Neuvoja lapsen ja isän väliseen suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Saisiko neuvolan kautta kotikäynnille jonkun terapeutin. Terapeutilla kerrot tilanteen, miehelle et etukäteen mitään. Terapeutin tullessa, vedät takin niskaan ja jätät miehen ja lapsen kotiin, näin mies ei voi paeta paikalta.

Veikkaisin kyllä eroa tuon jälkeen, mutta 0,0000001% mahdollisuus miehen ja lapsen välien parantumiseen on enemmän kuin pelkkä 0% mahdollisuus. Muutoksen mahdollisuus voisi kasvaa, jos terapeutti olisi mies, joka osaa lukea lasta ja manipuloida miestä muutokseen. Vaan ei voi heittäytyä liian vaativaksi näissä asioissa.

Ei kukaan terapeutti tuollaiseen suostu että joku pakotettaisiin tietämättään yllättäen asiakkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa. 

Mies siis syyttää minua siitä että lapsen kanssa on niin hankalaa, hänen mielestään minä olen tehnyt lapsen sellaiseksi kuin lapsi (miehen mielestä) on.

Ap

Onko lapsi päiväkodissa? Mitä palautetta hän saa sieltä tai muilta aikuisilta? Onko ainoa lapsi?

Miehesi kommentin perusteella kysyn, oletko kasvattanut pikkukuningasta/-kuningatarta?

Onko isä alusta asti hoitanut lasta, ja saanut tehdä asioita omalla tavallaan? Vai oletko alusta asti ollut "erotuomarina" kertoen, miten tulee tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa. 

Mies siis syyttää minua siitä että lapsen kanssa on niin hankalaa, hänen mielestään minä olen tehnyt lapsen sellaiseksi kuin lapsi (miehen mielestä) on.

Ap

Onko lapsi päiväkodissa? Mitä palautetta hän saa sieltä tai muilta aikuisilta? Onko ainoa lapsi?

Miehesi kommentin perusteella kysyn, oletko kasvattanut pikkukuningasta/-kuningatarta?

On ainoa lapsi, perhepäivähoitajalla. Ihan hyvää palautetta siellä saa, lapsella tuntuu menevän ihan hyvin kaikkien muiden kuin isänsä kanssa. Mitä tarkoitat pikkukuningattaren kasvattamisella? Lapsella on selkeät rajat eikä hän ole meillä mikään pomo, siis jos sitä tarkoitat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa. 

Mies siis syyttää minua siitä että lapsen kanssa on niin hankalaa, hänen mielestään minä olen tehnyt lapsen sellaiseksi kuin lapsi (miehen mielestä) on.

Ap

Onko lapsi päiväkodissa? Mitä palautetta hän saa sieltä tai muilta aikuisilta? Onko ainoa lapsi?

Miehesi kommentin perusteella kysyn, oletko kasvattanut pikkukuningasta/-kuningatarta?

Tämähän loppujen lopuksi täysin samantekevää. Mies on joka tapauksessa vastuussa omasta suhteestaan lapseensa.

Vaikuttaa siltä, että ette ole ollenkaan yhdessä rintamassa vanhempina ja kasvattajina. Lapsen kannalta huono juttu, hän oppii pelaamaan kierosti siinä valtapelissä omaksi edukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa. 

Mies siis syyttää minua siitä että lapsen kanssa on niin hankalaa, hänen mielestään minä olen tehnyt lapsen sellaiseksi kuin lapsi (miehen mielestä) on.

Ap

Onko lapsi päiväkodissa? Mitä palautetta hän saa sieltä tai muilta aikuisilta? Onko ainoa lapsi?

Miehesi kommentin perusteella kysyn, oletko kasvattanut pikkukuningasta/-kuningatarta?

On ainoa lapsi, perhepäivähoitajalla. Ihan hyvää palautetta siellä saa, lapsella tuntuu menevän ihan hyvin kaikkien muiden kuin isänsä kanssa. Mitä tarkoitat pikkukuningattaren kasvattamisella? Lapsella on selkeät rajat eikä hän ole meillä mikään pomo, siis jos sitä tarkoitat. Ap

Ok. No mitä miehesi mielestä pitäisi tehdä, tuskin hänkään on tyytyväinen suhteeseensa lapsensa kanssa?

Yleisesti ottaen ihmissuhteet ovat kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. On todella rajallista, kuinka paljon se kolmas voi kahden ihmisen väleihin vaikuttaa. Siitä on helposti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Täällä asian lietsominen ilman asianosaisia voi vaan pahentaa tilannetta, erityisesti kun "syyllinen" on heti löydetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa. 

Mies siis syyttää minua siitä että lapsen kanssa on niin hankalaa, hänen mielestään minä olen tehnyt lapsen sellaiseksi kuin lapsi (miehen mielestä) on.

Ap

Onko lapsi päiväkodissa? Mitä palautetta hän saa sieltä tai muilta aikuisilta? Onko ainoa lapsi?

Miehesi kommentin perusteella kysyn, oletko kasvattanut pikkukuningasta/-kuningatarta?

On ainoa lapsi, perhepäivähoitajalla. Ihan hyvää palautetta siellä saa, lapsella tuntuu menevän ihan hyvin kaikkien muiden kuin isänsä kanssa. Mitä tarkoitat pikkukuningattaren kasvattamisella? Lapsella on selkeät rajat eikä hän ole meillä mikään pomo, siis jos sitä tarkoitat. Ap

Ok. No mitä miehesi mielestä pitäisi tehdä, tuskin hänkään on tyytyväinen suhteeseensa lapsensa kanssa?

Hänen mielestä minun pitää muuttaa lapsi jotenkin erilaiseksi, kiltiksi jonka kanssa on helppoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ette ole ollenkaan yhdessä rintamassa vanhempina ja kasvattajina. Lapsen kannalta huono juttu, hän oppii pelaamaan kierosti siinä valtapelissä omaksi edukseen.

Mitä sinun mielestä minun pitäisi tehdä?

Ap

Onko miehellä autismikirjon piirteitä? Ei osaa joustaa tai kommunikoida niin ettei jatkuvasti provosoi lasta uhmakohtauksen partaalle? Jos on hyvin jäykkä tyyli, paljon kieltosanoja/uhkailua/joustamattomuutta, vaikeutta luovia tilanteissa ja keksiä keinoja ohjata lasta haluttuun suuntaan niin ei ihme että on ongelmissa lapsen kanssa.

Meillä vähän samaa, esim. 3-vuotias lähtee iloisella mielellä auttamaan isiä siivoamisessa ja tulee hetken päästä hirveän itkun saattelemana pois. Mitä tapahtui? Isällä tietty tarkka kaava päässä, miten siivotaan. Innokas 3-vuotias touhottaja tulee ja tekee omalla tyylillään -> pyyhkii rätillä ennen kuin on saanut luvan -> pedantti ja tarkka isä reagoi turhan voimakkaasti ja alkaa isoon ääneen kieltää lasta = lopputuloksena itkevä ja mielensä pahoittanut lapsi. Ongelmallisen vuorovaikutuksen syyt: aikuisen joustamattomuus, ei ymmärrystä mitä 3-vuotiaalta voi odottaa, aikuisen liiallinen pedanttius ja liian voimakas kielteinen reagointi, turha äänenkorottaminen ja hermostuminen tilanteessa, jossa voisi helposti ohjata yli-innokkaan 3-vuotiaan siivoamaan rätillä jotakin toista kohdetta tai antaa hänelle toisen tehtävän sen sijasta, että aikuinen käskee 3-vuotiasta odottamaan paikoillaan minuutteja.

Ap, sä et avaa yhtään mistä asioista tulee tätä riitaa tai ongelmaa.

On lapsia, joiden äiti neuvottelee, sovittelee ja sanoittaa maailman tappiin asti, lapsi saa potkia/riehua/lyödä ja aina vaan lässytetään ja sanoitetaan. Nämä lapset saattaa hoidossa toimia ihan normaalisti, kun on rajat mutta kun äiti on läsnä, tilanne lähtee käsistä heti. Jos teillä on tällaista, mun sympatiat on miehen puolella.

Miten lapsi on hankala miehelle? Kiskoo tavaroita koko ajan kädestä, huutaa päälle? Kun en keksi miten voi tilanne olla tuollainen. Jos kyse on siitä, että lapsi haluaa leikkiä isän kanssa ja mies vaikka pelata koneella, miten tilanne menee siihen, että sä joudut olemaan erotuomarina?

Avaa nyt vähän tuota kuviota käytännössä, ei muuten kukaan voi mitään vertaistukea antaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa, esim. 3-vuotias lähtee iloisella mielellä auttamaan isiä siivoamisessa ja tulee hetken päästä hirveän itkun saattelemana pois. Mitä tapahtui? Isällä tietty tarkka kaava päässä, miten siivotaan. Innokas 3-vuotias touhottaja tulee ja tekee omalla tyylillään -> pyyhkii rätillä ennen kuin on saanut luvan -> pedantti ja tarkka isä reagoi turhan voimakkaasti ja alkaa isoon ääneen kieltää lasta = lopputuloksena itkevä ja mielensä pahoittanut lapsi. Ongelmallisen vuorovaikutuksen syyt: aikuisen joustamattomuus, ei ymmärrystä mitä 3-vuotiaalta voi odottaa, aikuisen liiallinen pedanttius ja liian voimakas kielteinen reagointi, turha äänenkorottaminen ja hermostuminen tilanteessa, jossa voisi helposti ohjata yli-innokkaan 3-vuotiaan siivoamaan rätillä jotakin toista kohdetta tai antaa hänelle toisen tehtävän sen sijasta, että aikuinen käskee 3-vuotiasta odottamaan paikoillaan minuutteja.

Meillä on juuri tällaista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä autismikirjon piirteitä? Ei osaa joustaa tai kommunikoida niin ettei jatkuvasti provosoi lasta uhmakohtauksen partaalle? Jos on hyvin jäykkä tyyli, paljon kieltosanoja/uhkailua/joustamattomuutta, vaikeutta luovia tilanteissa ja keksiä keinoja ohjata lasta haluttuun suuntaan niin ei ihme että on ongelmissa lapsen kanssa.

Autismista en osaa sanoa mitään mutta vähän tuollaista on. Ap

Ei tuossa ole muuta tehtävissä kuin odottaa, että lapsi kasvaa. Monet miehet osaavat olla isiä vasta sitten, kun lapsen kanssa voi oikeasti tehdä jotain järkevää. Tarkoittaen siis vaikka mopon korjaamista yms. Ei siis sellaista, että lapsi on enemmänkin tiellä kuin auttaisi oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa, esim. 3-vuotias lähtee iloisella mielellä auttamaan isiä siivoamisessa ja tulee hetken päästä hirveän itkun saattelemana pois. Mitä tapahtui? Isällä tietty tarkka kaava päässä, miten siivotaan. Innokas 3-vuotias touhottaja tulee ja tekee omalla tyylillään -> pyyhkii rätillä ennen kuin on saanut luvan -> pedantti ja tarkka isä reagoi turhan voimakkaasti ja alkaa isoon ääneen kieltää lasta = lopputuloksena itkevä ja mielensä pahoittanut lapsi. Ongelmallisen vuorovaikutuksen syyt: aikuisen joustamattomuus, ei ymmärrystä mitä 3-vuotiaalta voi odottaa, aikuisen liiallinen pedanttius ja liian voimakas kielteinen reagointi, turha äänenkorottaminen ja hermostuminen tilanteessa, jossa voisi helposti ohjata yli-innokkaan 3-vuotiaan siivoamaan rätillä jotakin toista kohdetta tai antaa hänelle toisen tehtävän sen sijasta, että aikuinen käskee 3-vuotiasta odottamaan paikoillaan minuutteja.

Meillä on juuri tällaista. Ap

Olen tuollaisen isän lapsi, jonka välit katkesivat isään kouluikäisenä, kun aloin itse ymmärtää isäni kohtuuttomuutta ja ilkeyttä. Isäni myös syytti äitiä siitä, että hän ei ole kasvattanut lapsia. Isäni on ollut samanlainen haastava tyyppi dementoitumiseensa asti, jolloin sitten tuli vielä lisähaasteita. Emme ole olleet juurikaan tekemisissä 35 vuoteen.

Jos miehesi ymmärtäisi, että oikealla tyylillä hän oikeasti pystyisi "hallitsemaan" lasta sen sijaan, että kaikki päättyy kaaokseen? Voisiko tämän sanoittaa miehelle tekniseksi taidoksi, johon saa apua vaikka perheneuvolasta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa, esim. 3-vuotias lähtee iloisella mielellä auttamaan isiä siivoamisessa ja tulee hetken päästä hirveän itkun saattelemana pois. Mitä tapahtui? Isällä tietty tarkka kaava päässä, miten siivotaan. Innokas 3-vuotias touhottaja tulee ja tekee omalla tyylillään -> pyyhkii rätillä ennen kuin on saanut luvan -> pedantti ja tarkka isä reagoi turhan voimakkaasti ja alkaa isoon ääneen kieltää lasta = lopputuloksena itkevä ja mielensä pahoittanut lapsi. Ongelmallisen vuorovaikutuksen syyt: aikuisen joustamattomuus, ei ymmärrystä mitä 3-vuotiaalta voi odottaa, aikuisen liiallinen pedanttius ja liian voimakas kielteinen reagointi, turha äänenkorottaminen ja hermostuminen tilanteessa, jossa voisi helposti ohjata yli-innokkaan 3-vuotiaan siivoamaan rätillä jotakin toista kohdetta tai antaa hänelle toisen tehtävän sen sijasta, että aikuinen käskee 3-vuotiasta odottamaan paikoillaan minuutteja.

Koska meillä on juuri tällaista niin kysyn että miten minun pitäisi itse toimia? Neuvot miehelle ei mene perille eli se ei ainakaan toimi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa, esim. 3-vuotias lähtee iloisella mielellä auttamaan isiä siivoamisessa ja tulee hetken päästä hirveän itkun saattelemana pois. Mitä tapahtui? Isällä tietty tarkka kaava päässä, miten siivotaan. Innokas 3-vuotias touhottaja tulee ja tekee omalla tyylillään -> pyyhkii rätillä ennen kuin on saanut luvan -> pedantti ja tarkka isä reagoi turhan voimakkaasti ja alkaa isoon ääneen kieltää lasta = lopputuloksena itkevä ja mielensä pahoittanut lapsi. Ongelmallisen vuorovaikutuksen syyt: aikuisen joustamattomuus, ei ymmärrystä mitä 3-vuotiaalta voi odottaa, aikuisen liiallinen pedanttius ja liian voimakas kielteinen reagointi, turha äänenkorottaminen ja hermostuminen tilanteessa, jossa voisi helposti ohjata yli-innokkaan 3-vuotiaan siivoamaan rätillä jotakin toista kohdetta tai antaa hänelle toisen tehtävän sen sijasta, että aikuinen käskee 3-vuotiasta odottamaan paikoillaan minuutteja.

Meillä on juuri tällaista. Ap

Olen tuollaisen isän lapsi, jonka välit katkesivat isään kouluikäisenä, kun aloin itse ymmärtää isäni kohtuuttomuutta ja ilkeyttä. Isäni myös syytti äitiä siitä, että hän ei ole kasvattanut lapsia. Isäni on ollut samanlainen haastava tyyppi dementoitumiseensa asti, jolloin sitten tuli vielä lisähaasteita. Emme ole olleet juurikaan tekemisissä 35 vuoteen.

Jos miehesi ymmärtäisi, että oikealla tyylillä hän oikeasti pystyisi "hallitsemaan" lasta sen sijaan, että kaikki päättyy kaaokseen? Voisiko tämän sanoittaa miehelle tekniseksi taidoksi, johon saa apua vaikka perheneuvolasta?

Ei hän ota neuvoja vastaan, kokee kaikki neuvot mollaamisena. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole muuta tehtävissä kuin odottaa, että lapsi kasvaa. Monet miehet osaavat olla isiä vasta sitten, kun lapsen kanssa voi oikeasti tehdä jotain järkevää. Tarkoittaen siis vaikka mopon korjaamista yms. Ei siis sellaista, että lapsi on enemmänkin tiellä kuin auttaisi oikeasti.

Pitäisikö siis tällaista kestää vielä 10 vuotta jotta sitten joskus voisivat korjata mopoa yhdessä?

Ap