Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoteja kuormittavat ne pienet vuoden vanhat taaperot kun äidit on mielummin töissä…
21.01.2022 |
Kyllä vuoden voisi olla kotona ja siitä mies jatkaa. Eläkeikä on 70-vuotta joten töissä kyllä ehtii olla.
Lienee se unelmien asuntolaina syynä nopeaan töihin paluuseen?
Surkeaa katsoa kun pienet vaivataaperot ovat hoidossa😥😓
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Onko ap unohtanut, miten kovasti hallitukset ovat yrittäneet pakottaa naisia töihin viimeiset vuodet. Äideiltä on lyhennetty vanhempainvapaata ja sitä on siirretty isille. Kuntalisiä poistetaan kiihtyvällä tahdilla. Isät ovat haluttomia (osa myös kyvyttömiä) elättämään perhettään, joten ei ole edes vaihtoehtona jäädä kotiin lapsen kanssa.
Juuri luin tutkimuksen, jossa ensimmäisen vuoden aikana kotiin jäävän äidin talous menee tuhansia euroa miinukselle, kun taas samaan aikaa keskiverto isä lisää varallisuuttaan 24000 euron verran.
Ei ole lyhennetty äidin vapaata. Älä levitä valheellista tietoa. Ei äitiysvapaa ole ollutkaan kuin sen kolme-neljä kuukautta, nyt äidille on korvamerkitty enemmän kuin ennen. Samoin isälle. Ja lisäksi ne vapaasti jaettavat niin että äiti voi edelleen olla 9kk kotona ja sitten kht tai isä jää ansiosidonnaiselle, entistä pidemmälle isyysvapaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä löytyy Väestöliiton laskelmia vanhempainvapaan jakamisesta. Jokaisessa tarkastellussa tapauksessa parhaaseen tulotasoon päästään, kun perhevapaat jaetaan molempien vanhempien kesken. Laskelmia tarkasteltaessa voi huomata, että lähes kaikissa esimerkkiperheissä perheen nettotulotaso on matalin, jos isä ei käytä perhevapaita ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidon tuki on 350 euroa sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt vuoden. Kaikilla ei ole mahdollisuutta elää noin pienen tuen varassa, niin kuin ei itsellänikään.
Minä taas en ymmärrä, miten työssäkäyvillä ei jää mitään säästöön ennen lapsen syntymää? Eihän heillä sitten riitä rahat senkään jälkeen, kun lapsi menee päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.
Joopa Joo. Minä menin hoitoon 9kk ikäisenä ja ihan normaali olen. Ja niin meni moni muukin silloin. En sano, että se olisi lapselle hyväksi tai varsinkaan mitenkään suositeltava ratkaisu, mutta on kyllä aika mutkien suoriksi vetämistä väittää tuommoista. Ei kiintymyssuhteet ja niiden ongelmat ole mikään niin suoraviivainen juttu.
Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintynyt. Se on ihan suoraviivaista.
Sitä omaa kiintymyssuhdetta voi myöhemmin toki työstää, mutta sen suhteen tietysti helpommalla pääsevät lapsuudessa turvallisesti kiintyneet. Ekat vuodet on kriittisintä aikaa sen kehitykselle.
Vaikeaa ymmärtää miksi tämä fakta on viime aikoina niin rankasti lakaistu maton alle.
Jos tuo pitäisi paikkansa, suurin osa 80-ja 90-luvulla syntyneistä pitäisi olla hyvinvoipia, empaatisia, onnellisia ja tyytyväisiä.
Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaa 80-ja 90-luvulla ja päiväkoteja oli todella vähän ja päiväkotien uusrakentaminen aloitettiin 90-luvun lopussa ja 2000-luvulla ja pakon sanelemana moni lapsi hoidettiin kotona, koska kotihoitotuen lisäksi kaupungit maksoi kaupunkilisää ja pieni- ja keskipalkkausten ei edes kannattanut käydä töissä. Esim 80-90-luvulla koti-isiä oli valtavat määrät hoitamassa lapsiaan.
Siihen aikaan on vielä vahvasti kannettu sodan ja köyhyyden traumoja. Sieltähän se suomalaisten välttelevä kiintymyssuhde on peräisin. Lisäksi on eletty lamaa.
Nykyään vanhemmilla on oikeasti ja aidosti varaa valita. On myös enemmän tietoa lapsen kehityksestä ja oman kiintymyssuhteen siirtymisestä lapsille. On myös suoraa ja karua faktaa siitä että varhaiskasvatus ei nykyisellään pysty resurssipuutteen vuoksi vastaamaan lasten ja perheiden tai työntekijöidensä tarpeisiin.
Se lapsen hoitoon antaminen tai hoitajan käyttäminen itsessään ei ole ongelma. Ongelma on nykyisenlainen varhaiskasvatus, joka ei todellakaan pysty takaamaan lapsen hyvää hoitoa ja kasvatusta, ei aina edes turvallisuutta. Tästä on puhuttu jo vuosikaudet. Nyt ryhmiä jopa suljetaan, kun ei niitä varhaiskasvattajia vaan ole - ei ole sijaisia mitä ottaa kun hyvä jos saadaan edes normimiehitys täytettyä. Vanhemmat elää harhassa että hoito on hyvää, koska totuutta ei saa kertoa. Toki sen kertoo jo esim. henkilökunnan vaihtuvuus tai heidän koulutuksen puute (otetaan ketä vaan kadulta ikinä saadaan rekryttyä).
Jos lapsia halutaan lisää, täytyy yhteiskunnan tulla vastaan. Lasten saaminen ei saisi tuhota vanhemman uraa ja taloutta.
Mielestäni ihmisiä ei kyllä tarvita maapallolle yhtään lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhat kertaa fiksumpaa ja arvostettavampaa on käydä töissä, kuin sysätä lapsensa ”virike”hoitoon päiväkotiin, kun loisii itse samaan aikaan vauvan kanssa kotona.
Täytyy myöntää, että itsekin ihmettelen tätä!
Itselläni lapset 3v, 1,5v ja kohta syntyvä vauva. Tuntuisi oudolta tuupata vanhimmat muksut päiväkotiin kun itse olen vauvan kanssa kotona. Eri asia tietysti, jos perheeseen syntyy kaksoset tai kolmoset, ja vanhin on vilkas taapero, siinä ei sitten kädet riitä millään, ja ehkä silloin jokin osapäiväinen hoitopaikka olisi parempi.
Vaikea sanoa. Mutta minut yllätti täysin, miten yleistä tämä päivähoito nykyään on ihan yksivuotiaillakin
Öö miten siinä ei silloin ne kädet riitä muka millään? Miten luulet, että siellä päiväkodissa sen paremmin ne kädet riittäisi, kun yhden työntekijän vastuulla on alle 3v. lapsia 4kpl ja yli 3v. lapsia 7kpl
Yksikään niistä neljästä alle 3-vuotiaasta ei ole täysimetyksellä oleva sylivauva. Eikä siellä ole yhden hoitajan vastuulla yleensä neljää 1-vuotiastakaan, kyllä isompi osa ryhmästä on yli 2v. En kyllä oikeasti ymmärrä miten sillä yhdellä äidilläkään voi riittää syliä kahdelle taaperolle ja ihan pienelle vauvalle, puhumattakaan jos olisi kaksoset, ei mitenkään riitä. Pakko jonkun on odottaa vuoroaan aina, välillä on pakko jättää joku lapsista itkemään että voi lohduttaa toista.
Täydellisessä maailmassa lapset hankittaisiin minimissään 2,5-3v ikäerolla ja hoidettaisiin pitkään kotona, että lapsi saisi rauhassa olla vauva, mutta luonnollisesti harvalla kestää talous sitä että toinen on 6-10v poissa töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että lapsi tarvitsee kotiin yhden aikuisen hoitamaan häntä? Suomessa naiset synnyttävät n. 1.3 lasta. Ja miten lapsen kotihoito näkyy lapsen kehityksessä, älykkyydessä, koulumestyksessä, hyvinvoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa?
Muualla maailmassa tai Euroopassa lapset menevät hoitoon viimeistään 6kk, monessa maassa aikaisemmin, Yhdysvalloissa 2-3kk.
Kerrotko ap. tarkemmin ja olisin erityisesti kiinnostunut tutkimuksista, joka tekee lapsen kotihoidon niin erityiseksi ja hyväksi lapselle ja hyödyt myöhemmin lapsuuteen ja nuoruuteen.
Suomessa ne hoitopäivät on paljon paljon pidempiä kuin muualla Euroopassa, jossa pienten äidit tekevät paljon 15-20h työviikkoja. Suomessa 1v. voi olla yli 40h/viikko hoidossa, tämä ei tulisi kuulonkaan monessa maassa.
Eikä muuallakaan Euroopassa vielä 6kk mennä hoitoon.
Höpö höpö, asun toisessa Pohjoismaassa varakkaalla alueella ja kaikki lähipäiväkodin lapset menivät päiväkotiin 1-1,5 iässä ja suurin osa äideistä teki täyttä päivää, kuten minäkin. Suurin osa lapsista haettiin ihan normaalin työpäivän jälkeen. Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti hautoo lapsia kotona vuositolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidon tuki on 350 euroa sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt vuoden. Kaikilla ei ole mahdollisuutta elää noin pienen tuen varassa, niin kuin ei itsellänikään.
Minä taas en ymmärrä, miten työssäkäyvillä ei jää mitään säästöön ennen lapsen syntymää? Eihän heillä sitten riitä rahat senkään jälkeen, kun lapsi menee päiväkotiin.
Elämän realiteet.
Lapset hankitaan n. 35v iän molemmin puolin, jolloin työura on vasta alussa, takana opiskelu, mahdollisesti työttömyysjaksoja. Tuossa iässä kautta maailman sivun varallisuus ja tulot ovat alhaisimmaallaan - on opintolainaa, asuntolainaa, autolainaa jne.
Ja kun huomioi suomalaisten paljansaajien ostovoiman ja maailman korkeimmat elinkustannukset, säästöön ei jää, vaan pieni- ja keskituloiset joutuvat elämään kädestä suuhun. Tulot pienimmillään ja kulut suurimmillaan. Ei edes akateeminen koulutus poista ongelmaa.
Tietysti eri, jos taustalla rikas suku ja isot perinnöt, mutta nekin yleensä tulevat vasta n. 60v ja Suomen kaltaisessa maassa rikkaita on todella vähän.
Miksi ihmeessä jo valmiiksi ylikuormittuneisiin päiväkoteihin joissa krooninen pula työntekijöistä ja vielä näinä pandemia aikoina vanhemmat ei ajattele. Lähinnä äidit joilla 1-2 vuotias taapero ja sitten on pikkuvauva kotona; onko ihan järkevää ja tarpeen tuoda se 1-2 vuotias sinne päiväkotiin?
Ei jaksa hoitaa lastaan vauvan ohella kotona? Vai onko se tämä ”minulla on oikeus” tilanne? Tuon ikäinen ei vielä tarvitse pk virikkeitä. Kai siinä tarvitsee sitten lepoa omasta lapsesta tai jotain muuta syytä. Eri asia jos on 4-5 vuotiaan kohdalla niitä virikkeitä kodin ulkopuolelta ja kavereita voi jo kaivata, mutta ei joku 2 v. sellaista kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidon tuki on 350 euroa sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt vuoden. Kaikilla ei ole mahdollisuutta elää noin pienen tuen varassa, niin kuin ei itsellänikään.
Minä taas en ymmärrä, miten työssäkäyvillä ei jää mitään säästöön ennen lapsen syntymää? Eihän heillä sitten riitä rahat senkään jälkeen, kun lapsi menee päiväkotiin.
Elämän realiteet.
Lapset hankitaan n. 35v iän molemmin puolin, jolloin työura on vasta alussa, takana opiskelu, mahdollisesti työttömyysjaksoja. Tuossa iässä kautta maailman sivun varallisuus ja tulot ovat alhaisimmaallaan - on opintolainaa, asuntolainaa, autolainaa jne.
Ja kun huomioi suomalaisten paljansaajien ostovoiman ja maailman korkeimmat elinkustannukset, säästöön ei jää, vaan pieni- ja keskituloiset joutuvat elämään kädestä suuhun. Tulot pienimmillään ja kulut suurimmillaan. Ei edes akateeminen koulutus poista ongelmaa.
Tietysti eri, jos taustalla rikas suku ja isot perinnöt, mutta nekin yleensä tulevat vasta n. 60v ja Suomen kaltaisessa maassa rikkaita on todella vähän.
Kulut suurimmillaan? Miten heillä on ikinä varaa elättää teini-ikäisiä lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vuosi äidin kanssa kotona ja yksi isän, se olisi jo edistystä.
Mutta ei isit voi olla kotona, kun niitten työt on niin paljon tärkeämpiä kuin äitien.
Esim. meillä ei ollut mahdollista, että isä olisi jäänyt kotiin. Ihan yksinkertaisesti sen takia, että isän palkka oli moninkertainen äidin palkkaan nähden. Ei se kotihoidontuki kovin kummoinen ole, joten toisen palkalla eletään.
Sama meillä, ei tarvinnut pitkään miettiä kumpi jää kotiin kun tuloerot suuret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää palkkaa ja pienemmt ryhmät
Jos ei paria vuotta pärjää niukemmin hoitovapaalla ja yhden aikuisen tuloilla niin on talous mitoitettu ihan väärin. Eletään yli varojen. Ihan käsittämätöntä, että lapsen pitäisi olla prioriteetti numero yksi ja silti elintaso matkusteluineen menee edelle.. Ei ihmetytä yhtään, että on elämänhallinnassa haasteita yhä useammalla. T:5v kotona, duunarimies ja asumiskulut 1300kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että lapsi tarvitsee kotiin yhden aikuisen hoitamaan häntä? Suomessa naiset synnyttävät n. 1.3 lasta. Ja miten lapsen kotihoito näkyy lapsen kehityksessä, älykkyydessä, koulumestyksessä, hyvinvoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa?
Muualla maailmassa tai Euroopassa lapset menevät hoitoon viimeistään 6kk, monessa maassa aikaisemmin, Yhdysvalloissa 2-3kk.
Kerrotko ap. tarkemmin ja olisin erityisesti kiinnostunut tutkimuksista, joka tekee lapsen kotihoidon niin erityiseksi ja hyväksi lapselle ja hyödyt myöhemmin lapsuuteen ja nuoruuteen.
Suomessa ne hoitopäivät on paljon paljon pidempiä kuin muualla Euroopassa, jossa pienten äidit tekevät paljon 15-20h työviikkoja. Suomessa 1v. voi olla yli 40h/viikko hoidossa, tämä ei tulisi kuulonkaan monessa maassa.
Eikä muuallakaan Euroopassa vielä 6kk mennä hoitoon.
Höpö höpö, asun toisessa Pohjoismaassa varakkaalla alueella ja kaikki lähipäiväkodin lapset menivät päiväkotiin 1-1,5 iässä ja suurin osa äideistä teki täyttä päivää, kuten minäkin. Suurin osa lapsista haettiin ihan normaalin työpäivän jälkeen. Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että äiti hautoo lapsia kotona vuositolkulla.
Olis kiva että mainitsette myös maan, niin muutkin voi tarkistaa faktat.
Ja se että yhdellä asuinalueella tehdään jotenkin ei kerro vielä välttämättä mitään sen maan tavasta.
Jos tulot eivät olisi äitiysloman jälkeen pudonneet yli tonnilla, olisin jäänyt yksivuotiaan kanssa kotiin. 250€ ei maksettu laskuja. Valitettavasti kaikki eivät saa tukia jos lapsen isä on palkkatyössä ja noin suuri tulojen lasku ei mahdollistanut kotia jäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä jo valmiiksi ylikuormittuneisiin päiväkoteihin joissa krooninen pula työntekijöistä ja vielä näinä pandemia aikoina vanhemmat ei ajattele. Lähinnä äidit joilla 1-2 vuotias taapero ja sitten on pikkuvauva kotona; onko ihan järkevää ja tarpeen tuoda se 1-2 vuotias sinne päiväkotiin?
Ei jaksa hoitaa lastaan vauvan ohella kotona? Vai onko se tämä ”minulla on oikeus” tilanne? Tuon ikäinen ei vielä tarvitse pk virikkeitä. Kai siinä tarvitsee sitten lepoa omasta lapsesta tai jotain muuta syytä. Eri asia jos on 4-5 vuotiaan kohdalla niitä virikkeitä kodin ulkopuolelta ja kavereita voi jo kaivata, mutta ei joku 2 v. sellaista kaipaa.
Ymmärrän hyvin, että joskus on pakko laittaa se alle 2v päiväkotiin jos on vaativa vauva ja vilkas esikoinen. Jos joutuu valvomaan yöt vauvan kanssa ja päivät taaperon kanssa niin eihän siitä mitään tule. Vähän armoa äidillekin. Terveisin se äiti, joka hoiti esikoisenkin kotona aivan täyden uupumuksen rajamailla, koska niin vaan kuuluu tehdä, eikä todellakaan ollut hyvä äiti silloin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulot eivät olisi äitiysloman jälkeen pudonneet yli tonnilla, olisin jäänyt yksivuotiaan kanssa kotiin. 250€ ei maksettu laskuja. Valitettavasti kaikki eivät saa tukia jos lapsen isä on palkkatyössä ja noin suuri tulojen lasku ei mahdollistanut kotia jäämiseen.
Eiköhän ne suurimmalla osalla putoa yli tonnin 😆 Sen takia ennakoidaan ja säästetään. Tai hankitaan se iso asuntolaina vasta kun pikkulapsiaika on ohi. Mieskin voi osallistua kotiin jäämiseen ja kuluihin ja säästämiseen.. onhan hän isä oletettavasti.
Vuoden ikäinen on ihan iso jo. Minut vietiin 60-luvulla hoitoon 3 kk: n ikäisenä kuten muutkin siihen aikaan, ei ollut vaihtoehtoja kun äiti elätti perhettä kun isä opiskeli. Minä kärvistelin kuopuksen kanssa 9 kk kotona, työkaveri tuli töihin kun lapsensa oli 6 kk. Jos olisin tajunnut, että niinkin voi tehdä, olisin tehnyt.
En tunne minäkään.
Ja mä yh:na käytin ne lyhennysvapaat heti kun tipuin kht:lle eikä pankki to-del-la-kaan myöntänyt mitään kahden vuoden lyhennysvapaata. Puoli vuotta oli maksimi ja sitten oli vaan töihin mentävä.
Hitsi että pistää vihaksi nämä mitkä kuvittelee että äidit menee töihin ainoastaan siksi että voi käydä ulkona syömässä ja reissata ulkomailla. Mulla ainakin jokainen tienattu euro tarvittiin siihen asuntolainan lyhennyksen ja muihin pakollisiin elämisen kuluihin.