Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Kriteerini naiselle on se, että seksiä pitää antaa silloin, kun toinen sitä haluaa. Pihtaajat lentävät pellolle. ADIOS! M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuon takia parisuhde kaatuu niin ollaan alunperinkin yhdessä vääristä syistä.
luulen että 99 pros pitkissä suhteissa tulee seksittömia kausia. Läheisyys on tärkempää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä keskustelussa ei nosteta kissaa pöydälle? Tosiasia on että valtaosa naisista muuttuu haluttomuksi parisuhteissa, jolloin miehen rooliksi tulee pelkkä maksaja ja talonmies. Tähän tulee vastaamaan välittömästi kasa "naisia", jotka ovat aktiivisia seksissä. Fakta on kuitenkin se, että naisten haluttomuus on äärimmäisen yleistä.
”Tosiasiasi” ovat kyllä kaikkea muuta kuin totta.
Kyllähän tuo haluttomuus näyttäisi molemmilla olevan aika yleistä, joten ihan suotta tulit nyt tänne naisia syyllistämään.
Haluttomuus on yleisin naisen seksuaalihäiriöistä. Useiden tutkimusten mukaan on arvioitu, että haluttomuutta esiintyy 20–50 %:lla naisista.
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/naisten_seksuaalihairiot/seksua…
Tutkimusten mukaan seksuaalisen mielenkiinnon puutetta esiintyi 3–50 % miehistä.
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/halutt…
Tosiasia ei myöskään ole se, että mies ahkeroisi tai maksaisi parisuhteessa enemmän kuin naisen. Tähän liittyviä juttuja on palstalla linkitetty niin paljon, että en nyt viitsi nähdä vaivaa, löydät tutkimukset itsekin.
Miksi haluat esittää faktoina omia ennakkoluulojasi? Mitä tuosta hyödyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se voi tulla yllätyksenä, kun näitä tapauksia on vuosittain kymmeniä tuhansia? Suurin eron syy, jos mies tahtoo erota!
Herätkää naiset prinsessaunistanne!Naisetkin voivat erota seksittömyyden takia. Mä erosin sen takia.
Samoin minä erosin seksittömyyden vuoksi. Olen hyvin erotiikannälkäinen ja seksuaalinen ihminen, orgasmi on mielestäni paras nautinto maailmassa, ja seksi ylipäätään on vain niin ihanaa. Se on minulle yhtä tärkeää kuin monille vaikkapa liikunta tai matkustelu.
Neljän eri ihmisen kanssa olen seurustellut ja heistä kolmen kanssa olen kokenut sen, että suhteen ensimmäisen vuoden ajan on aivan mielettömän mahtavaa, kun nainen haluaa seksiä avoimesti ja runsaasti, ja tekee sen eteen asioita.
Siitä parin vuoden sisällä yhtäkkiä alkaakin seksin määrä vähentyä ja joudun kuulemaan kumppanilta, kuinka olen nymfo, seksihullu, riippuvainen addikti, en ajattele muuta kuin seksiä, kiimassa 24/7, kyltymätön jne. Eivät nuo pidä paikkaansa, mutta siltä se varmaan alkaa toisesta tuntua jossain kohtaa.Yhden kanssa seksiä riitti vielä pidemmän aikaa, mutta ero tuli muista syistä. Se olikin parasta ja ihaninta seksiä, mitä olen koskaan saanut.
Tunnistan tämän ilmiön korkealibidoisena naisena. Jotkut miehet kavahtavat jo kättelyssä, toiset taas ihastuvat nimenomaan siihen estottomaan ja himokkaaseen puoleen minussa mutta ajan myötä siitä tuleekin taakka ja aletaan vihjailemaan seksihulluksi yms. Tuntuu, että miehet ovat myös itse ahdistuneet siitä etteivät ole "pysyneet vauhdissa" ja osa tästä omasta haluttomuudesta aiheutuvasta ahdistuksesta on sitten heijastettu minuun. Se on niin kova paikka miehelle myöntää haluavansa vähemmän kuin nainen, että se kääntyy helposti niin päin että naisessa on oltava jotain vikaa. Minähän olen miehinen halukas mies mutta kun tuo nainen on ihan hullu.
Tuo riippuu siitäkin, että mitä sillä seksillä nyt oikeastaan tarkoitetaan.
Naisella on normaalisti valta suhteessa, koska nainen saa uuden parisuhteen tunneissa ja mies vuosissa. Tämän takia miehen pitää mielistellä naisen versiota todellisuudesta ja naisen versio oikeasta seksistä voi olla sitä, että nainen keikistelee objektina uusissa alusvaatteissa ja miehen pitää nopeasti esitellä erektiota ja huohottaa höyryveturina ja tulla hieromaan kuin järkensä jäädyttänyt apina, kun nainen on niin ihmeellinen ja kiihottava. Sitten mennäänkin naisen päättämillä asennoilla ja sanoilla.
Mutta mitä jos mieskin haluaa olla objekti ja haluaa jotain rauhallista koskettelua tai että nainen vaikka kirjoittaisi jonkun eroottisen runon tai valokuvaisi häntä? Kuinka usein sellaista tapahtuu? Kuinka usein naiset tekevät mitään sisältöä miesten hyväksi, joka ei pyöri naisen oman kehon ympärillä? Onko yksikään nainen joskus sanonut miehelle, että voisitko lähettää minulle kuvan levossa olevasta peniksestä?
Tämä on minusta aika iso ongelma, jonka iso osa miehistä hyväksyy karvaana todellisuutena ja yrittää pärjätä asian kanssa eli miehelle jää suorittajan rooli.
Minusta tuntuu, että sellaista löytämisen riemua ja tasapuolista kiinnostusta kumppaniin on lähinnä teini-ikäisillä, jolloin alaston mies on asia uus, kuten siinä biisissä ja jossain vaiheessa tajutaan, miten miestä voi pitää löysässä hirressä ja kyllästytään asioihin sekä opitaan se, että ei ole tarvetta tehdä minimijuttuja enempää.
Minä luulen, että sinä olet kertomasi perusteella seurustellut vain haluttomien naisten kanssa ja siten varsin jäävi luennoimaan halukkaiden naisten seksikäyttäytymisestä. Kyllä se nimenomaan niin tuppaa menemään, että silloin kun nainen on aidosti halukkaampi osapuoli suhteessa ne perinteiset roolit kiepsahtaa monellakin tavalla ympäri. Mies on se objekti, se jota halutaan ja himoitaan ja nainen on se joka liehittelee ja jahtaa. Jos mies kaipaa hitaampaa lähestymistä niin sitä tarjotaan. Jos pyytää että hyppää vaan ratsaille ja ota rajusti niin se toteutuu. Eikä ole poikkeuksellista, että mies itse kokee tyytymättömyyttä tähän objektina olemiseen. Minä luulen, että sinä heijastelet tässä sitä mitä sinä luulet täysin toisenlaisissa parisuhteissa olevien ajattelevan ja tuntevat. Mutta kun ei se mene niin. Ei ne haluttomat miehet unelmoi samoista jutuista kuin sinä eikä himokkaat naiset etsi samoja juttuja kuin sinun haluttomat exäsi. Ainakaan kaikki. Veikkaan, että ei edes suurin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä maanisia panijoita. Henkinen yhteys on paljon kovempi juttu ku seksipakko parisuhteessa.
Meitä on niin eri juniin. Kaikilta voimme oppia kuitenkin jotain.
Olen sellaisessa junassa, et en erittele henkistä yhteyttä ja seksiä jotenkin täysin erilleen toisistaan oleviksi. En käsitä, että jos on hyvää seksiä ei voi muka henkistä puolta suhteessa. Sehän on juuri päinvastoin. Kun henkinen ja tunnepuoli on syvää ja hyvää niin seksi ikäänkuin vielä kruunaa ne kaikki.
Joskus kun on ollut oikein hyvää seksiä mieheni kanssa niin tunnemme olevani myös henkisesti yhtä.
Kaikki se eletty yhteinen elämä, rakkautemme, ilot, surut, tunteet ja ihana seksi ikäänkuin yhtyvät siinä rakastelussa yhdeksi suureksi tunteeksi.
Silloin käsitämme, kuinka onnellisia olemme kun tämä kaikki on meille annettu.
En pysty millään ajattelemaan, että meillä ei olisi henkistä yhteyttä. Päinvastoin, siksi kun henkinen yhteys on vahva niin rakastelu on nautinnollista.Joku toinen pystyy kuitenkin elämään oikein nautinnollista elämää ihan eri tavalla. Olisiko aika oppia ymmärtämään muita ihmisiä ja, antamaan heille oikeus elää elämänsä ilman ulkopuolisten asettamia arvoja ja määritelmiä.
On kyse siitä että ap:n mies ei ole ap:n suhteessa mikään ulkopuolinen vaan täysivaltainen toinen osapuoli. Jos hän kaipaa seksuaalisuutta suhteessa ja eroaa, niin hänellä on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä sitä, että haluttomat sitten vaativat, ettei sillä kumppanillakaan saa olla mitään seksiä. Tuo on tosi väärin ja pahaa vallankäyttöä.
Eli pitäisi tehdä niin, että seksiä samanaikaisesti sekä harrastetaan että ollaan harrastamatta?
Ei sitä ole pakko harrastaa sen haluttoman kumppanin kanssa.
Nyt kai oli puhe siitä, mitä sen haluttoman osapuolen pitäisi tehdä.
Se on sama tilanne kuin parisuhteessa jossa nainen kiukuttelee ja on tyytymätön kun oma puoliso on perässä vedettävä kivireki joka ei saa edes tiskejä koneeseen.
Se joka on tyytymätön ottaa eron. Ei toista voi pakottaa muuttumaan. Tapahtuessaan muutos olisi parhaimmillaan tilapäinen ja tyytymätön huomaisi eron olevan edessä edelleen, nyt vain xx aikaa on hukattuna.
Elämme täällä vain kerran, ei sitä kannata haluttomaan naiseen tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Kyllä ihminen voi rakastaa hyvin monella tavalla hyvin monenlaisia ihmisiä eikä se romanttinen rakkaus kyllä minun mielestäni ole mitenkään automaattisesti ystävänrakkautta suurempaa. Parisuhteet ja romanttinen rakkaus voivat päättyä, suurimmat ystävyydet säilyy läpi elämän. Perinteisesti vanhemman ja lapsen välistä rakkautta on pidetty näitäkin suurempana ja uskonnolliset pitävät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta kaikkein suurimpana. Minusta eri rakkaustyyppien "suuruuden" vertailu on enemmän ihmisten keinotekoista tarvetta laittaa asioita ja ihmisiä jonkinlaiseen prioriteettijonoon silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sitähän se romanttinen rakkaus tarkoittaa, että se yksi ihminen on rakkaampi kuin muut ja hänen kanssaan halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Toki romanttinen rakkaus voi joissakin tapauksissa päättyä, aivan niin kuin ystäväkin voi muuttua vihamieheksi, uskovainen voi muuttua ateistiksi tai lapset voivat lakata välittämästä vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Kyllä ihminen voi rakastaa hyvin monella tavalla hyvin monenlaisia ihmisiä eikä se romanttinen rakkaus kyllä minun mielestäni ole mitenkään automaattisesti ystävänrakkautta suurempaa. Parisuhteet ja romanttinen rakkaus voivat päättyä, suurimmat ystävyydet säilyy läpi elämän. Perinteisesti vanhemman ja lapsen välistä rakkautta on pidetty näitäkin suurempana ja uskonnolliset pitävät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta kaikkein suurimpana. Minusta eri rakkaustyyppien "suuruuden" vertailu on enemmän ihmisten keinotekoista tarvetta laittaa asioita ja ihmisiä jonkinlaiseen prioriteettijonoon silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sitähän se romanttinen rakkaus tarkoittaa, että se yksi ihminen on rakkaampi kuin muut ja hänen kanssaan halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Toki romanttinen rakkaus voi joissakin tapauksissa päättyä, aivan niin kuin ystäväkin voi muuttua vihamieheksi, uskovainen voi muuttua ateistiksi tai lapset voivat lakata välittämästä vanhemmistaan.
No se on sinun näkemyksesi eikä mikään universaali fakta. Perheen perustamiseen tarkoitetut suhteet ovat yleensä nykykulttuurissamme toisensa poissulkevia riippumatta siitä, onko se ihminen jotenkin absoluuttisesti rakkaampi kuin kaikki muut ihmiset ikinä. Niitä on se yksi koska niitä ei voi olla kuin yksi. Ystävyyssuhteita taas voi olla useita vaikka ne olisivat miten läheisiä. Ystävä voi olla kumppanin veroinen tärkeydessä, mutta ei hetero voi samaa sukupuolta olevan kanssa perhettä perustaa vaikka se miten rakas olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon takia parisuhde kaatuu niin ollaan alunperinkin yhdessä vääristä syistä.
luulen että 99 pros pitkissä suhteissa tulee seksittömia kausia. Läheisyys on tärkempää.
Et sinä voi ulkopuolelta määritellä mikä on kenellekin väärä syy olla yhdessä. Ei kaikki hae parisuhteesta kämppisliittoa ja se on ihan okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on seksologi ja on työskennellyt terapeuttina 2 vuotta. Hän kertoi, että ei ole vielä kertaakaan puhunut yhdynnästä asiakkaidensa kanssa. Jos seksiä ei ole parisuhteessa, niin ongelma on jossain muualla. Jos yksi osapuoli ei suostu keskustelemaan oikeista ongelmista, vaan ainoastaan seksistä, niin silloin voi tietenkin olla, että erotaan "seksinpuutteen vuoksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ottaisin eron vaimostani, jos seksi loppuisi, vaikka meidän liitto on muuten tosi hyvä: molemmilla vähintäänkin hyväpalkkaiset työt, iso asunto Helsingin keskustassa + muuta omaisuutta riittävästi, kolme lasta jne. Mutta joo, ilman seksiä meidän liitto kyllä kuolisi siihen. Toisaalta vaimo kyllä tietää tämän ja palvelu pelaa.
Sanavalinta paljastaa ajatusmaailman. "Palvelu pelaa" viittaa siihen, että toisen kuuluu muka tuottaa seksuaalisia palveluja. Seksi on kahdenvälistä kivaa, eikä mikään pakollinen palvelu toiselle osapuolelle.
Höpsistä, kyllä se parisuhteessa menee siten, että puolisoilla on oikeus saada seksiä, vaikka toista osapuolta ei niin kiinnostaisikaan. Ei kannata sotkea feminismiä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ihmiset on takana pitkä suhde jossa kaikki asiat kohdillaan, mutta kumppani sairastuu tai loukkaantuu vaikka onnettomuudessa siten ettei seksi enää onnistu, jätättekö siinäkin tilanteessa?
Jos vastaus on kyllä, niin surullista!
On vissi ero, onko kykenemätön vai haluton huolehtimaan kumppaninsa tarpeista. Ottaisin eron, jos vaimo ei haluaisi seksiä. Jos hän vaikkapa sairauden vuoksi olisi kyvytön, jatkaisin suhdetta.
Ei tulisi mieleen selvittää, mistä vaimon haluttomuus johtuu? Ero vaan ja uutta reikää tilalle. Oksettavaa.
Eiköhän sitä ole jo yritetty selvittää ennen kuin eroon päädytään. Jos todella on haluton huolehtimaan kumppaninsa tarpeista, sitä on lähes mahdoton toisen ulkopuolelta parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on seksologi ja on työskennellyt terapeuttina 2 vuotta. Hän kertoi, että ei ole vielä kertaakaan puhunut yhdynnästä asiakkaidensa kanssa. Jos seksiä ei ole parisuhteessa, niin ongelma on jossain muualla. Jos yksi osapuoli ei suostu keskustelemaan oikeista ongelmista, vaan ainoastaan seksistä, niin silloin voi tietenkin olla, että erotaan "seksinpuutteen vuoksi".
Mutta jos niitä muita ongelmia ei saada ratkaistua, niin ei se seksi palaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En tiedä, kerropa mikä tulppa sinulla on kun pitää vastata öykkäröimällä viestiin jota et näemmä edes lukenut? Kuten sanoin, tässä ketjussa on keskusteltu myös haluttomuudesta yleisellä tasolla ja eri muodoissaan. Sinä olet ihan itse valinnut jäädä jankuttamaan kirjoittajalle joka on koko ajan selvästi puhunut seksin pitkäaikaisesta tai pysyvästä lopettamisesta. Ihan jokaisessa kommentissa. Silloin sinulle vastataan tämän alaketjun speksien mukaan, ei Ap:n ilmoittamien seksimäärien mukaan. Jos haluat keskustella juuri Ap:n tapauksesta, niin vastaa hänelle tai jollekin muulle joka on kirjoittanut juuri sinua kiinnostavasta yhdyntäfrekvenssistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Tämäkin on näkökulmakysymys. Kyllä ihminen voi rakastaa hyvin monella tavalla hyvin monenlaisia ihmisiä eikä se romanttinen rakkaus kyllä minun mielestäni ole mitenkään automaattisesti ystävänrakkautta suurempaa. Parisuhteet ja romanttinen rakkaus voivat päättyä, suurimmat ystävyydet säilyy läpi elämän. Perinteisesti vanhemman ja lapsen välistä rakkautta on pidetty näitäkin suurempana ja uskonnolliset pitävät ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta kaikkein suurimpana. Minusta eri rakkaustyyppien "suuruuden" vertailu on enemmän ihmisten keinotekoista tarvetta laittaa asioita ja ihmisiä jonkinlaiseen prioriteettijonoon silloinkin kun siinä ei ole mitään järkeä.
Sitähän se romanttinen rakkaus tarkoittaa, että se yksi ihminen on rakkaampi kuin muut ja hänen kanssaan halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Toki romanttinen rakkaus voi joissakin tapauksissa päättyä, aivan niin kuin ystäväkin voi muuttua vihamieheksi, uskovainen voi muuttua ateistiksi tai lapset voivat lakata välittämästä vanhemmistaan.
No se on sinun näkemyksesi eikä mikään universaali fakta. Perheen perustamiseen tarkoitetut suhteet ovat yleensä nykykulttuurissamme toisensa poissulkevia riippumatta siitä, onko se ihminen jotenkin absoluuttisesti rakkaampi kuin kaikki muut ihmiset ikinä. Niitä on se yksi koska niitä ei voi olla kuin yksi. Ystävyyssuhteita taas voi olla useita vaikka ne olisivat miten läheisiä. Ystävä voi olla kumppanin veroinen tärkeydessä, mutta ei hetero voi samaa sukupuolta olevan kanssa perhettä perustaa vaikka se miten rakas olisikin.
Niitä ei voi olla kuin yksi, koska se yksi on se kaikkein rakkain. Ja jos ei ole, niin silloin täytyy joko jatkaa etsimistä tai tyytyä siihen, että on löytänyt kuitenkin jonkinlaisen kumppanin itselleen, vaikka ei olekaan rakastunut. Jälkimmäinen vaihtoehto voi varmasti olla ihan hyvä joissakin tapauksissa, en minä nyt sano että kaikkien pitäisi etsiä loppuikänsä jotain suurta rakkautta, jota ei mahdollisesti koskaan edes löytyisi.
Kyllä. Näin on. MGTOW rules . Narskut akat ulos ovesta käytön jälkeen.