Tiesitkö, että EROSSA puolisosi vIe puolet omaisuudestasi jos avioehtoa ei ole

Ei muuten veisi. Ehkä 10-20 % omaisuudestani siirtyisi tasinkoina vaimolle.

Vierailija kirjoitti:

Jos on iso talo, jossa leski haluaa asua myöhemminkin, ei varmaan kannata puolisoiden eläessä hankkia sijoitusyksiötä, jonne perikunta voisi heivata lesken asumaan ja myydä talon.

Oikeus tuskin katsoisi, että sijoitusyksiö täyttää laissa olevan "muun leskelle sopivan asunnon" kriteerit, jos leski on tähän asti asunut puolisonsa kanssa isossa talossa. Mutta laissa tätä asiaa ei ole sen tarkemmin määrätty, joten asia jäisi oikeuden ratkaistavaksi, jos vainajan perilliset vaatisivat leskeä muuttamaan.

En omista mitään omaa eikä ole tuloja tai säästöjä, mies on varakas. Jos tulee ero niin miten meidän käy ilman avioehtoa?

En vienyt mitään mitä mies oli omilla rahoilla ostanut, en vaikkei edes avioehtoa ollut. Ei jako automaattisesti tapahdu, vaan sitä pitää vaatia. Minä en tarvinnut mitään, vaikka ns köyhempi toista olin.

Ja ap haluaisi tietenkin kaiken, eikä haluaisi miehelle jäävän mitään.

Tiesin, siksi meillä on avioehto. Avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä, sitä edeltävää omaisuutta ei ole. Avioehdossa suljettiin avio-oikeuden ulkopuolelle perinnöt ja lahjat ja niiden sijaan tuleva omaisuus.

Tämän takia excelöimme kaikki tulot ja menot ja jääkaapissa on molempien ruoille omat hyllyt.

Vaatii vähän vaivaa, mutta on oikeudenmukaista.

Tiesin. Kahdestaan tässä on omaisuus ja elämä rakennettu ja jos ero tulee niin on ihan reilua että se menee puoliksi.

Tiesitkö, että yli puolet avioliitoista päättyy eroon?  Kyllä tuon kaikki tietävät, ja jos eivät tiedä, kyllä selkenee aikanaan.

Vaan moniko tietää sitä, että lapsettomien puolisoiden perintö laitetaan puoliksi sukujen kesken? Siinäpä voi olla naimisissa olleella leskellä kieli keskellä suuta, kun edesmenneen puolison perhe tulee päättämään yhteisen omaisuuden jakamisesta. Siinä on sellainen asia, mistä ei juurikaan puhuta. Vaikka ollaan naimisissa, pitää tehdä erillinen testamentti, missä testamenttaa kaiken puolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on iso talo, jossa leski haluaa asua myöhemminkin, ei varmaan kannata puolisoiden eläessä hankkia sijoitusyksiötä, jonne perikunta voisi heivata lesken asumaan ja myydä talon.

Laissa sanotaan että leski saa pitää "hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen."

Jos siis on tottunut asumaan isossa talossa, ei katsota, että yksiö vastaisi "leskeksi jääneen puolison kodiksi sopivaa asuntoa" eli ei lesken siihen sijoitusyksiöön tarvitse muuttaa.

Sen olisi kyllä puolisoitten hyvä testamentteihinsa laittaa, että leskellä on oikeus myöhemmin myydä nykyinen asunto ja käyttää varat hänelle paremmin sopivaan asuntoon, johon hallintaoikeus siirtyy, koska muuttunut elämäntilanne, kuten uusi työpaikka tai ikääntyminen vaatii toista asuntoa. Tämä onnistuu yleensä ilman testamenttimääräystäkin jos lapset/perilliset ovat yhteisiä, eivät kovin velkaisia ja muutenkin kaikilla elämänhallinta on kunnossa, mutta testamentti varmistaa asian.

Vierailija kirjoitti:

Vaan moniko tietää sitä, että lapsettomien puolisoiden perintö laitetaan puoliksi sukujen kesken? Siinäpä voi olla naimisissa olleella leskellä kieli keskellä suuta, kun edesmenneen puolison perhe tulee päättämään yhteisen omaisuuden jakamisesta. Siinä on sellainen asia, mistä ei juurikaan puhuta. Vaikka ollaan naimisissa, pitää tehdä erillinen testamentti, missä testamenttaa kaiken puolisolleen.

Ei mene ihan näin. Ensin kuolleen puolison suku tulee jakamaan omaisuutta vasta sitten, kun leskikin on kuollut. Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski kyllä perii puolisonsa ja saa tehdä omaisuudella muuten mitä tahtoo, mutta hän ei saa testamentata eikä lahjoittaa puolisonsa osuutta. Sen sijaan hän saa kyllä täysin vapaasti esim. pelata tai ryypätä puolisoltaan saamansa perinnön kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan moniko tietää sitä, että lapsettomien puolisoiden perintö laitetaan puoliksi sukujen kesken? Siinäpä voi olla naimisissa olleella leskellä kieli keskellä suuta, kun edesmenneen puolison perhe tulee päättämään yhteisen omaisuuden jakamisesta. Siinä on sellainen asia, mistä ei juurikaan puhuta. Vaikka ollaan naimisissa, pitää tehdä erillinen testamentti, missä testamenttaa kaiken puolisolleen.

Ei mene ihan näin. Ensin kuolleen puolison suku tulee jakamaan omaisuutta vasta sitten, kun leskikin on kuollut. Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski kyllä perii puolisonsa ja saa tehdä omaisuudella muuten mitä tahtoo, mutta hän ei saa testamentata eikä lahjoittaa puolisonsa osuutta. Sen sijaan hän saa kyllä täysin vapaasti esim. pelata tai ryypätä puolisoltaan saamansa perinnön kokonaan.

Aivan ja vaikka säästää oman omaisuutensa ja käyttää puolison omaisuuden niin ettei puolison suvulle jää ehkä mitään perittävää! Sen voi kyllä estää tekemällä testamentin.

Lapsettoman henkilön perii hänen aviopuolisonsa vain jos testamenttia ei ole lainkaan tai jos testamentissa leskelle on jotain, omistus- tai vain hallintaoikeudella, jätetty. Jos siis ei ole rintaperillisiä, voi naimisissa olevakin tehdä haluamansalaisen testamentin. Leskellään on tietysti mahdollinen tasinko-oikeus (huom. avioehdon ja edesmenneen saamien lahjojen ja testamenttien määräykset) ja hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on iso talo, jossa leski haluaa asua myöhemminkin, ei varmaan kannata puolisoiden eläessä hankkia sijoitusyksiötä, jonne perikunta voisi heivata lesken asumaan ja myydä talon.

Yksiö ei ole kodiksi sopiva asunto, jos leski on tottunut isoon kämppään.

No se nyt ei kiinnosta, mutta tajusin just, että mähän voin kuolla vaikka huomenna, ja osituksen jälkeen jäävän osan perii mun isäni.

Joo, pitää varmaan ruveta kiireen vilkkaa väsäämään testamenttia. Tai oikeastaan varailemaan lakimiehelle aikaa.

Se ylen juttu aiheesta tänään oli täysin vastuuton. Täynnä asiavirheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan moniko tietää sitä, että lapsettomien puolisoiden perintö laitetaan puoliksi sukujen kesken? Siinäpä voi olla naimisissa olleella leskellä kieli keskellä suuta, kun edesmenneen puolison perhe tulee päättämään yhteisen omaisuuden jakamisesta. Siinä on sellainen asia, mistä ei juurikaan puhuta. Vaikka ollaan naimisissa, pitää tehdä erillinen testamentti, missä testamenttaa kaiken puolisolleen.

Ei mene ihan näin. Ensin kuolleen puolison suku tulee jakamaan omaisuutta vasta sitten, kun leskikin on kuollut. Jos ei ole lapsia eikä testamenttia, niin leski kyllä perii puolisonsa ja saa tehdä omaisuudella muuten mitä tahtoo, mutta hän ei saa testamentata eikä lahjoittaa puolisonsa osuutta. Sen sijaan hän saa kyllä täysin vapaasti esim. pelata tai ryypätä puolisoltaan saamansa perinnön kokonaan.

Aivan ja vaikka säästää oman omaisuutensa ja käyttää puolison omaisuuden niin ettei puolison suvulle jää ehkä mitään perittävää! Sen voi kyllä estää tekemällä testamentin.

Lapsettoman henkilön perii hänen aviopuolisonsa vain jos testamenttia ei ole lainkaan tai jos testamentissa leskelle on jotain, omistus- tai vain hallintaoikeudella, jätetty. Jos siis ei ole rintaperillisiä, voi naimisissa olevakin tehdä haluamansalaisen testamentin. Leskellään on tietysti mahdollinen tasinko-oikeus (huom. avioehdon ja edesmenneen saamien lahjojen ja testamenttien määräykset) ja hallintaoikeus asuntoon irtaimistoineen.

Ei onnistu tuo oman omaisuuden säästäminen ja kuolleen puolison omaisuuden käyttäminen. Kun leskikin kuolee, häneltä jäänyt omaisuus jaetaan sukujen kesken peilaten ensiksi kuolleen kuoleman aikaiseen tilanteeseen. Esim. jos ensiksi kuolleen omaisuus on arvoltaan 1/3 lesken omaisuudesta, ensiksi kuolleen suku perii sen.

Kannattaa myös ahtaa sinne sukanvarteen rahoja piiloon pahan pvän varalle niin että niistä tiedät vain sinä, ei kukaan muu..

Vierailija kirjoitti:

Avioehtosopimus kannattaa aina tehdä. Sen pitäisi olla pakollinen.

Isämme oli 4 kertaa naimisissa. Jos ei avioehtosopimusta olisi ollut, ei me 6 lasta kahdesta eri avioliitosta oltaisi saatu edes vaatimatonta perintöä.

Puoliso sitä omaisuutta todennäköisesti enemmän ansaitsee kuin lapset, jotka eivät sen eteen ole tehneet yhtään mitään muuta kuin koko elämänsä kuluttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Se ylen juttu aiheesta tänään oli täysin vastuuton. Täynnä asiavirheitä.

Mitä ne asiavirheet olivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin jekku on se, jos puolisolla on lapsia, jotka eivät ole yhteisiä.

Jos puoliso kuolee, hänen osuutensa avioliiton yhteisestä omaisuudesta menee jakoon. Jos vaikka omaisuutta on miljoona, 500000e menee jakoon. Jos lapsia on kaksi, menee 50% aviomiehelle, 25% toiselle lapselle ja 25% toiselle lapselle. Kyse on avioparin omaisuudesta, talosta yms.. Tuossa kohtaa aviomiehen tarvii jostain repäistä 500000e noille kahdelle lapselle (jotka eivät ole hänen omiaan, vaan hän voi olla vaikka tavannut heidät vasta aikuisina), myymällä parin asunto, autot, ja muuta omaisuutta riittävästi. Puolet omaisuudesta on realisoitava rahaksi perinnöksi lapsille.

Käytännössä tuossa miehen elämä menee lopullisesti pilalle.

Ei mene näin kuolemantapauksessa. Jos puoliso kuolee, lesken ei koskaan tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan vainajan lapsille, jos hän ei halua (lesken tasinkoprivilegi). Vainajan lapset perivät korkeintaan vain sen omaisuuden, joka on ollut vainajan nimissä. Leskellä on myös asumisoikeus hänen ja vainajan yhteiseen asuntoon, jos leski ei omista muuta hänelle sopivaa asuntoa. Lesken ei tarvitse maksaa lapsille mitään tästä asunnosta, mutta asunnon juoksevat kulut hänen pitää maksaa.

Miten mielestäsi eroaa kuolemantapauksessa ja avioerossa tuo "yhteisen omaisuuden" määrittäminen? Eiköhän se yhteinen kämppä ole yhteinen yms..

Väitän yhä, että jos se yhteinen omaisuus (kämppä yms.) ovat miljoonan arvoisia, jostain kuolinpesän tarvii kuolleen lapsille taikoa heidän osuutensa. Käytännössä tämä vaatii sen yhteisen omaisuuden realisoimista riittävästi, että lapset saavat osuutensa.

Ei tässä ole kysymys minun mielipiteestäni, vaan laista. Ositus tehdään kuoleman jälkeen vähän eri tavalla kuin avioerossa. Ero on juuri siinä, että jos leski on rikkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perllisille.

Toki jos kaikki omaisuus on puoliksi vainajan ja lesken nimissä, lapset perivät silloin vainajan puolikkaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita omaisuuden realisointia. Jos esim. vainajan ainoa omaisuus oli miljoonan euron asunto, jonka hän omisti puoleksi lesken kanssa, niin leski saa (pitää) asunnosta 50 %:n osuuden ja kumpikin lapsista (oletuksena aikaisemman viestin) 25 %:n osuuden. Leskellä on kuitenkin asuntoon elinikäinen asumisoikeus eikä hänen tarvitse maksaa lapsille mitään. Lapset omistavat osan asunnosta, mutta eivät voi tehdä sillä mitään niin kauan kuin leski elää eikä muuta siitä pois.

Eikö tasinko tarkoita lesken ja vainajan velkoja ja varoja.Lesken velat voivat keikauttaa asian päinvastoin.