Päiväkoteja kuormittavat ne pienet vuoden vanhat taaperot kun äidit on mielummin töissä…

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että lapsi tarvitsee kotiin yhden aikuisen hoitamaan häntä? Suomessa naiset synnyttävät n. 1.3 lasta. Ja miten lapsen kotihoito näkyy lapsen kehityksessä, älykkyydessä, koulumestyksessä, hyvinvoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa?

Muualla maailmassa tai Euroopassa lapset menevät hoitoon viimeistään 6kk, monessa maassa aikaisemmin, Yhdysvalloissa 2-3kk.

Kerrotko ap. tarkemmin ja olisin erityisesti kiinnostunut tutkimuksista, joka tekee lapsen kotihoidon niin erityiseksi ja hyväksi lapselle ja hyödyt myöhemmin lapsuuteen ja nuoruuteen.

Tutkimus😂ainako teet päätöksesi jonkun tutkimuksen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki isät eivät halua jäädä kotiin. Turha siitä on naisia syyttää.

Ja vaikka haluaisi, kaikilla ei ole varaa. Meillä mies tulee hädintuskin toimeen palkallaan, kotihoidontuella ei tulisi ollenkaan, kun ei ole säästöjä.

Itse säästin palkasta ja vanhempainrahoista sen verran, että pystyin olemaan kotona siihen saakka, että lapsi on 1v 2kk. Tai tuolloin oli tarkoitus palata töihin, mutta pyöräytän toisen heti perään, joten pidän välissä vain muutaman viikon lomaa ja sitten taas äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Tällä kertaa yritän säästää enemmän rahaa, koska nyt kun olen kotona tuon melkein 1v 2kk ikäisen kanssa, en haluaisi kyllä hoitoon noin pienenä laittaa sitä toistakaan lasta, mutta voi olla etten montaa kuukautta pidempää pysty kotona olemaan. Ei se vanhempainpäiväraha kuitenkaan ole kovin suuri.

Entä mies? En jaksa uskoa, että jaksaisi olla kotona kaksivuotiaan uhmaikäisen ja vuoden ikäisen hulisijan kanssa kovinkaan pitkään. Ja kuten sanottua, ei hänellä ole varaa. Ei sillä 400e kotihoidontuella, joka itse asiassa miehellä voi olla vielä pienempi, koska tienaan enemmän, maksa kuin vuokrasta puolet ja jollain pitäisi syödäkin ja maksaa laskut.

Nyt joku tulee louskuttamaan, että miksi tehdä lapsia jos niihin ei ole varaa? Kyllä niihin on varaa, kun molemmat on töissä, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että sillä ei ole varaa kotona lapsia kauhean pitkään hoitaa. Tästä päästään siihen, miksi ko. etuus on niin pieni, kun työttömänä työmarkkinatuella lorvivat tyypit, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, saavat rahaa melkein tuplat enemmän? Eri asia sitten nämä, jotka oikeasti töitä hakevatkin, mutta monet näistä minimituilla eläjistä on elämäntapatyöttömiä, jotka saa tyhjän toimittamisesta enemmän rahaa kuin lapsiaan kotona hoitava vanhempi, jolle se lastenhoito on 24/7 työtä. Ei mitään järkeä...

Eihän sillä kotihoidontuella ole tarkoituskaan pystyä maksamaan puolikasta vuokraa, kyllä sen töissä elävän kuuluu elättää silloin. Ja mikä ihmeen homma se on, että äidin pitää säästää kotihoitoa varten ja isän ei tarvitse edes tarvitse pärjätä lastensa kanssa? Tuo kuvio kuulostaa kaikin puolin erikoiselta. Sen kyllä hyvin ymmärrän ettei kaikilla ole varaa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin ja joo, on outoa että työttömälle maksetaan niin paljon enemmän kuin lapsiaan hoitavalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki isät eivät halua jäädä kotiin. Turha siitä on naisia syyttää.

Ja vaikka haluaisi, kaikilla ei ole varaa. Meillä mies tulee hädintuskin toimeen palkallaan, kotihoidontuella ei tulisi ollenkaan, kun ei ole säästöjä.

Itse säästin palkasta ja vanhempainrahoista sen verran, että pystyin olemaan kotona siihen saakka, että lapsi on 1v 2kk. Tai tuolloin oli tarkoitus palata töihin, mutta pyöräytän toisen heti perään, joten pidän välissä vain muutaman viikon lomaa ja sitten taas äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Tällä kertaa yritän säästää enemmän rahaa, koska nyt kun olen kotona tuon melkein 1v 2kk ikäisen kanssa, en haluaisi kyllä hoitoon noin pienenä laittaa sitä toistakaan lasta, mutta voi olla etten montaa kuukautta pidempää pysty kotona olemaan. Ei se vanhempainpäiväraha kuitenkaan ole kovin suuri.

Entä mies? En jaksa uskoa, että jaksaisi olla kotona kaksivuotiaan uhmaikäisen ja vuoden ikäisen hulisijan kanssa kovinkaan pitkään. Ja kuten sanottua, ei hänellä ole varaa. Ei sillä 400e kotihoidontuella, joka itse asiassa miehellä voi olla vielä pienempi, koska tienaan enemmän, maksa kuin vuokrasta puolet ja jollain pitäisi syödäkin ja maksaa laskut.

Nyt joku tulee louskuttamaan, että miksi tehdä lapsia jos niihin ei ole varaa? Kyllä niihin on varaa, kun molemmat on töissä, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että sillä ei ole varaa kotona lapsia kauhean pitkään hoitaa. Tästä päästään siihen, miksi ko. etuus on niin pieni, kun työttömänä työmarkkinatuella lorvivat tyypit, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, saavat rahaa melkein tuplat enemmän? Eri asia sitten nämä, jotka oikeasti töitä hakevatkin, mutta monet näistä minimituilla eläjistä on elämäntapatyöttömiä, jotka saa tyhjän toimittamisesta enemmän rahaa kuin lapsiaan kotona hoitava vanhempi, jolle se lastenhoito on 24/7 työtä. Ei mitään järkeä...

Eihän sillä kotihoidontuella ole tarkoituskaan pystyä maksamaan puolikasta vuokraa, kyllä sen töissä elävän kuuluu elättää silloin. Ja mikä ihmeen homma se on, että äidin pitää säästää kotihoitoa varten ja isän ei tarvitse edes tarvitse pärjätä lastensa kanssa? Tuo kuvio kuulostaa kaikin puolin erikoiselta. Sen kyllä hyvin ymmärrän ettei kaikilla ole varaa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin ja joo, on outoa että työttömälle maksetaan niin paljon enemmän kuin lapsiaan hoitavalle.

Totta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi äidin kanssa kotona ja yksi isän, se olisi jo edistystä. 

Mutta ei isit voi olla kotona, kun niitten työt on niin paljon tärkeämpiä kuin äitien.

Tämä on kyllä totta. Miesten työt ovat usein paljon tuottavampia kuin naisten. Mutta toimiihan meistä naisistakin joku insinööreinä.

On todella surullinen näky kun pikkuinen vuoden vanha taapero kävelee hoitajan kanssa puistoon. Pienin on rattaissa.

En ole kovin äidillinen mutta surulliselta näyttää. Mitä miettii pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

Pärjää.

Minä en kyllä vois kuitenkaan laittaa omaa työtä oman lapsen edun edelle. Teidän kummankin työpaikat kyllä selviää ihan loistavasti vaikka kumpikin pitäis vuoden vanhempainvapaata. Ainakin noilla palkoilla palkkais sitten sille vauvalle oman hoitajan omaan kotiin, mikä on jo ihan eri asia.

Pienten ryhmät päiväkodeissa on aika surullisia paikkoja usein. Ja näitä tosiaan alkaa olla jo 12 tusinassa, ennen siinä pienten ryhmässä oli ehkä 1 tai 2 vauvaa, loput 2-3-vuotiaita. Mut nykyään näitä vauvoja tulee ovista ja ikkunoista. Ex-pomo sanoi ihan suoraan et kusessa ollaan, koska resurssit ei ole kasvaneet samalla kun hoidokkien vaativuus. No, onneks ite ei enää tartte vaivautua sinne ainakaan..

T. Ex-lastenhoitaja

Olen eri, mutta tämä on kyllä ihme harha että jollain lääkärin palkalla maksetaan helposti hoitaja kotiin. Oletko tutustunut Suomen verotukseen? Ymmärräthän, että lääkärin nettopalkalla pitäisi pystyä maksamaan sen hoitajan bruttopalkka kaikkine sivukuluineen - ja tietty kaikki muut normaalielämän kulut ruokineen, asumisineen ym?

Vierailija kirjoitti:

On todella surullinen näky kun pikkuinen vuoden vanha taapero kävelee hoitajan kanssa puistoon. Pienin on rattaissa.

En ole kovin äidillinen mutta surulliselta näyttää. Mitä miettii pieni.

Täällä näkee kun on kolme hoitajaa ja kahdella tuplarattaat täynnä vauvoja. Ja sit niissä roikkuu kiinni tai yhden hoitajan kädessä näitä 1-vuotiaita, nippanappa 2-vuotiaita. Jokainen joka ton ikäisten lasten kehityksestä jotain tajuaa, niin ymmärtää että tolla miehityksellä homma on pelkkää liukuhihnatouhua.

Ja siihen on syynsä miksi alle 3-vuotiaiden ryhmä on tyypillisesti se mihin kukaan ei haluaisi töihin. Aika harva sinne haluaa. Etenkään opettajia se ei kiinnosta.

T. Ex-lastenhoitaja

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

Pärjää.

Minä en kyllä vois kuitenkaan laittaa omaa työtä oman lapsen edun edelle. Teidän kummankin työpaikat kyllä selviää ihan loistavasti vaikka kumpikin pitäis vuoden vanhempainvapaata. Ainakin noilla palkoilla palkkais sitten sille vauvalle oman hoitajan omaan kotiin, mikä on jo ihan eri asia.

Pienten ryhmät päiväkodeissa on aika surullisia paikkoja usein. Ja näitä tosiaan alkaa olla jo 12 tusinassa, ennen siinä pienten ryhmässä oli ehkä 1 tai 2 vauvaa, loput 2-3-vuotiaita. Mut nykyään näitä vauvoja tulee ovista ja ikkunoista. Ex-pomo sanoi ihan suoraan et kusessa ollaan, koska resurssit ei ole kasvaneet samalla kun hoidokkien vaativuus. No, onneks ite ei enää tartte vaivautua sinne ainakaan..

T. Ex-lastenhoitaja

Olen eri, mutta tämä on kyllä ihme harha että jollain lääkärin palkalla maksetaan helposti hoitaja kotiin. Oletko tutustunut Suomen verotukseen? Ymmärräthän, että lääkärin nettopalkalla pitäisi pystyä maksamaan sen hoitajan bruttopalkka kaikkine sivukuluineen - ja tietty kaikki muut normaalielämän kulut ruokineen, asumisineen ym?

Kotitalousvähennys?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että lapsi tarvitsee kotiin yhden aikuisen hoitamaan häntä? Suomessa naiset synnyttävät n. 1.3 lasta. Ja miten lapsen kotihoito näkyy lapsen kehityksessä, älykkyydessä, koulumestyksessä, hyvinvoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa?

Muualla maailmassa tai Euroopassa lapset menevät hoitoon viimeistään 6kk, monessa maassa aikaisemmin, Yhdysvalloissa 2-3kk.

Kerrotko ap. tarkemmin ja olisin erityisesti kiinnostunut tutkimuksista, joka tekee lapsen kotihoidon niin erityiseksi ja hyväksi lapselle ja hyödyt myöhemmin lapsuuteen ja nuoruuteen.

Suomessa ne hoitopäivät on paljon paljon pidempiä kuin muualla Euroopassa, jossa pienten äidit tekevät paljon 15-20h työviikkoja. Suomessa 1v. voi olla yli 40h/viikko hoidossa, tämä ei tulisi kuulonkaan monessa maassa.

Eikä muuallakaan Euroopassa vielä 6kk mennä hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

Pärjää.

Minä en kyllä vois kuitenkaan laittaa omaa työtä oman lapsen edun edelle. Teidän kummankin työpaikat kyllä selviää ihan loistavasti vaikka kumpikin pitäis vuoden vanhempainvapaata. Ainakin noilla palkoilla palkkais sitten sille vauvalle oman hoitajan omaan kotiin, mikä on jo ihan eri asia.

Pienten ryhmät päiväkodeissa on aika surullisia paikkoja usein. Ja näitä tosiaan alkaa olla jo 12 tusinassa, ennen siinä pienten ryhmässä oli ehkä 1 tai 2 vauvaa, loput 2-3-vuotiaita. Mut nykyään näitä vauvoja tulee ovista ja ikkunoista. Ex-pomo sanoi ihan suoraan et kusessa ollaan, koska resurssit ei ole kasvaneet samalla kun hoidokkien vaativuus. No, onneks ite ei enää tartte vaivautua sinne ainakaan..

T. Ex-lastenhoitaja

Olen eri, mutta tämä on kyllä ihme harha että jollain lääkärin palkalla maksetaan helposti hoitaja kotiin. Oletko tutustunut Suomen verotukseen? Ymmärräthän, että lääkärin nettopalkalla pitäisi pystyä maksamaan sen hoitajan bruttopalkka kaikkine sivukuluineen - ja tietty kaikki muut normaalielämän kulut ruokineen, asumisineen ym?

Tässä oli kaksi palkansaajaa, ja kela tukee myös sitä jos hankkii hoitajan kotiin. Lisäksi molemmat vanhemmat voisi esim. lyhentää työaikaa kun on alle 3-vuotias, jolloin hoitajan tarve vähenee tai jopa poistuu jos lomittaa työvuorot.

Keinoja on, jos haluaa. Lisäksi noista palkoista kyllä säästää etukäteenkin, jos haluaa.

T. Ex-lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Tämänhän tulee koskea molempia vanhempia, että säästetään yhdessä rahaa noille kuukausille. Ei yksinään äitiä.

Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Tämänhän tulee koskea molempia vanhempia, että säästetään yhdessä rahaa noille kuukausille. Ei yksinään äitiä.

Tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että lapsi tarvitsee kotiin yhden aikuisen hoitamaan häntä? Suomessa naiset synnyttävät n. 1.3 lasta. Ja miten lapsen kotihoito näkyy lapsen kehityksessä, älykkyydessä, koulumestyksessä, hyvinvoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa?

Muualla maailmassa tai Euroopassa lapset menevät hoitoon viimeistään 6kk, monessa maassa aikaisemmin, Yhdysvalloissa 2-3kk.

Kerrotko ap. tarkemmin ja olisin erityisesti kiinnostunut tutkimuksista, joka tekee lapsen kotihoidon niin erityiseksi ja hyväksi lapselle ja hyödyt myöhemmin lapsuuteen ja nuoruuteen.

Suomessa ne hoitopäivät on paljon paljon pidempiä kuin muualla Euroopassa, jossa pienten äidit tekevät paljon 15-20h työviikkoja. Suomessa 1v. voi olla yli 40h/viikko hoidossa, tämä ei tulisi kuulonkaan monessa maassa.

Eikä muuallakaan Euroopassa vielä 6kk mennä hoitoon.

Kyllä muuten mennään. Jo 4 kk ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi äidin kanssa kotona ja yksi isän, se olisi jo edistystä. 

Mutta ei isit voi olla kotona, kun niitten työt on niin paljon tärkeämpiä kuin äitien.

Tämä on kyllä totta. Miesten työt ovat usein paljon tuottavampia kuin naisten. Mutta toimiihan meistä naisistakin joku insinööreinä.

Tämä on kyllä niin väsynyttä mitata kaikki jossain iänikuisessa tuottavuudessa. Iso osa yhteiskunnan kannalta kriittisestä töistä on sellaisia, ettei ne varsinaisesti tuota mitään, esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto. Minusta täytyy olla jollakin tavalla päästä vajaa, jos ei tajua että nämäkin työt ovat tärkeitä.

Joo, on totta että meillä on kaikilla ihan hemmetin kurjaa jos talous romahtaa. Mutta voin luvata, että ilman kouluja, terveydenhuoltoa, pelastuslaitosta, poliisia yms sinun halveksimaasi tuottamatonta pikku puuhastelua täällä on vielä kurjemmat oltavat. Otapa se pää pois hanurista ja yritä edes ajatella vähän laajempaakin kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pk-seudulla asuminen on käynyt niin kalliiksi, ettei kaikilla ole varaa jäädä kotiin kotihoidontuen varassa ja niin, että vain puoliso käy töissä...

Sit on pakko tuupata ne muksut päiväkotiin heti kun vanhempainvapaa loppuu.

Onneksi me onnistuttiin kikkailemaan niin, että minä olin kotona lasten kanssa siihen saakka, kun olivat 4v ja 3v ja vasta silloin aloittivat päiväkodin. Elettiin tosi säästeliäästi, meillä oli pieni kolmio pienellä pihalla, ei matkusteltu ulkomailla...

Rehellisesti sanottuna en kaivannut edes töihin tuolloin, vaikka pidänkin työstäni! Oli palkitsevaa kasvattaa lapset kotona :)

Hienoa! Huomaan opettajana heti, kuka on saanut kasvaa kotona varhaisimmat vuodet. Se on se hyväkäytöksinen, rauhallinen, keskittymään kykenevä oppilas, jolla on paljon paremmat perustaidot monessa asiassa. Hän ei tunge syliin eikä vaadi erityishuomiota aikuiselta, koska on saanut - ja saa - sitä kotonakin.

Pahalta tuntuu minustakin, kun päiväkodissa on näitä vauvoja, jotka eivät vielä osaa edes kävellä. Siellä he istuvat yksin jäisellä leikkipihalla ja kukaan ei huomaa. Ja ymmärrän, että päikyn hoitaja ei vaan yksinkertaisesti e h d i olla kaikkien kanssa kaiken aikaa, koska lapsia on paljon ja näin pieni jää väkisinkin tarpeineen sivuun, koska niitä tarpeita on paljon.

Yrittäkää, nuoret jotenkin järjestellä ne pari-kolme vuotta, että lapsenne saisivat rakkautta ja rauhaa kasvaa kotona. Maailman vilinään ja stressiin ehtii vielä hyvinkin mukaan isompana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totta. Vuoden vanha ei osaa edes kommunikoida, ja hoitajat vaihtuu. Kehen hän voi tukeutua vieraassa ympäristössä. Näistä tulee sitten aikuisena näitä polyamorikkoja, kun ei ole koettu turvallista kiintymyssuhdetta vauvana.

Joopa Joo. Minä menin hoitoon 9kk ikäisenä ja ihan normaali olen. Ja niin meni moni muukin silloin. En sano, että se olisi lapselle hyväksi tai varsinkaan mitenkään suositeltava ratkaisu, mutta on kyllä aika mutkien suoriksi vetämistä väittää tuommoista. Ei kiintymyssuhteet ja niiden ongelmat ole mikään niin suoraviivainen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi säästää etukäteen jotta voi olla kotona muutaman ekstra kuukauden.

Kun aina se elämä ei mene ihan sillä tavoin kun on suunnitellut. Ihme hurskastelua. Siinä vaiheessa kun lasta ollaan laittamassa päivähoitoon, on vähän myöhäistä viisastella että lällätilää mitäs et säästänyt.

Kadun edelleen, etten yksinhuoltajana heittäytynyt yhteiskunnan elätiksi, vaan laitoin lapsen hoitoon ja menin takaisin töihin, kun lapsi oli yksi vuotta. Ja jatkoin asuntolainani maksamista. Olishan se yhteiskuntakin maksanut katon pään päälle.