Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jumissa kamalassa perhe-elämässä
23.05.2015 |
Elämäni on kuolettavan tylsää arjessa ja sisäänpäinlämpiävissä kuvioissa rahjustamista. Olen nyt hoitovapaalla ja perheessä on kaksi pientä lasta (2- ja 1-vuotiaat), mutta voi miten tylsää tämä arki onkaan. En enää jaksaisi homehtua kotosalla päivääkään. Olen viimeksi käynyt leffassa varmaankin neljä vuotta sitten, kampaamossa noin kaksi vuotta sitten, ulkomailla matkalla noin kolmisen vuotta sitten, sukuloimassa ehkä noin neljä kuukautta sitten ja harrastuksissa noin reilu vuosi sitten. Kavereita olen tavannut livenä noin vuosi sitten. Käytännössä ainoa aikuisseurani on kärttyisä ja kiireinen mieheni, joka tekee paljon töitä ja kotona uppoutuu tuntikausiksi konsolipelien ääreen. Olen jo pari vuotta uneksinut lomamatkasta, mutta mies on tehnyt selväksi, että sellaiselle en tule pääsemään niin kauan, kun lapset ovat vielä pieniä. Miehen kanssa ollaan selibaatissa, sillä hänellä on jotain ongelmia erektion kanssa, eikä häntä huvita. Toisinaan mies haukkuu ulkonäköäni, joten olen alkanutkin treenata raivokkaasti, mutta ei sekään anna tarpeeksi mielihyvää ja vastapainoa elämään.
En ole koskaan käynyt ns. viihteellä tai baareissa eli mulle riittäisi vain kavereiden tapaaminen silloin tällöin ja matka tai pari vuodessa. Mutta en jaksa tällaista vuosikausien kituuttamista vain kotona tai lähipuistoissa. Ainoa hyvä asia elämässäni ovat lapset, mutta se kaikki oheishöttö siinä ympärillä on kamalaa: en enää pääse reissaamaan, en keskustaan, en kampaajalle, en voi tavata juurikaan kavereitani tai sukulaisiani vapaasti ja muutenkin käytännössä joudun olemaan aina kotona puistokävelyitä ja -retkiä lukuunottamatta. Mies ei halua viikonloppuisin (eikä muutenkaan) mennä perheen kanssa minnekään ja itselläni ei ole ajokorttia, eikä mies halua minun edes hankkivan sellaista. Onko monien muidenkin pikkulasten äitien elämä näin kamalaa? :(
Kommentit (63)
Onko sinulla kavereita? Mikset tapaisi heitä? Tai lähde sukuloimaan, se piristää aina. Jos et pääse autolla, mene junalla tai linja-autolla.
Mutta siis kyllä, ainakin itselläni oli hyvin tylsää kun lapset oli pieniä. Voimat oli poissa, yöt meni valvoessa ja kaikki oli niin arkista ja rutinoitunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä kaveri sinne salille, problem solved. Muutenkin kuulostaa että sun on tuotava positiivisempaa virettä teidän arkeen. Tee vaikka yllätyskakku joku arki-ilta!!!
Miksi et voi käydä lasten kanssa keskustassa tai tavata kavereita? Tai hommaa hoitaja (esim MLL) ja lähde itseksesi jonnekin. Jätä lapset viikonlopuksi isällensä ja lähde pienelle matkalle?
Ei, koska he eivät anna miestensä määritellä elämäänsä. Mä ottaisin kissan pöydälle ja alkaisin harkita eroa. En suostuisi tuollaiseen meininkiin, ettei mitään voi muka tehdä koska on lapset. Mies käyttää sua kotitalouspiikana joka on aina paikalla.
Katso tilannetta toisin päin. Saat olla kotona, ja mies raataa puolestasi. Ilmeisesti ette näe nälkää eikä perheessä ole sairautta, alkoholismia tai väkivaltaa. Eli kaikki on hyvin. Tylsyyteen voit itse vaikuttaa. Voit nauttia jokaisesta päivästä jos haluat. Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa!!! Tekisin nyt mitä vain että saisin ne vuodet takaisin, omat pienet lapset lähelleni uudelleen. Nauti lapsistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset hoitoon, sinä töihin ja ero äijästä tai ainakin helvetin kova potku äijän persuksille ja käsky herätä tähän päivään.
Miten ihmiset voi olla noin tossuja?
No tuollaisen ulkonäköä haukkuvan miehen heivaisin ensi alkuun. Ja mikä pakko siellä puistossa on kököttää? Mä ainakin käyn lasten kanssa kaupungilla, näen kavereita, tapahtumissa jne. Tulisin hulluksi neljän seinän sisällä tai jossain leikkipuistossa päivät pitkät. Muita ihmisiä tavataan avoimessa päiväkodissa ja ulkoilla voi muuallakin kuin puistossa. Ja ala mennä niihin omiin harrastuksiin, mulla ainakin se on henkireikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onei word. Lue kirja nimeltään Secret .
Ja muutenkin ota ohjat omiin käsiisi. Sun elämä on just sellaista mitä siitä teet. Ole rohkea, uskalla muuttaa ajattelutapaasi ja vie elämääsi sellaiseen suuntaan mihin ITSE haluat. Tää on sun elämä. Ainutkertainen. Lykkyä!
Siis en nyt ymmärrä. Miksi et voi tavata sukulaisia lasten kanssa? Miksi et voi mennä keskustaan lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä oli tuollaista. Nykyään en vaihtaisi elämääni kenenkään toisen elämään. Piti mennä tarpeeksi pohjalle että ymmärsi alkaa tekemään muutoksia elämässään.
Ei lapset tai perhe -elämä ole mikään kahle. Se voi olla myös elämän upein ja antoisia asia ja niin sen pitäisikin.
Mutta se ei saa olla ainoa asia. Kaikki muut osa-alueet kuntoon niin opit nauttimaan myös lapsistasi ja miehestäsi. Aloita itsestäsi.
Eikö äijä katso lapsia ikinä?
mulla on ainakin usein meidän lapsi mukana kun lähden kaupoille,kavereille,,asioille,lenkillä käydään työnnän lasta rattailla tai minne nyt 3v voi ottaa mukaan,tykkää tosi paljon olla auton kyydissä varsinkin pakettiauton kun sieltä näkee hyvin ulos.
välillä käydään leikkikentällä ym.
t.mies
Tässä on nyt joku syvällisempi ongelma kuin pikkulapsiarki. Ja se on teidän liitto; mies pitää sinua käytännössä vankina kotonasi eikä ymmärrä kuinka kärsit. Erektio-ongelmatkin ovat muka sinun ulkonäkösi syytä ja treenaat masokistisesti - mutta siis hetkinen: KUINKA VOIT TREENATA jos olet aina kotona? Treenaat siis kotona?
Pyydä ensialkuun vaikka joku sukulainen katsomaan lapsia ja mene sinne kampaajalle ja joka paikkaan. Ja kun saat itsetuntoa - jonka miehesi on dumpannut - voitkin sitten erota miehestäsi. Ei tuommoinen voi jatkua.
Mä luulin, että sitten kun on lapsia, voi käydä tapahtumissa ja matkustaa lasten kanssa, ja jopa oma ihanteeni olisi toimia niin, jotta lapset oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa ja näkevät maailmaa, mutta miehenipä käyttää ehkä jopa tekosyynä lapsia sille, että mihinkään ei enää tarvitsisi mennä. Miksi muut voivat mennä reissuun pikkulastenkin kanssa (kunhan toki valmistautuvat siihen asiallisesti ja ottavat tarvittavat tarvikkeet tms. mukaan ja suunnittelevat matkan lapset huomioon ottaen), mutta me ei voida? Oon tätä kysynyt mieheltä monta kertaa, mutta hän sanoo aina riskeistä yms.
Todellisuudessa mieheni ei pidä lainkaan matkustamisesta, tapahtumista tai museoista, toisin kuin minä ja nyt tosiaan lapset ovat tekosyy sille, että mihinkään ei enää tarvitsisi mennä. Mies jopa yritti saada minua muuttamaan "lasten parasta ajatellen" kotipaikkaansa; mä olen taas sydämeltäni aidosti "kaupunkilainen", enkä haluaisi pois omilta kotiseuduiltani jonnekin maaseutupaikkakunnalle. Mies oli kuitenkin itse alunperin muuttanut tänne ja nyt haluaisikin pois kotipaikkakunnalleen takaisin. Mä kyllä lopullisesti kyllästyisin kuoliaaksi, jos joutuisin vielä muuttamaan nykyistäkin pienempiin piireihin. Täytyy tässä väkisin yrittää piristyä ja vain tehdä asioita miehestä välittämättä, sillä hän on melkoinen kivireki ja yrittää estää aivan kaiken kivan. :( Mun tapauksessani ei siis ole edes kyse mistään biletyksestä, vaan esim. jostain koko perheen kesätapahtumista tai museoista sekä matkoista, jotka voisi suunnitella lapsia ajatellen. Vaan kun miestä ei kiinnosta vapaa-ajallaan muu kuin konsolipelaaminen ja sohvalla makoilu. :/
Ei ap :n ongelma ole mies tai lapset vaan hän itse. Kukaan ei ole vastuussa omasta onnellisuudesta, kuin henkilö itse.
Olet selvästi unohtanut itsesi ja se ei ole mitenkään erikoista pikkulapsi aikana.
Ala opettelemaan itsekkyyttä. Varaa se sika kampaajalle, lähde harrastamaan. Järjestelykysymys .
Älä ulkoista omaa hyvinvointiasi. Kukaan muu kun sinä itse ei tiedä mitä kaipaat ja tarvitset. Aloita heti miettimään mitkä asiat tuo sinulle mielihyvää.
Kun itse voit hyvin ja olet onnellinen heijastuu se väistämättä parisuhteeseen ja perhe -elämään. Onnellinen äiti = onnellinen perhe.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole. Onhan se arki tietty vähän puuduttavaa välillä, mutta kyllä sun äijä vaikuttaa aika ankealta ihmiseltä. Aikuinen mies pelaa konsolipelejä? Vaihtoon!