Miksi ei ole naisfilosofeja?

Aloittaja esittää kysymyksen, joka vaatisi syvällisempää pohdintaa aiheesta. Mutta jos hän on oikeassa, niin tämä on luultavasti silloin väärä paikka esittää tuo kysymys.

Miten ihmeessä ap kehtaa tulla tänne näyttämään oppimattomuuttaan väittämällä ettei ole naisfilosofeja.

Kuolen nauruun. Listan ois saanu googlaamalla mutta ap ei osaa edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole? Ettekö ole ikinä kuulleet tai siis Ap ole ikinä kuullut puhuttavan vaikka Simone de Beauvoirista, Hannah Arendtista, Ayn Randista??

Sinkkumies

Edellämainituista pidän vain Arendtia filosofina. Hänen lisäkseen voi mainita klassikoista esim. Julia Kristevan ja Luce Irigarayn. Kieltämättä naisissa on vähemmän merkittäviä filosofeja.

Tai sitten vain miesten kirjoittama filosofian historia ei ole syystä tai tosiesta hakunnut heitä mainita. Ei silloinkaan, kun syytä olisi ollut. - Sama "miehisyys" näkyi yleisemmin vielä omana aikanani mm.koulussa opetettavsissa  historiassa, joka kertoi paljossa erilaisista tieteen ja taiteen (suur)miehistä ja (suur)miesten historiasta ja vallan erityisesti miehistä, jotka olivat sodassa (toisia miehiä vastaan).

Sinkkumies 

Voit sä laittaa tähän ihan videonkin siitä itse-kuohinnastasi. Säästytään kaikki nololta lässytykseltä.

Ohis Osuiko arkaankin paikkaan vai olemmeko käyneet koulumme eriaikaan?  Myönnän itse, että olen enempi koulu vuosieni jälkeen -ei niistä vielä kovin montaa vuotta ole- vasta havahtunut siihen miten "miehistä" historian opetus oli, filosofiasta nyt puhumattakaan.

Naisten rooli historiassa ja yleisemmin vaikuttajina on vasta alkanut kiinnostamaan kun on seurannut sisaruksien lapsien varttumista tai kummilapsieni (joista osa tyttöjä) varttumista.

Sitä on kysynyt, että millaiseen maailmaan he ovat syntyneet ja millaisessa maailmassa he elävät ja tulevat elämään. -Ketä ovat heidän sankareitaan ja idoleitaan. Poikein osalta se on ollut itselleni vähän helpompaa mutta nuorten tyttöjen osalta "vähän" haastavampaa. Edellä mainituista tytöistä kuitenkin on jo löytynyt teräväkelisiä ja uteliaista ihmismielijä, joiden haastaviin kysymyksiin minäkin olen saanut (tai joutunut) jo vastaamaan ja olen vakuuttunut, että tulen vielä pitkään jatkossakin. 

Itselläni ei ole lapsia mutta on sekin käynyt mielessä, eyttä jos olisi, niin millaisessa maailmassa he tulsivat elämään ja ketä olsivat heidän esikuviaan ja idoleitaan jne. 

Sinkkumies

Lapsien tekemisestä ei tuolla linjalla tosiaan tarvitse miettiä.

Ohis Osaatko perustella kommenttiasi seikkaperäisemmin vai halusitko vain osoittaa oman typeryytesi?

- Toki olet oikeassa, että lienee tämänhetkiseen elämäntilanteeni kannalta olla parempi ettei minulla ole lapsia. Lienenkö sitten vähän konservatiivi kun ajattelen, että pitsisin suotavampana, että rinnallani olisi kumppani (nainen) jonka kanssa saattaisi jakaa vastuita ja velvollisuuksia ja yksinkertaiseten kaiken sen, minkä laps(i)en saaminen mukanaan tuo; useammaksi vuodeksi. (Päättyykö vanhemman huolet ja toieet oman lapsen pärjäämsiestä lopulta kunnolla; vaikka saattaisi nähdä oman lapsen varttuneen ja edenneen vähintään yhtä hyvin ellei paremmin kuin itse) . 

Toiseksi hetkittäin poden sellaista "maailman tuskaa" tai kiirettä ja teen moninaisia askareita puuhateesa sitä melkein hämmsätyy, että joku haluaa ja on valmis tekemään kaikkensa saadakseen oman lapsen tai lapsia.

Itse olen yrittänyt suhtautua laps(i)en saamiseen. että saan omaa jälkikasvua, jos saan ja jos niin on tarkoitettu. Ellen niin en sitten saa.

En aseta laps(i)en saamista ohittamattomaksi tavoitteeksi tai merkiksi elämässä tai missään muussakaan onnistumsieksi. Tai päämääräksi, johon haluaisin yksin kaikin voimin ja tavoin pyrkiä ja edetä. En ainakaan ennen kuin minulla on rinnallani kumppani, jonka kanssa yhdessä voisimme päättää, miten meidän olisi  viisainta yrittää edetä. (- Menipäs tämä kauaksi alkuperäisestä aiheesta).

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa. Tein juuri eilen tentin feministisen filosofian historiasta. Naisfilosofeja on pilvin pimein, he ovat vaan aikanaan jääneet pimentoon kun maailma oli miesten. Onneksi ajat muuttuvat.

Jos heillä oli kiinnostavia ajatuksia, kyllä ne nyt varmaan tiedettäisiin? Merkittäviä naispuolisia psykologejahan on ollut pitkään, mutta filosofia on todella miesvaltainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole? Ettekö ole ikinä kuulleet tai siis Ap ole ikinä kuullut puhuttavan vaikka Simone de Beauvoirista, Hannah Arendtista, Ayn Randista??

Sinkkumies

Edellämainituista pidän vain Arendtia filosofina. Hänen lisäkseen voi mainita klassikoista esim. Julia Kristevan ja Luce Irigarayn. Kieltämättä naisissa on vähemmän merkittäviä filosofeja.

Tai sitten vain miesten kirjoittama filosofian historia ei ole syystä tai tosiesta hakunnut heitä mainita. Ei silloinkaan, kun syytä olisi ollut. - Sama "miehisyys" näkyi yleisemmin vielä omana aikanani mm.koulussa opetettavsissa  historiassa, joka kertoi paljossa erilaisista tieteen ja taiteen (suur)miehistä ja (suur)miesten historiasta ja vallan erityisesti miehistä, jotka olivat sodassa (toisia miehiä vastaan).

Sinkkumies 

Voit sä laittaa tähän ihan videonkin siitä itse-kuohinnastasi. Säästytään kaikki nololta lässytykseltä.

Ohis Osuiko arkaankin paikkaan vai olemmeko käyneet koulumme eriaikaan?  Myönnän itse, että olen enempi koulu vuosieni jälkeen -ei niistä vielä kovin montaa vuotta ole- vasta havahtunut siihen miten "miehistä" historian opetus oli, filosofiasta nyt puhumattakaan.

Naisten rooli historiassa ja yleisemmin vaikuttajina on vasta alkanut kiinnostamaan kun on seurannut sisaruksien lapsien varttumista tai kummilapsieni (joista osa tyttöjä) varttumista.

Sitä on kysynyt, että millaiseen maailmaan he ovat syntyneet ja millaisessa maailmassa he elävät ja tulevat elämään. -Ketä ovat heidän sankareitaan ja idoleitaan. Poikein osalta se on ollut itselleni vähän helpompaa mutta nuorten tyttöjen osalta "vähän" haastavampaa. Edellä mainituista tytöistä kuitenkin on jo löytynyt teräväkelisiä ja uteliaista ihmismielijä, joiden haastaviin kysymyksiin minäkin olen saanut (tai joutunut) jo vastaamaan ja olen vakuuttunut, että tulen vielä pitkään jatkossakin. 

Itselläni ei ole lapsia mutta on sekin käynyt mielessä, eyttä jos olisi, niin millaisessa maailmassa he tulsivat elämään ja ketä olsivat heidän esikuviaan ja idoleitaan jne. 

Sinkkumies

Lapsien tekemisestä ei tuolla linjalla tosiaan tarvitse miettiä.

Ohis Osaatko perustella kommenttiasi seikkaperäisemmin vai halusitko vain osoittaa oman typeryytesi?

- Toki olet oikeassa, että lienee tämänhetkiseen elämäntilanteeni kannalta olla parempi ettei minulla ole lapsia. Lienenkö sitten vähän konservatiivi kun ajattelen, että pitsisin suotavampana, että rinnallani olisi kumppani (nainen) jonka kanssa saattaisi jakaa vastuita ja velvollisuuksia ja yksinkertaiseten kaiken sen, minkä laps(i)en saaminen mukanaan tuo; useammaksi vuodeksi. (Päättyykö vanhemman huolet ja toieet oman lapsen pärjäämsiestä lopulta kunnolla; vaikka saattaisi nähdä oman lapsen varttuneen ja edenneen vähintään yhtä hyvin ellei paremmin kuin itse) . 

Toiseksi hetkittäin poden sellaista "maailman tuskaa" tai kiirettä ja teen moninaisia askareita puuhateesa sitä melkein hämmsätyy, että joku haluaa ja on valmis tekemään kaikkensa saadakseen oman lapsen tai lapsia.

Itse olen yrittänyt suhtautua laps(i)en saamiseen. että saan omaa jälkikasvua, jos saan ja jos niin on tarkoitettu. Ellen niin en sitten saa.

En aseta laps(i)en saamista ohittamattomaksi tavoitteeksi tai merkiksi elämässä tai missään muussakaan onnistumsieksi. Tai päämääräksi, johon haluaisin yksin kaikin voimin ja tavoin pyrkiä ja edetä. En ainakaan ennen kuin minulla on rinnallani kumppani, jonka kanssa yhdessä voisimme päättää, miten meidän olisi  viisainta yrittää edetä. (- Menipäs tämä kauaksi alkuperäisestä aiheesta).

Sinkkumies

No siinähän nyt avasit montakin pointtia krooniseen lapsettomuuteesi. Kun kumppanikin tarttis olla…mitenkäs sulle saatais??

naisilla ei kasva parta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei ole? Ettekö ole ikinä kuulleet tai siis Ap ole ikinä kuullut puhuttavan vaikka Simone de Beauvoirista, Hannah Arendtista, Ayn Randista??

Sinkkumies

Edellämainituista pidän vain Arendtia filosofina. Hänen lisäkseen voi mainita klassikoista esim. Julia Kristevan ja Luce Irigarayn. Kieltämättä naisissa on vähemmän merkittäviä filosofeja.

Nämäkin ovat vähintään kyseenalaisia.

Matematiikan ja fysiikan, sekä näistä sovellettujen - oikeiden tieteiden - parista sen sijaan löytyy paljon naisia, ja nykyään heitä tulee alati enemmän.

Siinä missä miesmatemaatikoilla on välillä tendenssiä venytellä beenandeerostaan kirjoittamalla höpöheinää urpoille (käytännössä kaikki filosofit ovat matemaatikkoja), eivät naiset tähän pääasiassa tuhlaa aikaa.

Oma suosikkini naistieteilijöistä on Emmy Noether, mainitaan vielä Marie Skłodowska-Curie. Historiallisesti heidän kaltaisiaan naisia (myös miehiä, mutta heillä ollut mahdollisuus työllistyä myös valtaapitäville sotalordeille) on pakotettu veisaamaan lastenlauluja luostareihin, onneksi näin ei enää ole.

Puhe oli naisFILOSOFEISTA.

Huomasitko, miten viestissäni analysoin naisfilosofien määrän suhteellista pienuutta?

Vai oletko kenties apinan tasolla ”happea haukkaileva” syömis-ulostuskone??

"Käytännössä kaikki filosofit ovat matemaatikkoja". Hyvä vitsi! Jatka valisemallasi linjalla. Olet synnynnäinen koomikko.

Charles Peirce ja David Chalmers nyt, eräistä ääripäistä…mikäpä mahtaa molempia yhdistää.

Suoraviivaisin notaatio symmetrian ja jatkuvuuden ilmaisemiseen on ”matematiikka”, ja ensin mainitun pyrkimyksen kielellinen osa, filosofia, tulee ketjussa myöhemmin.

Aistidatan raakamuodosta voidaan tehdä arvauksia ja tutkimuksia parhaiten matemaatikan (ja sovelluksen -> fysiikan) avulla, joten kyllä vain on niin, että se tulee ensin.

Semmoinen vitsiniekka täällä.

Vaikuttavaa. Ja koulutustasosi?

Monta kertaluokkaa omaasi korkeampi 😌

No ihan varmasti, kun sitä et uskalla paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa. Tein juuri eilen tentin feministisen filosofian historiasta. Naisfilosofeja on pilvin pimein, he ovat vaan aikanaan jääneet pimentoon kun maailma oli miesten. Onneksi ajat muuttuvat.

Jos heillä oli kiinnostavia ajatuksia, kyllä ne nyt varmaan tiedettäisiin? Merkittäviä naispuolisia psykologejahan on ollut pitkään, mutta filosofia on todella miesvaltainen. 

Nykyfilosofian piirissähän on runsaasti merkittäviä naispuolisia tutkijoita. Itse lueskelen parhaillaan ranskalaisfilosofi Catherine Malaboun Hegelin spekulatiivista filosofiaa käsittelevää teosta.