miksi valitsit nuorena pienipalkkaisen ammatin?
Oliko kyse tiedon puutteesta vai ajattelitko, että keskiluokkaiset vanhempasi maksavat anarkistisekoilusi vielä eläkkeelläkin?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys: kenen ajattelit maksavan sitten aikanaan perheesi ylläpidon ja asumisen?
Ei ole perhettä, ja sairaanhoitajana tienaa keskipalkan verran jos on valmis tekemään kolmivuorotyötä. Työsuhdeasunnossa asuminen oli edullista, ja kun vuokrasopimus päättyi niin kaupunki tarjosi vuokra-asuntoa.
Toki fiksuna olisi ostanut asunnon heti vakituisen työn saatuaan, kun Helsingin kaupungin henkilöstökassa myöntää asuntolainoja kaupungin työntekijöille. Vaan eipä tuota järjestelmää tajunnut ennen kuin työt kaupungilla olivat päättyneet ja asuntojen hinnat mukavasti nousseet.
1. kova kiinnostus alaan
2. silloin vallalla ollut käsitys, että työkokemuksen myötä palkka nousee.
Olen kylläkin eri alalla ja tälläkin alalla tulokehitys on ollut negatiivinen johtuen toimialan suurista muutoksista.
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys: kenen ajattelit maksavan sitten aikanaan perheesi ylläpidon ja asumisen?
Johan minä sen jo kerroin. Elelen mukavasti sinun verorahoillasi. Jos perustan perheen, he tulevat myös elämään sinun verorahoillasi, joten kiitos siitä. ;)
Tässä oli mielenkiintoista tilastoa sairaanhoitajien palkoista Euroopassa: https://yle.fi/uutiset/3-12277418
Yllättävää, että Italiassa maksetaan paremmin kuin Suomessa, ja että verrattaessa hoitajien palkkoja maiden keskipalkkoihin Suomen edelle kirivät muun muassa Espanja, Kreikka, Puola, Viro ja Unkari.
Olin alisuoriutuja ja pidin itseäni tyhmänä. Olin väärässä ja nyt korjaan uudella koulutuksella sen, mitä voin.
Koko koulu meni tarkkailuluokalla ammattikoulua myöten ja itsetunto oli aika nolla kun töitä etsin. Toisaalta ei kyllä minun arvosanoilla olisi juuri mihinkään korkeapalkkaiseen hommaan päässyt. Rakennusalalta löytyi töitä joissa on kohta 6vuotta tullut oltua. Minun työkohteella ei kylläkään juuri palkka kehity mutta sitä jaksaa vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metalliala kiinnosti. Oli silloin suht. matalapalkka ala. Mutta toisin kävikin, CNC koneistajana päihitän palkassa useat insinöörit.
Nykyään "perusinssin" palkka taitaa olla siinä 2500 - 3000€/kk tienoilla, joten eipä siihen kovin paljoa tarvita... Inssejä myös pari sataa tusinaan.
Toista se oli ennen kun koko kylässä saattoi olla vain yksi inssiksi lukenut, joka kuului automaattisesti kylän eliittiin. Palkkakin oli sellainen että pihassa saattoi olla kaksi Mersua, kun maakalaisella vain yksi Kupla tai Lada. Ihmiset teititteli ja puhui tyyliin "ottaisiko herra insinööri kupin kahvia?" Nykyään ei kukaan edes tunnista ja jos tunnistaakin niin ei pidä oikein minään, kun joka suvussa ja taajamassa on nykyään korkeakoulutettuja. Sama kävi opettajille. Niin ne ajat muuttuu.
Mutta mitä mieltä olit vaikkapa virtauslaskennasta? Onnistuiko ne kurssit sinulta hyvin lentokoneiden suunnittelemiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli mielenkiintoista tilastoa sairaanhoitajien palkoista Euroopassa: https://yle.fi/uutiset/3-12277418
Yllättävää, että Italiassa maksetaan paremmin kuin Suomessa, ja että verrattaessa hoitajien palkkoja maiden keskipalkkoihin Suomen edelle kirivät muun muassa Espanja, Kreikka, Puola, Viro ja Unkari.
Noissa maissa hoitajakoulutuskin taitaa olla vaativimpien joukossa. Korkeaa teknologiaa ei suunnittele siellä juuri kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys: kenen ajattelit maksavan sitten aikanaan perheesi ylläpidon ja asumisen?
Ihan kuule itse maksetaan miehen kanssa meidän perheen eläminen. Ihmeellinen käsitys, että matalapalkka-alalla työskentelevät eivät maksa itse elämistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys: kenen ajattelit maksavan sitten aikanaan perheesi ylläpidon ja asumisen?
Ihan kuule itse maksetaan miehen kanssa meidän perheen eläminen. Ihmeellinen käsitys, että matalapalkka-alalla työskentelevät eivät maksa itse elämistään.
Juuri oli juttua että vain ylemmästä keskiluokasta eteenpäin ollaan nettoveronmaksajia, muut ovat siipeilijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Pieni palkka ja stressaava työ on yleinen yhdistelmä!
On varmasti monen kohdalla. Minun kohdalla se ei päde. Vastuuta vähän ja kiirettä ei työpailalla ole, luojaa saa kiittää että tällanen paikka meikäläiselle siunaantunut. 💖
Lapsille sopivaa työtä annetaan aikuisille vain hyvinvointivaltioissa.
Sellaista työtä ei olekaan kuin "lapsille sopiva työ". Ei lasten kuulu tehdä töitä, aikuiset käy töissa. Työtä on monenlaista, osa meistä tekee vaativaa hommaa korkeammalla kouluksella ja osa taas matalapalkkaista hommaa jossa koulutus lyhyempi. Molempia tarvii jotta yhteiskunta pyörii. Naurettava kommentti sinulta, vai olekto katkeroitunut omaan hommaasi?
Häpeähyisanojas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Pieni palkka ja stressaava työ on yleinen yhdistelmä!
On varmasti monen kohdalla. Minun kohdalla se ei päde. Vastuuta vähän ja kiirettä ei työpailalla ole, luojaa saa kiittää että tällanen paikka meikäläiselle siunaantunut. 💖
Lapsille sopivaa työtä annetaan aikuisille vain hyvinvointivaltioissa.
Sellaista työtä ei olekaan kuin "lapsille sopiva työ". Ei lasten kuulu tehdä töitä, aikuiset käy töissa. Työtä on monenlaista, osa meistä tekee vaativaa hommaa korkeammalla kouluksella ja osa taas matalapalkkaista hommaa jossa koulutus lyhyempi. Molempia tarvii jotta yhteiskunta pyörii. Naurettava kommentti sinulta, vai olekto katkeroitunut omaan hommaasi?
Meidän perheessä lapset jo tiskasivat, leikkivät sormiväreillä, hiihtivät ja katsoivat elokuvia, mikä joillakin on palkkatyötä.
Eipä siihen aikaan ollut varaa valita, oli mentävä töihin heti koulusta päästyä. Iltalukion kävin sitten työn ohella. Sitten tulikin rakkaus kuvioihin, mies halusi lapsia heti, vaikka itse olisin mieluusti odottanut edes 25 ikävuoteen asti. Siinä se sitten menikin seuraavat 30 vuotta, konttorityöläisenä lapsia kasvattaen ja asuntolainaa maksaen. Viisikymppisenä olin sitten vapaa niin miehestä, lapsista kuin asuntolainastakin, ja mennä täräytin itselleni maisterin paperit. Työelämässä niistä ei mitään hyötyä ollut enää siinä vaiheessa.
Nyt eläkeläisenä sitä toki välillä miettii että paremminkin olisi voinut käydä, kun yo-arvosana oli L ja lukion päästötodistuksen ka liki 9. Mutta Luonto on usein voimakkaampi kuin ihminen....se oli se elämä, ja nyt en enää haikaile kuin tuonpuoleista korkeintaan.
Jostain oli aloitettava. Palkkakehitykseni ollut koko ajan nouseva, joten ei valittamista. Kun palkka oli pienempi, sitä oppi arvostamaan jokaista uutta työtä ja uutta palkkakierrosta, kun palkka on vähän kerrallaan noussut. Harvassa ovat kurjat päivät ja töihin menemiset olleet, joten taidan kuitenkin olla oikealla alalla. Olisi kauheaa saada vaikka 1000-2000e/kk enemmän palkkaa, jos jokainen aamu ja työpäivä olisi silkkaa tuskaa. Olen tyytyväinen. Ja niinä päivinä kun en ole, mietin koko elämän tarjoamia hyviä asioita.
N46
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen aikaan ollut varaa valita, oli mentävä töihin heti koulusta päästyä. Iltalukion kävin sitten työn ohella. Sitten tulikin rakkaus kuvioihin, mies halusi lapsia heti, vaikka itse olisin mieluusti odottanut edes 25 ikävuoteen asti. Siinä se sitten menikin seuraavat 30 vuotta, konttorityöläisenä lapsia kasvattaen ja asuntolainaa maksaen. Viisikymppisenä olin sitten vapaa niin miehestä, lapsista kuin asuntolainastakin, ja mennä täräytin itselleni maisterin paperit. Työelämässä niistä ei mitään hyötyä ollut enää siinä vaiheessa.
Nyt eläkeläisenä sitä toki välillä miettii että paremminkin olisi voinut käydä, kun yo-arvosana oli L ja lukion päästötodistuksen ka liki 9. Mutta Luonto on usein voimakkaampi kuin ihminen....se oli se elämä, ja nyt en enää haikaile kuin tuonpuoleista korkeintaan.
Itsekin menin töihin heti lukiosta päästyäni ja kävin yliopiston työn ohella. Kukaan ei minua pakottanut lisääntymään silloinkaan kun omien aivojen kehitys oli vielä kesken alle 25-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Häpeähyisanojas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressaannun helposti. Minulla on todella huono paineensietokyky ja ahdistushäiriö. Minulle sopii pienipalkkainen työ ja vähäinen stressi.
Pieni palkka ja stressaava työ on yleinen yhdistelmä!
On varmasti monen kohdalla. Minun kohdalla se ei päde. Vastuuta vähän ja kiirettä ei työpailalla ole, luojaa saa kiittää että tällanen paikka meikäläiselle siunaantunut. 💖
Lapsille sopivaa työtä annetaan aikuisille vain hyvinvointivaltioissa.
Sellaista työtä ei olekaan kuin "lapsille sopiva työ". Ei lasten kuulu tehdä töitä, aikuiset käy töissa. Työtä on monenlaista, osa meistä tekee vaativaa hommaa korkeammalla kouluksella ja osa taas matalapalkkaista hommaa jossa koulutus lyhyempi. Molempia tarvii jotta yhteiskunta pyörii. Naurettava kommentti sinulta, vai olekto katkeroitunut omaan hommaasi?
Meidän perheessä lapset jo tiskasivat, leikkivät sormiväreillä, hiihtivät ja katsoivat elokuvia, mikä joillakin on palkkatyötä.
Achsoo sehr interessant.. jaa että oikeen jollakin tuollanen työ. Missä sellaista työtä on tarjolla? Oon todella utelias nyt tietämään.
Kouluttauduin opinto-ohjaajaksi.
Pitkät lomat, lähes puolipäivätyö.
Jos saakin palkkaa vain 4 te, niin mitä väliä? Muut edut kompensoi.
Ei ollut varaa opiskella. Opintolainalla pari vuotta kauppakoulua. Sitten lama ja samantien työttömäksi. Kaada ittelles vaan.
Nuorena raha oli minulle aivan toissijaista, eikä se nyt keski-iässäkään ole tarkeää. On aloja, jotka kiinnostavat, ja on aloja, jotka eivät kiinnosta vaikka niistä maksettaisiin mitä. Mutta myönnetään, että jouduin kyllä perheellistymisen myötä tekemään korjausliikkeitä ja käymään lisäkoulutusta saadakseni omalta alalta turvatumman ja vähän parempipalkkaisen työn.