Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja lapsen ja isän väliseen suhteeseen?
22.01.2022 |
Kohta neljä täyttävä lapsi on isänsä kanssa koko ajan (henkisesti) tukkanuottasilla. Isä kai huomaamattaan provosoi lasta koko ajan ja provosoituu heti kun lapsi provosoituu hänestä. Molemmat kiukuttelee toisilleen koko ajan ja joudun jatkuvasti olemaan erotuomarina, jos en ole niin heidän olemisesta ei tule yhtään mitään. Tämä on ollut tällaista eri variaatioineen alusta saakka, mutta lapsen kasvaessa tilanne tuntuu pahenevan. Eivät ymmärrä toisiaan jotenkin ollenkaan. Päivä päivältä vähemmän. Olen yrittänyt miehen kanssa keskustella asiasta monta kertaa, mutta mies tuntuu syyttävän minua siitä että hänellä on lapsen kanssa sellaista kuin on, ei ota mitään neuvoja vastaan eikä suostu katsomaan peiliin. Kotielämä on aika rasittavaa näin. Miestä ei saa mihinkään neuvolaan asiasta puhumaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on tuollaisesta kohtuuttomuudesta, älä laita lasta tekemään asioita kuten siivousta miehen kanssa. Hehän voivat yhdessä katsoa lasten ohjelmia, tai jos lapsi jaksaa kuunnella kirjaa, niin voisiko mies lukea lapselle?
Sujuuko ulkoilu esim. puistossa?
Tilanne on oikeasti kurja, jos vika tosiaan on miehen kyvyttömyydessä ymmärtää lapsen normaalia käytöstä ja siksi ei ole mitään reilua ratkaisua. Sun täytyy ottaa päävastuu ja jos pystyt, yrittää auttaa isän ja lapsen suhdetta niissä puiteissa joihin mies kykenee.
vastaaja 33
En minä laitakaan lasta siivoamaan tms miehen kanssa. Vaan päinvastoin yritän ehdottaa lapselle muuta. Mutta jos lapsi ehdottomasti haluaa mennä vaikka auttamaan siivoamisessa niin vaikea se on aina estää. Minun kaikki aika menee sitten siihen estämiseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteen ratkaisu on miehen vastuulla eikä hän tunnu sitä tekevän. Itse sanoisin miehelle, että jos hän haluaa jatkaa lapsen elämän pilaamista, toisen vanhemman vastuulla on saada lapsi turvaan. Mies voi miettiä, kummin tekee, hakeeko apua vai eroaako.
Mitä ero auttaa? Eron jälkeen mies on vähintään joka toinen vkl kaksin lapsen kanssa ja sama meno jatkuu ilman että ap on läsnä auttamassa lasta.
Tuskin tuollainen mies lapsen kanssa on kuin korkeintaan pari tuntia, sitten lapsi kärrätään äidilleen tai jonnekin muualle hoitoon.
Jos se isä vaikka olisi aikuinen?
Onko isällä joku dusgnoosi? Jota ei ei ole vielä löydetty? Persoonallisuushäiriö? Laiskuus?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole muuta tehtävissä kuin odottaa, että lapsi kasvaa. Monet miehet osaavat olla isiä vasta sitten, kun lapsen kanssa voi oikeasti tehdä jotain järkevää. Tarkoittaen siis vaikka mopon korjaamista yms. Ei siis sellaista, että lapsi on enemmänkin tiellä kuin auttaisi oikeasti.
Miksi lapsi haluaisi isompana olla isänsä kanssa? Lapsi tietää, että se päättyy aina isän huutamiseen.
Jos mies ei ole lapselle kuitenkaan vaaraksi tai väkivaltainen, kuten oletan, miksi et vain anna lapsen mennä ja tilanteen olla hankala ja miehen ja lapsen selvittää se? Jos se mies alkaisi omasta kokemuksesta vähitellen tajuta mikä lapsen kanssa ei vaan toimi?
Jos lapsi pelkäisi miestä/noita riitatilanteita, lapsi tuskin hakeutusi tekemään asioita isänsä kanssa noin innolla.
Mun äiti piti ja pitää edelleen lapselle huutamista ihan hirveänä rikoksena ja suorastaan väkivaltana ja äidin reaktioiden vuoksi jossain vaiheessa lapsena pidin isäni käytöstä ihan hirveänä. En kuitenkaan alunperin pitänyt isäni huutamista kovin ihmeellisenä, oli lähinnä hassua kun aikuisella paloi käämit ihan täysin. Teininä sitten huusin takaisin sujuvasti. Äiti teki isomman vahingon lapsena suurentelemalla isäni huutamista ja puuttumalla asiaan, jota ei ollut edes usein, kuin mitä olisi ollut kuitata "isäsi nyt hermostuu, ei kannata välittää".
Ei pahalla, mutta ethän ap siirrä nyt omia tunteistasi miehesi käytöksestä lapsesi kannettavaksi?
Jos taas miehesi on väkivaltaan taipuvainen, hae heti apua aläkä missään nimessä jätä lastasi hänen armoilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole lapselle kuitenkaan vaaraksi tai väkivaltainen, kuten oletan, miksi et vain anna lapsen mennä ja tilanteen olla hankala ja miehen ja lapsen selvittää se? Jos se mies alkaisi omasta kokemuksesta vähitellen tajuta mikä lapsen kanssa ei vaan toimi?
Jos lapsi pelkäisi miestä/noita riitatilanteita, lapsi tuskin hakeutusi tekemään asioita isänsä kanssa noin innolla.
Mun äiti piti ja pitää edelleen lapselle huutamista ihan hirveänä rikoksena ja suorastaan väkivaltana ja äidin reaktioiden vuoksi jossain vaiheessa lapsena pidin isäni käytöstä ihan hirveänä. En kuitenkaan alunperin pitänyt isäni huutamista kovin ihmeellisenä, oli lähinnä hassua kun aikuisella paloi käämit ihan täysin. Teininä sitten huusin takaisin sujuvasti. Äiti teki isomman vahingon lapsena suurentelemalla isäni huutamista ja puuttumalla asiaan, jota ei ollut edes usein, kuin mitä olisi ollut kuitata "isäsi nyt hermostuu, ei kannata välittää".
Ei pahalla, mutta ethän ap siirrä nyt omia tunteistasi miehesi käytöksestä lapsesi kannettavaksi?
Jos taas miehesi on väkivaltaan taipuvainen, hae heti apua aläkä missään nimessä jätä lastasi hänen armoilleen!
Olen yrittänyt jättää heidät keskenään hoitamaan tilanteet. Mutta ei siitä tule mitään, lapsi itkee, mies ei auta lasta vaan hermostuu vain lisää, sen vuoksi lapsi alkaa itkemään entistä pahemmin, mies hermostuu vielä lisää, lopulta häipyy tms tai lapsi ei juoksee syliini itkemään ja kestää pitkään saada lapsi rauhoittumaan (mies ei asiassa auta koskaan). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa neuvoja, mutta olet kyllä hankalassa tilanteessa. Mies kaipaisi selvästi apua vanhemmuuteen ja terapiaa tai itsenäistä tunnetaitojen opiskelua oman roolinsa ja reaktioidensa työstämiseen.
Oman puolisoni isä on ollut tuota samantyyppistä kastia, ja samalla menossa teini-ikä menee erityisen huonosti. Kun lapsi oppii painelemaan entistä pahemmin isänsä nappuloita, saattavat myös miehen reaktiot pahentua (appiukkoni oli omia poikiaan kohtaan lopulta jopa väkivaltainen kiivastuksissaan, heitteli tavaroita, nosti lapsiaan seinille kun huutaminen ei "riittänyt" jne.) Olen todistanut, koska tutustuessamme mieheni ollessa vähän alle kolmekymppinen, appiukko edelleen riehaantui kiivastuessaan.
Isän ja lapsen suhde ei tule parantumaan itsestään. Parhaimmillaan tilanne on huono ja pahimmillaan vaikuttaa monitahoisesti negatiivisesti lapsenne elämään.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole lapselle kuitenkaan vaaraksi tai väkivaltainen, kuten oletan, miksi et vain anna lapsen mennä ja tilanteen olla hankala ja miehen ja lapsen selvittää se? Jos se mies alkaisi omasta kokemuksesta vähitellen tajuta mikä lapsen kanssa ei vaan toimi?
Jos lapsi pelkäisi miestä/noita riitatilanteita, lapsi tuskin hakeutusi tekemään asioita isänsä kanssa noin innolla.
Mun äiti piti ja pitää edelleen lapselle huutamista ihan hirveänä rikoksena ja suorastaan väkivaltana ja äidin reaktioiden vuoksi jossain vaiheessa lapsena pidin isäni käytöstä ihan hirveänä. En kuitenkaan alunperin pitänyt isäni huutamista kovin ihmeellisenä, oli lähinnä hassua kun aikuisella paloi käämit ihan täysin. Teininä sitten huusin takaisin sujuvasti. Äiti teki isomman vahingon lapsena suurentelemalla isäni huutamista ja puuttumalla asiaan, jota ei ollut edes usein, kuin mitä olisi ollut kuitata "isäsi nyt hermostuu, ei kannata välittää".
Ei pahalla, mutta ethän ap siirrä nyt omia tunteistasi miehesi käytöksestä lapsesi kannettavaksi?
Jos taas miehesi on väkivaltaan taipuvainen, hae heti apua aläkä missään nimessä jätä lastasi hänen armoilleen!
Et tainnut yhtään ymmärtää millaista ap tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos sanot miehelle, että se on terapia tai ero?
Itse en altistaisi lasta tuollaiselle, lähtisin lapsen kanssa ja olisin yh sen jälkeen. Mitään iloa tuosta miehestä ei ole vaikka asuisitte yhdessä, päinvastoin, joten rauhallisempaa olisi lapsen kanssa kahdestaan.
Ei kukaan normaalilla psyykellä varustettu aikuinen vajoa uhmaikäisen tasolle heti kun joutuu tekemisiin lapsen kanssa.
Otan osaa, kamala mies sinulla.
Mitä voit tehdä? Kirjoita selkeästi ylös miehen käytös ja mihin se johtaa. Pyydä lukemaan. Keskustelkaa.
Jos mies ei suostu, niin en sano muuta kuin Hyi mikä imbesilli. Ota lapsesi ja poistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä voit tehdä? Kirjoita selkeästi ylös miehen käytös ja mihin se johtaa. Pyydä lukemaan. Keskustelkaa.
Jos mies ei suostu, niin en sano muuta kuin Hyi mikä imbesilli. Ota lapsesi ja poistu.
Näin on tietenkin helppo neuvoa ulkopuolelta. Mutta fakta on se että isällä on oikeus pitää lasta paljon luonaan eron(kin) jälkeen. Jopa anoa vuoroviikkovanhemmuutta. Ei nainen käytännössä voi ottaa lasta ja poistua. Olisi kiva että täällä annettaisiin neuvoja jotka on edes jotenkin mahdollisia.
Kamala tilanne.
Jos oikein ymmärsin, mies on katkera siitä, "millaiseksi olet lapsen tehnyt" - eikä suostu siihen sopeutumaan.
En näe, että sopeutuminen painostuksesta voisi olla ratkaisu, vaikka se olisi sinun puuttumisesi sijaan ohjausta ammattilaisen toimesta... ja etenkään silloin. Tuskin mies kaipaa kotiinsa ammattilasita kertomaan, että hänen vain on pakko sopeutua "sinun aikaansaannokseen" eli lapsen piirteisiin, joita mies ei hyväksy. Ongelman ydin on sinun ja miehesi arvojen eroissa ja siinä, kuinka toisianne kohtelette. Tukivoiman ottaminen miehen vastustamiseen on ehkä vain "bensaa liekkeihin".
Lapselle ei ole hyväksi, että riitelette arvoistanne hänen kauttaan...
Neuvoni on, teille molemmille: ellei ole mitään hyvää sanottavaa, ole hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voit tehdä? Kirjoita selkeästi ylös miehen käytös ja mihin se johtaa. Pyydä lukemaan. Keskustelkaa.
Jos mies ei suostu, niin en sano muuta kuin Hyi mikä imbesilli. Ota lapsesi ja poistu.
Näin on tietenkin helppo neuvoa ulkopuolelta. Mutta fakta on se että isällä on oikeus pitää lasta paljon luonaan eron(kin) jälkeen. Jopa anoa vuoroviikkovanhemmuutta. Ei nainen käytännössä voi ottaa lasta ja poistua. Olisi kiva että täällä annettaisiin neuvoja jotka on edes jotenkin mahdollisia.
Ihan kuin tuollainen mies lapsen kanssa olisi eron jälkeen. Ei ole, kun ei ole mikään pakko.
Mikä on lapsen sukupuoli? Onko uusperhe?
Joku ehdotti miehen kiristämistä, se ei ole paras mahdollinen keino. Liiton ei kuulu perustua kiristykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole lapselle kuitenkaan vaaraksi tai väkivaltainen, kuten oletan, miksi et vain anna lapsen mennä ja tilanteen olla hankala ja miehen ja lapsen selvittää se? Jos se mies alkaisi omasta kokemuksesta vähitellen tajuta mikä lapsen kanssa ei vaan toimi?
Jos lapsi pelkäisi miestä/noita riitatilanteita, lapsi tuskin hakeutusi tekemään asioita isänsä kanssa noin innolla.
Mun äiti piti ja pitää edelleen lapselle huutamista ihan hirveänä rikoksena ja suorastaan väkivaltana ja äidin reaktioiden vuoksi jossain vaiheessa lapsena pidin isäni käytöstä ihan hirveänä. En kuitenkaan alunperin pitänyt isäni huutamista kovin ihmeellisenä, oli lähinnä hassua kun aikuisella paloi käämit ihan täysin. Teininä sitten huusin takaisin sujuvasti. Äiti teki isomman vahingon lapsena suurentelemalla isäni huutamista ja puuttumalla asiaan, jota ei ollut edes usein, kuin mitä olisi ollut kuitata "isäsi nyt hermostuu, ei kannata välittää".
Ei pahalla, mutta ethän ap siirrä nyt omia tunteistasi miehesi käytöksestä lapsesi kannettavaksi?
Jos taas miehesi on väkivaltaan taipuvainen, hae heti apua aläkä missään nimessä jätä lastasi hänen armoilleen!
Olen yrittänyt jättää heidät keskenään hoitamaan tilanteet. Mutta ei siitä tule mitään, lapsi itkee, mies ei auta lasta vaan hermostuu vain lisää, sen vuoksi lapsi alkaa itkemään entistä pahemmin, mies hermostuu vielä lisää, lopulta häipyy tms tai lapsi ei juoksee syliini itkemään ja kestää pitkään saada lapsi rauhoittumaan (mies ei asiassa auta koskaan). Ap
Teettekö koskaan mitään yhdessä?
Jos teette asioita välillä myös yhdessä perheenä, miten se sujuu?
Syyttely siitä, millaiseksi lapsi on tehty vai onko tehty, ja miten asiaa Ei saisi hoitaa, ei auta teistä ketään, kuten olet varmasti jo havainnut.
Jos kyse on tuollaisesta kohtuuttomuudesta, älä laita lasta tekemään asioita kuten siivousta miehen kanssa. Hehän voivat yhdessä katsoa lasten ohjelmia, tai jos lapsi jaksaa kuunnella kirjaa, niin voisiko mies lukea lapselle?
Sujuuko ulkoilu esim. puistossa?
Tilanne on oikeasti kurja, jos vika tosiaan on miehen kyvyttömyydessä ymmärtää lapsen normaalia käytöstä ja siksi ei ole mitään reilua ratkaisua. Sun täytyy ottaa päävastuu ja jos pystyt, yrittää auttaa isän ja lapsen suhdetta niissä puiteissa joihin mies kykenee.
vastaaja 33