Lue keskustelun säännöt.
miksi valitsit nuorena pienipalkkaisen ammatin?
22.01.2022 |
Oliko kyse tiedon puutteesta vai ajattelitko, että keskiluokkaiset vanhempasi maksavat anarkistisekoilusi vielä eläkkeelläkin?
Kommentit (91)
Tykkäsin jo lukiossa puhua diiba-daabaa ja heilutella käsiä. Yliopistotutkijana saan sitä tehdä ja anoa tutkimusapurahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olin nuori ja naiivi, valitsin opiskelualan vain ja ainoastaan sen mukaan, mikä kiinnosti. Opiskelin siis kieliä. En miettinyt työllistymisnäkymiä tai palkkatasoa tuon taivaallista.
Aina kun puhutaan isopalkkaisista hommista, mainitaan jotkut insinöörit ja tekniset alat. Ei minusta olisi tuollaisille aloille, ensinnäkin koska en varmaan oppisi noita asioita muutenkaan ja sitten vähintääkin siksi, että kiinnostuksen puute viimeistään takaisi etten oppisi.
En siis tiedä mikä olisi hyväpalkkainen homma jota itse voisin tehdä. Olen yliopistossa ja ammattimahdollisuuksia on vaikka mitä, enkä tiedä yhtään mihin soveltuisin tai mitä haluaisin tehdä kun tämä on lusittu.
En kyllä muista, että näistä palkkaeroista olisi silloin aikoinaan puhuttu näin paljoa. Kun itse lukiolaisena ilmoitin, että haen opiskelemaan sote-alalle, niin ei opo tai omat vanhempani mitään maininneet alan surkeasta palkkauksesta. Olivat vain tyytyväisiä, kun en jäänyt ajelehtimaan.
Vasta myöhemmin valmistuttuani sisäistin kunnolla tuon palkan surkeuden, kun oli vertailukohtia ja omakohtaista kokemusta.
Olen valinnut elämässäni aika monta ammattia ja valitsen varmaan vielä monta ennen eläköitymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun puhutaan isopalkkaisista hommista, mainitaan jotkut insinöörit ja tekniset alat. Ei minusta olisi tuollaisille aloille, ensinnäkin koska en varmaan oppisi noita asioita muutenkaan ja sitten vähintääkin siksi, että kiinnostuksen puute viimeistään takaisi etten oppisi.
En siis tiedä mikä olisi hyväpalkkainen homma jota itse voisin tehdä. Olen yliopistossa ja ammattimahdollisuuksia on vaikka mitä, enkä tiedä yhtään mihin soveltuisin tai mitä haluaisin tehdä kun tämä on lusittu.
Akateemiset tekniset alat ovat vaikeimpia opittavia asioita, koska pelkkä pänttäys ei riitä kuten monilla muilla yliopistoaloilla vaan pitää myös ymmärtää ja osata soveltaa, tehdä uusia keksintöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Pieni palkka ja stressaava työ on yleinen yhdistelmä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Pieni palkka ja stressaava työ on yleinen yhdistelmä!
On varmasti monen kohdalla. Minun kohdalla se ei päde. Vastuuta vähän ja kiirettä ei työpailalla ole, luojaa saa kiittää että tällanen paikka meikäläiselle siunaantunut. 💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Pieni palkka ja stressaava työ on yleinen yhdistelmä!
On varmasti monen kohdalla. Minun kohdalla se ei päde. Vastuuta vähän ja kiirettä ei työpailalla ole, luojaa saa kiittää että tällanen paikka meikäläiselle siunaantunut. 💖
Lapsille sopivaa työtä annetaan aikuisille vain hyvinvointivaltioissa.
Pidin ja pidän ihmisten hoitamisesta. Ei opiskeluissa palkasta puhuttu mitään. Parikymppisenä oli parempaa tekemistä kuin seurata uutisia hoitajien palkkakuopasta. Kun vihdoin opiskelut oli ohi ja piti aloittaa työelämä, karu totuus valkeni. Myöhäistä se silloin jo oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidin ja pidän ihmisten hoitamisesta. Ei opiskeluissa palkasta puhuttu mitään. Parikymppisenä oli parempaa tekemistä kuin seurata uutisia hoitajien palkkakuopasta. Kun vihdoin opiskelut oli ohi ja piti aloittaa työelämä, karu totuus valkeni. Myöhäistä se silloin jo oli.
Ei näin voi käydä... Ei kukaan elä niin tynnyrissä ettei koskaan uutisia seuraa vaikka olisikin vähän yksinkertaisempi ja elämässä olisi muutakin kuin aikansa seuraaminen.
Mielenterveyssyyt. Laitoshoidossa ei paljon opiskella. Saati haaveilla kovapalkkaisista ammateista. Se, että jonkun ammatin sai opiskeltua lopulta, oli jättitsemppaus. Oli vain täysin hyödytön, siis ei työllistä, ellei ole ihan yli-ihminen.
Paikkakunnan koulutustarjonta ei osunut yksiin omien lahjojen ja mielenkiinnon kanssa. Muualle lähteminen ei masennuspotilaana ollut vaihtoehto.
Päädyin siivoamaan. Siinä ei ole muuta vikaa kuin se, ettei sillä varsinaisesti elä muuta kuin kädestä suuhun- minimielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidin ja pidän ihmisten hoitamisesta. Ei opiskeluissa palkasta puhuttu mitään. Parikymppisenä oli parempaa tekemistä kuin seurata uutisia hoitajien palkkakuopasta. Kun vihdoin opiskelut oli ohi ja piti aloittaa työelämä, karu totuus valkeni. Myöhäistä se silloin jo oli.
Itselleni asia valkeni ensimmäisessä kesätyöpaikassa. Työskentelin silloin yksityisessä hoivakodissa tittelillä hoiva-avustaja, ja peruspalkkani oli alle 1300 euroa. Verkkopankissani on vanha palkkalaskelma vuoden 2007 marraskuulta, jolloin sairaanhoitajan peruspalkka kuntasektorilla pk-seudulla on ollut 2052,49 euroa. Nykyisin peruspalkka on sentään luokkaa 2600e.
Hyväpalkkaisissa töissä on usein epäkiinnostavaa sisältöä. Korvaako hyvä palkka sen, että työ oksettaa tai sen sisältö ei muuten vaan sovi omalle luonteelle?
Vierailija kirjoitti:
Pidin ja pidän ihmisten hoitamisesta. Ei opiskeluissa palkasta puhuttu mitään. Parikymppisenä oli parempaa tekemistä kuin seurata uutisia hoitajien palkkakuopasta. Kun vihdoin opiskelut oli ohi ja piti aloittaa työelämä, karu totuus valkeni. Myöhäistä se silloin jo oli.
Palkat on olleet yleensä asia, jota ei koulutuksessa käsitellä.
Jatkokysymys: kenen ajattelit maksavan sitten aikanaan perheesi ylläpidon ja asumisen?
Vierailija kirjoitti:
Metalliala kiinnosti. Oli silloin suht. matalapalkka ala. Mutta toisin kävikin, CNC koneistajana päihitän palkassa useat insinöörit.
Nykyään "perusinssin" palkka taitaa olla siinä 2500 - 3000€/kk tienoilla, joten eipä siihen kovin paljoa tarvita... Inssejä myös pari sataa tusinaan.
Toista se oli ennen kun koko kylässä saattoi olla vain yksi inssiksi lukenut, joka kuului automaattisesti kylän eliittiin. Palkkakin oli sellainen että pihassa saattoi olla kaksi Mersua, kun maakalaisella vain yksi Kupla tai Lada. Ihmiset teititteli ja puhui tyyliin "ottaisiko herra insinööri kupin kahvia?" Nykyään ei kukaan edes tunnista ja jos tunnistaakin niin ei pidä oikein minään, kun joka suvussa ja taajamassa on nykyään korkeakoulutettuja. Sama kävi opettajille. Niin ne ajat muuttuu.
Olin ensin matalapalkka alalla. Huomasin ettei tällä palkalla perhettä elätetä ellei tee hullun pitkiä päiviä. Opiskelin palomieheksi ja työ sekä työyhteisö mahtava. Palkka noin 3000e/kk mikä oli ok kun töissäkin oli kiva käydä. Hölmöyksissäni opiskelin lisää ja päädyin työhön jossa palkka noin tuplat palomiehen palkkaan mutta työ aivan perseestä ja alaiset vielä enemmän. Haaveilen palaavani palomiehen hommiin kun saan hieman rahaa säästöön.
Oon tyhmä, ei riitä aivot parempaan duuniin. T. Sihteeri 1800 e/kk netto