten armosta näyttää tissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
Mies saa tässä (haluamaansa) seksiä ja nainen saa sitä kuuluisaa läheisyyttä, alapääliman keralla. win win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Kylläpä olet törkeästi käyttäytynyt puolisoasi kohtaan. Toivottavasti et koskaan enää tee mitään tuollaista yhdellekkään miehelle. Täysin anteeksiantamatonta. Sinusta ei ole parisuhteeseen, pysy sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
Miksi te olette lähteneet parisuhteeseen jossa seksi on tuollaista? Miksi se seksi on kelvannut tapailuaikana ja lapsia tehdessä muttei kelpaa enää sen jälkeen? Yajuatko että tuollainen vedätys on kumppania kohtaan julmaa. Vai olethan kertonut etukäteen, että seksi on muuten ihan p*skaa ja tulee loppumaan kun lapset on tehty?
Meillä ainakin seksi (ja kaikki muukin) oli ihan erilaista alkuaikoina. Se on tietysti luonnollista ja mä hyväksyn sen mutta mies ei. Mankuu kun ei ole enää niin paljon seksiä ja mä en halua, mutta ei tee mitään sen eteen että olisi haluttava, tuijottaa vaan puhelinta kuola poskella, sitten pitäisi vaan yhtäkkiä haluta. On tästä puhuttukin kymmeniä kertoja mutta mikään ei muutu. Olen varmaankin vedättänyt miestäni sitten kun ei haluta enää, mutta en minäkään tuollaiselle sanonut tahdon.
Kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa vähäseksisistä parisuhteista (joissa nainen on kiinnostunut seksistä esimerkiksi vain ovulaation aikaan) johtuu juuri siitä, että MIEHEN todellinen HALU rakastella naisen kanssa on kadonnut.
Miehellä täytyy olla aitoa halua - ei seksiin, vaan rakasteluun naisen kanssa. Halua siihen, että kipinä pysyy yllä. Halua siihen, että on itse ulkoisesti ja sisäisesti miellyttävä: pitää itsensä ulkoisesti siistinä ja käyttäytyy ystävällisesti ja rakastavasti naista kohtaan. Koskettaa. Ja tietenkin miehellä pitää olla halua siihen, että saa joka kerta rakasteltaessa naisensa tuntemaan - ei tietenkään joka kerta mitään multiorgasmien räjähtelevää ilotulitusta, mutta ainakin joka kerta itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi, halutuksi ja - tyydytetyksi.
Englannissa on loistava termipari: "orgasm gap" ja "pleasure gap". Eli miehen pitää ylittää nämä kaksi kuilua: naisen pitää saada orgasmi - jos ei joka kerta, niin ainakin lähes poikkeuksetta. Lisäksi miehen pitää tajuta antaa ENEMMÄN nautintoa kuin itse saa - ja nimen omaan sellaista nautintoa, jota juuri tämä nainen toivoo ja haluaa (eikä tehdä itse mitään oletuksia).
Jos mies panostaa seksiin, parisuhteen laatuun ja myös itseensä, on mitä todennäköisintä, että parisuhteen seksielämä säilyy vireänä.
Väitän, että suurempi osa "haluttomista" naisista ei olekaan lainkaan haluttomia, vaan vain huonossa (tai enintään "ihan OK" parisuhteessa). Osa haluttomista naisista voi "palautua" siihen halukkuuden tilaan, joka juuri hänelle olisi mahdollista ja jopa luontaista, jos vain kumppani, mies, olisi aidosti halukas rakastelemaan naisen kanssa (eikä vain suorittamaan seksiä).
Allekirjoitan tämän. Jos mun ex-mieheltä kysytään, erosi, koska vaimo ei tykännyt seksistä. Jos minulta kysytään, erosimme riitojen ja painostavan tunnelman takia. Ei se oikein toimi, että mies koko päivän päivästä toiseen arvostelee minua, välttelee kotitöitä, huutaa ja määräilee. Ja sitten illalla, kun olen saanut lapset nukkumaan, ei saisi edes 10 min huilata vaan heti pitäisi olla himokkaana haluamassa miestä, jolta ei ole saanut yhtä kaunista sanaa koko päivänä, muusta hellyydestä puhumattakaan. Ex-mies puhui totta sanoessaan, että vaimoa ei seksi kiinnostanut, mutta ei halunnut ymmärtää mistä se johtui.
Nyt olen ollut jo lähemmäs 10 vuotta uudessa parisuhteessa. Ei näy merkkiäkään halujen hiipumisesta. Mun puolesta voitaisiin rakastella vaikka joka päivä. Todellisuus on 2-4 krt viikossa, lomilla enemmän. Mutta tämä mies onkin huomioiva. Tekee kotitöitä, on paljon hellyyttä ilmankin seksiä ja seksissä halua varmistaa, että minäkin nautin. On helppo haluta puolisoa, jota pitää maailman ihanimpana ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
Miksi te olette lähteneet parisuhteeseen jossa seksi on tuollaista? Miksi se seksi on kelvannut tapailuaikana ja lapsia tehdessä muttei kelpaa enää sen jälkeen? Yajuatko että tuollainen vedätys on kumppania kohtaan julmaa. Vai olethan kertonut etukäteen, että seksi on muuten ihan p*skaa ja tulee loppumaan kun lapset on tehty?
Meillä ainakin seksi (ja kaikki muukin) oli ihan erilaista alkuaikoina. Se on tietysti luonnollista ja mä hyväksyn sen mutta mies ei. Mankuu kun ei ole enää niin paljon seksiä ja mä en halua, mutta ei tee mitään sen eteen että olisi haluttava, tuijottaa vaan puhelinta kuola poskella, sitten pitäisi vaan yhtäkkiä haluta. On tästä puhuttukin kymmeniä kertoja mutta mikään ei muutu. Olen varmaankin vedättänyt miestäni sitten kun ei haluta enää, mutta en minäkään tuollaiselle sanonut tahdon.
Kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa vähäseksisistä parisuhteista (joissa nainen on kiinnostunut seksistä esimerkiksi vain ovulaation aikaan) johtuu juuri siitä, että MIEHEN todellinen HALU rakastella naisen kanssa on kadonnut.
Miehellä täytyy olla aitoa halua - ei seksiin, vaan rakasteluun naisen kanssa. Halua siihen, että kipinä pysyy yllä. Halua siihen, että on itse ulkoisesti ja sisäisesti miellyttävä: pitää itsensä ulkoisesti siistinä ja käyttäytyy ystävällisesti ja rakastavasti naista kohtaan. Koskettaa. Ja tietenkin miehellä pitää olla halua siihen, että saa joka kerta rakasteltaessa naisensa tuntemaan - ei tietenkään joka kerta mitään multiorgasmien räjähtelevää ilotulitusta, mutta ainakin joka kerta itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi, halutuksi ja - tyydytetyksi.
Englannissa on loistava termipari: "orgasm gap" ja "pleasure gap". Eli miehen pitää ylittää nämä kaksi kuilua: naisen pitää saada orgasmi - jos ei joka kerta, niin ainakin lähes poikkeuksetta. Lisäksi miehen pitää tajuta antaa ENEMMÄN nautintoa kuin itse saa - ja nimen omaan sellaista nautintoa, jota juuri tämä nainen toivoo ja haluaa (eikä tehdä itse mitään oletuksia).
Jos mies panostaa seksiin, parisuhteen laatuun ja myös itseensä, on mitä todennäköisintä, että parisuhteen seksielämä säilyy vireänä.
Väitän, että suurempi osa "haluttomista" naisista ei olekaan lainkaan haluttomia, vaan vain huonossa (tai enintään "ihan OK" parisuhteessa). Osa haluttomista naisista voi "palautua" siihen halukkuuden tilaan, joka juuri hänelle olisi mahdollista ja jopa luontaista, jos vain kumppani, mies, olisi aidosti halukas rakastelemaan naisen kanssa (eikä vain suorittamaan seksiä).
Olen nainen, mutta silti ihmettelen tätä ajattelumallia että vain miehellä olisi velvollisuus nähdä yksipuolista vaivaa, liehitellä ja tehdä sirkustemppuja..? Missä tasapuolisuus, kahden aikuisen tasa-arvoinen suhde, missä molempien osapuolten vastuu liiton ja seksielämän tilasta? Itselle tuollainen vinoutunut suhdedynamiikka kuulostaa todella vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Monilla lapsia tulee ilman kalentereita ja tikkujakin ilman seksin erityistä ajoittamista, ihan vain himojen hoitamisen oheistuotteena.
Tietysti tulee, kysymys olikin ohjattu niille joilla ei himoja ole mutta lapsia on silti tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
Miksi te olette lähteneet parisuhteeseen jossa seksi on tuollaista? Miksi se seksi on kelvannut tapailuaikana ja lapsia tehdessä muttei kelpaa enää sen jälkeen? Yajuatko että tuollainen vedätys on kumppania kohtaan julmaa. Vai olethan kertonut etukäteen, että seksi on muuten ihan p*skaa ja tulee loppumaan kun lapset on tehty?
Meillä ainakin seksi (ja kaikki muukin) oli ihan erilaista alkuaikoina. Se on tietysti luonnollista ja mä hyväksyn sen mutta mies ei. Mankuu kun ei ole enää niin paljon seksiä ja mä en halua, mutta ei tee mitään sen eteen että olisi haluttava, tuijottaa vaan puhelinta kuola poskella, sitten pitäisi vaan yhtäkkiä haluta. On tästä puhuttukin kymmeniä kertoja mutta mikään ei muutu. Olen varmaankin vedättänyt miestäni sitten kun ei haluta enää, mutta en minäkään tuollaiselle sanonut tahdon.
Kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa vähäseksisistä parisuhteista (joissa nainen on kiinnostunut seksistä esimerkiksi vain ovulaation aikaan) johtuu juuri siitä, että MIEHEN todellinen HALU rakastella naisen kanssa on kadonnut.
Miehellä täytyy olla aitoa halua - ei seksiin, vaan rakasteluun naisen kanssa. Halua siihen, että kipinä pysyy yllä. Halua siihen, että on itse ulkoisesti ja sisäisesti miellyttävä: pitää itsensä ulkoisesti siistinä ja käyttäytyy ystävällisesti ja rakastavasti naista kohtaan. Koskettaa. Ja tietenkin miehellä pitää olla halua siihen, että saa joka kerta rakasteltaessa naisensa tuntemaan - ei tietenkään joka kerta mitään multiorgasmien räjähtelevää ilotulitusta, mutta ainakin joka kerta itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi, halutuksi ja - tyydytetyksi.
Englannissa on loistava termipari: "orgasm gap" ja "pleasure gap". Eli miehen pitää ylittää nämä kaksi kuilua: naisen pitää saada orgasmi - jos ei joka kerta, niin ainakin lähes poikkeuksetta. Lisäksi miehen pitää tajuta antaa ENEMMÄN nautintoa kuin itse saa - ja nimen omaan sellaista nautintoa, jota juuri tämä nainen toivoo ja haluaa (eikä tehdä itse mitään oletuksia).
Jos mies panostaa seksiin, parisuhteen laatuun ja myös itseensä, on mitä todennäköisintä, että parisuhteen seksielämä säilyy vireänä.
Väitän, että suurempi osa "haluttomista" naisista ei olekaan lainkaan haluttomia, vaan vain huonossa (tai enintään "ihan OK" parisuhteessa). Osa haluttomista naisista voi "palautua" siihen halukkuuden tilaan, joka juuri hänelle olisi mahdollista ja jopa luontaista, jos vain kumppani, mies, olisi aidosti halukas rakastelemaan naisen kanssa (eikä vain suorittamaan seksiä).
Ja sama toisinpäin. Täällä usein valitetaan, kun miestä ei kiinnosta seksi enää. Todennäköisesti seksi ei ole hyvää, joten kiinnostus loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Kylläpä olet törkeästi käyttäytynyt puolisoasi kohtaan. Toivottavasti et koskaan enää tee mitään tuollaista yhdellekkään miehelle. Täysin anteeksiantamatonta. Sinusta ei ole parisuhteeseen, pysy sinkkuna.
En tee enää mitään tuollaista, koska en voi ikäni puolesta saada enää lapsia, lapseni ovat jo aikuisia. Minulla ja miesystävälläni on oikein toimiva seksielämä. Voimme harrastaa seksiä milloin haluamme ja miten paljon haluamme, enkä joudu tekemään sitä velvollisuudesta muiden velvollisuuksien päälle.
Et ylipäänsä välitä seksistä vai et juuri sen miehen kanssa?
Seksitön parisuhde on normaalia mutta jos toinen osapuoli "kärsii" siitä, parempi löytää joku muu. En minä ainakaan haluaisi sellaisen kanssa, jolle seksi olisi pakollinen paha. "Noniin pökkäytä sitten niin saan jatkaa tärkeimpien asioiden parissa".
Sinulle voisi sopia aseksuaali tai sellainen, jolle seksi ei ole kovin tärkeetä.
Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."
Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.
Alue: Aihe vapaa
Minä tein pitkän pähkäilyn jälkeen saman että hommasin salasuhteen. Kesti aika kauan löytää mies jota todella halusin. Kemiat sitten olikin sitä luokkaa että rakastuimme aika lailla heti. Ero aviopuolisostahan siitä seurasi, ja nyt olemme olleet yhdessä jo yli 10 vuotta, vaikka piti olla vaan seksisuhde, mutta kun sovimme yhteen kaikin tavoin, toki myös seksuaalista vetovoimaa riittää aina vaan.
Lopputulos toki on että olen onnellinen. Varoituksen sana vaan että todella hyvän rakastajan kanssa voi äkkiä lipsahtaa tunteet mukaan. Ja sitten sulla vasta onkin siinä soppa jos on lapsiakin.