En ymmärrä nykyajan äitejä
En ihan oikeasti ymmärrä nykyajan äitejä.
Monet ovat kotona vain siihen asti että lapsi on n. vuoden ikäinen. Sitten lapsi kuskataan sirkukseen (laadukas varhaiskasvatus) ja vielä pahimmassa tapauksessa lapsi on siellä 8-10 tuntia päivässä.
Lehdissä lukee haastatteluja kun tuore äiti ihmettelee ettei äitiys ollutkaan sitä mitä ajatteli. Heti ei pääsekkään salille ja kaikenmaailman kissanristiäisiin. Kuvitteleeko joku oikeasti että vauvan voisi vain jättää kuntosalin lapsiparkkiin tms.
Jos et nauti kotona olosta ja kotitöistä miksi edes teet lapsia? Meillä ainakin mies hoitaa taloudellisen vastuun ja minä saan keskittyä vauvan hoitamiseen kotona ja kotitöihin. Ja ihan oikeasti nautin aivan valtavan paljon elämästäni. (Ja elämäni on turvattu jos mies minut sattuisi jättämään niinkuin kohta joku kommentoi😀 Avioehtoa ei ole eli saisin mahdollisessa erotilanteessa puolet ja minulla myös sijoituksia).
Ei ole ihme että syntyvyys laskee kun nykyajan äidit yrittävät olla kauheita uratykkejä. Miten joku voi kokea uran tärkeämpänä kuin oman perheen.
Ja tällä en tarkoita niitä uratykkejä jotka päättävät olla perustamatta perhettä. Silloin asia on ihan ymmärrettävä.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Mummini oli kotiäiti ja sanoi minulle aikanaan yhden hyvän opetuksen. ”Älä jää kotiin”. Missä naisen eläke on kun istunut lasten kanssa kotona? Mitä jos avioliitto hajoaa? Missä rahat? Elämä pilalla.
Kysymys kuuluu, miksi hankkia lapsia, jos nuo asiat pelottaa? Jos et lue itsellesi kunnon ammattia ja jäät tyhjän päälle erossa (mitä ei tapahdu, jos valitset miehesi oikein) tai muutaman vuoden kotona olossa, niin ihan itseäsi saat syyttää.
Mulla on kolme lasta, kaikki olen hoitanut kotona ja salkku on 400000 arvoinen, vakaasti naimisissa. On siinä eläkettä ihan riittävästi. Elämäni ei todellakaan ole pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
Säälittävää että näet urakehityksen tärkeämpänä kuin oman lapsen hyvinvoinnin.
Pieni lapsi ei edes osaa kaivata mitään mökkejä ja ulkomaanmatkoja. Eikä kaikkea tarvitse omistaa, voi vaikka vuokrata kivan mökin viikonlopuksi.
Minusta on säälittävää, että aikuisen ihmisen luetun ymmärtäminen on noin heikolla tasolla. Selvästi et ymmärtänyt sanomaani. Lisäksi sinulla taitaa olla jokin muukin huonosti, kun koit tarpeelliseksi vastata noin hyökkäävään sävyyn.
Meidän perheemme ei koe että äidin kotiin jäämisestä seuraisi mitään sellaista hyötyä, josta olisi tarpeellista maksaa tuhansia euroja kuussa ja kymmeniä tuhansia euroja varallisuutta lapsen elinaikana. Päiväkodissa lapsi sosialisoituu muiden lasten kanssa ja hänestä pidetään huolta. Kotona äiti tekee samaa sitten sen lopun ajan sekä kaikki vapaapäivät ja lomat. Molempien parhaat puolet tästä mielestänne saadaan sekä tietysti se on taloudellisestikin erittäin järkevää.
Ja turha yrittää demonisoida sellaista kuka myös talouspuolta ajattelee. Ei raha ole kaikki kaikessa mutta kyllä minä annan arvoa sille että lapsella on mahdollisuus esimerkiksi harrastaa mitä haluaa, vaikka se olisi moottoriurheilua joka maksaa tuhansia euroja kuukaudessa. Tai että voin tarjota lapselle opiskeluvaiheessa oman asunnon jotta saa keskittyä opintoihin. Jne. Eikä tämä täysin tietystikään ole äidin kotona olosta kiinni, mutta kyllä se vaikuttaa. Jos jää saamatta esimerkiksi kolmessa vuodessa 40000te ansiotulot, tekee se maltillisella 5% tuotto-odotuksella jo yli 70 000euroa silloin kun lapsi on 10 vuotias. Ja siihen menetetyt palkankorotukset ja eläke päälle. Se on aika paljon rahaa mitä voi lapsen elämään myöhemmin sijoittaa.
Jotenkin veikkaisin ,että se lapsi saattaisi kuitenkin arvostaa rauhallista,henkilökohtaista kotihoitoa enemmän kuin sitä moottoriurheilua,jos häneltä kysyttäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
En yleistä, mutta jotkut lapset hyötyvät enemmän vanhempien läsnäolosta, kuin hulppeista puitteista.
Mistä tiedät, etteivät sinun sanojesi mukaan hulppeissa puitteissa vanhemmat ole läsnä lapsilleen. Voivat olla paljon enemmän läsnä kuin joissakin perheissä vain kotona luuhaavat ja mahdollisesti riitelevät ja ehkä ongelmalliset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Joillain ei välttämättä ole taloudellisesti mahdollista heittäytyä elätettäväksi ja jotkut ei sitä edes halua
Eihän se ole elätettäväksi heittäytymistä,kun yhdessä sovitaan asiat.Muutenhan voisi sanoa,että mies heittäytyy passattavaksi.Perhehän on yhteinen yritys,ainakin kuuluisi olla.
Vanhemman toive kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
Säälittävää että näet urakehityksen tärkeämpänä kuin oman lapsen hyvinvoinnin.
Pieni lapsi ei edes osaa kaivata mitään mökkejä ja ulkomaanmatkoja. Eikä kaikkea tarvitse omistaa, voi vaikka vuokrata kivan mökin viikonlopuksi.
Minusta on säälittävää, että aikuisen ihmisen luetun ymmärtäminen on noin heikolla tasolla. Selvästi et ymmärtänyt sanomaani. Lisäksi sinulla taitaa olla jokin muukin huonosti, kun koit tarpeelliseksi vastata noin hyökkäävään sävyyn.
Meidän perheemme ei koe että äidin kotiin jäämisestä seuraisi mitään sellaista hyötyä, josta olisi tarpeellista maksaa tuhansia euroja kuussa ja kymmeniä tuhansia euroja varallisuutta lapsen elinaikana. Päiväkodissa lapsi sosialisoituu muiden lasten kanssa ja hänestä pidetään huolta. Kotona äiti tekee samaa sitten sen lopun ajan sekä kaikki vapaapäivät ja lomat. Molempien parhaat puolet tästä mielestänne saadaan sekä tietysti se on taloudellisestikin erittäin järkevää.
Ja turha yrittää demonisoida sellaista kuka myös talouspuolta ajattelee. Ei raha ole kaikki kaikessa mutta kyllä minä annan arvoa sille että lapsella on mahdollisuus esimerkiksi harrastaa mitä haluaa, vaikka se olisi moottoriurheilua joka maksaa tuhansia euroja kuukaudessa. Tai että voin tarjota lapselle opiskeluvaiheessa oman asunnon jotta saa keskittyä opintoihin. Jne. Eikä tämä täysin tietystikään ole äidin kotona olosta kiinni, mutta kyllä se vaikuttaa. Jos jää saamatta esimerkiksi kolmessa vuodessa 40000te ansiotulot, tekee se maltillisella 5% tuotto-odotuksella jo yli 70 000euroa silloin kun lapsi on 10 vuotias. Ja siihen menetetyt palkankorotukset ja eläke päälle. Se on aika paljon rahaa mitä voi lapsen elämään myöhemmin sijoittaa.
Jotenkin veikkaisin ,että se lapsi saattaisi kuitenkin arvostaa rauhallista,henkilökohtaista kotihoitoa enemmän kuin sitä moottoriurheilua,jos häneltä kysyttäisiin.
Sitähän se saakin. Lisäksi saa leikkiä lukuisten ikätovereidensa kanssa. Tätä ei kotona kasvatettu pääse kokemaan, ellei kyse ole jostain lestaperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.
Oma äitini oli opettaja, oli kolme kuukautta äitiyslomaa. Muistissani on äidin kaipuu varhaisvuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman toive kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
Säälittävää että näet urakehityksen tärkeämpänä kuin oman lapsen hyvinvoinnin.
Pieni lapsi ei edes osaa kaivata mitään mökkejä ja ulkomaanmatkoja. Eikä kaikkea tarvitse omistaa, voi vaikka vuokrata kivan mökin viikonlopuksi.
Minusta on säälittävää, että aikuisen ihmisen luetun ymmärtäminen on noin heikolla tasolla. Selvästi et ymmärtänyt sanomaani. Lisäksi sinulla taitaa olla jokin muukin huonosti, kun koit tarpeelliseksi vastata noin hyökkäävään sävyyn.
Meidän perheemme ei koe että äidin kotiin jäämisestä seuraisi mitään sellaista hyötyä, josta olisi tarpeellista maksaa tuhansia euroja kuussa ja kymmeniä tuhansia euroja varallisuutta lapsen elinaikana. Päiväkodissa lapsi sosialisoituu muiden lasten kanssa ja hänestä pidetään huolta. Kotona äiti tekee samaa sitten sen lopun ajan sekä kaikki vapaapäivät ja lomat. Molempien parhaat puolet tästä mielestänne saadaan sekä tietysti se on taloudellisestikin erittäin järkevää.
Ja turha yrittää demonisoida sellaista kuka myös talouspuolta ajattelee. Ei raha ole kaikki kaikessa mutta kyllä minä annan arvoa sille että lapsella on mahdollisuus esimerkiksi harrastaa mitä haluaa, vaikka se olisi moottoriurheilua joka maksaa tuhansia euroja kuukaudessa. Tai että voin tarjota lapselle opiskeluvaiheessa oman asunnon jotta saa keskittyä opintoihin. Jne. Eikä tämä täysin tietystikään ole äidin kotona olosta kiinni, mutta kyllä se vaikuttaa. Jos jää saamatta esimerkiksi kolmessa vuodessa 40000te ansiotulot, tekee se maltillisella 5% tuotto-odotuksella jo yli 70 000euroa silloin kun lapsi on 10 vuotias. Ja siihen menetetyt palkankorotukset ja eläke päälle. Se on aika paljon rahaa mitä voi lapsen elämään myöhemmin sijoittaa.
Jotenkin veikkaisin ,että se lapsi saattaisi kuitenkin arvostaa rauhallista,henkilökohtaista kotihoitoa enemmän kuin sitä moottoriurheilua,jos häneltä kysyttäisiin.
Sitähän se saakin. Lisäksi saa leikkiä lukuisten ikätovereidensa kanssa. Tätä ei kotona kasvatettu pääse kokemaan, ellei kyse ole jostain lestaperheestä.
Kyllä meidän lapset leikki kotona ollessaan muiden lasten kanssa päivittäin. Meidän naapurosten lapset oli kaikki kotona. Jännä, tosi jännä.
Suomalaiset lastenlääkärit vetosivat 90-luvulla, että olisi hyvä, jos lapset olisivat 3-vuotiaaksi asti kotona tai perhepäivähoidossa. Jollekin yksivuotiaalle ne tarhan tädit ovat vieraita ihmisiä. Kehen hän voi tukeutua. Se on tuurista kiinni, sattuuko ymmärtävä hoitaja silloin olemaan työvuorossa, vai joku vähemmän taitava.
En itse halunnut lapsiani ventovieraitten hoitoon, kun niitä pitkän odotuksen jälkeen sain. Halusin niiden kasvavan oman rakkauteni piirissä ettei tarvitsisi kokea turvattomuutta vieraiden ihmisten käsissä elämän alkumetreillä.
Lapsethan tottuu mihin vaan, mutta millä hinnalla? Sitten aikuisena hankkiudutaan polyamorisiin suhteisiin kun kiintymyssuhde äitiin on jäänyt vajaaksi?
Ihmetellä täytyy, että äidit eivät tunnu enää nauttivan vauvojensa ja pienten lastensa kanssa olemisesta. Eivätkö he solahda symbioosiin lapsensa kanssa. Silloin kumpikin saa jotain. Se tosin edellyttää sitä ajan antamista lapselle, ja paljon fyysistä läheisyyttä vauvalle.
Toki, kukin taaplaa tyylillään. Kaikki eivät osaa olla pienen lapsen hoivaavia äitejä, ovat parhaimmillaan sitten kun lapsen kanssa voi puhua ja tehdä jotain.
Itse en haluaisi olla kovin pitkään kotona, sillä työn saaminen on ollut minulle erittäin vaikeaa ja olen ollut elämäni aikana paljon enemmän kotona kuin olisin oikeasti halunnut. Meillä ei ole vielä lapsia, mutta olemme puhuneet että minä olisin kotona ensimmäisen vuoden ja mies sen jälkeen. Tämä olisi kaikille parempi ratkaisu, sillä mies on myös paljon ihmisläheisempi ja tykkää enemmän ruoanaitosta ja muusta fyysisestä tekemisestä kuin minä.
Suomessa on paljon köyhyyttä, se on yksi syy.
Suomen talouskasvussa ei vissiin ole kehumista.
"Meillä ainakin mies hoitaa taloudellisen vastuun ---- Miten joku voi kokea uran tärkeämpänä kuin oman perheen."
Ainakin ap:n mies kokee uran tärkeämpänä.
On melkeinpä uhkarohkeaa antaa vauvansa vieraiden käsiin, ja sitoutua heidän kasvatusarvoihinsa (VaSu). Osa varmasti tekee sen työn menettämisen pelossa. Moni pariskunta on velkaantunut, eikä mies pysty elättämään perhettä yksin; elämä kallistuu koko ajan, kulutus on tärkeää.
Osa taas kokee ehkä riittämättömyyttä, jossa kaipaa suorittamista aikuisten tunnustamana.
Hohhoijaa kuinka kapeakatseisia ihmisiä täällä onkaan! Ensinnäkin, näinkö sen pitäisi mennä että sellaiset pariskunnat saavat vaan hankkia lapsia joista toisella on mahdollisuus olla kotona siihen asti, kun lapset ovat kouluikäisiä. Suomen muutenkin matala syntyvyys laskisi kuin lehmänhäntä tämmöisessa tilanteessa. Ja onhan se hienoa, jos puolison palkka riittää elättämään koko perheen niin että äiti voi olla kotona lasten kanssa. Mutta mitäs sitten, jos puoliso saakin potkut tai vaikka sairastuu vakavasti ja hänen tulot tippuvat? Sitten onkin pakko pistää mukulat siihen kauhukammioon mitä varhaiskasvatukseksi kutsutaan. Minä ainakin haluan uskoa siihen, että lapsista voi tulla ihan täyspäisiä, vaikka menisivätkin pienenä päiväkotiin.
Kumpi on vauvalle parempi, koti vai joku muu paikka, riippuu tietysti kodista ja sen vaihtoehdosta.
Minä todistin salilla kun nuori nainen koetti treenata mutta vauvansa änisi ja heilui kopassaan siihen malliin,että äidin oli ärtyneenä keskeyttää ja loikittava lapsen luokse. Musiikki salilla soi kaiuttimista aika kovaa,sääliksi kävi vauva.
Tarhat on lopetettu. Ne ovat varhaiskasvatusyksiköitä nykyään.