En ymmärrä nykyajan äitejä
En ihan oikeasti ymmärrä nykyajan äitejä.
Monet ovat kotona vain siihen asti että lapsi on n. vuoden ikäinen. Sitten lapsi kuskataan sirkukseen (laadukas varhaiskasvatus) ja vielä pahimmassa tapauksessa lapsi on siellä 8-10 tuntia päivässä.
Lehdissä lukee haastatteluja kun tuore äiti ihmettelee ettei äitiys ollutkaan sitä mitä ajatteli. Heti ei pääsekkään salille ja kaikenmaailman kissanristiäisiin. Kuvitteleeko joku oikeasti että vauvan voisi vain jättää kuntosalin lapsiparkkiin tms.
Jos et nauti kotona olosta ja kotitöistä miksi edes teet lapsia? Meillä ainakin mies hoitaa taloudellisen vastuun ja minä saan keskittyä vauvan hoitamiseen kotona ja kotitöihin. Ja ihan oikeasti nautin aivan valtavan paljon elämästäni. (Ja elämäni on turvattu jos mies minut sattuisi jättämään niinkuin kohta joku kommentoi😀 Avioehtoa ei ole eli saisin mahdollisessa erotilanteessa puolet ja minulla myös sijoituksia).
Ei ole ihme että syntyvyys laskee kun nykyajan äidit yrittävät olla kauheita uratykkejä. Miten joku voi kokea uran tärkeämpänä kuin oman perheen.
Ja tällä en tarkoita niitä uratykkejä jotka päättävät olla perustamatta perhettä. Silloin asia on ihan ymmärrettävä.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Suurimpaa osaa taisi silloinkin hoitaa isovanhemmat.
Uskoisin myös että sen ajan päiväkodit ovat olleet paljon rauhallisempia ja inhimillisempiä paikkoja kuin nyt.
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja näen tuon karun totuuden päivittäin.
Ei muuten pidä paikkaansa . Monet isovanhemmat asuivat maalla ja nuoret muuttivat kaupunkeihin opiskelun ja työn perässä.
Näin ainakin oli Helsingissö ja muissa suurehkoissa kaupungeissa.
Landella olikin sitten toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Mistä sä ton tiedon revit? Mä menin hoitoon 5v. ja broidi meni 6v.
Ihan omasta ja sos.työtä tehneen itseni kokemuksista tulee revittyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Suurimpaa osaa taisi silloinkin hoitaa isovanhemmat.
Uskoisin myös että sen ajan päiväkodit ovat olleet paljon rauhallisempia ja inhimillisempiä paikkoja kuin nyt.
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja näen tuon karun totuuden päivittäin.Isovanhemmat hoiti, kun päiväkotiin, mikäli niitä jossain oli, ei ollut tavallisen peeheen lapsilla mitään mahdollisuutta. Usko, mitä haluat.
Meidän lapset synyivät 70-luvin alussa ja ihan tavallisia olimme. Mies keskipalkkaisessa työssä ja minä opiskelin ja oli asuntoveljaa.
Päiväkodissa oli lapset ja 0-maksuluokassa
Uudellamaalla keskikokoisessa kauoungissa.
Samoin oli kaikilla ystäväperheillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Suurimpaa osaa taisi silloinkin hoitaa isovanhemmat.
Uskoisin myös että sen ajan päiväkodit ovat olleet paljon rauhallisempia ja inhimillisempiä paikkoja kuin nyt.
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja näen tuon karun totuuden päivittäin.
Ei hoitanut isovanhemmat ja ne päiväkodit oli ihan eri planeetalta. Minimimäärä henkilökuntaa, ei mitään lakia tätä säätelemässä. Säilöntää kovassa kurissa.
Kotiäitiyttä pitäisi arvostaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Suurimpaa osaa taisi silloinkin hoitaa isovanhemmat.
Uskoisin myös että sen ajan päiväkodit ovat olleet paljon rauhallisempia ja inhimillisempiä paikkoja kuin nyt.
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja näen tuon karun totuuden päivittäin.Ei muuten pidä paikkaansa . Monet isovanhemmat asuivat maalla ja nuoret muuttivat kaupunkeihin opiskelun ja työn perässä.
Näin ainakin oli Helsingissö ja muissa suurehkoissa kaupungeissa.
Landella olikin sitten toisin.
Ja ne isovanhemmat oli vielä töissä, kun nuorempana saatiin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Mistä sä ton tiedon revit? Mä menin hoitoon 5v. ja broidi meni 6v.
Ihan tilastoista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa 60-70-lukujen lapsista vietiin hoitoon 3-6kk ikäisinä.
Oli pakko sanoutua irti kokonaan työstä, jos aikoi jäädä kotiin, ei ollu ptkää hoitovapaata.
Ihan ihmisiä niistäkin lapsista tuli.Suurimpaa osaa taisi silloinkin hoitaa isovanhemmat.
Uskoisin myös että sen ajan päiväkodit ovat olleet paljon rauhallisempia ja inhimillisempiä paikkoja kuin nyt.
Täysin samaa mieltä aloittajan kanssa! Työskentelen varhaiskasvatuksessa ja näen tuon karun totuuden päivittäin.Ei muuten pidä paikkaansa . Monet isovanhemmat asuivat maalla ja nuoret muuttivat kaupunkeihin opiskelun ja työn perässä.
Näin ainakin oli Helsingissö ja muissa suurehkoissa kaupungeissa.
Landella olikin sitten toisin.Ja ne isovanhemmat oli vielä töissä, kun nuorempana saatiin lapset.
Totta, meilläkin isovamhemmat oli 48 ja 50 v, kun lapset syntyivät.
Olivat eläkkeellä 65 vuotiaina🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
VMP! Tyypillisen nousukkaan, rahan kiilto silmissä pyyhältävän wanna be -jupin ajatuksen juoksua; raha, raha ja raha. Pitää olla kulissit kunnossa; instabebe vaimona, uusi auto parin vuoden välein, kaks lasta (tyttö ja poika), lapsilla mahdollisimman paljon harrastuksia, mutta ainakin poika pelaa jäkistä ja tyttö taitoluistelee ja soittaa jotain instrumenttiä. Eletään helvetin leveästi niin, että varmasti kaikki näkee, ettei köyhiä olla. Velkaa otetaan tarvittaessa surutta, että saadaan kaikki vimpan päälle.
Lapset kasvaa ja alkaa voimaan huonosti, kun vanhemmilla ei ole ollut heille aikaa olla aidosti läsnä ja kuunnella, kun se ura ja kaikki helvetin edustuskekkerit on ollut tärkeämpiä, ja elämää on vaan suoritettu, ei eletty. Pikkuhiljaa alkaa vanhemmatkin väsyä kulissien ylläpitoon, kun mikään ei enää tunnu riittävän tai tunnu miltään, kun koko ajan pitää saada enemmän ja parempaa. Tulee sivusuhteita ja päihdeongelmaa, kun yritetään paeta siitä itse kyhäämästään vankilasta.
Samaan aikaan "köyhän" perheen lapsi, joka on elänyt ilman ulkomaanmatkoja, kalliita harrastuksia ja varakkaita vanhempia, ihastelee kukkia niityn laidalla, osaa nauttia elämästään ja tuntea itsensä rakastetuksi, kun on saanut vanhemmiltaan sitä tärkeintä: aikaa ja kykyä olla aidosti läsnä, elää eikä suorittaa elämäänsä. Raha on tärkeä siinäkin perheessä, että talous pysyy hallinnassa, mutta siellä on ymmärretty, ettei sen perusteella todellakaan tehdä elämässä niitä isoimpia päätöksiä, vaan ihminen hallitsee rahaa, eikä raha ihmistä ❤
Ei se elämä nyt niin yksinkertaista ole, että köyhän perheen lapsella tulevaisuus tulee olemaan hyvä ja rikkaan lapsella huono, eikä myöskään päinvastoin. Sittenhän vasta jokainen näkee kun saa lapsensa aikuiseksi. Ympärillä vallitseva yhteiskunta vaikuttaa myös hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
VMP! Tyypillisen nousukkaan, rahan kiilto silmissä pyyhältävän wanna be -jupin ajatuksen juoksua; raha, raha ja raha. Pitää olla kulissit kunnossa; instabebe vaimona, uusi auto parin vuoden välein, kaks lasta (tyttö ja poika), lapsilla mahdollisimman paljon harrastuksia, mutta ainakin poika pelaa jäkistä ja tyttö taitoluistelee ja soittaa jotain instrumenttiä. Eletään helvetin leveästi niin, että varmasti kaikki näkee, ettei köyhiä olla. Velkaa otetaan tarvittaessa surutta, että saadaan kaikki vimpan päälle.
Lapset kasvaa ja alkaa voimaan huonosti, kun vanhemmilla ei ole ollut heille aikaa olla aidosti läsnä ja kuunnella, kun se ura ja kaikki helvetin edustuskekkerit on ollut tärkeämpiä, ja elämää on vaan suoritettu, ei eletty. Pikkuhiljaa alkaa vanhemmatkin väsyä kulissien ylläpitoon, kun mikään ei enää tunnu riittävän tai tunnu miltään, kun koko ajan pitää saada enemmän ja parempaa. Tulee sivusuhteita ja päihdeongelmaa, kun yritetään paeta siitä itse kyhäämästään vankilasta.
Samaan aikaan "köyhän" perheen lapsi, joka on elänyt ilman ulkomaanmatkoja, kalliita harrastuksia ja varakkaita vanhempia, ihastelee kukkia niityn laidalla, osaa nauttia elämästään ja tuntea itsensä rakastetuksi, kun on saanut vanhemmiltaan sitä tärkeintä: aikaa ja kykyä olla aidosti läsnä, elää eikä suorittaa elämäänsä. Raha on tärkeä siinäkin perheessä, että talous pysyy hallinnassa, mutta siellä on ymmärretty, ettei sen perusteella todellakaan tehdä elämässä niitä isoimpia päätöksiä, vaan ihminen hallitsee rahaa, eikä raha ihmistä ❤
Siinä toinen jolla luetun ymmärtäminen hukassa. Vai köyhän katkeruutta? Miksi teille on kaikki noin mustavalkoista? Sen rahan tienaamisen ei tarvitse olla mistään pois. Tässäkin tapauksessa lapsi viettää arkipäivisin aikaansa laadukkaassa varhaiskasvatuksessa muiden lasten kanssa leikkien. Illat ja vapaapäivän sekä lomat, eli enemmän tunteja vuodessa, kotona. Samalla vanhemmat tienaa rahaa jolla turvata lapsen tulevaisuuden. Se on epäitsekkyyttä, ei se että yhteiskunnan tuilla jää kotiin hoitamaan lasta. Mitä jos yhteiskuntaa kohtaa jokin kriisi? Kerjuulleko menet lastesi kanssa kun ei ole omaisuutta kerrytetty?
Hmm.. en kauheasti tykkää kotona olosta, en ainakaan kaiken aikaa. Lyhyesti sanottuna en kauheasti kyllä nauti kotitöistä, yleisimmät kototyöt menee kuitenkin ilman puistatusta. Tehtiin silti kolme lasta mieheni kanssa jo nuorina parikymppisinä, kenties iltatähtikin jonain päivänä. Rakastan lapsiamme ja minusta on ihanaa olla äiti vaikken pidäkään kotiaskareista. Äiti ei ole synonyymi intohimoiselle siivoojalle, ruoanlaittajalle tai pieruverkkareissa kotisohvalla jumittajalle. Toki äitiys ei sitä todellakaan estä jos siitä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
VMP! Tyypillisen nousukkaan, rahan kiilto silmissä pyyhältävän wanna be -jupin ajatuksen juoksua; raha, raha ja raha. Pitää olla kulissit kunnossa; instabebe vaimona, uusi auto parin vuoden välein, kaks lasta (tyttö ja poika), lapsilla mahdollisimman paljon harrastuksia, mutta ainakin poika pelaa jäkistä ja tyttö taitoluistelee ja soittaa jotain instrumenttiä. Eletään helvetin leveästi niin, että varmasti kaikki näkee, ettei köyhiä olla. Velkaa otetaan tarvittaessa surutta, että saadaan kaikki vimpan päälle.
Lapset kasvaa ja alkaa voimaan huonosti, kun vanhemmilla ei ole ollut heille aikaa olla aidosti läsnä ja kuunnella, kun se ura ja kaikki helvetin edustuskekkerit on ollut tärkeämpiä, ja elämää on vaan suoritettu, ei eletty. Pikkuhiljaa alkaa vanhemmatkin väsyä kulissien ylläpitoon, kun mikään ei enää tunnu riittävän tai tunnu miltään, kun koko ajan pitää saada enemmän ja parempaa. Tulee sivusuhteita ja päihdeongelmaa, kun yritetään paeta siitä itse kyhäämästään vankilasta.
Samaan aikaan "köyhän" perheen lapsi, joka on elänyt ilman ulkomaanmatkoja, kalliita harrastuksia ja varakkaita vanhempia, ihastelee kukkia niityn laidalla, osaa nauttia elämästään ja tuntea itsensä rakastetuksi, kun on saanut vanhemmiltaan sitä tärkeintä: aikaa ja kykyä olla aidosti läsnä, elää eikä suorittaa elämäänsä. Raha on tärkeä siinäkin perheessä, että talous pysyy hallinnassa, mutta siellä on ymmärretty, ettei sen perusteella todellakaan tehdä elämässä niitä isoimpia päätöksiä, vaan ihminen hallitsee rahaa, eikä raha ihmistä ❤
Siinä toinen jolla luetun ymmärtäminen hukassa. Vai köyhän katkeruutta? Miksi teille on kaikki noin mustavalkoista? Sen rahan tienaamisen ei tarvitse olla mistään pois. Tässäkin tapauksessa lapsi viettää arkipäivisin aikaansa laadukkaassa varhaiskasvatuksessa muiden lasten kanssa leikkien. Illat ja vapaapäivän sekä lomat, eli enemmän tunteja vuodessa, kotona. Samalla vanhemmat tienaa rahaa jolla turvata lapsen tulevaisuuden. Se on epäitsekkyyttä, ei se että yhteiskunnan tuilla jää kotiin hoitamaan lasta. Mitä jos yhteiskuntaa kohtaa jokin kriisi? Kerjuulleko menet lastesi kanssa kun ei ole omaisuutta kerrytetty?
lisäksi melko erikoinen käsitys rikkaudesta tai varallisuudesta. Ei minulle rikkaus tarkoita hienoa autoa vaan turvaa ja valinnanvapautta. Ajan 15 vuotta vanhalla pikkuautolla, mutta voin koska tahansa ostaa käteisellä lapselleni oman asunnon haluamastasi kaupungista. Sitä se rikkaus minulle (ja todella monille muillekin) on. Tyypillisesti ne kuluttamisella ja kulisseilla pröystäilevät ovat niitä köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tekee tietysti omat valintansa, mutta työn kannalta olisi sujuvampaa, jos ne pienten lasten äidit puhuisivat töissä muutakin kuin lapsistaan. Onko äiti sittenkään ollut henkisesti valmis palaamaan töihin?
Oikeasti sinä kysyt jotain työhön liittyvää ja äiti vastaa ”niin meidän Petteri..” ?? En kyllä ole moista tavannut.
Kun olin 5v joku 16v plikka oli hoitavinaan minua ja 1.5 vee veljeä. Hyvin meni
Vissiin 20mk pvä
Sama pätee kotieläimiin kuin lapsiin. Niille pitää olla aikaa ja niiden kanssa pitää touhuta.
Mitähän ongelmia tuleekaan vielä näinä korona-aikoina otettujen koirien kanssa kun huomataan että menee aikaa ja rahaa. Kun rajoitukset joskus poistuu niin se koira on edelleen kotona odottamassa lenkkeilyä ja oleilua.
Ei tarvita uudelleenkoulutusleirejä kun varhaiskasvatus suoritetaan tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella on oikeus tulla varhaiskasvatetuksi.
Varhaiskasvatus on lasta itseään varten, toisin kuin entisajan päivähoito joka oli sitä varten, että vanhemmat saivat lapsen hoitoon työpäivänsä ajaksi. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksen saanti parantaa oleellisesti lapsen tulevaa koulumenestystä ja ehkäisee syrjäytymistä.
T: vakaope
Kasvatetaanhan lapsia kotonakin.Joku päivähoitaja kertoi nykyisen varhaiskasvatuksen tarhassa olevan lähinnä säilytystä ,kun muuhun ei ole aikaa.Laadukkuudesta ei kuulemma ole tietoakaan.Ei se hulina ja hälinä ole varmaan hyväksi kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Päivähoidossa ne lapset on ennenkin hyvin kasvaneet. Ei vain ole taloudellisesti kannattavaa vaimon olla ylimääräistä kotona. Töistään tienaa 4500e/kk, tukia ei saisi puoliakaan siitä pidemmän aikaa. Lisäksi urakehitys (tulevat ansiotason korotukset) lykkääntyy.
Kyllä se lapsikin kiittää kun perheellä on varaa ostaa mökki, viedä sitä muksua ulkomaille ja avittaa taloudellisesti elämän taipaleella. Kaikkeen tähän usean vuoden kotona olo tekee pitkässä juoksussa melko tuntuvan loven. Jokainen euro jonka tienaat ja säästät (sijoitat) tänään on viisi tai kymmenen euroa silloin kun sitä lasta alkaa sellainen asia kuin raha kiinnostamaan.
En yleistä, mutta jotkut lapset hyötyvät enemmän vanhempien läsnäolosta, kuin hulppeista puitteista.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiyttä pitäisi arvostaa enemmän.
Onneksi voi itse nauttia siitä ajasta huolimatta muiden mielipiteestä.Oli kiva kuulla,kun lapsi sanoi,että on kiva,kun on joku kotona,kun tulee koulusta.Siinä oli minusta sitä arvostusta.
Kukin tekee tietysti omat valintansa, mutta työn kannalta olisi sujuvampaa, jos ne pienten lasten äidit puhuisivat töissä muutakin kuin lapsistaan. Onko äiti sittenkään ollut henkisesti valmis palaamaan töihin?