Tiesitkö, että EROSSA puolisosi vIe puolet omaisuudestasi jos avioehtoa ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän eläkesäästöjä ja miehellä ehkä noin saman verran velkaa, eli menettäisinkö minä säästöni, jos erottaisiin?

Et kokonaan, mutta puolet niistä, jos teillä ei ole mitään muuta omaisuutta tai velkaa kuin nämä. Oletetaan, että sinulla on 8000 euroa eläkesäästöjä Osituksessa miehesi säästöksi laskettaisiin 0 euroa ja sinun 8000 euroa. Sinun pitäisi maksaa miehellesi tasinkoa niin paljon, että molemmille jää yhtä paljon, tässä tapauksessa siis 4000 euroa.

Oletuksena tässä on siis se, että ei ole avioehtoa etkä sinä ole saanut säästöjäsi testamentilla tai lahjakirjalla, jossa puolison avio-oikeus on suljettu pois.

Väärin, kun kyseisessä tapauksessa miehellä oli myös velkaa. Myös velka jaetaan puoliksi eli jos toisella on säästöjä 8000€ ja toisella velkaa 8000€, niin kyllä säästäjä maksaa tasinkoa koko tuon 8000€ eli menettää kaikki säästönsä, ja toinen taas saa koko velkansa maksettua.

Toisin kuin monet luulevat, osituksessa ei jaeta puoliksi jokaista omaisuuserää ja velkaa, vaam siinä lasketaan erikseen kummankin puolison säästö (kyllä, laissa termi on nimenomaan säästö) laskemalla yhteen tämän puolison omaisuus ja vähentämällä siitä tämän velat. Säästö on kuitenkin aina vähintään 0, vaikka velkaa olisi enemmän kuin omaisuutta.

Osituksessa sitten vertaillaan näitä säästöjä ja se puolisoista, jonka säästö on suurempi, maksaa tasinkoa sille, jonka säästö on pienempi.

Kuoleman jälkeen tehtävässä osituksessa lesken ei kuitenkaan tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille, vaan leski saa pitää oman omaisuutensa kokonaan.

Eikö avio-oikeus ,jos ei ole avioehtoa niin kumoa tuon?Avioehto voi vain pelastaa lesken tässä tapauksessa.

Ei kumoa. Googlaa lesken tasinkoprivilegi. Ei ole mitään tarvetta tehdä avioehtoa siksi, että leski saisi pitää oman omaisuutensa puolison kuoltua. Toki avioehtoon voi sitten olla muita syitä.0

Rikkaamman puolison kannattaa siis hankkiutua leskeksi ennemmin kuin suostua avioeroon. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin jekku on se, jos puolisolla on lapsia, jotka eivät ole yhteisiä.

Jos puoliso kuolee, hänen osuutensa avioliiton yhteisestä omaisuudesta menee jakoon. Jos vaikka omaisuutta on miljoona, 500000e menee jakoon. Jos lapsia on kaksi, menee 50% aviomiehelle, 25% toiselle lapselle ja 25% toiselle lapselle. Kyse on avioparin omaisuudesta, talosta yms.. Tuossa kohtaa aviomiehen tarvii jostain repäistä 500000e noille kahdelle lapselle (jotka eivät ole hänen omiaan, vaan hän voi olla vaikka tavannut heidät vasta aikuisina), myymällä parin asunto, autot, ja muuta omaisuutta riittävästi. Puolet omaisuudesta on realisoitava rahaksi perinnöksi lapsille.

Käytännössä tuossa miehen elämä menee lopullisesti pilalle.

Näin vain jos omaisuus on naisen 50 %:sti. Eihän mies voi omia naisen omaisuutta yli rintaperillisten. Kuolleelle ei makseta tasinkoa eli mies saa pitää omaisuutensa, jos tuo omaisuus oli miehen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet menettäväsi etkä saavasi, ap? Onko niin, ettet saa puolisoa kuin ostamalla idästä rahalla?

hyvin sanottu.

ap saa myös puolet heidän omaisuudestaan.

Ostomorsiamillahan ei sellaista ole, mutta eron jälkeen voi ollakin, jos ap ei säästöpossuaan rikkonut kaupoissa.

Kyllä, tiedän. Tiedän myös, että saan itse puolet hänen omaisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijaa, mun saamat perinnöt on ainakin suojattu testamentissa. Jos olisin naimisissa ja eroaisin, niin puoliso ei saisi laita perityistä rahoista.

Jos toisen puolison perintöä ei ole suojattu testamentilla, niin avioerossa se kuuluu jaettavaan omaisuuteen ja testamentilla suojattua perintöä ei jaeta. Se on kurja tilanne.

Tämä on muuten totta. On todella epäreilu tilanne, jos vain toisen puolison omaisuus on suojattu ja toisen menossa jakoon. Joko siksi, että vain toisen puolison vanhemmat ovat sulkeneet puolison ulos perinnöstä, tai sitten siksi että toisen puolison omaisuus on perintöä ja toisen jotain muuta. Jos puoliso perii miljoonan ja minä voitan lotossa miljoonan, niin ei se minun oikeustajuuni istu että minun millini menee jakoon ja puolison ei. Ja oikeastaan vielä vähemmän silloin kun se raha on tehty omalla työllä.

Avioehdon voi tehdä milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Heillä oli opiskelevan puolison opiskelua varten otettua velkaa, joka oli otettu työssäkäyvän nimiin mutta jota opiskelevan itsensä olisi ollut tarkoitus lyhentää tietysti myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En omista mitään omaa eikä ole tuloja tai säästöjä, mies on varakas. Jos tulee ero niin miten meidän käy ilman avioehtoa?

Susta tulee varakas. Olet kuitenkin kait luvannut rakastaa puolisoasi niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Toinen vihkikaava. ”kunnes kuolema meidät erottaa”

No kyllä, tietenkin. Emme ole eroamassa.

Lol ei vie. Miehellä omaisuutta, tullut perintönä jossa suljettu puoliso pois. Minä olen köyhä rupu. En saa mitään. Enkä menetä.

Tiedän ihan kokemuksesta. Nykyisin, vahingosta viisastuneena, on avioehto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Heillä oli opiskelevan puolison opiskelua varten otettua velkaa, joka oli otettu työssäkäyvän nimiin mutta jota opiskelevan itsensä olisi ollut tarkoitus lyhentää tietysti myös.

Lisäksi oli myös ihan arkielämiseen otettua luottoa jota käytti myös tämä opiskelijapuoliso vaikkei se ollut hänen nimissään. Tietojeni mukaan nämä velat olisi pitänyt puolittaa erossa mutta onneksi nämä asiat eivät koske minua että ei ole väliä vaikka käsitykseni olisi väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Heillä oli opiskelevan puolison opiskelua varten otettua velkaa, joka oli otettu työssäkäyvän nimiin mutta jota opiskelevan itsensä olisi ollut tarkoitus lyhentää tietysti myös.

Perussääntö osituksessa on kuitenkin se, että kumpikin vastaa omissa nimissään olevista veloista. Velka oli tuskin niin suuri, että olisi kannattanut lähteä riitelemään osituksesta oikeuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella järkevällä on avioehto, puupäät olkoot ilman.

Vain puupää kuvittelee, että kaikki ihmiset joilla on elinlainen katsantokanta elämään on automaattisesti puupäitä.

Niinpä ja paljon riippuu tilanteesta. On ihan eri asia olla ilman avioehtoa, jos on avioiduttu nuorina, yhtä köyhinä opiskelujen loppupuolella ja siitä sitten lähdetty yhdessä kartuttamaan omaisuutta – toki omaisuus on silloin yhteistä – kuin jos ollaan toisella tai n:nellä kierroksella, on sukutilaa ja erilaisia perintöjä ja osakkuuksia yrityksissä ja lapsia joka suuntaan. Jälkimmäisessä tapauksessa huolellisesti tehty avioehtosopimus on erittäin hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Heillä oli opiskelevan puolison opiskelua varten otettua velkaa, joka oli otettu työssäkäyvän nimiin mutta jota opiskelevan itsensä olisi ollut tarkoitus lyhentää tietysti myös.

Perussääntö osituksessa on kuitenkin se, että kumpikin vastaa omissa nimissään olevista veloista. Velka oli tuskin niin suuri, että olisi kannattanut lähteä riitelemään osituksesta oikeuteen.

En tarkoita että olisi pitänyt mennä oikeuteen, mutta itse olisin siinä tilanteessa vienyt osituksen asianajajan hoidettavaksi ja velka olisi oletettavasti puolitettu koska se oli otettu niin spesifiä syytä varten joka hyödytti vain toista puolisoa. Itse en olisi eron jälkeen alkanut maksaa toisen asioita varten otettua monen tuhannen euron velkaa vaan se olisi kyllä ihan yksinkertaisella asianajajan palkkiolla (jonka ositus vaatii kuitenkin) vähintään jaettu puoliksi.

So? Semmosta se elämä on. Sehän on vaan rahaa. Ei kai sitä sillä ajatuksella avioiduta.

Ei vienyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Heillä oli opiskelevan puolison opiskelua varten otettua velkaa, joka oli otettu työssäkäyvän nimiin mutta jota opiskelevan itsensä olisi ollut tarkoitus lyhentää tietysti myös.

Perussääntö osituksessa on kuitenkin se, että kumpikin vastaa omissa nimissään olevista veloista. Velka oli tuskin niin suuri, että olisi kannattanut lähteä riitelemään osituksesta oikeuteen.

En tarkoita että olisi pitänyt mennä oikeuteen, mutta itse olisin siinä tilanteessa vienyt osituksen asianajajan hoidettavaksi ja velka olisi oletettavasti puolitettu koska se oli otettu niin spesifiä syytä varten joka hyödytti vain toista puolisoa. Itse en olisi eron jälkeen alkanut maksaa toisen asioita varten otettua monen tuhannen euron velkaa vaan se olisi kyllä ihan yksinkertaisella asianajajan palkkiolla (jonka ositus vaatii kuitenkin) vähintään jaettu puoliksi.

Ei ositukseen mitään asianajajaa tarvita. Eroavat puolisot olisivat voineet kirjoittaa sopimuksen osituksesta ihan itse, jos he pääsivät sopimukseen velkojen jakamisesta. Jos taas yksimielisyyttä asiasta ei ollut, niin ainoa mahdollisuus päätyä muuhun kuin perussääntöön (kummallekin jäävät omissa nimissä olevat velat) olisi ollut viedä asia oikeuteen tai hakea oikeudelta pesänjakajaa.

Vaikuttaako suomen asiat jos liitto on solmittu ulkomailla miehen kotimaassa ja ei ole olemassa avioehtoa? Miehellä on omaisuutta vaikka miten paljon mutta ite oon rutiköyhä suomalainen. Naimisissa 12 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän eläkesäästöjä ja miehellä ehkä noin saman verran velkaa, eli menettäisinkö minä säästöni, jos erottaisiin?

Et kokonaan, mutta puolet niistä, jos teillä ei ole mitään muuta omaisuutta tai velkaa kuin nämä. Oletetaan, että sinulla on 8000 euroa eläkesäästöjä Osituksessa miehesi säästöksi laskettaisiin 0 euroa ja sinun 8000 euroa. Sinun pitäisi maksaa miehellesi tasinkoa niin paljon, että molemmille jää yhtä paljon, tässä tapauksessa siis 4000 euroa.

Oletuksena tässä on siis se, että ei ole avioehtoa etkä sinä ole saanut säästöjäsi testamentilla tai lahjakirjalla, jossa puolison avio-oikeus on suljettu pois.

Ei mene näin. Myös velat jaetaan puoliksi. Eläkesäästöistä maksettaisiin miehen velkoja.

Tiesin. Vaimoni ei saa senttiäkään 2 miljoonan omaisuudestani, jos ero tulee. Suomessa eron hakijana nainen 70 prosentissa tapauksista, joten suosittelen jokaisen miehen, jolla vähänkään omaisuutta, tekemään avioehdon.