miksi valitsit nuorena pienipalkkaisen ammatin?

Vierailija kirjoitti:

Tykkäsin jo lukiossa puhua diiba-daabaa ja heilutella käsiä. Yliopistotutkijana saan sitä tehdä ja anoa tutkimusapurahoja.

Yliopistolla tutkijana vai yliopistotutkijana? Yliopistotutkijoillahan on jo ihan ok palkka. Ainakin meillä noin 5 ke.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun puhutaan isopalkkaisista hommista, mainitaan jotkut insinöörit ja tekniset alat. Ei minusta olisi tuollaisille aloille, ensinnäkin koska en varmaan oppisi noita asioita muutenkaan ja sitten vähintääkin siksi, että kiinnostuksen puute viimeistään takaisi etten oppisi.

En siis tiedä mikä olisi hyväpalkkainen homma jota itse voisin tehdä. Olen yliopistossa ja ammattimahdollisuuksia on vaikka mitä, enkä tiedä yhtään mihin soveltuisin tai mitä haluaisin tehdä kun tämä on lusittu.

Kyllähän lääkärit, ekonomit, juristit ym. tienaa ihan mukavasti myös. Myös esim. luonnontieteiden proffat.

Up

Jotenkin tosi vieras ajatus, että jollakin ei ole nuorena mitään käsitystä eri töiden palkkauksesta ja elämän kustannuksista. Muistan miettineeni ala-asteen lopulla paljonkin eri ammattien palkkausta, sijoittamista ja elämisen kuluja. Erikoista, että osa alkaa miettimään noin perusjuttuja vasta työelämässä.

En valinnut pienipalkkaista alaa, mutta alunperin hain alalle, josta olisin päätynyt tod.näk. työttömäksi. Syyt: köyhä lapsuudenkoti, jossa kyllä painotettiin koulutuksen tärkeyttä, mutta ei keskusteltu yhtään, mikä ala olisi työllistävä. Yliopistokoulutusta pidettiin yhtä arvokkaana ja työllistävänä oli ala mikä tahansa. Koulussa opon tunneilla ei myöskäön puhuttu työllistymisestä ja palkoista, muistan vaan, että painotettiin, että lukioon pitää mennä, ja katsottiin loputtomasti videoita eri aloista. Piti valita itseä kiinnostava. Myös vähän samaa ajatusmaailmaa kuin vanhemmilla, eli mikä vaan korkeakoulutus työllistää. Tämä oli 90 luvulla. No sitten tuli lama, ja hakeuduin tylllistävälle alalle. Näin myös, miten uusien opiskelukavereiden vanhemmat kävi töissä ja tuki lapsiaan, asui hienoissa taloissa ja matkusteli. Ymmärsin, että oikeilla valinnoilla sama olisi mahdollista minullekin, kun aiemmin ajattelin, että ainut mahdollinen tulevaisuus on työttömyyttä ja köyhyyttä, jolloin oli ihan sama, minkä alan valitsen, joten halusin alkujaan valita itseäni kiinnostavan.

Tavallaan tämä aihe liittyy myös puolison valintaan. Sitä moni mies ottaa nuoruuden kiimoissaan jonkun nätin/komean, mutta huonopalkkaisen puolison ja sitten 20 v päästä ulkonäön mentyä kiroilee, kun pihassa on vanha Avensis, velkaa enemmän kuin omaisuutta, puolisolla pieruverkkarit ja pöydässä viikosta toiseen makaronilaatikkoa.

Uskontolahkot syyttää niin hirveesti ja vielä uhreja. On se järkyttävää että tahto on muulle alalle sitten vaan ajautuu johonkin mihin ei halua. Pesemään toisten synnyttämien vammaisten perseitä ulosteista.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tämä aihe liittyy myös puolison valintaan. Sitä moni mies ottaa nuoruuden kiimoissaan jonkun nätin/komean, mutta huonopalkkaisen puolison ja sitten 20 v päästä ulkonäön mentyä kiroilee, kun pihassa on vanha Avensis, velkaa enemmän kuin omaisuutta, puolisolla pieruverkkarit ja pöydässä viikosta toiseen makaronilaatikkoa.

Se oli rakkautta tai ei muut huoli suhde.

Unelma ammatti pestä sairaita oli ennen kylvettäjän ammatti. Kuppaajat likaiset välineet asiakkaat saa sepsiksen. Hyi mikä ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan tämä aihe liittyy myös puolison valintaan. Sitä moni mies ottaa nuoruuden kiimoissaan jonkun nätin/komean, mutta huonopalkkaisen puolison ja sitten 20 v päästä ulkonäön mentyä kiroilee, kun pihassa on vanha Avensis, velkaa enemmän kuin omaisuutta, puolisolla pieruverkkarit ja pöydässä viikosta toiseen makaronilaatikkoa.

Naulan kantaan 😁

Kotitaloustunneilla oli niin kivaa, että päätin kokiksi lukea, eipä opo ysiluokalla mitään tästä kysellyt tai sanonut. Valmistuttuani en kyllä ravintolassa työskennellyt, kun koulussa selvisi, että ei tämä ole mun juttu. Kävin koulun kuitenkin loppuun asti, nyt merkonomi ja sihteerinä töissä, nettopalkka alle 2000€ ja hyvin sillä tulee toimeen. Ysiluokalla (silloin 14-vuotiaana) en aikuisen näkökannalta raha-asioita hirveästi miettinyt. Kokkaaminen oli sillon vaan niin kivaa.

Omat vanhemmat eivät koulutukseen tai palkka-asioihin mitään kantaa ottaneet tai sanoneet, kun heillä vain 70-luvun ammattiopisto käytynä (se alin aste).