Mitä mieltä olet ihmisestä, joka on elänyt synnynseuduillaan koko elämänsä (30v++)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oikeastaan se riippuu siirä, että kuinka pieneen ympyrään ajatukset ovat käpertyneet.

Noin yleisesti ottaen tuntuu olevan niin, että kun ei ole liikuttu kotipiirin ulkopuolella, niin ajatusmaailma on melko mustavalkoisen suppea, lähinnä Seiskan ja Alibin kokemusmaailmaan perustuva.

Kun on asunut ympäri Suomen ja liikkunut maailmalla, niin useimmilla näkökulma avartuu.

Poikkeuksia on molemmissa ryhmissä.

Vaikka asuu ikänsä kotikylällä, niin yleissivistys ja tietämys maailman menosta voi olla todella laaja. Siitähän se on kiinni, että mitä ja minkä verran lukee, kuuntelee, katselee ja opiskelee. Paljon myös riippuu tuttavapiiristä ja siitä, onko kontakteja oman elinpiirin ja ajatusmaailman ulkopuolision ihmisiin.

Edellä oleva näkemys perustuu havaintoihin omista sukulaisista, naapureista ja tuttavapiiristä

Ohi aiheen mutta en tiedä ketään joka lukisi vain ja ainoastaan seiskaa.

No siinähän sanotti, että lukevat myös alibia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen pitäisi elämässään nähdä muutakin kuin kotinurkkansa, vaikka sitten palaisikin kotiseudulleen. Tämä lisää ymmärtämystä erilaisia ihmisiä Ja olosuhteita kohtaan ja vähentää persujen kannatusta.

No minä tunnen yhden hlön joka on käynyt kahdeksassa eri maassa ja hän on ahdasmielisin tyyppi kenet tiedän. Hän ei juurikaan ymmärrä muita ihmisiä saati erilaisia arvoja tai tapoja elää.

Elämä ei ole koskaan mustavalkoista.

Kai sitä ihminen saa asua missä haluaa rakentaa maailmansa kuten haluaa. Anoppi on asunut samassa kaupungissa koko elämänsä ja matkustelemalla nähnyt maata ja ulkomaita. Tyytyväinen asuinsijaansa. Itse olen kaukana synnyinseudulta ja kaipaan sinnepäin takaisin, ei aikanaan kyselty lapsilta lähdetäänkö. Täällä en ole kotonani,mutta vielä ei ole aika lähteä ennenkuin oma lapsi lentää pesästä. Olen liikaa joutunut muuttamaan sinnetänne jo pienestä.

Vierailija kirjoitti:

Sääälin Lappiin jääneitä tyttökavereja.Mitä se on tarjonnut heille.

Pakolliset avioliitot, lapset, tylsää.

Eiköhän ne avioliitot ja lapset ole ihan vapaaehtoisesti hankittu? Mikä outo kuvitelma, varsinkin jonnekin pääkaupunkiseudulle muuttaneilla on, että kaikki haluaisivat samaa ja kaikki ovat heille enemmän tai vähemmän kateellisia. En nyt tarkoita juuri tätä kirjoittajaa, mutta moni kuvittelee..

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani lapsuutensa kotipaikkakunnalla asuvat on helsinkiläisiä. Heille muutto kaupungin sisälläkin on kauhistus, Töölöstä Herttoniemeen on liian pitkä matka.

Minun tuntemistani lapsuutensa kotipaikkakunnalla asuvista yksikään ei ole helsinkiläinen. Kaikki ovat pienten maalaiskylien asukkaita. Jo muutto viereiseen kylään on kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin itse aikoinani opiskeluiden perässä maalta Helsinkiin. Osa Helsingissä saamistani uusista kavereista oli aina asunut siellä. Jotkut vanhoista tutuistani jäivät sinne maalle. Näitä kahta ihmistyyppiä ei ehkä täysin voi niputtaa samaan, mutta on kyllä molemmilla on taipumus kuvitella, että asiat on kaikkialla samoin kuin mihin he ovat tottuneet. Mutta kyllä kärjistäen sanoisin, että maalle jäi paljon näköalattomia päihdepiireissä pyöriviä luusereita, mutta jonkin verran myös sellaisia, jotka vakaasti harkiten oli todenneet, että se maatilaelämä, luonto ja iso reviiri on heitä varten. (vrt lakeuslife). Kaupunkiinkin jää tietenkin kans näköalattomia luusereita mutta eniten ihan tavallisia ihmisiä joille ei vaan tule käytännön tarvetta muuttaa muualle. 

Totta kai osa, niin maalaisista kuin kaupunkilaisista on sellaisia, ettei uskalla tai saa lähdettyä pois kotipaikkakunnaltaan. Samanlaisia luusereita molemmat, mutta on myös niitä, jotka ovat tarkoituksella palanneet takaisin.

Olen sitä mieltä että, jahas hän jäi asumaan kotiseudulle.

Outo kysymys, ihan kuin kaikkien pitäisi muuttaa muualle heti kun on koulut käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen pitäisi elämässään nähdä muutakin kuin kotinurkkansa, vaikka sitten palaisikin kotiseudulleen. Tämä lisää ymmärtämystä erilaisia ihmisiä Ja olosuhteita kohtaan ja vähentää persujen kannatusta.

Taitaa olla niin, että kun näkee vähän maailmaa ja erilaisia ihmisiä, niin persujen kannatus lisääntyy. Länsieurooppalaisen hyväuskoisuus ja muiden edessä matelu on jotain, mille tänne tulijat nauravat.

Havaitsin paljon positiivista vasta kun muutin pois kotiseudulta.  Siellä annettiin ymmärtää on hiukan pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, uudessa paikassa se olikin vapaaehtoista ja suuri helpotus.

Töiden jälkeen oli ihanaa palata tyhjään kotiin -olkoon siunattu paikka.

Olen asunut 27 vuotta samalla seudulla enkä ole lähdössä mihinkään. Täällä on kaikki mitä tarvitsen ja mikä tekee minut onnelliseksi. Muuttakoot halukkaat vaikka kerran viikossa jos siltä tuntuu. Ja haittaako jotain oikeesti tämmöset asiat?

Minulla on yksi reippaasti yli 30 v koulukaveri, joka on elänyt koko elämänsä maalla kotipaikkakunnallaan noin viiden neliökilometrin alueella. Ei ole käynyt missään isommissa kaupungeissa koskaan. Vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta.

Vierailija kirjoitti:

No mihin sitä ihminen Helsingistä lähtisikään, maailmankaikkeuden keskuksesta. Muutat mihin vaan niin menee huonompaan suuntaan.

Köpis on 10 kertaa parempi paikka kun Helsinki.

Minä ihmeen takia sitä maailmankuvaa pitäisi avartaa? Miksi se on joku itseisarvo? Miksi erilaisten ihmisten tapaaminen olisi automaattisesti jotenkin positiivinen asia?

Maailma on ruma paikka ja suuri osa ihmisistä on itsekkäitä ja julmia, voin kertoa että olisin monta kertaa onnellisempi kun olisin jäänyt sinne muutaman kymmenen ihmisen pikkukylään missä kasvoin, enkä avartanut maailmankuvaani yhtään sen enempää.

Minä olen asunut koko ikäni synnyinseudulla.

N41.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen pitäisi elämässään nähdä muutakin kuin kotinurkkansa, vaikka sitten palaisikin kotiseudulleen. Tämä lisää ymmärtämystä erilaisia ihmisiä Ja olosuhteita kohtaan ja vähentää persujen kannatusta.

Itä-Helsingissä ja Leppävaarassa kun asuu muutaman vuoden, niin se ajatus realisoituu ja entistä tarmokkaammin valitsee sen ehdokkaan persujen rivistä.

Että on varmaan löytänyt ns. oman paikkansa kotiseudullaan. Toiselle tällainen elämä sopii, toiselle ei. Minulle ei sopinut ja siksi muutin ulkomaille. Olen myös muuttanut ulkomailla maasta toiseen. Minulle tämä sopii, mutta ymmärrän täysin, että useimmille ei. Lähinnä toivon, että mahdollisimman moni voisi asua suunnilleen siellä missä toivoo ja siten kuin toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisen pitäisi elämässään nähdä muutakin kuin kotinurkkansa, vaikka sitten palaisikin kotiseudulleen. Tämä lisää ymmärtämystä erilaisia ihmisiä Ja olosuhteita kohtaan ja vähentää persujen kannatusta.

No minä tunnen yhden hlön joka on käynyt kahdeksassa eri maassa ja hän on ahdasmielisin tyyppi kenet tiedän. Hän ei juurikaan ymmärrä muita ihmisiä saati erilaisia arvoja tai tapoja elää.

Elämä ei ole koskaan mustavalkoista.

Se, että käy turistimatkalla x määrässä maita ei riitä. Kyse on siitä, että elää arkea muuallakin kuin kotonaan. Itse en ole koskaan laskenut enkä kehuskellut kuinka monessa maassa olen käynyt. Se ei ole relevanttia.

Se oli mun mielestä jännä, kun Helsingin-serkut eivät hakeneet opiskelupaikkaa muilta paikkakunnilta kuin Helsingistä. Ilman opiskelupaikkaa jääminen oli heille parempi vaihtoehto kuin "maakuntayliopistossa" opiskelu. Itse asuin pienemmällä paikkakunnalla (ei mikään tuppukylä Suomen mittakaavassa kuitenkaan), ja omassa kaveripiirissä kaikki hakivat muualle opiskelemaan, osa kauaskin.

En minä ole mitään "mieltä", mutta joitakin oletuksiä lähinnä koulutustasosta ja ammatista voi tehdä riippuen asuuko ihminen syrjäseudulla tai suuressa kaupungissa.

Jos asuu pienellä paikkakunnalla, siellä ei ole todennäköisesti korkeakoulua tai yliopistoa, ja henkilö on käynyt todennäköisimmin ammattikoulun tai hankkinut muulla tavoin osaamisen työhön, esim. maatalousyrittäjänä. Joissakin pienemmissä kunnissa pari isoa tehdasta saattaa työllistää suuren osan alueen väestöstä, eli työpaikkaakin voi veikkailla jos tietää kunnan. Myös palaaminen synnyinseudulle voi olla vaikeaa jos on halunut kouluttautua, koska alueella ei ole omaa osaamista vastaavaa työtä.

Kaupungeissa asia ei tule esiin mitenkään. Monet ovat "paljasjalkaisia" stadilaisia tai tamperelaisia ja monen muun kaupungin, ehkä jopa parin sukupolven ajan asukkaita. Ei ole ollut tarvetta lähteä synnyinseudulta ja suvussakin voi olla mitä tahansa vesaa duunarista professoriin.

Vierailija kirjoitti:

Sad.

Kaikkien pitäisi nähdä maailmaa eikä jämähtää sikiämään sisäsiittosesti perähikiälle.

Entä jos synnyinseutu on Helsinki?