Jumissa kamalassa perhe-elämässä

Elämäni on kuolettavan tylsää arjessa ja sisäänpäinlämpiävissä kuvioissa rahjustamista. Olen nyt hoitovapaalla ja perheessä on kaksi pientä lasta (2- ja 1-vuotiaat), mutta voi miten tylsää tämä arki onkaan. En enää jaksaisi homehtua kotosalla päivääkään. Olen viimeksi käynyt leffassa varmaankin neljä vuotta sitten, kampaamossa noin kaksi vuotta sitten, ulkomailla matkalla noin kolmisen vuotta sitten, sukuloimassa ehkä noin neljä kuukautta sitten ja harrastuksissa noin reilu vuosi sitten. Kavereita olen tavannut livenä noin vuosi sitten. Käytännössä ainoa aikuisseurani on kärttyisä ja kiireinen mieheni, joka tekee paljon töitä ja kotona uppoutuu tuntikausiksi konsolipelien ääreen. Olen jo pari vuotta uneksinut lomamatkasta, mutta mies on tehnyt selväksi, että sellaiselle en tule pääsemään niin kauan, kun lapset ovat vielä pieniä. Miehen kanssa ollaan selibaatissa, sillä hänellä on jotain ongelmia erektion kanssa, eikä häntä huvita. Toisinaan mies haukkuu ulkonäköäni, joten olen alkanutkin treenata raivokkaasti, mutta ei sekään anna tarpeeksi mielihyvää ja vastapainoa elämään.

En ole koskaan käynyt ns. viihteellä tai baareissa eli mulle riittäisi vain kavereiden tapaaminen silloin tällöin ja matka tai pari vuodessa. Mutta en jaksa tällaista vuosikausien kituuttamista vain kotona tai lähipuistoissa. Ainoa hyvä asia elämässäni ovat lapset, mutta se kaikki oheishöttö siinä ympärillä on kamalaa: en enää pääse reissaamaan, en keskustaan, en kampaajalle, en voi tavata juurikaan kavereitani tai sukulaisiani vapaasti ja muutenkin käytännössä joudun olemaan aina kotona puistokävelyitä ja -retkiä lukuunottamatta. Mies ei halua viikonloppuisin (eikä muutenkaan) mennä perheen kanssa minnekään ja itselläni ei ole ajokorttia, eikä mies halua minun edes hankkivan sellaista. Onko monien muidenkin pikkulasten äitien elämä näin kamalaa? :(