Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jumissa kamalassa perhe-elämässä
23.05.2015 |
Elämäni on kuolettavan tylsää arjessa ja sisäänpäinlämpiävissä kuvioissa rahjustamista. Olen nyt hoitovapaalla ja perheessä on kaksi pientä lasta (2- ja 1-vuotiaat), mutta voi miten tylsää tämä arki onkaan. En enää jaksaisi homehtua kotosalla päivääkään. Olen viimeksi käynyt leffassa varmaankin neljä vuotta sitten, kampaamossa noin kaksi vuotta sitten, ulkomailla matkalla noin kolmisen vuotta sitten, sukuloimassa ehkä noin neljä kuukautta sitten ja harrastuksissa noin reilu vuosi sitten. Kavereita olen tavannut livenä noin vuosi sitten. Käytännössä ainoa aikuisseurani on kärttyisä ja kiireinen mieheni, joka tekee paljon töitä ja kotona uppoutuu tuntikausiksi konsolipelien ääreen. Olen jo pari vuotta uneksinut lomamatkasta, mutta mies on tehnyt selväksi, että sellaiselle en tule pääsemään niin kauan, kun lapset ovat vielä pieniä. Miehen kanssa ollaan selibaatissa, sillä hänellä on jotain ongelmia erektion kanssa, eikä häntä huvita. Toisinaan mies haukkuu ulkonäköäni, joten olen alkanutkin treenata raivokkaasti, mutta ei sekään anna tarpeeksi mielihyvää ja vastapainoa elämään.
En ole koskaan käynyt ns. viihteellä tai baareissa eli mulle riittäisi vain kavereiden tapaaminen silloin tällöin ja matka tai pari vuodessa. Mutta en jaksa tällaista vuosikausien kituuttamista vain kotona tai lähipuistoissa. Ainoa hyvä asia elämässäni ovat lapset, mutta se kaikki oheishöttö siinä ympärillä on kamalaa: en enää pääse reissaamaan, en keskustaan, en kampaajalle, en voi tavata juurikaan kavereitani tai sukulaisiani vapaasti ja muutenkin käytännössä joudun olemaan aina kotona puistokävelyitä ja -retkiä lukuunottamatta. Mies ei halua viikonloppuisin (eikä muutenkaan) mennä perheen kanssa minnekään ja itselläni ei ole ajokorttia, eikä mies halua minun edes hankkivan sellaista. Onko monien muidenkin pikkulasten äitien elämä näin kamalaa? :(
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:10"]
itselläni ei ole ajokorttia, eikä mies halua minun edes hankkivan sellaista.
[/quote]
Harmillista, että vielä tänäkin päivänä nainen tarvitsee lain mukaan puolisonsa luvan jos haluaa hommata ajokortin :(. Eiku... Missä asut saudiarabiassa???
Eikö sulla ole omaa rahaa, kun et voi matkustaa tai käydä kampaajalla?
Oot todella tossun alla. Miehesi käyttää hyväkseen sun kiltteyttä. Ala elää myös omaa elämää, sano miehelle, että voit huonosti. Jos se ei ymmärrä, on ehkä parempi erota.
Tsiisus, en ikinä kattelis tollasta. Mulla on lapsi, ja menen ja tulen täysin omien mielihalujeni mukaan sekä lapsen kanssa että ilman lasta, vaikka miehen kanssa ei täysin mielenkiinnon kohteet kohtaa. Käyn sit kavereideni kanssa niissä kulttuuririennoissa, jotka ei miestä nappaa. Mies saa vastaavasti käydä ilman mua omissa lätkämatseissaan yms :) Silti meillä menee hyvin, ja tehdään yhdessäkin paljon kaikkea, kohta lähdetään kuukaudeks kiertää Eurooppaa lapsen kanssa. Lapset ei teillä ilmeisesti ole ongelma, vaan teidän suhde. Niin, ja mäkään en kulje autolla koskaan! Onneks asun paikassa, jossa julkiset kulkee :) Ja onneks mies kantaa vastuunsa lapsen hoidossa. Sun pitäis nyt vaan ottaa oma elämä haltuun, lopeta kynnysmattona oleminen ja ala elää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun keskustassa, pääsen sinne kävellen. Ulkomailla käyn reissussa lapsen ja miehen kanssa joka 3 kk. Joskus lapsi on mummolla, miehen kanssa reissataan sitten viikonloppuna jonnekin. Käyn myös kavereilla ja kaverit meillä. Ajokortti on. Ja en silti aja. Otan taksin tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:23"]
Huh oon vaan niin onnellinen että mulla ei oo lapsia ♡
[/quote]Laitoin heti aloituksen luettuani miehelle viestiä, jossa sanoin ihan samaa. Onneksi emme ole pilanneet parisuhdettamme hankkimalla lapsia. Elämä kahdestaan on vain niin paljon parempaa kuin perhe-elämä jatkuvine valtataisteluineen.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:39"]Mä luulin, että sitten kun on lapsia, voi käydä tapahtumissa ja matkustaa lasten kanssa, ja jopa oma ihanteeni olisi toimia niin, jotta lapset oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa ja näkevät maailmaa, mutta miehenipä käyttää ehkä jopa tekosyynä lapsia sille, että mihinkään ei enää tarvitsisi mennä. Miksi muut voivat mennä reissuun pikkulastenkin kanssa (kunhan toki valmistautuvat siihen asiallisesti ja ottavat tarvittavat tarvikkeet tms. mukaan ja suunnittelevat matkan lapset huomioon ottaen), mutta me ei voida? Oon tätä kysynyt mieheltä monta kertaa, mutta hän sanoo aina riskeistä yms.
Todellisuudessa mieheni ei pidä lainkaan matkustamisesta, tapahtumista tai museoista, toisin kuin minä ja nyt tosiaan lapset ovat tekosyy sille, että mihinkään ei enää tarvitsisi mennä. Mies jopa yritti saada minua muuttamaan "lasten parasta ajatellen" kotipaikkaansa; mä olen taas sydämeltäni aidosti "kaupunkilainen", enkä haluaisi pois omilta kotiseuduiltani jonnekin maaseutupaikkakunnalle. Mies oli kuitenkin itse alunperin muuttanut tänne ja nyt haluaisikin pois kotipaikkakunnalleen takaisin. Mä kyllä lopullisesti kyllästyisin kuoliaaksi, jos joutuisin vielä muuttamaan nykyistäkin pienempiin piireihin. Täytyy tässä väkisin yrittää piristyä ja vain tehdä asioita miehestä välittämättä, sillä hän on melkoinen kivireki ja yrittää estää aivan kaiken kivan. :( Mun tapauksessani ei siis ole edes kyse mistään biletyksestä, vaan esim. jostain koko perheen kesätapahtumista tai museoista sekä matkoista, jotka voisi suunnitella lapsia ajatellen. Vaan kun miestä ei kiinnosta vapaa-ajallaan muu kuin konsolipelaaminen ja sohvalla makoilu. :/
[/quote]
No mee lasten kanssa, ota joku kaveri mukaan jolla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten h-lvetissä vuonna 2015 voi joku aloittaja tai hänen kaltaisensa nainen elää tuollaista elämää???
Eikö, piru vieköön, tule pieneen mieleenkään, että asiat ovat todella pielessä???
Vai oliko aloitus yksi monista ns. provoista???
Herra 57
Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut! Niin samanlainen tilanne, paitsi että mieheni ei ole samanlaine kuin ap:n.Itse ajoin ajokortin juurikin tuossa vaiheessa, kun pieniä lapsia kaksi ja olinbäitiyslomalla(ikää silloin 34) ja suosittelen sinullekin lämpimästi.Helpotti elämää kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samantyylinen tilanne. Mies viihtyy kotona eikä ole innostunut oikein mistään. Matkailu ei kiinnosta (tosin rahaakaan ei ole ylenmäärin) mutta ei kiinnosta mikään pienen budjetin lähialueretkeily tai liikunta kuten uimahallissa käynti tai pyöräily. Mieluiten olisi kotona tekemättä mitään. Kai se sitten on väsynyt ja stressaantunut. Loukkaantuu jos ehdotan että lähden lasten kanssa kolmestaan. Yhdessä pitäisi tehdä, mutta yhdessä tekeminen ei kiinnosta. Jos taas lapset ovat kotona, hermostuu lasten riitelystä ja metelöinnistä.
AP kirjoitti: "Käytännössä ainoa aikuisseurani on kärttyisä ja kiireinen mieheni, joka tekee paljon töitä ja kotona uppoutuu tuntikausiksi konsolipelien ääreen.
Kerrohan AP, nämä miehesi ominaisuudetko ei mitenkään ollut tullut ilmi siinä kolmisen vuotta sitten kun aloitit lisääntymisen kyseisen miehen kanssa? Sorry, mutta saat syyttää itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sikamies joka tekee mieluummin töitä kuin on kotona lastensa ja vaimonsa kanssa! Nykyään saa niin hyvät tuet että suosittelen molempia vanhempia olemaan kotona kun lapset ovat pieniä. Eskari-iästä alkaen mies voi mennä tienaamaan ja äiti tietenkin voi huolehtia kodista. Mies pelaa pelejä? Huh huh,sullahan on monta lasta sitten huolehdittavana. Täysi-ikäinen joka pelaa on jälkeenjäänyt.
Miksi lapset estävät esim. kesätapahtumissa käynnin? Pakkaat lapset ja riittävät eväät ja varusteet ja menet! Sama pätee harrastuksiin, esim. saleilla on lapsiparkkeja tai sitten MLL:n hoitaja kotiin?
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:14"]Pyydä kaveri sinne salille, problem solved. Muutenkin kuulostaa että sun on tuotava positiivisempaa virettä teidän arkeen. Tee vaikka yllätyskakku joku arki-ilta!!!
[/quote]
Mä haluaisin nähä sen 1v ja 2v lasten suht väsyneen äidin, jonka mies ei auta kotona vaan pelaa jotain pelejä, tekemässä jotain yllätyskakkua arki-iltana :DDD
Vuodet vierivät nopeasti, kokeile uusia juttuja arkeen esim. opettele suurpiirteisemmäksi ja älä ajattele ollenkaan mitä muut ajattelevat teidän tavasta elää. Siivouksessa kannattaa olla rento!
Tee ruokaa useammalle päivälle tai pakastat.
Säästät aikaa!
Ota omaa aikaa aamusta ja illasta esim. 1/2h.
Muista päivällä lököillä sohvalla ja anna ajatusten lentää.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 20:10"]
Mies ei halua viikonloppuisin (eikä muutenkaan) mennä perheen kanssa minnekään ja itselläni ei ole ajokorttia, eikä mies halua minun edes hankkivan sellaista. Onko monien muidenkin pikkulasten äitien elämä näin kamalaa? :(
[/quote]
Luepa itse toi ylläoleva huolella ap. "Mies ei halua minun hankkivan ajokorttia" Siis täh? Jos olet oikeustoimikelpoinen niin sä ajat ajokortin ja käyt kaupungilla jne ihan ilman sun miehes lupaa. Sun miehes on kivireki, mutta paha ongelma on se, että sä suostut tuohon sairaaseen kohteluun. Vähän rotia nyt nainen.
Alue: Aihe vapaa
Toi vaihe kestää niin vähän aikaa, ja ihanat lapset korvaavat kaikki negatiiviset puolet.