Lue keskustelun säännöt.
Mummin kodista hävisivät vanhat tavarat, ja jyskistä tilalle??
22.05.2015 |
Mummi kuoli, kaunis vanha talo pohjanmaalla oli hänen ja papan yhteinen kotitalo vuosikymmeniä. Sinne he muuttivat nuorena pariskuntana ja kasvattivat perheensä.
Mummi pysyti papan kuoltua asumaan pitkään talossaan eikä hänen onneksi tarvinnut kunnan vuodeosastolla elää vuosikaupalla kuolemaa odottaen. Voimat meni nopeasti ja hän lähti papan luo.
Nyt oli paskamainen yllätys mennä käymään vanhalla talolla, kun ehditiin. Nimittäin kaikki vanhat talonpoikais-huonekalut, arkut, kaapit ja penkit oli häipynyeet. TIlalle jostian jyskistä lastulevykuraa. Oli ostettu "mummille uutta" sanoi täti..
Liinavaatekaapista kaikki vanhat pellavapyyhkeet ja mummin lakanat hävinneet. Tilalle hoppyhallin kirjavia rättejä.
Vanhat astiat taikinatiinut ja voipurkit; poissa.
Tädit asuu seudulla, pojilla ahneet vaimot. Kaikki viety ja teeskennellään, että voi voi kun harvoin nähdään. Ei meinannut tulla tieto hautajaisista millään perille. "Ai, mää luulin että teille on jo ilmoitettu". Oli hyvää aikaa kantaa loputkin kamat parempaan talteen.
Olisin halunnut jotain muistoja isäni lapsuudesta. Mummi oli rakas ja jotain oliisn hänestäkin halunnut saada muistoksi. Ja ei, joku kuttaperkka eteisin peili-apupöytä-yhdistelmä ei ole semmoinen asia.
Kiitos suku. Teillä on omakotitalot, ja traktoreita ja kuorma-autoja pihat täynnä. Vielä piti mummin muistot viedä varmaan talteen.
Kommentit (105)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:48"]
Jos ymmärsin aloituksen oikein, niin tässä mummin vanhaa arvokasta omaisuutta oli vaihdettu uuteen arvottomaan jo mummin elinaikana. Perillisille jäi siis vain ne Jyskin ja Hobbyhallin tusinakamat ja sukulaiset, mummin arvokkaat huonekalut ja liinavaatteet ovat hävinneet ap:n tietämättä jo aikaisemmin. Vanhat ihmiset eivät aina tajua, miten arvokkaita tavaroita heillä saattaa olla ja sen vuoksi suostuvat siihen, että arvokas huonekalu, astia tms vaihdetaan uuteen, mutta arvottomaan.
[/quote]
Ehkä asian takana on myös käytännöllisyys? Vanhat huonekalut ja ties mitkä taikinatiinut vievät paljon tilaa ja niissä voi olla koukeroa ja uloketta, jotka hankaloittavat liikkumista. Samoin pellavalakanan hoitaminen ja pesu on hieman poikkeavaa modernista peruslakanasta, jonka voi vain heittää koneeseen. Eikä myöskään kärsi niin pahasti, jos ikäihminen hieman "vuotaa".
Niin, että miksi niitä talonpoikaiskaluja olisi pitänyt säilyttää viimeiseen hengenvetoon saakka mummilla, ja vasta sitten vaihtaa omistajaa, joka tuskin olisi ollut ap, vaan ne tädit jokatapauksessa.
[/quote]
Haha... mistään käytännöllisyydestä ei varmasti ole kyse. Ja tottahan aloittaja on aivan yhtä lailla sukua mummilleen vanhempansa kautta, olkoonkin ettei tätä perillistä enää ole.
Kyllä tässä on selvästi oman käden oikeudesta kyse. On vuosien varrella tyhjennetty kaikessa hiljaisuudessa mummon kotia ja tuotu edullisia huonekaluja tilalle.
Ap, menepäs kylään tädeillesi ja sedillesi. Voit kokea yllätyksen!
Eikö tässä voi tehdä vielä jälkikäteen sellaista, että kaikki alunperin mummon kotiin kuuluneet tavarat listataan ja niiden omistusoikeus mietitään uudelleen. Voi olla, että siellä on joku mummon omasta tahdostaan antamakin, mutta luultavasti suurin osa on sellaisia, jotka on melkein ilman lupaa kannettu tuvasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:20"]
Ahneita paskiaisia. Mun äiti kieltäytyi ottamasta oman äitinsä perintöä vastaan , sanoen ettei halua mitään muuta kuin vaikka sormuksen muistoksi äidistään. Sisarukset oli sen verran ahneita, ettei äitini saannut edes sitä sormusta , vaikka saivat jo mun äidinkin osuusen perinnöstä.
[/quote]
Tyhmyydestä sakotetaan, jos äitisi olisi tehnyt asiasta paperin, siis kieltäytymisestä, nin perintö olisi mennyt hänen lapsille.
[/quote]
Eikä olisi sitten saanut edes sitä sormusta...
[/quote]
Mutta tytär ehkä olisi ...
Perinnönjaossa selviää hyvin aina ihmisten oikea luonto.Tietääpähän sitten hyvin kenen kanssa ei tarvitse enää aikaa viettää.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:48"]
Jos ymmärsin aloituksen oikein, niin tässä mummin vanhaa arvokasta omaisuutta oli vaihdettu uuteen arvottomaan jo mummin elinaikana. Perillisille jäi siis vain ne Jyskin ja Hobbyhallin tusinakamat ja sukulaiset, mummin arvokkaat huonekalut ja liinavaatteet ovat hävinneet ap:n tietämättä jo aikaisemmin. Vanhat ihmiset eivät aina tajua, miten arvokkaita tavaroita heillä saattaa olla ja sen vuoksi suostuvat siihen, että arvokas huonekalu, astia tms vaihdetaan uuteen, mutta arvottomaan.
[/quote]
Ehkä asian takana on myös käytännöllisyys? Vanhat huonekalut ja ties mitkä taikinatiinut vievät paljon tilaa ja niissä voi olla koukeroa ja uloketta, jotka hankaloittavat liikkumista. Samoin pellavalakanan hoitaminen ja pesu on hieman poikkeavaa modernista peruslakanasta, jonka voi vain heittää koneeseen. Eikä myöskään kärsi niin pahasti, jos ikäihminen hieman "vuotaa".
Niin, että miksi niitä talonpoikaiskaluja olisi pitänyt säilyttää viimeiseen hengenvetoon saakka mummilla, ja vasta sitten vaihtaa omistajaa, joka tuskin olisi ollut ap, vaan ne tädit jokatapauksessa.
[/quote]
Haha... mistään käytännöllisyydestä ei varmasti ole kyse. Ja tottahan aloittaja on aivan yhtä lailla sukua mummilleen vanhempansa kautta, olkoonkin ettei tätä perillistä enää ole.
Kyllä tässä on selvästi oman käden oikeudesta kyse. On vuosien varrella tyhjennetty kaikessa hiljaisuudessa mummon kotia ja tuotu edullisia huonekaluja tilalle.
Ap, menepäs kylään tädeillesi ja sedillesi. Voit kokea yllätyksen!
Eikö tässä voi tehdä vielä jälkikäteen sellaista, että kaikki alunperin mummon kotiin kuuluneet tavarat listataan ja niiden omistusoikeus mietitään uudelleen. Voi olla, että siellä on joku mummon omasta tahdostaan antamakin, mutta luultavasti suurin osa on sellaisia, jotka on melkein ilman lupaa kannettu tuvasta ulos.
[/quote]
Kyllä minun mummi ja pappa ovat pikkuhiljaa vaihtaneet vanhoja ja raskaita kalusteita uusiin ja yksinkertaisiin. Ja mitä ei lapset tai lapsenlapset ole kysyttäessä ottaneet, on myyty pois.
Ja mistäs se selvitetään, mitkä on annettu pois ja mitkä luvatta viety? Soitetaan paikalle meedio selvittämään asiaa ja viedään sitten todistajien läsnäollessa tapahtuneen kanavoinnin kautta mummilta saatu lausunto oikeuden eteen?
Ei tä on jatkunut jo vuosia? Milloinkas AP oot viimeeksi sitä "rakasta mummiasi" oikein käynyt morjestamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:20"]
Ahneita paskiaisia. Mun äiti kieltäytyi ottamasta oman äitinsä perintöä vastaan , sanoen ettei halua mitään muuta kuin vaikka sormuksen muistoksi äidistään. Sisarukset oli sen verran ahneita, ettei äitini saannut edes sitä sormusta , vaikka saivat jo mun äidinkin osuusen perinnöstä.
[/quote]
Just näin - itsekin äidin kuoltua olin seuraavana perimässä lapsetonta enoani. Mutta ei hätää - kaikki muut sisarukset olivat myös jo tyhjentäneet kaiken mahdollisen. Se vaan on niin uskomatonta miten nopeasti jonkun kuoleman jälkeen ihmisiin iskee se ahneus.
Tuota, jos äitisi luopui perinnöstä, sen olisi pitänyt siirtyä hänen perillisilleen eli sinulle ja mahdollisille sisaruksillesi. Vai luovuitko sinäkin?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 12:05"]
IKävä kyllä, sinä et ole mummosi rintaperillinen vaan hänen lapsensa eli esim. tätisi. Sinä perit vastaavasti omat vanhempasi, turhaa murehtia sitä, mihin ei ole oikeutta.
Mummosi on voinut jo elinaikanaan jakaa oman irtaimistonsa ja siihen meillä jokaisella on oikeus, myös sinulla. Monet vanhukset eivät edes arvosta vanhoja tavaroita, kun ovat itse eläneet niiden keskellä. Jospa hän on halunnut antaa ne vaikka omalle tyttärelleen.
Kuolinpesä jaetaan perunkirjoituksen mukaan.
[/quote]
Ap:n aloituksesta sai sen kuvan, että isänsä olisi jo kuollut, jolloin hän on yhtälailla perillinen kuin tätinsä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:34"]
No mutta eikö mummosi lapsilla ollut oikeus niihin? En nyt oikein ole näistä asioista perillä, mutta eikö lapsilla ole etuoikeus lapsenlapsiin nähden?
[/quote]
Jos mummon lapsista joku on kuollut, perivät tämän kuolleen lapsen lapset mummon. He saavat yhdessä sen osuuden mikä olisi kuulunut heidän edesmenneelle vanhemmalleen. Mummon lapsilla ei ole mitään ylijyräämisoikeutta lapsenlapsiin nähden.
Kyllä mäkin mummun ja papan tavaroita kärkyn :D Olen mummulleni kertonut mitä haluaisin häneltä sitten mahdollisesti. Mutta rahasta tai ahneudesta ei ole kohdallani kyse (vaikkei kukaan taida uskoa tätä :D). Ne tavarat on mulle vaan ihania tunnearvoltaan. Kyllä mä mielummin haluaisin itselleni heidän huonekaluja tai tavaroita, koska ajattelen, että mulla ne säilyisi ja niitä arvostettaisiin.
Mulla on kotona mummun äidin vanha rukki 1900-luvun alkupuolelta, ja sen tunnearvo on mulle mittaamaton <3 Jos tulipalon sattuessa saisi pelastaa vain yhden esineen, olisi se tämä rukki. Ihan kylmää ajatellakin, että tollanen tavara olisi joutunut jonkun toisen käsiin ja myyty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:32"]
Kyllä mäkin mummun ja papan tavaroita kärkyn :D Olen mummulleni kertonut mitä haluaisin häneltä sitten mahdollisesti. Mutta rahasta tai ahneudesta ei ole kohdallani kyse (vaikkei kukaan taida uskoa tätä :D). Ne tavarat on mulle vaan ihania tunnearvoltaan. Kyllä mä mielummin haluaisin itselleni heidän huonekaluja tai tavaroita, koska ajattelen, että mulla ne säilyisi ja niitä arvostettaisiin.
Mulla on kotona mummun äidin vanha rukki 1900-luvun alkupuolelta, ja sen tunnearvo on mulle mittaamaton <3 Jos tulipalon sattuessa saisi pelastaa vain yhden esineen, olisi se tämä rukki. Ihan kylmää ajatellakin, että tollanen tavara olisi joutunut jonkun toisen käsiin ja myyty!
[/quote]
Meilläkin on ihan mummon läsnäollessa puhuttu kuka tahtoo ja mitä ja kerrottu, että näillä ja näillä on nykyään jo arvoakin.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:32"]
Kyllä mäkin mummun ja papan tavaroita kärkyn :D Olen mummulleni kertonut mitä haluaisin häneltä sitten mahdollisesti. Mutta rahasta tai ahneudesta ei ole kohdallani kyse (vaikkei kukaan taida uskoa tätä :D). Ne tavarat on mulle vaan ihania tunnearvoltaan. Kyllä mä mielummin haluaisin itselleni heidän huonekaluja tai tavaroita, koska ajattelen, että mulla ne säilyisi ja niitä arvostettaisiin.
Mulla on kotona mummun äidin vanha rukki 1900-luvun alkupuolelta, ja sen tunnearvo on mulle mittaamaton <3 Jos tulipalon sattuessa saisi pelastaa vain yhden esineen, olisi se tämä rukki. Ihan kylmää ajatellakin, että tollanen tavara olisi joutunut jonkun toisen käsiin ja myyty!
[/quote]
Meilläkin on ihan mummon läsnäollessa puhuttu kuka tahtoo ja mitä ja kerrottu, että näillä ja näillä on nykyään jo arvoakin.
[/quote]
Kannattaa laittaa mustaa valkoiselle, jos mummo haluaa tietyt tavarat tietyille ihmisille. Eli testamentti. Koska perunkirjoituksessa todella tulee ihmisten oikea luonne esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:13"]
Mummi kuoli, kaunis vanha talo pohjanmaalla oli hänen ja papan yhteinen kotitalo vuosikymmeniä. Sinne he muuttivat nuorena pariskuntana ja kasvattivat perheensä. Mummi pysyti papan kuoltua asumaan pitkään talossaan eikä hänen onneksi tarvinnut kunnan vuodeosastolla elää vuosikaupalla kuolemaa odottaen. Voimat meni nopeasti ja hän lähti papan luo. Nyt oli paskamainen yllätys mennä käymään vanhalla talolla, kun ehditiin. Nimittäin kaikki vanhat talonpoikais-huonekalut, arkut, kaapit ja penkit oli häipynyeet. TIlalle jostian jyskistä lastulevykuraa. Oli ostettu "mummille uutta" sanoi täti.. Liinavaatekaapista kaikki vanhat pellavapyyhkeet ja mummin lakanat hävinneet. Tilalle hoppyhallin kirjavia rättejä. Vanhat astiat taikinatiinut ja voipurkit; poissa. Tädit asuu seudulla, pojilla ahneet vaimot. Kaikki viety ja teeskennellään, että voi voi kun harvoin nähdään. Ei meinannut tulla tieto hautajaisista millään perille. "Ai, mää luulin että teille on jo ilmoitettu". Oli hyvää aikaa kantaa loputkin kamat parempaan talteen. Olisin halunnut jotain muistoja isäni lapsuudesta. Mummi oli rakas ja jotain oliisn hänestäkin halunnut saada muistoksi. Ja ei, joku kuttaperkka eteisin peili-apupöytä-yhdistelmä ei ole semmoinen asia. Kiitos suku. Teillä on omakotitalot, ja traktoreita ja kuorma-autoja pihat täynnä. Vielä piti mummin muistot viedä varmaan talteen.
[/quote] olet lapsenlapsi vai, ennen sua ovat perimässä omat lapset, ne on kauniita ne vanhat esineet ja huonekalut, totta
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:48"]
Jos ymmärsin aloituksen oikein, niin tässä mummin vanhaa arvokasta omaisuutta oli vaihdettu uuteen arvottomaan jo mummin elinaikana. Perillisille jäi siis vain ne Jyskin ja Hobbyhallin tusinakamat ja sukulaiset, mummin arvokkaat huonekalut ja liinavaatteet ovat hävinneet ap:n tietämättä jo aikaisemmin. Vanhat ihmiset eivät aina tajua, miten arvokkaita tavaroita heillä saattaa olla ja sen vuoksi suostuvat siihen, että arvokas huonekalu, astia tms vaihdetaan uuteen, mutta arvottomaan.
[/quote]Js ei ole vuosiin mummoa käynyt katsomassa, voi tosiaan tulla tällaisiakin yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:13"]
Mummi kuoli, kaunis vanha talo pohjanmaalla oli hänen ja papan yhteinen kotitalo vuosikymmeniä. Sinne he muuttivat nuorena pariskuntana ja kasvattivat perheensä. Mummi pysyti papan kuoltua asumaan pitkään talossaan eikä hänen onneksi tarvinnut kunnan vuodeosastolla elää vuosikaupalla kuolemaa odottaen. Voimat meni nopeasti ja hän lähti papan luo. Nyt oli paskamainen yllätys mennä käymään vanhalla talolla, kun ehditiin. Nimittäin kaikki vanhat talonpoikais-huonekalut, arkut, kaapit ja penkit oli häipynyeet. TIlalle jostian jyskistä lastulevykuraa. Oli ostettu "mummille uutta" sanoi täti.. Liinavaatekaapista kaikki vanhat pellavapyyhkeet ja mummin lakanat hävinneet. Tilalle hoppyhallin kirjavia rättejä. Vanhat astiat taikinatiinut ja voipurkit; poissa. Tädit asuu seudulla, pojilla ahneet vaimot. Kaikki viety ja teeskennellään, että voi voi kun harvoin nähdään. Ei meinannut tulla tieto hautajaisista millään perille. "Ai, mää luulin että teille on jo ilmoitettu". Oli hyvää aikaa kantaa loputkin kamat parempaan talteen. Olisin halunnut jotain muistoja isäni lapsuudesta. Mummi oli rakas ja jotain oliisn hänestäkin halunnut saada muistoksi. Ja ei, joku kuttaperkka eteisin peili-apupöytä-yhdistelmä ei ole semmoinen asia. Kiitos suku. Teillä on omakotitalot, ja traktoreita ja kuorma-autoja pihat täynnä. Vielä piti mummin muistot viedä varmaan talteen.
[/quote] olet lapsenlapsi vai, ennen sua ovat perimässä omat lapset, ne on kauniita ne vanhat esineet ja huonekalut, totta
[/quote] onko sinun isäsi kuollut silloin olet oikeutettu perimään. Eikö mummolta muuta jäänyt? Tarkoitan taloa, maata yms.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:34"]No mutta eikö mummosi lapsilla ollut oikeus niihin? En nyt oikein ole näistä asioista perillä, mutta eikö lapsilla ole etuoikeus lapsenlapsiin nähden?[/quote]
Ei ole, vaan lapsenlapsi tulee oman kuolleen vanhempansa sijaan. Jokaiselle lapselle kuuluu samanarvoinen osuus - myös kuolleelle, jonka sijasta perillisiksi tulevat hänen lapsensa.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:17"]
Eiköhän irtain omaisuus kannata jakaa perunkirjoituksen jälkeen. Siinä vaiheessa olisi kannattanut ilmaista asian mitä tavaroista ehkä itselleen perinnöksi haluaisi. Kenen omistuksessa talo on?[/quote]
Joko perunkirjoitus on tehty? Perintöä ei saa jakaa päivääkään ennen sitä, ja perunkirjoituskutsu on lähetettävä kaikille perillisille. Myös lapsenlapsille siinä tapauksessa, että lapsi on kuollut. Perukirjaan on merkittävä myös se muualle viety omaisuus, sillä arvokkaita talonpoikaisesineitä ei todellakaan kannata merkitä perukirjaan "arvoton koti-irtaimisto", niin kuin vanhojen huonekalujen osalta joskus tehdään. Jos mummo antoi ne pois eläessään, merkitään ennakkoperinnöksi.
Pesänjako on sitten aivan eri asia kuin perunkirjoitus, ja sen aika on edessä päin. Mikään ei tietenkään estä tekemästä jakokirjaa samassa tilaisuudessa kuin perunkirjoitusta, jos perilliset ovat yksimielisiä.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:13"]Mummi kuoli, kaunis vanha talo pohjanmaalla oli hänen ja papan yhteinen kotitalo vuosikymmeniä. Sinne he muuttivat nuorena pariskuntana ja kasvattivat perheensä.
Mummi pysyti papan kuoltua asumaan pitkään talossaan eikä hänen onneksi tarvinnut kunnan vuodeosastolla elää vuosikaupalla kuolemaa odottaen. Voimat meni nopeasti ja hän lähti papan luo.
Nyt oli paskamainen yllätys mennä käymään vanhalla talolla, kun ehditiin. Nimittäin kaikki vanhat talonpoikais-huonekalut, arkut, kaapit ja penkit oli häipynyeet. TIlalle jostian jyskistä lastulevykuraa. Oli ostettu "mummille uutta" sanoi täti..
Liinavaatekaapista kaikki vanhat pellavapyyhkeet ja mummin lakanat hävinneet. Tilalle hoppyhallin kirjavia rättejä.
Vanhat astiat taikinatiinut ja voipurkit; poissa.
Tädit asuu seudulla, pojilla ahneet vaimot. Kaikki viety ja teeskennellään, että voi voi kun harvoin nähdään. Ei meinannut tulla tieto hautajaisista millään perille. "Ai, mää luulin että teille on jo ilmoitettu". Oli hyvää aikaa kantaa loputkin kamat parempaan talteen.
Olisin halunnut jotain muistoja isäni lapsuudesta. Mummi oli rakas ja jotain oliisn hänestäkin halunnut saada muistoksi. Ja ei, joku kuttaperkka eteisin peili-apupöytä-yhdistelmä ei ole semmoinen asia.
Kiitos suku. Teillä on omakotitalot, ja traktoreita ja kuorma-autoja pihat täynnä. Vielä piti mummin muistot viedä varmaan talteen.
[/quote]
Jos kuulut perillisiin, niin kysy suoraan jotain vanhaa huonekaluja tai kettiötavaraa. Voihan toki ollakin että nämä tavarat on realisoitu ja rahat vaan kääritty.
Kyllä meillä mumman tavaroita jaettiin niin että vasta kuoltua mumman lapset menivät talolle jakamaan ja laittamaan tavaraa pois. Lastenlasten esittämiä toiveita kuunneltiin myös, eikä oltu vain ahneen itsekkäistä oman edun tavoittelijoita. Kaikki saivat jonkin konkreettisen muiston mummasta, joka oli ollut kaikille rakas. Ymmärrän kyllä perimäjärjestyksen, ei tarvitse muistuttaa.
Meillä isovanhempien kuoltua viralliset perilliset olivat lapset, joista osa jätti perinnön väliin ja lapsenlapsista tuli tältä osin sijaisperillisiä. Irtain jaettiin kaikkien lasten ja lastenlasten kesken hyvässä sovussa, oli virallinen perillinen tai ei. Jokainen sai jotain haluamaansa ja jos samaa halusi useampi, saatiin hyvin sovittua kenen 'pottiin' se parhaiten sopii. Loput tavarat myytiin kuolinpesätyhjentäjälle ja perilliset jakoivat ne rahat keskenään perinnön osuuden suhteen.
Ei se mummu niin rakas ollut että kovin usein olisit käynyt katsomassa?! Tuskinpa viikossa tai kuukaudessa tavarat oli vaihtunut jyskiin ja hobbyhalliin...
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 11:20"]
Ahneita paskiaisia. Mun äiti kieltäytyi ottamasta oman äitinsä perintöä vastaan , sanoen ettei halua mitään muuta kuin vaikka sormuksen muistoksi äidistään. Sisarukset oli sen verran ahneita, ettei äitini saannut edes sitä sormusta , vaikka saivat jo mun äidinkin osuusen perinnöstä.
[/quote]
Tyhmyydestä sakotetaan, jos äitisi olisi tehnyt asiasta paperin, siis kieltäytymisestä, nin perintö olisi mennyt hänen lapsille.
[/quote]
Eikä olisi sitten saanut edes sitä sormusta...