miksi valitsit nuorena pienipalkkaisen ammatin?
Oliko kyse tiedon puutteesta vai ajattelitko, että keskiluokkaiset vanhempasi maksavat anarkistisekoilusi vielä eläkkeelläkin?
Kommentit (91)
Olen nuoresta asti halunnut työskennellä lasten parissa. Yläasteen TET-jaksolla olin päiväkodissa töissä ja innostuin siitä. Opiskelin lukion jälkeen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Opintoja aloittaessa 2500€ palkka tuntui hyvältä. Nyt kun olen tehnyt tätä työtä 5 vuotta, olen ymmärtänyt kuinka raskasta ja alipalkattua tämä työ on. Silti koen, että teen työtä jota haluan tehdä.
Opiskelin aloja jotka kiinnostivat enkä kadu. Mieheni on pääasiassa elättänyt minua ja omaisuus on karttunut mukavasti. Perintöäkin on tulossa aikanaan, joten ihan hyvin tämä on mennyt. Olen kiitollinen kaikesta, varsinkin hyvästä aviomiehestä. Onnellisia olemme olleet.
Vierailija kirjoitti:
Koska mistään muusta työstä en ole tykännyt niin paljon kuin luokanopen hommasta. Palkka harmittaa toisinaan, mutta mielekäs työ on rahaa tärkeämpi. Onneksi mies tienaa hyvin niin ihan köyhiä emme ole.
Anteeksi vaan, mutta en kyllä opettajaa sanoisi pienipalkkaiseksi. Palkka on vähintään 3000 e eli ihan keskitason palkka. Ja pitkät lomat päälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuoresta asti halunnut työskennellä lasten parissa. Yläasteen TET-jaksolla olin päiväkodissa töissä ja innostuin siitä. Opiskelin lukion jälkeen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Opintoja aloittaessa 2500€ palkka tuntui hyvältä. Nyt kun olen tehnyt tätä työtä 5 vuotta, olen ymmärtänyt kuinka raskasta ja alipalkattua tämä työ on. Silti koen, että teen työtä jota haluan tehdä.
Kiitos sinulle, teet arvokasta työtä 👍👏
En nuorena edes ajatellut, kuinka paljon perheen elättäminen maksaa. Työskentelin kaupassa ja palkka riitti ihan hyvin omiin tarpeisiin eli asumiseen ja ruokaan, satunnaiseen biletykseen ja matkustamiseenkin välillä. En ole koskaan ollut mikään tuhlari ja ajattelin, että kyllähän sitä pienelläkin palkalla pärjää. No pärjää juu, jos vain itsensä elättää, mutta kun on muukin perhe ruokittavana, niin aika haastavaa välillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuoresta asti halunnut työskennellä lasten parissa. Yläasteen TET-jaksolla olin päiväkodissa töissä ja innostuin siitä. Opiskelin lukion jälkeen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Opintoja aloittaessa 2500€ palkka tuntui hyvältä. Nyt kun olen tehnyt tätä työtä 5 vuotta, olen ymmärtänyt kuinka raskasta ja alipalkattua tämä työ on. Silti koen, että teen työtä jota haluan tehdä.
Kiitos sinulle, teet arvokasta työtä 👍👏
Kiitos tunnustuksesta! Se lämmittää mieltäni. T.kyseinen vakaope
Koska ymmäsin varhain että olen käytännön ihminen ja opiskelu on minulle vaikeaa. Omaksun helpommin käytännön asiat. Opinnot suoritetaan tietyn teoria tyylin mukaan ja valitettavasti se ei kaikille vaan aukea. Toiset oppivat tekemällä ja kokemalla. Lisäksi suuri unelmani oli perhe ja omat lapset.
Mitään väärää ei pitäisi olla siinä että tekee perus duunarin töitä, kasvattaa lapsensa mahdollisimman hyvin, huolehtii parisuhteestaan, ystävyyssuhteista ja nauttii harrastuksistaan. Meitäkin tarvitaan maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Koska ymmäsin varhain että olen käytännön ihminen ja opiskelu on minulle vaikeaa. Omaksun helpommin käytännön asiat. Opinnot suoritetaan tietyn teoria tyylin mukaan ja valitettavasti se ei kaikille vaan aukea. Toiset oppivat tekemällä ja kokemalla. Lisäksi suuri unelmani oli perhe ja omat lapset.
Mitään väärää ei pitäisi olla siinä että tekee perus duunarin töitä, kasvattaa lapsensa mahdollisimman hyvin, huolehtii parisuhteestaan, ystävyyssuhteista ja nauttii harrastuksistaan. Meitäkin tarvitaan maailmassa.
Olet tasan oikeassa! Olen kiitollinen kaikille matalapalkka-aloilla työskenteleville, jotka jaksavat tehdä töitä. Voisin olla siinä samassa joukossa itsekin, jos miestäni ei olisi.
Olen elänyt lapsuuteni köyhässä perheessä, joten kuvittelin että 3000€/kk bruttona on oikein hyvä palkka. No ei se todellisuudessa riitä mihinkään. Olin hyvä koulussa, mutta huonon taustani vuoksi olen vähän omituinen, enkä mikään hauska ja puhelias tyyppi, joten ei minusta varmaan olisi ollut työllistymään mihinkään huippupestiin.
En saanut kodistani tukea, että olisin voinut hakea sellaiseen koulutukseen mistä haaveilin. (Olisi ollut yöpymistä vaativa 3 päiväinen pääsykoe. Minulla ei ollut rahaa
tai osaamista varata majoitusta itse). Valitsin siis helpon tien ja varman työllistymisen. Nykyään kaduttaa. Minusta olisi voinut tulla paljon enemmän. En tiedä olisinko saanut jostain matkatukea. Olisipa yliopistoilla ollut jokin majoitussysteemi, ettei älykkäiden nuorten haaveet kaadu tälläiseen esteeseen.
Tiedon puute. Olen köyhästä perheestä, joten kuvittelin että 2500 e on iso palkka. No ei ollut ja työolotkin kamalat. Nyt kolmekymppisenä yliopistossa, toivottavasti pääsen päivätyöhön ja palkkakin nousee.
Nuorena ajattelin että perustan toimeentuloni rikkaaseen aviomiehwen. Nyt niitä on jo kolme. Kukaan niistä ei tosin ole oma.
Ei ollut kokemusta omillaan toimeentulemisesta tai perheen elättämisestä. Ilman tuloja vanhempien huolehtiessa kaikesta, tai pienellä opintotuella eläneenä, ihan mikä,tahansa palkka tuntuu suurelta. Realiteetit selviää vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Pidin ja pidän ihmisten hoitamisesta. Ei opiskeluissa palkasta puhuttu mitään. Parikymppisenä oli parempaa tekemistä kuin seurata uutisia hoitajien palkkakuopasta. Kun vihdoin opiskelut oli ohi ja piti aloittaa työelämä, karu totuus valkeni. Myöhäistä se silloin jo oli.
Siis mitä? Olen jo eläkkeellä, ylioppilasksi pääsin 1976 ja jo sitä ennen meillä lukiossa oli taatusi ammattiohjausta ja palkat tiedossa. Älkääkä tulko sanomaan että joo lukiossa, kun kaikki ei sitä käyneet! Kyllä oli jo silloin niin, että fiksut vanhemmat ohjasivat lapsiaan lukioon! Kaikille oli selvää ero mahdollisuuksissa, jos luki ylioppilaaksi!
Verratkaa omaa palkjatasoanne vanhempienne palkkatasoon ja huomatkaa miten ne kulkevat käsi kädessä. Eli KOTIASENTEESTA se kaikki johtuu!
Koska 1500e nettona oli tosi iso raha.
Koska en pysty opiskelemaan alaa joka ei oikeasti kiinnosta. Mikä on ihan hyvä juttu oikeastaan.
En tiennyt, että elämisen kustannukset ovat niin suuret palkkaan nähden. Ja mistä olisinkaan voinut tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tiedon puute. Olen köyhästä perheestä, joten kuvittelin että 2500 e on iso palkka. No ei ollut ja työolotkin kamalat. Nyt kolmekymppisenä yliopistossa, toivottavasti pääsen päivätyöhön ja palkkakin nousee.
Kai teknillistä eikä humanismia, jos haluat isomman palkan kuin tuo 2500 tai ylipäätään työllistyä.
En ole pienipalkkainen ja palkkani on noussut koko ajan. Suomen verotus pitää kuitenkin huolen, ettei nettotulo kovin korkealle kipua. Saan bruttona 6200 euroa ja nettona saatava palkka alkaa kolmosella. En koe, että elintasoni on noussut erityisesti viime vuosien korotusten myötä ja siksi en anna palkankorotuksille juurikaan painoarvoa enää.
Tämä