Päiväkoteja kuormittavat ne pienet vuoden vanhat taaperot kun äidit on mielummin töissä…

Tämä on taas tätä tämän päivän vanhempien syyllistämistä, lue äitien, sillä jos tarkastelee asiaa historian valossa, äiti vauvansa/lapsensa hoitajana vuosi tolkulla, on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla eli vajaa 40v sitten.

Vielä 80-luvun alussa äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu, 70-kuvulla äitiysloma oli 2-3kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon ja vauva-ja taaperoikäisiä hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, maalta tulleet teini-ikäiset kotiapulaiset, lapsipiiat, nuoremmat sisarukset, vajaa työkykyiset jne.

Ja äidit tarvittiin tuottavaan työhön ja kun kodinkoneita ei ollut, jo kotityöt vaativat monen tunnin työuurastuksen esim pyykit pestiin käsin, kasvatettiin perunat, vaatteet ommeltiin itse jne. Vanhempien/äidin aika meni työn tekemiseen, sillä Suomen ja perheiden varallisuudesta johtuen, suomalaiset naiset ovat aina tehneet töitä.

Koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole antaneet lapsilleen niin paljon aikaa, syliä ja yhdessäoloa, kuin tänä päivänä, kun huomioi työpäivän pituuden, viikonloppu ja arkivapaat, pitkät vuosilomat, mahdollisuus olla pois töistä esim. sairaanlapsen hoitoon, on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat einiksistä ja vaipoista.

Mutta joidenkin äänitorvien mielestä, MUUT vanhemmat eivät ole kelvollisia vanhempia, eikä koskaan tee tarpeeksi ja kylliksi, kun halutaan pönkittää omaa egoa ja sovitella itselleen marttyyrikruunua päänsä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#naisviha näkyväksi.

Naiset vihaavat kotiäitejä. Haukkuvat.

Niin vihaankin. Ihan koko sydämestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.

Joopa Joo. Minä menin hoitoon 9kk ikäisenä ja ihan normaali olen. Ja niin meni moni muukin silloin. En sano, että se olisi lapselle hyväksi tai varsinkaan mitenkään suositeltava ratkaisu, mutta on kyllä aika mutkien suoriksi vetämistä väittää tuommoista. Ei kiintymyssuhteet ja niiden ongelmat ole mikään niin suoraviivainen juttu.

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintynyt. Se on ihan suoraviivaista.

Sitä omaa kiintymyssuhdetta voi myöhemmin toki työstää, mutta sen suhteen tietysti helpommalla pääsevät lapsuudessa turvallisesti kiintyneet. Ekat vuodet on kriittisintä aikaa sen kehitykselle.

Vaikeaa ymmärtää miksi tämä fakta on viime aikoina niin rankasti lakaistu maton alle.

Päiväkodin arkea läheltä nähneenä en haluaisi laittaa omia lapsia alle 2-vuotiaana hoitoon. Ikävä kyllä monien on pakko laittaa, koska pk-seudulla asuminen on niin kallista, että on vaikeaa pärjätä vain yhden henkilön palkalla. Voi olla, että itsekin joudun laittamaan.

Ikävää myös, että tästä tehdään jokin äitien ongelma. Enemmän pitäisi mennä siihen suuntaan, että myös isän olisi normaalia jäädä hoitamaan lasta kotiin, onhan se ihan yhtä lailla sen isän lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Kun aina se elämä ei mene ihan sillä tavoin kun on suunnitellut. Ihme hurskastelua. Siinä vaiheessa kun lasta ollaan laittamassa päivähoitoon, on vähän myöhäistä viisastella että lällätilää mitäs et säästänyt.

Myös pankin kanssa voi neuvotella asuntolainen pienemmistä eristä tai jopa tauoista. Aina ei ole myöskään pakko päästä matkoille tai syömään ulkona. Elämäntilanteet joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki isät eivät halua jäädä kotiin. Turha siitä on naisia syyttää.

Ja vaikka haluaisi, kaikilla ei ole varaa. Meillä mies tulee hädintuskin toimeen palkallaan, kotihoidontuella ei tulisi ollenkaan, kun ei ole säästöjä.

Itse säästin palkasta ja vanhempainrahoista sen verran, että pystyin olemaan kotona siihen saakka, että lapsi on 1v 2kk. Tai tuolloin oli tarkoitus palata töihin, mutta pyöräytän toisen heti perään, joten pidän välissä vain muutaman viikon lomaa ja sitten taas äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Tällä kertaa yritän säästää enemmän rahaa, koska nyt kun olen kotona tuon melkein 1v 2kk ikäisen kanssa, en haluaisi kyllä hoitoon noin pienenä laittaa sitä toistakaan lasta, mutta voi olla etten montaa kuukautta pidempää pysty kotona olemaan. Ei se vanhempainpäiväraha kuitenkaan ole kovin suuri.

Entä mies? En jaksa uskoa, että jaksaisi olla kotona kaksivuotiaan uhmaikäisen ja vuoden ikäisen hulisijan kanssa kovinkaan pitkään. Ja kuten sanottua, ei hänellä ole varaa. Ei sillä 400e kotihoidontuella, joka itse asiassa miehellä voi olla vielä pienempi, koska tienaan enemmän, maksa kuin vuokrasta puolet ja jollain pitäisi syödäkin ja maksaa laskut.

Nyt joku tulee louskuttamaan, että miksi tehdä lapsia jos niihin ei ole varaa? Kyllä niihin on varaa, kun molemmat on töissä, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että sillä ei ole varaa kotona lapsia kauhean pitkään hoitaa. Tästä päästään siihen, miksi ko. etuus on niin pieni, kun työttömänä työmarkkinatuella lorvivat tyypit, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, saavat rahaa melkein tuplat enemmän? Eri asia sitten nämä, jotka oikeasti töitä hakevatkin, mutta monet näistä minimituilla eläjistä on elämäntapatyöttömiä, jotka saa tyhjän toimittamisesta enemmän rahaa kuin lapsiaan kotona hoitava vanhempi, jolle se lastenhoito on 24/7 työtä. Ei mitään järkeä...

Eihän sillä kotihoidontuella ole tarkoituskaan pystyä maksamaan puolikasta vuokraa, kyllä sen töissä elävän kuuluu elättää silloin. Ja mikä ihmeen homma se on, että äidin pitää säästää kotihoitoa varten ja isän ei tarvitse edes tarvitse pärjätä lastensa kanssa? Tuo kuvio kuulostaa kaikin puolin erikoiselta. Sen kyllä hyvin ymmärrän ettei kaikilla ole varaa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin ja joo, on outoa että työttömälle maksetaan niin paljon enemmän kuin lapsiaan hoitavalle.

Totta

Kas kun se lapsi on sentään itse hankittu, työpaikan voi taas menettää ilman omaa syytään.

Työttömälle maksetaan eläminen, koska hän ei voi elättää itseään työllä. Jos lapsia tehtäisiin sillä idealla että se aikuiselle ns. meal-ticket, niin eihän se olisi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

Pärjää.

Minä en kyllä vois kuitenkaan laittaa omaa työtä oman lapsen edun edelle. Teidän kummankin työpaikat kyllä selviää ihan loistavasti vaikka kumpikin pitäis vuoden vanhempainvapaata. Ainakin noilla palkoilla palkkais sitten sille vauvalle oman hoitajan omaan kotiin, mikä on jo ihan eri asia.

Pienten ryhmät päiväkodeissa on aika surullisia paikkoja usein. Ja näitä tosiaan alkaa olla jo 12 tusinassa, ennen siinä pienten ryhmässä oli ehkä 1 tai 2 vauvaa, loput 2-3-vuotiaita. Mut nykyään näitä vauvoja tulee ovista ja ikkunoista. Ex-pomo sanoi ihan suoraan et kusessa ollaan, koska resurssit ei ole kasvaneet samalla kun hoidokkien vaativuus. No, onneks ite ei enää tartte vaivautua sinne ainakaan..

T. Ex-lastenhoitaja

Olen eri, mutta tämä on kyllä ihme harha että jollain lääkärin palkalla maksetaan helposti hoitaja kotiin. Oletko tutustunut Suomen verotukseen? Ymmärräthän, että lääkärin nettopalkalla pitäisi pystyä maksamaan sen hoitajan bruttopalkka kaikkine sivukuluineen - ja tietty kaikki muut normaalielämän kulut ruokineen, asumisineen ym?

Tässä oli kaksi palkansaajaa, ja kela tukee myös sitä jos hankkii hoitajan kotiin. Lisäksi molemmat vanhemmat voisi esim. lyhentää työaikaa kun on alle 3-vuotias, jolloin hoitajan tarve vähenee tai jopa poistuu jos lomittaa työvuorot.

Keinoja on, jos haluaa. Lisäksi noista palkoista kyllä säästää etukäteenkin, jos haluaa.

T. Ex-lastenhoitaja

Tietysti kaikilla on keinoja jos kokee elämän tärkeimmäksi arvoksi kotihoitaa hinnalla millä hyvänsä. Aina voi jättäytyä vaikka työttömäksi jos ei muuta keksi. Suurin osa lapset varhain hoitoon laittavista ajattelee varmaan kuitenkin siihen suuntaan, että lasten päivähoitoon laittaminen on ihan ok vaihtoehto silloin kun se on perheen kokonaistilanteen kannalta perusteltua.

Rahakysymys ja tämä tästä on yhteiskunta päättänyt, ei äidit. Olisin mielelläni ollut lapsen kanssa pitkään kotona ja ollut kotiäiti, mutta ei tänäpäivänä ole taloudellisesti mahdollista, että toinen ansaitsee vain sen 200e/kk mitä kotihoidontuki on. Enkä todellakaan tarkoita sitä, että yhteiskunnan pitäisi elättää, vaan yhden palkalla pitäisi pärjätä ok tasolla, eikä just ja just.  Moni tekisi varmasti enemmän lapsia ja keskittyisi perhe-elämään, mutta nykyajan vaatimukset ei tätä tue. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä tämän päivän vanhempien syyllistämistä, lue äitien, sillä jos tarkastelee asiaa historian valossa, äiti vauvansa/lapsensa hoitajana vuosi tolkulla, on uusi ilmiö ja tullut vasta 80-luvulla eli vajaa 40v sitten.

Vielä 80-luvun alussa äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu, 70-kuvulla äitiysloma oli 2-3kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon ja vauva-ja taaperoikäisiä hoiti vähemmän työkykyiset, isovanhemmat, maalta tulleet teini-ikäiset kotiapulaiset, lapsipiiat, nuoremmat sisarukset, vajaa työkykyiset jne.

Ja äidit tarvittiin tuottavaan työhön ja kun kodinkoneita ei ollut, jo kotityöt vaativat monen tunnin työuurastuksen esim pyykit pestiin käsin, kasvatettiin perunat, vaatteet ommeltiin itse jne. Vanhempien/äidin aika meni työn tekemiseen, sillä Suomen ja perheiden varallisuudesta johtuen, suomalaiset naiset ovat aina tehneet töitä.

Koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole antaneet lapsilleen niin paljon aikaa, syliä ja yhdessäoloa, kuin tänä päivänä, kun huomioi työpäivän pituuden, viikonloppu ja arkivapaat, pitkät vuosilomat, mahdollisuus olla pois töistä esim. sairaanlapsen hoitoon, on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat einiksistä ja vaipoista.

Mutta joidenkin äänitorvien mielestä, MUUT vanhemmat eivät ole kelvollisia vanhempia, eikä koskaan tee tarpeeksi ja kylliksi, kun halutaan pönkittää omaa egoa ja sovitella itselleen marttyyrikruunua päänsä päälle.

Se ei poista sitä faktaa että kehityksellisesti lapsi on 0-2/3-vuotiaana edelleen siinä vaiheessa, että hän tarvitsee yhden ensisijaisen hoitajan, maks pari jotka on tuttuja eikä vaihdu. Joihin tukeutua ja turvautua, ja joilla on aikaa vastata lapsen tarpeisiin juuri siinä aikataulussa kun ne hänelle tulee, eikä silloin kun 12 päisen lapsiryhmän tilanne sallii.

Miksi miestä edes sanotaan isäksi, jos hän ei hoida täysin tasavertaisesti jälkikasvunsa äidin kanssa? Siementäjä-rahoittaja olisi parempi sana tälle perinteiselle isyydelle. Miksi äidit suostuvat enää tähän?

Syyllistämistä tai ei, niin joku syyhän sille on että nuoriso voi niin huonosti. Tämä olisi ihan looginen syy sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.

Joopa Joo. Minä menin hoitoon 9kk ikäisenä ja ihan normaali olen. Ja niin meni moni muukin silloin. En sano, että se olisi lapselle hyväksi tai varsinkaan mitenkään suositeltava ratkaisu, mutta on kyllä aika mutkien suoriksi vetämistä väittää tuommoista. Ei kiintymyssuhteet ja niiden ongelmat ole mikään niin suoraviivainen juttu.

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintynyt. Se on ihan suoraviivaista.

Sitä omaa kiintymyssuhdetta voi myöhemmin toki työstää, mutta sen suhteen tietysti helpommalla pääsevät lapsuudessa turvallisesti kiintyneet. Ekat vuodet on kriittisintä aikaa sen kehitykselle.

Vaikeaa ymmärtää miksi tämä fakta on viime aikoina niin rankasti lakaistu maton alle.

Kyllä ja moni masennustapaus, stressinsietokyky sekä resilienssi elämän yllättävissä tilanteissa korreloi suoraan lapsuuden turvallisuudenkokemusten ja varhaisen kiintymyssuhteen kanssa.

Käykää hyvät ihmiset päiväkodissa itse siellä päivä, pari ja katsokaa omin silmin. Haluaisitteko olla siellä joka päivä klo 7-16? Rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Kun aina se elämä ei mene ihan sillä tavoin kun on suunnitellut. Ihme hurskastelua. Siinä vaiheessa kun lasta ollaan laittamassa päivähoitoon, on vähän myöhäistä viisastella että lällätilää mitäs et säästänyt.

Myös pankin kanssa voi neuvotella asuntolainen pienemmistä eristä tai jopa tauoista. Aina ei ole myöskään pakko päästä matkoille tai syömään ulkona. Elämäntilanteet joustaa.

En tunne yhtäkään pikkulapsiperhettä joka ravaisi ulkomaanreissuilla tai ulkona syömässä. Yhtäkään. Ja luuletko, että kaikki saa asuntolainaan taukoa? No nyt opit jotain uutta: ei saa. Esimerkiksi jos tauot on jo esim. puolison työttömyyden takia käytetty. Ei varmaan nyt korona-aikaan edes harvinainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.

Joopa Joo. Minä menin hoitoon 9kk ikäisenä ja ihan normaali olen. Ja niin meni moni muukin silloin. En sano, että se olisi lapselle hyväksi tai varsinkaan mitenkään suositeltava ratkaisu, mutta on kyllä aika mutkien suoriksi vetämistä väittää tuommoista. Ei kiintymyssuhteet ja niiden ongelmat ole mikään niin suoraviivainen juttu.

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintynyt. Se on ihan suoraviivaista.

Sitä omaa kiintymyssuhdetta voi myöhemmin toki työstää, mutta sen suhteen tietysti helpommalla pääsevät lapsuudessa turvallisesti kiintyneet. Ekat vuodet on kriittisintä aikaa sen kehitykselle.

Vaikeaa ymmärtää miksi tämä fakta on viime aikoina niin rankasti lakaistu maton alle.

Jos tuo pitäisi paikkansa, suurin osa 80-ja 90-luvulla syntyneistä pitäisi olla hyvinvoipia, empaatisia, onnellisia ja tyytyväisiä.

Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaa 80-ja 90-luvulla ja päiväkoteja oli todella vähän ja päiväkotien uusrakentaminen aloitettiin 90-luvun lopussa ja 2000-luvulla ja pakon sanelemana moni lapsi hoidettiin kotona, koska kotihoitotuen lisäksi kaupungit maksoi kaupunkilisää ja pieni- ja keskipalkkausten ei edes kannattanut käydä töissä. Esim 80-90-luvulla koti-isiä oli valtavat määrät hoitamassa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

Suurimman osan kunnalle ja valtiolle työskentelevistä voi korvata, erikoisuudesta ja kriittisyydestä riippumatta. Siitä ei yhteiskunta kärsi. (Yksityis)yrittäjillä on taas ihan toinen juttu...

Onko ap unohtanut, miten kovasti hallitukset ovat yrittäneet pakottaa naisia töihin viimeiset vuodet. Äideiltä on lyhennetty vanhempainvapaata ja sitä on siirretty isille. Kuntalisiä poistetaan kiihtyvällä tahdilla. Isät ovat haluttomia (osa myös kyvyttömiä) elättämään perhettään, joten ei ole edes vaihtoehtona jäädä kotiin lapsen kanssa.

Juuri luin tutkimuksen, jossa ensimmäisen vuoden aikana kotiin jäävän äidin talous menee tuhansia euroa miinukselle, kun taas samaan aikaa keskiverto isä lisää varallisuuttaan 24000 euron verran. 

Ihana perhepäivähoitaja oli meidän pelastus❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Kun aina se elämä ei mene ihan sillä tavoin kun on suunnitellut. Ihme hurskastelua. Siinä vaiheessa kun lasta ollaan laittamassa päivähoitoon, on vähän myöhäistä viisastella että lällätilää mitäs et säästänyt.

Myös pankin kanssa voi neuvotella asuntolainen pienemmistä eristä tai jopa tauoista. Aina ei ole myöskään pakko päästä matkoille tai syömään ulkona. Elämäntilanteet joustaa.

Aina jaksetaan jankata jostain matkoista ja ulkona syömisestä säästökeinona, tai lyhennysvapaista. Ihan niinkuin ihmiset ei tajuaisi näitä itsekin. Valitettavasti vaan kaikki ei voi valita ulkomaanmatkan ja kotihoidon väliltä, eikä lyhennysvapaatakaan välttämättä saa (tai voi asua vuokralla). Elämästä vieraantutta kermaperseilyä väittää että kyllä elämäntilanteet joustaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhat kertaa fiksumpaa ja arvostettavampaa on käydä töissä, kuin sysätä lapsensa ”virike”hoitoon päiväkotiin, kun loisii itse samaan aikaan vauvan kanssa kotona.

Täytyy myöntää, että itsekin ihmettelen tätä!

Itselläni lapset 3v, 1,5v ja kohta syntyvä vauva. Tuntuisi oudolta tuupata vanhimmat muksut päiväkotiin kun itse olen vauvan kanssa kotona. Eri asia tietysti, jos perheeseen syntyy kaksoset tai kolmoset, ja vanhin on vilkas taapero, siinä ei sitten kädet riitä millään, ja ehkä silloin jokin osapäiväinen hoitopaikka olisi parempi.

Vaikea sanoa. Mutta minut yllätti täysin, miten yleistä tämä päivähoito nykyään on ihan yksivuotiaillakin

Öö miten siinä ei silloin ne kädet riitä muka millään? Miten luulet, että siellä päiväkodissa sen paremmin ne kädet riittäisi, kun yhden työntekijän vastuulla on alle 3v. lapsia 4kpl ja yli 3v. lapsia 7kpl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.

Joopa Joo. Minä menin hoitoon 9kk ikäisenä ja ihan normaali olen. Ja niin meni moni muukin silloin. En sano, että se olisi lapselle hyväksi tai varsinkaan mitenkään suositeltava ratkaisu, mutta on kyllä aika mutkien suoriksi vetämistä väittää tuommoista. Ei kiintymyssuhteet ja niiden ongelmat ole mikään niin suoraviivainen juttu.

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintynyt. Se on ihan suoraviivaista.

Sitä omaa kiintymyssuhdetta voi myöhemmin toki työstää, mutta sen suhteen tietysti helpommalla pääsevät lapsuudessa turvallisesti kiintyneet. Ekat vuodet on kriittisintä aikaa sen kehitykselle.

Vaikeaa ymmärtää miksi tämä fakta on viime aikoina niin rankasti lakaistu maton alle.

Kyllä ja moni masennustapaus, stressinsietokyky sekä resilienssi elämän yllättävissä tilanteissa korreloi suoraan lapsuuden turvallisuudenkokemusten ja varhaisen kiintymyssuhteen kanssa.

Käykää hyvät ihmiset päiväkodissa itse siellä päivä, pari ja katsokaa omin silmin. Haluaisitteko olla siellä joka päivä klo 7-16? Rehellisesti.

Miten se hyvinvointi ja hyvä aikuisyys näkyy 30-40v suomalaisilla. Tuosta iläluokasta suurin osa lapsista on ollut kotihoidossa ensimmäiset 3-5v. ? Silloin maksettiin huikeat tuet lapsen kotihoidosta, pakon sanelemana.

Päivähoito-oikeus runnottiin etuajassa, vaikka ei ollut edes päiväkoteja riittävästi. Suurin osa päiväkodeista on rakennettu 2000-luvulla.