Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ovat jatkuvasti kännyköillään?
21.01.2022 |
Miksi ihmiset ovat nykyään jotain ihme zombeja puhelimet kourassa?
Olin puolisoni kanssa kassalla ja yhdestä tuotteesta puuttui hintalappu, takana olevat ihmiset alkoivat tuhista ja nurista keskenään, kaivoivat kännykät esiin ja alkoivat ajattelematta vain selata niitä. Kun jono sitten pääsi taas liikkeelle, eivät ihmiset edes huomanneet sitä koska kaikki tuijottivat kännyköitään. Monilla alle kouluikäisillä lapsilla myös kännykät kun istuvat vaunuissa tai kauppakärryn kyydissä, zombeina pelaavat jotain pelejä tai katsovat youtubea.
Kun koululaisia tulee vastaan koulun suunnalta, he eivät edes katso tien yli mennessään, tuleeko autoja. Ihmiset eivät edes keskity seuraansa kun postailevat someen ihanasta ajasta kavereiden kanssa, kun oltiin ravintolassa tms. ja kaikki ovat vain napsineet kuvia ja selanneet luurejaan. Vanhemmat julkaisevat kuvia ja videoita lapsistaan, yhtään ajattelematta lapsien yksityisyyttä ja turvallisuutta. Elokuvissa, busseissa, työpaikoilla, autossa: ihan joka paikassa pitää kokoajan tuijottaa sitä luuria. Jotkut postaavat itsestään tai läheisistään hyvin arkaluontoisia asioita, kaikkien nähtäville julkiselle tilille. Toiset kertovat tarkasti missä kaikissa paikoissa käyvät, minne kouluun lapset menevät ja missä ovat töissä; eikö ihmisiä oikeasti haittaa yhtään että vain googlaamalla heistä saa selville niin paljon?
Lapsien kännykänkäyttöä ei valvota ollenkaan, vanhemmat eivät tiedä mitä lapset selaavat ja hakevat, minkälaisia juttuja he saattavat postata jonnekin sivulle ja saattavat päätyä väärien ihmisten saataville. Liian usein kuulee tutuilta ja kavereilta, miten heidän lapsensa vain pelaavat kännyköillä eivätkä ole innostuneita enää leikkimään leluilla tai ulkona kavereiden kanssa. Vanhemmat saattavat myös itse näyttää esimerkkiä, olemalla myös kännykällä kokoajan. Monissa keskusteluissa, videoiden kommenteissa ja muissa ihmiset riitelevät, väittelevät politiikasta, tuntuu kuin mitään käytöstapoja ei olisi netissä ollessa. Jos menee sähköt, isoin murhe on se, että pitää rajoittaa somen selaamista että akku kestää.
Kysyn vaan, miksi minä olen se outo, kun en ole missään somessa ja tykkään ennemmin vaihtaa kuulumisia yksityiskeskusteluissa tai kasvotusten? Yksityisyyden kerran kun menettää, ei sitä saa takaisin. Monta kertaa olen saanut kuulla olevani outo, epäsosiaalinen ja "erilaisuuden tavoittelija" kun minusta ei löydy tietoa netistä enkä ole missään someissa. Kysympä vaan, että miksi?
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se unohtui mainita, että aloittaessani uudessa opiskelupaikassa, muutamat luokkalaiseni olivat närkästyneitä siitä, että "minusta ei löytynyt mitään tietoa etukäteen". Jotkut olivat jo tutustuneet somessa ja pääosin pitivätkin yhteyttä siellä. Uudet ihmissuhteet päätyivätkin koulussa kuihtumaan kasaan ja jäin porukan ulkopuolelle somettomuuteni takia.
ap
Aloitin itse opinnot vähän aikaa sitten ja pahoin pelkään, että minäkin jään somettomuuden vuoksi porukan ulkopuolelle.
Toki olen tottunut siihen, mutta ei se tee asiasta yhtäån sen mukavampaa.
No jos tämä asia on ongelma, mikä ihme siinä on, että ei voi sitten tehdä sitä fb-tiliä tms? Tässä heittäydytään jotenkin marttyyreiksi, vaikka asian voisi ihan helposti ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella taitaa olla niin paha olla, että on helpompi selata kännykkää ja someen luotua persoonaa kuin kohdata todellisuus.
Älypuhelimen taakse on niin helppo paeta ja teskenellä,kuin laitaa muokatuja kuvia,kaikki meillä hyvin.Jos nyt älypuhelimen omistajan tapaakin sattumalta,puhuu kuin pikaviestit.Hypää aihesta toiseen.Kunelkaa oikesti heitä jos tavotatte livenä.Ylensä heillä kyllä kiire!.Mitään keskustelua eivät osaa luoda ja puhua yhtä asiaa lopuun.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se unohtui mainita, että aloittaessani uudessa opiskelupaikassa, muutamat luokkalaiseni olivat närkästyneitä siitä, että "minusta ei löytynyt mitään tietoa etukäteen". Jotkut olivat jo tutustuneet somessa ja pääosin pitivätkin yhteyttä siellä. Uudet ihmissuhteet päätyivätkin koulussa kuihtumaan kasaan ja jäin porukan ulkopuolelle somettomuuteni takia.
ap
Suunnilleen sama tarina minulla aikoinaan. Onneksi en jäänyt täysin ulkopuolelle mutta suurin osa asioista meni ohi. Ihan pimeää touhua, toivoisin että tapahtuisi jotain ja kaikki some ja älypuhelimet tuhoutuisivat pysyvästi.
Kurjaa kuulla etten minä ole ollut ainut jolla on käynyt samoin. Olen niin onnellinen siitä, etten elänyt lapsuuttani tähän aikaan, oikeasti säälin nykypäivän lapsia. Joskus toivon samaa, vaikka kännyköistä on paljon hyötyäkin, toivoisin enemmän oikeaa elämää ja yhteisöllisyyttä.
ap
Niinpä. Nykyään en enää välitä, somettomuus on mielenterveydelle niin hyväksi. Valitettavasti ne vanhat ajat eivät enää palaa. Onneksi meillä on sentään muisto niistä, nuoremmilla ei ole sitäkään kun eivät ole koskaan kokeneet normaalia elämää.
Ehdottomasti somettomuus on tehnyt todella hyvää, kun poistin kaikki somet jo vuosia sitten. Silloin muistan miettineeni, miten valtava osa somesta oli tullut elämässäni, ensimmäinen ja viimeinen asia mitä päivässäni teen/katson. Muistan ajatelleeni, etten voi elää ilman niitä.
Nykyään olen paljon onnellisempi, tuntuu että ihmisuhteet joita minulla on ovat paljon aidompia ja aikaakin on enemmän, kun ei tule jatkuvasti katsottua luuria. Monet ihmiset eivät oikeasti ymmärrä, kuinka hyvältä se tuntuu. Minä myös nautin siitä tiedosta, että kukaan ei voi tutkia elämääni netistä, ja minulla on täysi yksityisyys. Löysin myös 5 vuotta sitten samat ajatukset jakavan kumppanin, josta olen niin kiitollinen.
ap
Mulla on ihan sama. Se on nautinto, kun huomaa joskus joidenkin olevan närkästyneitä siitä, ettei minusta löydy netistä mitään eli siellä on yritetty kyylätä mut eipä onnistunut :D
Miksi se on nautinto? Tämähän vasta reipashenkiseltä kuulostaa :D
Koska ovat pöhköjä. Miten voi mennä joillakin tunteisiin, jos joku ei ole somessa? Se närkästynyt reaktio kertoo riittävästi. Mulle tosta tulee sellanen huvittunut nautinnollinen olo, kun joillekin se on käsittämätöntä huonolla tavalla, että joku ei elä kuten he. Muistan ajan somen alkuajoilta eikä silloin kukaan ihmetellyt, jos ei ollut somessa. Mun mielestä tuo ihmettely ja somettomien ihmisten alentaminen menee samaan kategoriaan kuin aikanaan meni se, jos ei omistanut televisiota. Ei tarvitse mennä edes vuosikymmentä taaksepäin, niin ihmettelyä sai osakseen, jos ei omistanut tv:tä ja tällaista ihmistä pidettiin outona.
Mutta kun se närkästynyt reaktio on ainoastaan näiden ap:n kaltaisten hörhöjen päässä. Ketään ei oikeasti kiinnosta, jos et ole somessa. Korkeintaan siinä tilanteessa voi tulla kummastuneita katseita, jos kitistään, miksi kukaan ei soita lankapuhelimeen ja kerro niitä samoja juttuja, jotka sillä muulla porukalla tiedotetaan jossain wa-ryhmässä.
Kyllä muuten kiinnostaa. Taidat elää kuplassa, jos et ole tällaista huomannut.
Millä tavalla ja missä tilanteissa tämä sitten ilmenee? Miten huomaisin tällaista ilmiötä, kun minun kuplassani suurimmalla osalla se älypuhelin on ja niille, joilla ei ole, ei ole kertaakaan tietääkseni närkästytty.
Hyvä yritys vääntää asiaa tähän suuntaan. En ole puhunut älypuhelimista mitään. Itseasiassa mullakin on älypuhelin ja se wa siinä jolla pidän yhteyttä perheeseen ja kavereihin eli joo jos nyt pilkkua viilataan niin en ole täysin someton. Tarkoitin sitä ylempänä, että minusta ei löydy googlaamalla mitään ja tämä menee joillakin tunteisiin, kun lopulta käy ilmi minua googlettaneelle, etten käytä facea tai instaa. Uudet tuttavuudet tuota tekee ja viimeksi uudella työpaikalla tällaista koin. Ihmettelyä, tuhattelua ja voivottelua miten se on niin omituista nykyään, ettei ihmisestä löydy mitään netistä. Jotain salattavaa? Myös hienovaraista vihjailua, ettei mulla varmaan ole kavereita keille jakaa mitään siellä, niin siksi en olisi siellä.
Missä sinä olet töissä? Itse en ole ainoallakaan työpaikalla tällaiseen törmännyt. Ja tunnen useampiakin ihmisiä, joilla ei ole mitään someja eivätkä he ole koskaan kertoneet tällaisesta.
Ja minustakaan ei löydy googlella mitään muuta kuin fb:n profiilikuva, työpuhelinnumero työnantajani sivuilla ja joku 20 vuotta vanha lista, jossa näkyy että olen valmistunut koulusta x. Ja minä sentään olen tällainen järkyttävä aivoton lammas, joka hyppää rotkoonkin, jos joku vain käskee. Kukaan ei ole koskaan tullut ihmettelemään, miksi minusta ei löydy muita tietoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella taitaa olla niin paha olla, että on helpompi selata kännykkää ja someen luotua persoonaa kuin kohdata todellisuus.
Älypuhelimen taakse on niin helppo paeta ja teskenellä,kuin laitaa muokatuja kuvia,kaikki meillä hyvin.Jos nyt älypuhelimen omistajan tapaakin sattumalta,puhuu kuin pikaviestit.Hypää aihesta toiseen.Kunelkaa oikesti heitä jos tavotatte livenä.Ylensä heillä kyllä kiire!.Mitään keskustelua eivät osaa luoda ja puhua yhtä asiaa lopuun.
Jos katsoo tätä keskustelua, niin en minä kyllä näiden somettomienkaan kommenteista mitään ymmärrä. Poukkoillaan aiheesta toiseen. Kommentoidaan ilman lainauksia. Ei perustella mitään. Perutaan omia sanomisia. Toistuvasti sorrutaan ad hominemiin. Jne.
En omista tietokonetta, joten teen kaiken sen mitä te teette tietokoneella niin puhelimella. Kuten luen tätä ketjua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä muuten tulee oletus, että sometili = kaikki tietosi löytyvät googlaamalla?
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se unohtui mainita, että aloittaessani uudessa opiskelupaikassa, muutamat luokkalaiseni olivat närkästyneitä siitä, että "minusta ei löytynyt mitään tietoa etukäteen". Jotkut olivat jo tutustuneet somessa ja pääosin pitivätkin yhteyttä siellä. Uudet ihmissuhteet päätyivätkin koulussa kuihtumaan kasaan ja jäin porukan ulkopuolelle somettomuuteni takia.
ap
Suunnilleen sama tarina minulla aikoinaan. Onneksi en jäänyt täysin ulkopuolelle mutta suurin osa asioista meni ohi. Ihan pimeää touhua, toivoisin että tapahtuisi jotain ja kaikki some ja älypuhelimet tuhoutuisivat pysyvästi.
Kurjaa kuulla etten minä ole ollut ainut jolla on käynyt samoin. Olen niin onnellinen siitä, etten elänyt lapsuuttani tähän aikaan, oikeasti säälin nykypäivän lapsia. Joskus toivon samaa, vaikka kännyköistä on paljon hyötyäkin, toivoisin enemmän oikeaa elämää ja yhteisöllisyyttä.
ap
Niinpä. Nykyään en enää välitä, somettomuus on mielenterveydelle niin hyväksi. Valitettavasti ne vanhat ajat eivät enää palaa. Onneksi meillä on sentään muisto niistä, nuoremmilla ei ole sitäkään kun eivät ole koskaan kokeneet normaalia elämää.
Ehdottomasti somettomuus on tehnyt todella hyvää, kun poistin kaikki somet jo vuosia sitten. Silloin muistan miettineeni, miten valtava osa somesta oli tullut elämässäni, ensimmäinen ja viimeinen asia mitä päivässäni teen/katson. Muistan ajatelleeni, etten voi elää ilman niitä.
Nykyään olen paljon onnellisempi, tuntuu että ihmisuhteet joita minulla on ovat paljon aidompia ja aikaakin on enemmän, kun ei tule jatkuvasti katsottua luuria. Monet ihmiset eivät oikeasti ymmärrä, kuinka hyvältä se tuntuu. Minä myös nautin siitä tiedosta, että kukaan ei voi tutkia elämääni netistä, ja minulla on täysi yksityisyys. Löysin myös 5 vuotta sitten samat ajatukset jakavan kumppanin, josta olen niin kiitollinen.
ap
Mulla on ihan sama. Se on nautinto, kun huomaa joskus joidenkin olevan närkästyneitä siitä, ettei minusta löydy netistä mitään eli siellä on yritetty kyylätä mut eipä onnistunut :D
Miksi se on nautinto? Tämähän vasta reipashenkiseltä kuulostaa :D
Koska ovat pöhköjä. Miten voi mennä joillakin tunteisiin, jos joku ei ole somessa? Se närkästynyt reaktio kertoo riittävästi. Mulle tosta tulee sellanen huvittunut nautinnollinen olo, kun joillekin se on käsittämätöntä huonolla tavalla, että joku ei elä kuten he. Muistan ajan somen alkuajoilta eikä silloin kukaan ihmetellyt, jos ei ollut somessa. Mun mielestä tuo ihmettely ja somettomien ihmisten alentaminen menee samaan kategoriaan kuin aikanaan meni se, jos ei omistanut televisiota. Ei tarvitse mennä edes vuosikymmentä taaksepäin, niin ihmettelyä sai osakseen, jos ei omistanut tv:tä ja tällaista ihmistä pidettiin outona.
Mutta kun se närkästynyt reaktio on ainoastaan näiden ap:n kaltaisten hörhöjen päässä. Ketään ei oikeasti kiinnosta, jos et ole somessa. Korkeintaan siinä tilanteessa voi tulla kummastuneita katseita, jos kitistään, miksi kukaan ei soita lankapuhelimeen ja kerro niitä samoja juttuja, jotka sillä muulla porukalla tiedotetaan jossain wa-ryhmässä.
Kyllä muuten kiinnostaa. Taidat elää kuplassa, jos et ole tällaista huomannut.
Millä tavalla ja missä tilanteissa tämä sitten ilmenee? Miten huomaisin tällaista ilmiötä, kun minun kuplassani suurimmalla osalla se älypuhelin on ja niille, joilla ei ole, ei ole kertaakaan tietääkseni närkästytty.
Hyvä yritys vääntää asiaa tähän suuntaan. En ole puhunut älypuhelimista mitään. Itseasiassa mullakin on älypuhelin ja se wa siinä jolla pidän yhteyttä perheeseen ja kavereihin eli joo jos nyt pilkkua viilataan niin en ole täysin someton. Tarkoitin sitä ylempänä, että minusta ei löydy googlaamalla mitään ja tämä menee joillakin tunteisiin, kun lopulta käy ilmi minua googlettaneelle, etten käytä facea tai instaa. Uudet tuttavuudet tuota tekee ja viimeksi uudella työpaikalla tällaista koin. Ihmettelyä, tuhattelua ja voivottelua miten se on niin omituista nykyään, ettei ihmisestä löydy mitään netistä. Jotain salattavaa? Myös hienovaraista vihjailua, ettei mulla varmaan ole kavereita keille jakaa mitään siellä, niin siksi en olisi siellä.
Missä sinä olet töissä? Itse en ole ainoallakaan työpaikalla tällaiseen törmännyt. Ja tunnen useampiakin ihmisiä, joilla ei ole mitään someja eivätkä he ole koskaan kertoneet tällaisesta.
Ja minustakaan ei löydy googlella mitään muuta kuin fb:n profiilikuva, työpuhelinnumero työnantajani sivuilla ja joku 20 vuotta vanha lista, jossa näkyy että olen valmistunut koulusta x. Ja minä sentään olen tällainen järkyttävä aivoton lammas, joka hyppää rotkoonkin, jos joku vain käskee. Kukaan ei ole koskaan tullut ihmettelemään, miksi minusta ei löydy muita tietoja.
Olen eri, mutta meidän työpaikalla eräs nainen selvittää jokaisen työkaverinsa auton rekkarista, että onko oma vai leasing, jos auto on yhtään kalliimman näköinen. :D Samoin aina googlettavat kaikki uudet työntekijät ja heidän taustansa ja sukulaistensa taustat facebookista jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se unohtui mainita, että aloittaessani uudessa opiskelupaikassa, muutamat luokkalaiseni olivat närkästyneitä siitä, että "minusta ei löytynyt mitään tietoa etukäteen". Jotkut olivat jo tutustuneet somessa ja pääosin pitivätkin yhteyttä siellä. Uudet ihmissuhteet päätyivätkin koulussa kuihtumaan kasaan ja jäin porukan ulkopuolelle somettomuuteni takia.
ap
Aloitin itse opinnot vähän aikaa sitten ja pahoin pelkään, että minäkin jään somettomuuden vuoksi porukan ulkopuolelle.
Toki olen tottunut siihen, mutta ei se tee asiasta yhtäån sen mukavampaa.
No jos tämä asia on ongelma, mikä ihme siinä on, että ei voi sitten tehdä sitä fb-tiliä tms? Tässä heittäydytään jotenkin marttyyreiksi, vaikka asian voisi ihan helposti ratkaista.
No niinpä, äitini, joka ei ole millään muotoa sometyyppi, teki itselleen Facebook tilin opiskelun ryhmätyöskentelyä varten. Eikä tehnyt. Hän käy siellä silloin kun opiskelut vaatii, kuvana on koira ja tiedot yksityisiä. Ei ollut ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten tulee oletus, että sometili = kaikki tietosi löytyvät googlaamalla?
Itse olen hyvinkin aktiivinen ja avoin elämästäni somessa, mutta sukunimeäni en siellä koskaan ole maininnut. Enkä työpaikkaani. Siinähän googlaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se unohtui mainita, että aloittaessani uudessa opiskelupaikassa, muutamat luokkalaiseni olivat närkästyneitä siitä, että "minusta ei löytynyt mitään tietoa etukäteen". Jotkut olivat jo tutustuneet somessa ja pääosin pitivätkin yhteyttä siellä. Uudet ihmissuhteet päätyivätkin koulussa kuihtumaan kasaan ja jäin porukan ulkopuolelle somettomuuteni takia.
ap
Suunnilleen sama tarina minulla aikoinaan. Onneksi en jäänyt täysin ulkopuolelle mutta suurin osa asioista meni ohi. Ihan pimeää touhua, toivoisin että tapahtuisi jotain ja kaikki some ja älypuhelimet tuhoutuisivat pysyvästi.
Kurjaa kuulla etten minä ole ollut ainut jolla on käynyt samoin. Olen niin onnellinen siitä, etten elänyt lapsuuttani tähän aikaan, oikeasti säälin nykypäivän lapsia. Joskus toivon samaa, vaikka kännyköistä on paljon hyötyäkin, toivoisin enemmän oikeaa elämää ja yhteisöllisyyttä.
ap
Niinpä. Nykyään en enää välitä, somettomuus on mielenterveydelle niin hyväksi. Valitettavasti ne vanhat ajat eivät enää palaa. Onneksi meillä on sentään muisto niistä, nuoremmilla ei ole sitäkään kun eivät ole koskaan kokeneet normaalia elämää.
Ehdottomasti somettomuus on tehnyt todella hyvää, kun poistin kaikki somet jo vuosia sitten. Silloin muistan miettineeni, miten valtava osa somesta oli tullut elämässäni, ensimmäinen ja viimeinen asia mitä päivässäni teen/katson. Muistan ajatelleeni, etten voi elää ilman niitä.
Nykyään olen paljon onnellisempi, tuntuu että ihmisuhteet joita minulla on ovat paljon aidompia ja aikaakin on enemmän, kun ei tule jatkuvasti katsottua luuria. Monet ihmiset eivät oikeasti ymmärrä, kuinka hyvältä se tuntuu. Minä myös nautin siitä tiedosta, että kukaan ei voi tutkia elämääni netistä, ja minulla on täysi yksityisyys. Löysin myös 5 vuotta sitten samat ajatukset jakavan kumppanin, josta olen niin kiitollinen.
ap
Mulla on ihan sama. Se on nautinto, kun huomaa joskus joidenkin olevan närkästyneitä siitä, ettei minusta löydy netistä mitään eli siellä on yritetty kyylätä mut eipä onnistunut :D
Miksi se on nautinto? Tämähän vasta reipashenkiseltä kuulostaa :D
Koska ovat pöhköjä. Miten voi mennä joillakin tunteisiin, jos joku ei ole somessa? Se närkästynyt reaktio kertoo riittävästi. Mulle tosta tulee sellanen huvittunut nautinnollinen olo, kun joillekin se on käsittämätöntä huonolla tavalla, että joku ei elä kuten he. Muistan ajan somen alkuajoilta eikä silloin kukaan ihmetellyt, jos ei ollut somessa. Mun mielestä tuo ihmettely ja somettomien ihmisten alentaminen menee samaan kategoriaan kuin aikanaan meni se, jos ei omistanut televisiota. Ei tarvitse mennä edes vuosikymmentä taaksepäin, niin ihmettelyä sai osakseen, jos ei omistanut tv:tä ja tällaista ihmistä pidettiin outona.
Mutta kun se närkästynyt reaktio on ainoastaan näiden ap:n kaltaisten hörhöjen päässä. Ketään ei oikeasti kiinnosta, jos et ole somessa. Korkeintaan siinä tilanteessa voi tulla kummastuneita katseita, jos kitistään, miksi kukaan ei soita lankapuhelimeen ja kerro niitä samoja juttuja, jotka sillä muulla porukalla tiedotetaan jossain wa-ryhmässä.
Kyllä muuten kiinnostaa. Taidat elää kuplassa, jos et ole tällaista huomannut.
Millä tavalla ja missä tilanteissa tämä sitten ilmenee? Miten huomaisin tällaista ilmiötä, kun minun kuplassani suurimmalla osalla se älypuhelin on ja niille, joilla ei ole, ei ole kertaakaan tietääkseni närkästytty.
Hyvä yritys vääntää asiaa tähän suuntaan. En ole puhunut älypuhelimista mitään. Itseasiassa mullakin on älypuhelin ja se wa siinä jolla pidän yhteyttä perheeseen ja kavereihin eli joo jos nyt pilkkua viilataan niin en ole täysin someton. Tarkoitin sitä ylempänä, että minusta ei löydy googlaamalla mitään ja tämä menee joillakin tunteisiin, kun lopulta käy ilmi minua googlettaneelle, etten käytä facea tai instaa. Uudet tuttavuudet tuota tekee ja viimeksi uudella työpaikalla tällaista koin. Ihmettelyä, tuhattelua ja voivottelua miten se on niin omituista nykyään, ettei ihmisestä löydy mitään netistä. Jotain salattavaa? Myös hienovaraista vihjailua, ettei mulla varmaan ole kavereita keille jakaa mitään siellä, niin siksi en olisi siellä.
Missä sinä olet töissä? Itse en ole ainoallakaan työpaikalla tällaiseen törmännyt. Ja tunnen useampiakin ihmisiä, joilla ei ole mitään someja eivätkä he ole koskaan kertoneet tällaisesta.
Ja minustakaan ei löydy googlella mitään muuta kuin fb:n profiilikuva, työpuhelinnumero työnantajani sivuilla ja joku 20 vuotta vanha lista, jossa näkyy että olen valmistunut koulusta x. Ja minä sentään olen tällainen järkyttävä aivoton lammas, joka hyppää rotkoonkin, jos joku vain käskee. Kukaan ei ole koskaan tullut ihmettelemään, miksi minusta ei löydy muita tietoja.
Olen eri, mutta meidän työpaikalla eräs nainen selvittää jokaisen työkaverinsa auton rekkarista, että onko oma vai leasing, jos auto on yhtään kalliimman näköinen. :D Samoin aina googlettavat kaikki uudet työntekijät ja heidän taustansa ja sukulaistensa taustat facebookista jne...
Mihin tämä auton rekisterinumero liittyy? Kysyin, missä työpaikassa ihan yleisesti närkästytään, ellei googlella löydy mitään tietoja. Minäkin olen ollut naisvaltaisella työpaikalla, jossa oli sellaisia uteliaita juoruakkoja, että ei ole tosikaan, mutta koskaan kukaan ei tullut marisemaan, että googlesta ja fb:stä ei löydy minusta mitään tietoja.
Minusta tuntuu, että tässä on nyt itse keksitty vähän lisämausteita. Esimerkiksi minulla ei kyllä näy edes fb-kavereille kovin kummoisia taustoja saati sitten sukulaisuussuhteita. Eikä tällaisia löydy kyllä monelta kaveriltanikaan.
Kun nykysukupolvet alkavat dementoitua, heille annetaan hoitokodeissa jokin leikkikännykkä käteen: sitä voi näppäillä ja siitä näkee rauhoittavia kuvia; varmaan soittaa myös rauhoittavaa musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten tulee oletus, että sometili = kaikki tietosi löytyvät googlaamalla?
Itse olen hyvinkin aktiivinen ja avoin elämästäni somessa, mutta sukunimeäni en siellä koskaan ole maininnut. Enkä työpaikkaani. Siinähän googlaavat.
Niinpä. Siksi minusta onkin hämmentävää näiden somettomien väitteet, että olisi jotenkin närkästyttävää tai edes erikoista, että googlella ei löytyisi koko elämäkertaa ja sukuhistoriaa. Nämä eivät taida tietää yhtään, miten some toimii.
Että voisin jatkuvasti selata mm stack overflowta. En käytä sosiaalista mediaa, kännykkä oli perjantaina työaikana käytössä vajaa 5 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nykysukupolvet alkavat dementoitua, heille annetaan hoitokodeissa jokin leikkikännykkä käteen: sitä voi näppäillä ja siitä näkee rauhoittavia kuvia; varmaan soittaa myös rauhoittavaa musiikkia.
No entä sitten? Niinhän nytkin siellä katsellaan telkkarista uutisia ja vanhoja elokuvia. Sinut pitää ilmeisesti viedä dementoituneena bussipysäkeille ja kassajonoihin horisemaan.
Riippuvuutta ja varmaan joskus myös pakenemista ettei tarvii sosialisoida tai pakenemista muista asioista.
Kuulostaa mukavalta AP, kun sanoit että tykkäät jutella kasvotusten.
Itse oon suht. aktiivinen somessa, kätevä tapa kertoa kuulumiset kavereille jne. On paikkoja mihin puhelin ei kuulu, esim. just kassajono tai kavereiden näkeminen (ellei näytä jotain ottamaansa kuvaa vaikka kaverille).
Lasten liiallinen kännykän käyttö on surullista. Vanhemman esimerkillä varmasti vaikutusta. Tässä itselläkin petrattavaa.
En ole somessa. Olen taalla. Tamakin on addiktio, joka syo ihan liikaa paivastani!
Voi vauvapalstalaiset I love you!
Vaikea sanoa, kun itse en koskaan missään "ole" kännykällä. Mun kännyssä on puhelimessapuhumismahdollisuus, tekstarit, ja kalenteri. Ei muuta, jollei lasketa laskinta tai ajastinta.
Junassa, odotustiloissa, jne. olen vain, ja mietiskelen :D
Mulla ei siis ikinä ole ollut älypuhelinta. Joskus ehkä ostan sellaisen, tai sitten en. Olen niitä kuitenkin käyttänyt, ja inhoan sitä epäkäytännöllisyyttä, jotan vaikka mulla sellainen olisi, niin tuskin viitsisin sillä mitään ylimääräistä tehdä :D
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuutta ja varmaan joskus myös pakenemista ettei tarvii sosialisoida tai pakenemista muista asioista.
Kuulostaa mukavalta AP, kun sanoit että tykkäät jutella kasvotusten.
Itse oon suht. aktiivinen somessa, kätevä tapa kertoa kuulumiset kavereille jne. On paikkoja mihin puhelin ei kuulu, esim. just kassajono tai kavereiden näkeminen (ellei näytä jotain ottamaansa kuvaa vaikka kaverille).
Lasten liiallinen kännykän käyttö on surullista. Vanhemman esimerkillä varmasti vaikutusta. Tässä itselläkin petrattavaa.
Ei varmasti ole. Lapseni oli melko koukuttunut kännykkään (ei silti enempää kuin muutkaan ikäisensä), mutta minun, vanhemman esimerkistä se ei tapahtunut. T: tuo jolla ei ole koskaan ollut älykännyä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmiset lukivat lehtiä, kävivät pankissa, hoitivat koululaisten asioita, shoppailivat, soittelivat kuulumisia, lähettivät postia ja kaikkea muuta tuntikausia. Nykyään sen kaiken voi tehdä minuuteissa kassajonossa tai kävellessä kotiin. Näin jää paljon enemmän aikaa tehdä itselle tärkeitä asioita, harvemmin niitä jossain kassajonossa, bussipysäkillä tai muuten tehdään. Siellä on hyvä olla puhelimella.
Sinulla ei ole oikein käsitystä siitä, miten haitallista on olla koko ajan puhelimella. Ei ihmisen aivoja ole tarkoitettu tuollaiseen toimintaan. Addiktio ei ole koskaan hyvä juttu.
Hyvä yritys vääntää asiaa tähän suuntaan. En ole puhunut älypuhelimista mitään. Itseasiassa mullakin on älypuhelin ja se wa siinä jolla pidän yhteyttä perheeseen ja kavereihin eli joo jos nyt pilkkua viilataan niin en ole täysin someton. Tarkoitin sitä ylempänä, että minusta ei löydy googlaamalla mitään ja tämä menee joillakin tunteisiin, kun lopulta käy ilmi minua googlettaneelle, etten käytä facea tai instaa. Uudet tuttavuudet tuota tekee ja viimeksi uudella työpaikalla tällaista koin. Ihmettelyä, tuhattelua ja voivottelua miten se on niin omituista nykyään, ettei ihmisestä löydy mitään netistä. Jotain salattavaa? Myös hienovaraista vihjailua, ettei mulla varmaan ole kavereita keille jakaa mitään siellä, niin siksi en olisi siellä.