Neuvoja lapsen ja isän väliseen suhteeseen?
Kohta neljä täyttävä lapsi on isänsä kanssa koko ajan (henkisesti) tukkanuottasilla. Isä kai huomaamattaan provosoi lasta koko ajan ja provosoituu heti kun lapsi provosoituu hänestä. Molemmat kiukuttelee toisilleen koko ajan ja joudun jatkuvasti olemaan erotuomarina, jos en ole niin heidän olemisesta ei tule yhtään mitään. Tämä on ollut tällaista eri variaatioineen alusta saakka, mutta lapsen kasvaessa tilanne tuntuu pahenevan. Eivät ymmärrä toisiaan jotenkin ollenkaan. Päivä päivältä vähemmän. Olen yrittänyt miehen kanssa keskustella asiasta monta kertaa, mutta mies tuntuu syyttävän minua siitä että hänellä on lapsen kanssa sellaista kuin on, ei ota mitään neuvoja vastaan eikä suostu katsomaan peiliin. Kotielämä on aika rasittavaa näin. Miestä ei saa mihinkään neuvolaan asiasta puhumaan.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Saisiko neuvolan kautta kotikäynnille jonkun terapeutin. Terapeutilla kerrot tilanteen, miehelle et etukäteen mitään. Terapeutin tullessa, vedät takin niskaan ja jätät miehen ja lapsen kotiin, näin mies ei voi paeta paikalta.
Veikkaisin kyllä eroa tuon jälkeen, mutta 0,0000001% mahdollisuus miehen ja lapsen välien parantumiseen on enemmän kuin pelkkä 0% mahdollisuus. Muutoksen mahdollisuus voisi kasvaa, jos terapeutti olisi mies, joka osaa lukea lasta ja manipuloida miestä muutokseen. Vaan ei voi heittäytyä liian vaativaksi näissä asioissa.
Ei näin voi tehdä eikä terapeutit manipuloi.
Tilanteen ratkaisu on miehen vastuulla eikä hän tunnu sitä tekevän. Itse sanoisin miehelle, että jos hän haluaa jatkaa lapsen elämän pilaamista, toisen vanhemman vastuulla on saada lapsi turvaan. Mies voi miettiä, kummin tekee, hakeeko apua vai eroaako.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteen ratkaisu on miehen vastuulla eikä hän tunnu sitä tekevän. Itse sanoisin miehelle, että jos hän haluaa jatkaa lapsen elämän pilaamista, toisen vanhemman vastuulla on saada lapsi turvaan. Mies voi miettiä, kummin tekee, hakeeko apua vai eroaako.
Mitä ero auttaa? Eron jälkeen mies on vähintään joka toinen vkl kaksin lapsen kanssa ja sama meno jatkuu ilman että ap on läsnä auttamassa lasta.
Eipä tältä palstalta juuri muita kuin eroneuvoja tule, tilanteesta viis ) :
Vierailija kirjoitti:
Eipä tältä palstalta juuri muita kuin eroneuvoja tule, tilanteesta viis ) :
Kyllä täältä joskus viisaita neuvojakin saa, harmi kyllä nykyään lähinnä trolliksi haukkumista ja muuta kettuilua.
Herättää kysymyksiä siitä, mitä tarkoitat erotuomarina toimimisella? Töissä meillä 21 saman ikäistä lasta, ja jos olisin "tukkanuottasilla" koko ajan jonkun lapsen kanssa, kertoisi se lähinnä siitä, että ko. lapsi ei ole sopeutunut lapsen asemaan; siihen, mikä on lapsen valta ja vastuu, mikä taas aikuisen.
Pienellä lapsella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ja valmiuksia toimintansa ja tunteidensa säätelyyn kuin aikuisella. Eikö mies ymmärrä, että on hänen omalla vastuullaan, miten he tulevat lapsen kanssa toimeen. Se onkin eri asia, miten mies saadaan tämä oivaltamaan, jos ei itsereflektioon sen vertaa kykene.
Eihän tuommoinen ole vanhemmuuteen kuuluva käytöstä. Lapsi saa olla lapsi, mutta aikuisen tulee olla aikuinen. Tässä isä ei ole. Tuskin muuttuu mihinkään. Voihan sitä vielä kasv.neuvolassa käydä juttelemassa tilanteesta. Siellä varmasti tulee selville, mikä mättää, mitä voidaan tehdä jne. Epäkypsä isä.
Vierailija kirjoitti:
Herättää kysymyksiä siitä, mitä tarkoitat erotuomarina toimimisella? Töissä meillä 21 saman ikäistä lasta, ja jos olisin "tukkanuottasilla" koko ajan jonkun lapsen kanssa, kertoisi se lähinnä siitä, että ko. lapsi ei ole sopeutunut lapsen asemaan; siihen, mikä on lapsen valta ja vastuu, mikä taas aikuisen.
Kyllä minusta lapsi on sopeutunut lapsen asemaan mutta mies ei aikuisen vaan taantuu uhmaikäiseksi sillä sekunnilla kun on lapsen seurassa. Eikä ymmärrä lasta ollenkaan. Ja joudun kuin erotuomariksi kahden uhmaikäisen väliin. Ap
Lapsen ja isän yhteistä tekemistä ja aikaa, ilman "erotuomaria". Heidän välistä myönteistä vuorovaikutussuhdetta pitäisi joka tapauksessa parantaa, koska se on kasvatuksen perusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ja isän yhteistä tekemistä ja aikaa, ilman "erotuomaria". Heidän välistä myönteistä vuorovaikutussuhdetta pitäisi joka tapauksessa parantaa, koska se on kasvatuksen perusta.
Eivät he suostu olemaan ilman erotuomaria. Yritetty on, pyydetty on. Ap
Se joka alapeukutti aloitustani, olisi mukava kuulla miksi. Ja olisi mukava saada miesten näkökulmia aloitukseen.
Ap
Ennuste on valitettavasti surkea. Ei ihminen muutu, jos ei itse halua ja ota vastuuta. Miehesi on terapian tarpeessa. Onko hän itse jäänyt omien vanhempien kanssa lapsen tasolle?
Murrosikä tulee varmaan olemaan todella vaikeaa aikaa. Koska kuten olet huomannut, tilanne pahenee lapsen kasvaessa. Lapsi tulee suhtautumaan isäänsä koko ajan kriittisemmin, kun hänen ymmärryksensä lisääntyy. Vanhempi lapsi myös keksii enemmän kritiikin osoittamisen tapoja ja keinoja kapinoida. Murrosiässä ne saattavat olla jopa vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Se joka alapeukutti aloitustani, olisi mukava kuulla miksi. Ja olisi mukava saada miesten näkökulmia aloitukseen.
Ap
Tämä ei liity miehuuteen mitenkään. Minä en tunne kuin aikuiseksi kasvaneita miehiä, jotka ovat hyviä isiä. Puolisosi on erittäin kypsymätön ihminen, eikä se johdu hänen sukupuolestaan.
Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joka alapeukutti aloitustani, olisi mukava kuulla miksi. Ja olisi mukava saada miesten näkökulmia aloitukseen.
ApTämä ei liity miehuuteen mitenkään. Minä en tunne kuin aikuiseksi kasvaneita miehiä, jotka ovat hyviä isiä. Puolisosi on erittäin kypsymätön ihminen, eikä se johdu hänen sukupuolestaan.
En väittänytkään että liittyisi sukupuoleen. Mutta koska täällä saa yleensä pääasiassa naisten kommentteja niin haluaisin myös miesten. Miehillä voi olla erilainen näkökulma asioihin välillä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa.
Kyllä. Mutta mitä minä voin tehdä? Tarvitsen neuvoja itselleni nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieshän on tuossa tilanteessa se, jonka aikuisena pitäisi alkaa aktiivisesti miettimään tilanteeseen ratkaisukeinoja ja jotenkin jään nyt tästä sellaiseen käsitykseen että mies on niin lapsellinen ettei tee mitään ja kuvittelee että "vika" on lapsessa.
Mies siis syyttää minua siitä että lapsen kanssa on niin hankalaa, hänen mielestään minä olen tehnyt lapsen sellaiseksi kuin lapsi (miehen mielestä) on.
Ap
Saisiko neuvolan kautta kotikäynnille jonkun terapeutin. Terapeutilla kerrot tilanteen, miehelle et etukäteen mitään. Terapeutin tullessa, vedät takin niskaan ja jätät miehen ja lapsen kotiin, näin mies ei voi paeta paikalta.
Veikkaisin kyllä eroa tuon jälkeen, mutta 0,0000001% mahdollisuus miehen ja lapsen välien parantumiseen on enemmän kuin pelkkä 0% mahdollisuus. Muutoksen mahdollisuus voisi kasvaa, jos terapeutti olisi mies, joka osaa lukea lasta ja manipuloida miestä muutokseen. Vaan ei voi heittäytyä liian vaativaksi näissä asioissa.