Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja lapsen ja isän väliseen suhteeseen?
22.01.2022 |
Kohta neljä täyttävä lapsi on isänsä kanssa koko ajan (henkisesti) tukkanuottasilla. Isä kai huomaamattaan provosoi lasta koko ajan ja provosoituu heti kun lapsi provosoituu hänestä. Molemmat kiukuttelee toisilleen koko ajan ja joudun jatkuvasti olemaan erotuomarina, jos en ole niin heidän olemisesta ei tule yhtään mitään. Tämä on ollut tällaista eri variaatioineen alusta saakka, mutta lapsen kasvaessa tilanne tuntuu pahenevan. Eivät ymmärrä toisiaan jotenkin ollenkaan. Päivä päivältä vähemmän. Olen yrittänyt miehen kanssa keskustella asiasta monta kertaa, mutta mies tuntuu syyttävän minua siitä että hänellä on lapsen kanssa sellaista kuin on, ei ota mitään neuvoja vastaan eikä suostu katsomaan peiliin. Kotielämä on aika rasittavaa näin. Miestä ei saa mihinkään neuvolaan asiasta puhumaan.
Kommentit (99)
Kannattaa ainakin alkaa keräämään kolehtia lapsen tulevaa psykoterapiaa varten. En tiedä pystyisinkö itse rakastamaan enää kauaa tuollaista miestä, jota ei voi ilmeisesti jättää kaksistaan oman lapsensa kanssa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet estelemässä lapsen yhdessäoloa isäsnä kanssa, sillä tahtoisit välttää hankaluudet?
Ei, päinvastoin. Haluaisin että he olisi paljon enemmän kaksistaan. He eivät suostu vaikka pyydän ja vaadin. Ap
Poistutko kotoa koskaan ilman lasta? Asia hoituisi sillä, erityisesti jos panoksesi yhteiseen perhe-elämään on paljolti pyytämistä, vaatimista ja estämistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole lapselle kuitenkaan vaaraksi tai väkivaltainen, kuten oletan, miksi et vain anna lapsen mennä ja tilanteen olla hankala ja miehen ja lapsen selvittää se? Jos se mies alkaisi omasta kokemuksesta vähitellen tajuta mikä lapsen kanssa ei vaan toimi?
Jos lapsi pelkäisi miestä/noita riitatilanteita, lapsi tuskin hakeutusi tekemään asioita isänsä kanssa noin innolla.
Mun äiti piti ja pitää edelleen lapselle huutamista ihan hirveänä rikoksena ja suorastaan väkivaltana ja äidin reaktioiden vuoksi jossain vaiheessa lapsena pidin isäni käytöstä ihan hirveänä. En kuitenkaan alunperin pitänyt isäni huutamista kovin ihmeellisenä, oli lähinnä hassua kun aikuisella paloi käämit ihan täysin. Teininä sitten huusin takaisin sujuvasti. Äiti teki isomman vahingon lapsena suurentelemalla isäni huutamista ja puuttumalla asiaan, jota ei ollut edes usein, kuin mitä olisi ollut kuitata "isäsi nyt hermostuu, ei kannata välittää".
Ei pahalla, mutta ethän ap siirrä nyt omia tunteistasi miehesi käytöksestä lapsesi kannettavaksi?
Jos taas miehesi on väkivaltaan taipuvainen, hae heti apua aläkä missään nimessä jätä lastasi hänen armoilleen!
Tuo ON henkistä väkivaltaa.
Aikuinen provosoi eli kiusaa ja härnää 4v.
Oletko sinäkin sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet estelemässä lapsen yhdessäoloa isäsnä kanssa, sillä tahtoisit välttää hankaluudet?
Ei, päinvastoin. Haluaisin että he olisi paljon enemmän kaksistaan. He eivät suostu vaikka pyydän ja vaadin. Ap
Kirjoitit viestissä 42/47, korostin osaa johon viittaan:
"En minä laitakaan lasta siivoamaan tms miehen kanssa. Vaan päinvastoin yritän ehdottaa lapselle muuta. Mutta jos lapsi ehdottomasti haluaa mennä vaikka auttamaan siivoamisessa niin vaikea se on aina estää. Minun kaikki aika menee sitten siihen estämiseen. Ap"
Tästä on tulkittavissa, että pidät estelyä aiheellisena; sinulla ei vain ole siihen aikaa.
Pyydät, ja vaadit. Mitä jos antaisit heidän olla vapaammin, antaisit heidän suhteensa ns. HENGITTÄÄ VAPAASTI, vaikka se joskus olisikin vaikeaa.
He eivät halua olla kaksistaan. Siksi pyydän ja vaadin kun he siitä aina kieltäytyy. Tavallaan haluavat mutta se joka kerta hetkessä johtaa ”tukkanuottasille” niin eivät sitten enää halua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on jo aloituksen otsikossa: suhdetta halutaan entistä enemmän kontrolloida. Kuinka isä tämän kokee? Lisää kontrollia isään?
Ap, jos kysyt tätä tosissasi, onko sinulla jokin aavistus siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa?
Kuinka avoin olet neuvoille, joihin ei liity pakkokeinoja tms.?
Voi hyvää päivää.
Aikuinen mies kiusaa lasta ja sä näet syyn muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on jo aloituksen otsikossa: suhdetta halutaan entistä enemmän kontrolloida. Kuinka isä tämän kokee? Lisää kontrollia isään?
Ap, jos kysyt tätä tosissasi, onko sinulla jokin aavistus siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa?
Kuinka avoin olet neuvoille, joihin ei liity pakkokeinoja tms.?
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat. En halua kontrolloida ketään. Haluan että kotona arki olisi silleen rauhallista että lapsi ja isänsä pystyisivät olemaan kaksin ilman että he on heti tukkanuottasilla. Ap
Ei tuota ymmärräkään. Tuo kontroiloija-erkki on sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet estelemässä lapsen yhdessäoloa isäsnä kanssa, sillä tahtoisit välttää hankaluudet?
Ei, päinvastoin. Haluaisin että he olisi paljon enemmän kaksistaan. He eivät suostu vaikka pyydän ja vaadin. Ap
Poistutko kotoa koskaan ilman lasta? Asia hoituisi sillä, erityisesti jos panoksesi yhteiseen perhe-elämään on paljolti pyytämistä, vaatimista ja estämistä.
Silloin kun mies suostuu olemaan lapsen kanssa, tätä tapahtuu tosin harvoin. Ja mies ja lapsi on sen jälkeen molemmat niin hermostuneita, vihaisia ja väsyneitä että mies ei suostu aikoihin uudelleen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaa videolle ja näytä miehelle. Ehkä tajuaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet estelemässä lapsen yhdessäoloa isäsnä kanssa, sillä tahtoisit välttää hankaluudet?
Ei, päinvastoin. Haluaisin että he olisi paljon enemmän kaksistaan. He eivät suostu vaikka pyydän ja vaadin. Ap
Poistutko kotoa koskaan ilman lasta? Asia hoituisi sillä, erityisesti jos panoksesi yhteiseen perhe-elämään on paljolti pyytämistä, vaatimista ja estämistä.
Ja siis tietenkin arkisin lapsi on perhepäivähoitajalla päivät. Vai sitäkö tarkoitit että missä lapsi on päivällä hoidossa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herättää kysymyksiä siitä, mitä tarkoitat erotuomarina toimimisella? Töissä meillä 21 saman ikäistä lasta, ja jos olisin "tukkanuottasilla" koko ajan jonkun lapsen kanssa, kertoisi se lähinnä siitä, että ko. lapsi ei ole sopeutunut lapsen asemaan; siihen, mikä on lapsen valta ja vastuu, mikä taas aikuisen.
Wtf
Hitto mitta shittiä. Syö lääkkeesi.
Et ole tainnut toimia kasvattajana isossa lapsiryhmässä? Lapsen asema nimenomaan tuo turvaa ja kasvurauhaa. Lapsille annetaan valtaa ikätason mukaisesti, tilannekohtaisesti ja neuvotellen. Viimeinen sana on kuitenkin aikuisella. Muu olisi vastuuttomuutta ja heitteille jättöä.
Ap:n tapauksessa tästä ei kuitenkaan ilmeisesti ollut kyse.
Muistakaa vanhemmat aina käyttäytyä niin kuin haluaisitte lapsenne käyttäytyvän. Lapset ottaa mallia kaikesta, niin hyvistä kuin huonoista käyttäytymismalleista. Ei lapsi teitä itseänne paremmin tiedä miten kuuluu käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vauva-aika hoitui? Yksin sinun vastuullasi? Vanhemman ja lapsen suhde lähtee rakentumaan silloin. Oliko "tukkanuottasia" jo silloin?
Vierailija kirjoitti:
Kuvaa videolle ja näytä miehelle. Ehkä tajuaa jotain.
Tämä. Muista säilyttää videot, sillä jos päädytte eroon ja huoltajuuskiistaan, niin siinä on todistusaineistoa kuinka mies kohtelee kaltoin omaa lastaan.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaa videolle ja näytä miehelle. Ehkä tajuaa jotain.
Tämä. Muista säilyttää videot, sillä jos päädytte eroon ja huoltajuuskiistaan, niin siinä on todistusaineistoa kuinka mies kohtelee kaltoin omaa lastaan.
Tsemppiä!
Ei kai kukaan omaa puolisoaan sentään videoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on jo aloituksen otsikossa: suhdetta halutaan entistä enemmän kontrolloida. Kuinka isä tämän kokee? Lisää kontrollia isään?
Ap, jos kysyt tätä tosissasi, onko sinulla jokin aavistus siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa?
Kuinka avoin olet neuvoille, joihin ei liity pakkokeinoja tms.?
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat. En halua kontrolloida ketään. Haluan että kotona arki olisi silleen rauhallista että lapsi ja isänsä pystyisivät olemaan kaksin ilman että he on heti tukkanuottasilla. Ap
Ei tuota ymmärräkään. Tuo kontroiloija-erkki on sekaisin
Joo mistähän pakkokeinoista se oikein puhuu…
Kuulostaa Ap:n tilanne ikävän tutulta.
Miehelläni on todennäköisesti Aspergerin oireyhtymä, ja tällaistahan perhe-elämä on ollut.
Vauva-aika meni kohtuullisen hyvin, meillä on kaksoset, ja mies jaksoi vaippoja vaihtaa, kylvettää ja tuttipullosta syöttää jne. Mutta jälkeen päin ajateltuna kaikki oli miehelle mekaanista suorittamista, eikä varsinaista kontaktia, läheisyyttä, vauvojen emotionaalisten tarpeiden huomioimista oikeastaan ollut.
Tilanne vaikeutui kun kaksoset eivät enää olleetkaan vauvoja, vaan liikkuvia, puhuvia, omalla tahdolla varustettuja, varsin vilkkaita lapsia.
Mies ei pystynyt luomaan minkäänlaista mielekästä suhdetta omiin lapsiinsa, ei pysynyt vilkkaiden lasten perässä, ei pystynyt antamaan rajoja tai rakkautta.
Tähän väliin kerron, että tapasin fiksun, korkeakoulutetun, vakityössä olevan aikuisen miehen. Ajattelin, että on vähän introvertin puoleinen, mutta senkin näin vain haluttavana ominaisuutena.
En tajunnut, että vaikka kuinka hyvin hoitaisi omat asiansa ja vaikka kuinka seurustelun aikana olisi kivaa, ei vielä kerro pystyykö hoitamaan muita ihmisiä, edes omia lapsiaan ja seurustelukumppani voi aviomiehenä ja isänä olla aivan kuin eri mies. En tiedä oliko kyseessä narsistin love bombing vai autistin autistic masking. Vai jotsin muuta. Loppujen lopuksi ei sillä ole väliä.
En eronnut, koska mies ei itse tajua kyvyttömyyttään vanhemmuuteen, kaikki keskustelun avaukset asian tiimoilta päättyvät siihen, että mies haukkuu minut, joten enää ei puhuta muusta kuin ihan pakollisista.
En eronnut, koska mies ei tajua tätä tilannetta ja olisi vaatinut ja taistellut vaikka yksinhuoltajuudesta itselleen, lasten paras ja omien rajoitusten ymmärtäminen eivät ole autistin vahvimpia puolia.
Olen tukenut miehen vanhemmuutta niin paljon kuin olen voinut, kompensoinut puutteita, suojellut lapsia miehen käytöksen pahimmilta puolilta. Yrittänyt olla niin hyvä vanhempi itse kuin vain mahdollista.
Tämä on raskas rasti ja toivoisin, että voisin kertoa jotain parempaa aloittajalle.
Olen päättänyt jaksaa tätä niin kauan, että saan lapseni opiskelemaan, ovat nyt teinejä.
Siinä mielessä olen ehkä onnistunut, että teinit ovat reippaita, avoimia, koulu menee hyvin, harrastavat ja kaveripiiri on läheinen ja kiva.
Itse olen lopen väsynyt ja uupunut. Toivon itsellenikin erilaista elämää, ehkä joskus myös toisenlaista parisuhdetta.
Voimia kaikille samassa tilanteessa kestäville, ehkä joskus katsotaan taaksepäin ja huomataan, että eletään ihan toisenlaista elämää ja tämä oli vain yksi elämänvaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaa videolle ja näytä miehelle. Ehkä tajuaa jotain.
Tämä. Muista säilyttää videot, sillä jos päädytte eroon ja huoltajuuskiistaan, niin siinä on todistusaineistoa kuinka mies kohtelee kaltoin omaa lastaan.
Tsemppiä!
Ei kai kukaan omaa puolisoaan sentään videoi?
Ei kai kukaan omaa lastaan kohtele kuten ap:n lapsen isä?
Minun miehelläni oli tuollaista käytöstä lastamme kohtaan. Pidin erittäin tiukkoja keskusteluja hänelle kuinka en hyväksy moista ja mitä se voi aiheuttaa lapselle. Kaiken takaa paljastui lopulta miehen masennus ja ylikuormitus joka purkautui noin. Rupesimme järjestämään enemmän aikaa myös itsellemme. Esim mies käy nykyään säännöllisesti urheilemassa. Nyt jaksaa perhearkea paremmin.
Wtf
Hitto mitta shittiä. Syö lääkkeesi.