Mitä mieltä olet ihmisestä, joka on elänyt synnynseuduillaan koko elämänsä (30v++)

Kotiseuturakkaus

Jos kyseessä on Helsinki, Turku, Tampere tai ehkä Oulu niin ei juuri ole mitään mielipidettä. Jos on taas asunut jossakin Kiteellä niin lähinnä säälin.

No mikäpä siinä jos viihtyy ja nauttii elämästään.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä joskus miehen suvun juttuja kuunnellessa tulee mieleen, että hyvä olisi jos joku joskus muuttaisi muuallekin kuin Espooseen. Kaikki syntyneet ja eläneet koko elämänsä muutaman kaupunginosan alueella.

Heidän maailmansa: Espoon itäosat, Helsingin keskusta, Mökki- ja laskettelu-Suomi. Arvojärjestys on tämä. Muuta ei oikeastaan ole. Ja vakuuttuneita siitä, että kaikkialla muualla elämä on syvästi erilaista (ja että he ovat vähän parempia ihmisiä, kun käyvät kerran viidessä vuodessa oopperassa).

Kova paikka jos joku ei menekään Aalto-yliopistoon tai Helsingin yliopistoon opiskelemaan. Kyllä on noloa kun niin ”kaikki” muutkin menevät.

5x5 m piha tärkeä statusjuttu - kyllähän kaikki sellaista tavoittelee. Kunhan on se pihake! Sekä kerrostaloeläminen että maallemuutto on kuitenkin vähän huonompaa elämää.

Ajattelevat että kyllä on kauheaa jos joku jää elämänsä pikkutuppukylään, eivätkä näe että se oma elämänpiiri ei ole yhtään isompi.

Lähisukuni asuu Espoossa. Kaukaisempia sukulaisia muuallakin, Savossa ja Karjalassa ja Varsinais-Suomessa. Mitään eroa ei näissä ihmisissä ole! Espoo olisi minunkin Suosikkini Jos asuisin Suomessa: Espoossa on luontoa ja Helsinki on kulttuureineen lähellä, työpaikkoja on, meri ja saaristo on, lentokenttä ei ole kaukana.

Tunnen 49-vuotiaan naisen, joka on koko elämänsä asunut samassa omakotitalossa.  : )

Hänen vanhempansa muuttivat kerrostaloon, kun heille tuli ikää, ja nykyään ovat jo edesmenneitä.

Nainen asuttaa synnyinkotiaan. Oli joitakin vuosia naimisissa ja sai kaksi lasta. Heille tuli ero, ja mies muutti pois. Lapset asuvat edelleen kotona, mutta saattavat lähi-aikoina muuttaa poiskin, ovat nyt teini-iässä.

Nainen on tyytyväinen kotiinsa ja asuinpaikkakuntaansa (ei Kitee, mutta samalla suunnalla kuitenkin.) En tiedä, onko hän joskus ollut lentokoneessa. Matkustaa kuitenkin Suomen sisällä laajemmin kuin keskivertohelsinkiläinen; lomailee Lapissa, ja hänellä on tuttavia eri puolilla Suomea. Nainen käy työssä; tekee kirjanpitoja yrityksille.

Mukava, elämäänsä tyytyväinen nainen kyseessä.  :  )

Eräällä pohjoiamerikkalaisella alkuperäisheimolla oli mielestäni hyvä periaate (ja joku sanontakin) tähän liittyen; jos ja kun olet paikassa, missä perustarpeet tulevat hoidetuksi, pysy siellä. Heillä tämä liittyi muiden ihmisten elintilan sekä luonnon kunnioittamiseen.

Olen asunut koko ikäni samalla paikkakunnalla mutta olin opiskeluaikana vaihdossa toisella puolella maapalloa, meidän mittapuulla kehitysmaassa, joten koen kyllä nähneeni maailmaa. Eli ei se aina tarkoita, että pitäisi muuttaa jonnekkin Helsinkiin, että ymmärtäisi ihmisiä tai maailman menoa. Matkailukin avartaa.

Isovanhemmat asuivat samalla paikkakunnalla ikänsä. Olivat positiivisessa mielessä juurtuneita. Ehkä siinä sodassa oli tarpeeksi "kokemusta" useimmille.

Itse olen muuttanut sinne tänne ja olen sielultani rauhaton, hyvässä ja huonossa. Ihailen ihmisiä, joilla on taito olla elämäänsä tyytyväisiä! Ahdasmielisiä ihmisiä mahtuu monenlaisiin ympyröihin, elämäänsä tyytyväinen antaa yleensä muidenkin olla.

Mieheni on asunut aina samassa kivassa kaupungissa. Sanoo että siellä on kaikki mitä tarvitsee niin miksi muualle lähtisi.

Ei haittaa