Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on seksologi ja on työskennellyt terapeuttina 2 vuotta. Hän kertoi, että ei ole vielä kertaakaan puhunut yhdynnästä asiakkaidensa kanssa. Jos seksiä ei ole parisuhteessa, niin ongelma on jossain muualla. Jos yksi osapuoli ei suostu keskustelemaan oikeista ongelmista, vaan ainoastaan seksistä, niin silloin voi tietenkin olla, että erotaan "seksinpuutteen vuoksi".
Harmittaako sun ystävääsi, kun tuli käytyä koulut turhaan eikä päässytkään puhumaan seksistä ammatikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ehkä siksi, että elämä on kuitenkin muuten täydellistä ja ajatellaan, ettei pelkkä seksi paina vaakakupissa yhtä paljon kuin ne kaikki hyvät asiat?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on seksologi ja on työskennellyt terapeuttina 2 vuotta. Hän kertoi, että ei ole vielä kertaakaan puhunut yhdynnästä asiakkaidensa kanssa. Jos seksiä ei ole parisuhteessa, niin ongelma on jossain muualla. Jos yksi osapuoli ei suostu keskustelemaan oikeista ongelmista, vaan ainoastaan seksistä, niin silloin voi tietenkin olla, että erotaan "seksinpuutteen vuoksi".
Minä taas epäilen, että ystäväsi on ammattitaidoton seksologi jos ei oma-aloitteisesti ota seksiä puheeksi. Se on monille niin kova tabu, ettei sitä kehdata itse avata vaikka siellä olisi miten kipeitä solmuja alla. Ei mekään olla vuoden pariterapian aikana kuin kerran etäisesti sivuttu intohimon puuttumista suhteessa. Ja se ei todellakaan tarkoita sitä ettei ongelmia ole, vaan sitä että me ollaan ujoja ja nössöjä. Tuskin on suomalaisittain harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.
Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.
Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.Voi kuinka surullista lukea.
Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.
Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.
Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.No kyllähän nämä elimenhajuiset ”seksuaaliset olennot” aika surkeita ja halveksittavia ovat.
No, sinun omat, elimenhjuiset, seksuaaliset olennot ja liskoaivoiset vanhempasi ovat sinutkin alullepanneet. Ilman sitä aktia ei sinuakaan olisi syntynyt.
Aattelepas ite, iskä ja äityliini ovat panneet. Hinkanneet alapäitään yhteen.Lisääntymätön vanhapiika kirjoitti:
Niin sattuivat tekemään kyllä mutta se ei tarkoita että jälkikasvunkin pitää niin tehdä.
Onko tuo lupaus?
Lisääntymätön vanhapiikaSitäpaitsi aika ällöttävää settiä taas... Minkä helvetin takia oikein maiskuttelet sillä asialla että omat vanhemmat ovat olleet yhdynnässä keskenään?[/quote kirjoitti:
Inhottaako ajatus, että vanhempasi ovat harrastaneet seksiä. Keskitypä hetkeksi kuvitelmaan, jossa äitisi ja isäsi ovat sängyssä himojensa ohjaamina naimassa.
Lisääntymätön vanhapiika kirjoitti:
Kaikkien vanhemmat eivät sitäpaitsi edes ole olleet yhdynnässä keskenään, vaan jotkut on raskautuneet keinohedelmöityksellä.
Koska eivät ole saaneet normaalilla, limaisella seksillä lasta aikaan. Sitä on varmaan jouduttu harrastamaan erityisen paljon, että on voitu todeta kyseisen tavan olevan toimimaton lapsenhankintaan. Ällöttävää, eikö totta?
On melkoisen ällöttävää ilman sun mässäilyäsikin asialla. Olisin oikeastaan mieluummin kuulematta tuollaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa ei nosteta kissaa pöydälle? Tosiasia on että valtaosa naisista muuttuu haluttomuksi parisuhteissa, jolloin miehen rooliksi tulee pelkkä maksaja ja talonmies. Tähän tulee vastaamaan välittömästi kasa "naisia", jotka ovat aktiivisia seksissä. Fakta on kuitenkin se, että naisten haluttomuus on äärimmäisen yleistä.
Niinhän se on, että papin aamen ja hääkakku ovat pahimmat seksintappajat. Kun on menty naimisiin, tehty lapsi, ostettu hybridi-Volvo ja rakennettu bulkkitalo soramontun laidalle niin reidet voi liimata kiinni. Miehen kynnys lähteä kävelemään on jo sen verran korkealla, että se riski on sen arvoista ja seksin voi lopettaa. Jos mies kyrsiintyy tilanteeseen niin voi uhriutua, että kyllä meillä on kaikki hyvin ilman seksiäkin.
Mutta ei ne sukupuolet aina mene noin päin. Tätä esiintyy myös miehillä, että halut sammuu siinä vaiheessa kun on emäntä satimessa. Joskus liittynee raskauksien aiheuttamiin muutoksiin naisen kropassa, joskus vanhemmuuden tuomiin psyykkisiin muutoksiin (nainen nähdään äitinä eikä enää haluttavana rakastettuna) - ja joskus ilman mitään selvää syytä. Eikä se ole naisellekaan kiva tilanne miettiä, että jättääkö sen pihtarin ja ryhtyy kolmen muksun yh:ksi vai kärvisteleekö kuitenkin lapset isommiksi ennen lähtöä - jolloin on kenties vielä pienemmät saumat uuteen tilaisuuteen.
Naiset synnyttävät keskimäärin 1.16 lasta.
Ollaan nyt rehellisiä, harva teistä oikeasti kokee muutoksia kropassaan raskaudesta johtuen. Sipseistä ja sidukasta joo, mutta ei raskaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Seksitön liitto ei ole "sinnittelyä" ja suhteessa on paljon muutakin kuin seksi joten ei se huono ole.
On oikein mukavaa kun mies pitää sylissä, hieroo jalkoja, tuo kukkia ja muutenkin hemmottelee. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se, että suhteessa on edes joskus ollut seksiä, on aika lailla eri asia kuin se, ettei sitä ole alunperinkään ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi tulla yllätyksenä, kun näitä tapauksia on vuosittain kymmeniä tuhansia? Suurin eron syy, jos mies tahtoo erota!
Herätkää naiset prinsessaunistanne!Naisetkin voivat erota seksittömyyden takia. Mä erosin sen takia.
Yleensä vasta vuosien täyden seksittömyyden jälkeen, harvemmin siksi että kerta viikkoon tai pariin ohimenevässä elämänvaiheessa ei riitä.
Harvalla naiselle riittää se, että mies vastentahtoisesti antaa. Suurin osa naisista odottaa seksissä mieheltä aktviivista osallistumista eikä vain makaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Seksitön liitto ei ole "sinnittelyä" ja suhteessa on paljon muutakin kuin seksi joten ei se huono ole.
On oikein mukavaa kun mies pitää sylissä, hieroo jalkoja, tuo kukkia ja muutenkin hemmottelee. Se riittää.
No niin ”riittää”… pöh kylläpä on huonoa minun mielestäni olla suhteessa jossa ei ole seksiä. Katseletteko muita miehiä? Vai eikö kukaan herätä haluja?
seksin puute on vaan oire siitä ettei tunteita ole jäljellä.
Siis jos oli totissaan eikä vaan kännistä jorinaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Kyllä ihminen voi rakastaa hyvin monella tavalla hyvin monenlaisia ihmisiä eikä se romanttinen rakkaus kyllä minun mielestäni ole mitenkään automaattisesti ystävänrakkautta suurempaa. Parisuhteet ja romanttinen rakkaus voivat päättyä, suurimmat ystävyydet säilyy läpi elämän. Perinteisesti vanhemman ja lapsen välistä rakkautta on pidetty näitäkin suurempana ja uskonnolliset pitävät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta kaikkein suurimpana. Minusta eri rakkaustyyppien "suuruuden" vertailu on enemmän ihmisten keinotekoista tarvetta laittaa asioita ja ihmisiä jonkinlaiseen prioriteettijonoon silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sitähän se romanttinen rakkaus tarkoittaa, että se yksi ihminen on rakkaampi kuin muut ja hänen kanssaan halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Toki romanttinen rakkaus voi joissakin tapauksissa päättyä, aivan niin kuin ystäväkin voi muuttua vihamieheksi, uskovainen voi muuttua ateistiksi tai lapset voivat lakata välittämästä vanhemmistaan.
No se on sinun näkemyksesi eikä mikään universaali fakta. Perheen perustamiseen tarkoitetut suhteet ovat yleensä nykykulttuurissamme toisensa poissulkevia riippumatta siitä, onko se ihminen jotenkin absoluuttisesti rakkaampi kuin kaikki muut ihmiset ikinä. Niitä on se yksi koska niitä ei voi olla kuin yksi. Ystävyyssuhteita taas voi olla useita vaikka ne olisivat miten läheisiä. Ystävä voi olla kumppanin veroinen tärkeydessä, mutta ei hetero voi samaa sukupuolta olevan kanssa perhettä perustaa vaikka se miten rakas olisikin.
Niitä ei voi olla kuin yksi, koska se yksi on se kaikkein rakkain. Ja jos ei ole, niin silloin täytyy joko jatkaa etsimistä tai tyytyä siihen, että on löytänyt kuitenkin jonkinlaisen kumppanin itselleen, vaikka ei olekaan rakastunut. Jälkimmäinen vaihtoehto voi varmasti olla ihan hyvä joissakin tapauksissa, en minä nyt sano että kaikkien pitäisi etsiä loppuikänsä jotain suurta rakkautta, jota ei mahdollisesti koskaan edes löytyisi.
No, jokaisella saa tosiaan ihan vapaasti olla omat määritelmänsä rakkaudelle. Minusta parisuhderakkauden erottaa syvästä ystävänrakkaudesta juuri se seksuaalinen halu. Ei-seksuaalinen romanttinen rakkaus ei ole sitä mitä suhteeltani etsin, ja eroottista miehen ja naisen välistä rakkautta etsivälle se on vähän sama kuin tarjoaisi ystävyyttä. Aina ne rakkaudet ei kohtaa ja silloin on joskus parempi jatkaa eri teitä. Niin silloin kun toinen kaipaa ystävyyttä ja toinen romanssia, kuin myös silloin kun toinen kaipaa ei-seksuaalista romanttista suhdetta mutta toinen kaipaa täysipainoista seksuaalista ja romanttista rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Kyllä ihminen voi rakastaa hyvin monella tavalla hyvin monenlaisia ihmisiä eikä se romanttinen rakkaus kyllä minun mielestäni ole mitenkään automaattisesti ystävänrakkautta suurempaa. Parisuhteet ja romanttinen rakkaus voivat päättyä, suurimmat ystävyydet säilyy läpi elämän. Perinteisesti vanhemman ja lapsen välistä rakkautta on pidetty näitäkin suurempana ja uskonnolliset pitävät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta kaikkein suurimpana. Minusta eri rakkaustyyppien "suuruuden" vertailu on enemmän ihmisten keinotekoista tarvetta laittaa asioita ja ihmisiä jonkinlaiseen prioriteettijonoon silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sitähän se romanttinen rakkaus tarkoittaa, että se yksi ihminen on rakkaampi kuin muut ja hänen kanssaan halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Toki romanttinen rakkaus voi joissakin tapauksissa päättyä, aivan niin kuin ystäväkin voi muuttua vihamieheksi, uskovainen voi muuttua ateistiksi tai lapset voivat lakata välittämästä vanhemmistaan.
No se on sinun näkemyksesi eikä mikään universaali fakta. Perheen perustamiseen tarkoitetut suhteet ovat yleensä nykykulttuurissamme toisensa poissulkevia riippumatta siitä, onko se ihminen jotenkin absoluuttisesti rakkaampi kuin kaikki muut ihmiset ikinä. Niitä on se yksi koska niitä ei voi olla kuin yksi. Ystävyyssuhteita taas voi olla useita vaikka ne olisivat miten läheisiä. Ystävä voi olla kumppanin veroinen tärkeydessä, mutta ei hetero voi samaa sukupuolta olevan kanssa perhettä perustaa vaikka se miten rakas olisikin.
Niitä ei voi olla kuin yksi, koska se yksi on se kaikkein rakkain. Ja jos ei ole, niin silloin täytyy joko jatkaa etsimistä tai tyytyä siihen, että on löytänyt kuitenkin jonkinlaisen kumppanin itselleen, vaikka ei olekaan rakastunut. Jälkimmäinen vaihtoehto voi varmasti olla ihan hyvä joissakin tapauksissa, en minä nyt sano että kaikkien pitäisi etsiä loppuikänsä jotain suurta rakkautta, jota ei mahdollisesti koskaan edes löytyisi.
No, jokaisella saa tosiaan ihan vapaasti olla omat määritelmänsä rakkaudelle. Minusta parisuhderakkauden erottaa syvästä ystävänrakkaudesta juuri se seksuaalinen halu. Ei-seksuaalinen romanttinen rakkaus ei ole sitä mitä suhteeltani etsin, ja eroottista miehen ja naisen välistä rakkautta etsivälle se on vähän sama kuin tarjoaisi ystävyyttä. Aina ne rakkaudet ei kohtaa ja silloin on joskus parempi jatkaa eri teitä. Niin silloin kun toinen kaipaa ystävyyttä ja toinen romanssia, kuin myös silloin kun toinen kaipaa ei-seksuaalista romanttista suhdetta mutta toinen kaipaa täysipainoista seksuaalista ja romanttista rakkautta.
Mutta onhan mahdollista, että joku tuntee ystäväänsä kohtaan syvää ystävänrakkautta ja seksuaalista halua, mutta ei kuitenkaan ole rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En tiedä, kerropa mikä tulppa sinulla on kun pitää vastata öykkäröimällä viestiin jota et näemmä edes lukenut? Kuten sanoin, tässä ketjussa on keskusteltu myös haluttomuudesta yleisellä tasolla ja eri muodoissaan. Sinä olet ihan itse valinnut jäädä jankuttamaan kirjoittajalle joka on koko ajan selvästi puhunut seksin pitkäaikaisesta tai pysyvästä lopettamisesta. Ihan jokaisessa kommentissa. Silloin sinulle vastataan tämän alaketjun speksien mukaan, ei Ap:n ilmoittamien seksimäärien mukaan. Jos haluat keskustella juuri Ap:n tapauksesta, niin vastaa hänelle tai jollekin muulle joka on kirjoittanut juuri sinua kiinnostavasta yhdyntäfrekvenssistä.
Mitä järkeä on tulla jankkaamaan johonkin ketjuun ihan muusta kuin ketjun aiheesta? Eikö olisi fiksumpaa avata omalle aiheelleen oma ketju?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Seksitön liitto ei ole "sinnittelyä" ja suhteessa on paljon muutakin kuin seksi joten ei se huono ole.
On oikein mukavaa kun mies pitää sylissä, hieroo jalkoja, tuo kukkia ja muutenkin hemmottelee. Se riittää.
No niin ”riittää”… pöh kylläpä on huonoa minun mielestäni olla suhteessa jossa ei ole seksiä. Katseletteko muita miehiä? Vai eikö kukaan herätä haluja?
Kaikki eivät sinne haisevaan alapäähän tarvitse stimulointia - elämässä kun on muutakin. Se on jäänne libidovetoisesta liskoaivosta että haiseva elin on jatkuvasti mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.
Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.
Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.Voi kuinka surullista lukea.
Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.
Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.
Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.No kyllähän nämä elimenhajuiset ”seksuaaliset olennot” aika surkeita ja halveksittavia ovat.
No, sinun omat, elimenhjuiset, seksuaaliset olennot ja liskoaivoiset vanhempasi ovat sinutkin alullepanneet. Ilman sitä aktia ei sinuakaan olisi syntynyt.
Aattelepas ite, iskä ja äityliini ovat panneet. Hinkanneet alapäitään yhteen.Lisääntymätön vanhapiika kirjoitti:
Niin sattuivat tekemään kyllä mutta se ei tarkoita että jälkikasvunkin pitää niin tehdä.
Onko tuo lupaus?
Lisääntymätön vanhapiikaSitäpaitsi aika ällöttävää settiä taas... Minkä helvetin takia oikein maiskuttelet sillä asialla että omat vanhemmat ovat olleet yhdynnässä keskenään?[/quote kirjoitti:
Inhottaako ajatus, että vanhempasi ovat harrastaneet seksiä. Keskitypä hetkeksi kuvitelmaan, jossa äitisi ja isäsi ovat sängyssä himojensa ohjaamina naimassa.
Lisääntymätön vanhapiika kirjoitti:
Kaikkien vanhemmat eivät sitäpaitsi edes ole olleet yhdynnässä keskenään, vaan jotkut on raskautuneet keinohedelmöityksellä.
Koska eivät ole saaneet normaalilla, limaisella seksillä lasta aikaan. Sitä on varmaan jouduttu harrastamaan erityisen paljon, että on voitu todeta kyseisen tavan olevan toimimaton lapsenhankintaan. Ällöttävää, eikö totta?
On melkoisen ällöttävää ilman sun mässäilyäsikin asialla. Olisin oikeastaan mieluummin kuulematta tuollaisia juttuja.
Istutinko mieleesi pahan siemenen?
Muista:" Vanhempasi hekuman huumassa harrastamassa seksiä"
"Try to pose for yourself this task: not to think of a polar bear, and you will see that the cursed thing will come to mind every minute."
— Fyodor Dostoevsky,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi tulla yllätyksenä, kun näitä tapauksia on vuosittain kymmeniä tuhansia? Suurin eron syy, jos mies tahtoo erota!
Herätkää naiset prinsessaunistanne!Naisetkin voivat erota seksittömyyden takia. Mä erosin sen takia.
Yleensä vasta vuosien täyden seksittömyyden jälkeen, harvemmin siksi että kerta viikkoon tai pariin ohimenevässä elämänvaiheessa ei riitä.
Harvalla naiselle riittää se, että mies vastentahtoisesti antaa. Suurin osa naisista odottaa seksissä mieheltä aktviivista osallistumista eikä vain makaamista.
Minun mieheni on joskus harrastanut velvollisuusseksiä, eikä se ole mitään pelkkää makaamista ollut. Ei kumppanin miellyttämiseksi harrastetun seksin tarvitse ylipäänsä olla mitään lahnailua. Se voi olla muuten ihan normaalia seksiä, esileikkeineen ja jälkihalailuineen päivineen, mutta molemmat tietää että tätäkin harvinaista herkkua tuli vaan siksi että olisit hetken mäkättämättä seksinpuutteesta.
Tästä aiheesta on jo monta ketjua. Lukekaa niitä niin ette näe turhaa vaivaa kirjoittamalla samat asiat uudestaaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa ei nosteta kissaa pöydälle? Tosiasia on että valtaosa naisista muuttuu haluttomuksi parisuhteissa, jolloin miehen rooliksi tulee pelkkä maksaja ja talonmies. Tähän tulee vastaamaan välittömästi kasa "naisia", jotka ovat aktiivisia seksissä. Fakta on kuitenkin se, että naisten haluttomuus on äärimmäisen yleistä.
Niinhän se on, että papin aamen ja hääkakku ovat pahimmat seksintappajat. Kun on menty naimisiin, tehty lapsi, ostettu hybridi-Volvo ja rakennettu bulkkitalo soramontun laidalle niin reidet voi liimata kiinni. Miehen kynnys lähteä kävelemään on jo sen verran korkealla, että se riski on sen arvoista ja seksin voi lopettaa. Jos mies kyrsiintyy tilanteeseen niin voi uhriutua, että kyllä meillä on kaikki hyvin ilman seksiäkin.
Mutta ei ne sukupuolet aina mene noin päin. Tätä esiintyy myös miehillä, että halut sammuu siinä vaiheessa kun on emäntä satimessa. Joskus liittynee raskauksien aiheuttamiin muutoksiin naisen kropassa, joskus vanhemmuuden tuomiin psyykkisiin muutoksiin (nainen nähdään äitinä eikä enää haluttavana rakastettuna) - ja joskus ilman mitään selvää syytä. Eikä se ole naisellekaan kiva tilanne miettiä, että jättääkö sen pihtarin ja ryhtyy kolmen muksun yh:ksi vai kärvisteleekö kuitenkin lapset isommiksi ennen lähtöä - jolloin on kenties vielä pienemmät saumat uuteen tilaisuuteen.
Naiset synnyttävät keskimäärin 1.16 lasta.
Ollaan nyt rehellisiä, harva teistä oikeasti kokee muutoksia kropassaan raskaudesta johtuen. Sipseistä ja sidukasta joo, mutta ei raskaudesta.
Mistä tuo sinun tarpeesi rynnätä jokaiseen ketjuun haukkumaan naisia mahtaa kummuta? Oletko koskaan edes harkinnut hakea apua ongelmaasi? Tuollainen viha syö eniten itseäsi.
Ei. Jokaisella on oikeus harrastaa seksiä silloin, kun se hänelle itselle sopii, halukkaan kumppanin kanssa. Ei se mene niin, että halutessaan seksiä, voi vaatia sitä toiselta halusi tämä tai ei, vedoten siihen, että ollaan parisuhteessa.