Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Jos keski-ikäisyydellä tarkoitetaan kaavoihin kangistumista, niin totuuden nimissä näin 49-vuotiaana olen jo hiukan keski-ikäinen. Pidän kuitenkin mm. leikkimisestä ja yllätyksistä ja uskon että elämällä on vielä paljon tarjottavana minulle, kunhan pysyn uteliaana ja positiivisena.

45 v iässä. Tuntuu ihan hyvältä. Onneksi sain elää nuoruuteni erilaisessa " maailmassa". En haluaisi olla nuori tässä tilanteessa, missä ollaan nyt .

T. N 52v

En ole vielä muuttunut keski-ikäiseksi. Haluaisin jotenkin seestyä, mutta.ei niin ei N44

Vierailija kirjoitti:

Täytän 70 vuotta 14 vuoden kuluttua.

Olen rypytön hoikka nainen b-kupilla.

Ei lapsia ja varakas.

Olen ollut nuori ja olen edelleen....kunnes kuolen.

vALEHTELET!!!

Täytän ens vuonna 40 ja multa kysytään edelleen paperit joka paikassa. Eli ei ainakaan vielä tunnu keski-ikäiseltä.

Vierailija kirjoitti:

48-50 välillä potku vaan lopahti. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Kokemus oli burnoutin takia totaalinen. Ennen energiselle ihmiselle oli rankka kokemus. En tietty voi tietää onko esim unettomuus ja suolisto-ongelmat menopaussista vai burn outista johtuvaa.

Todennäköisesti menopaussista. Itselläni molemmat korjaantuivat estrogeenilaastareilla.

Synnyin vauvaksi. Olen aina vauva. Päätin niin ja tämä päätös pitää. Ugh! Olen puhunut.

Sitten kun BMI saavuttaa ensimmäisen kerran 22 rajan. On vielä näin 63-vuotiaana sen alle . ;-D

Sitten kun verenpaine ja sokeriarvot nousevat yli suositusten. Ovat vielä suositusten mukaisia.

Näitä ongelmiahan keski-iäkäisillä ja nuoremmillakin on. Kasvojen rypyt eivät ole terveysongelma.

 

Siis mikä keski-ikä, näkyykö se jotenkin tai ilmestyykö joku leima otsaan vai menikö jo, pitääkö sitä jotenkin miettiä? Olen 53-v nainen, ryppyjä alkaa pikkuhiljaa tulla ja muutama harmaa hius, mieli on kuitenkin jäänyt johonkin parikymppiseen, paitsi että uskaltaa sanoa jo moneen asiaan suoraan oman mielipiteensä eikä lähde massan mukaan joojottelemaan tai yleensä kiltteyttään vaan tee asioita. Eliniän odotteen (https://yle.fi/a/3-11032819) mukaan olen jo keski-iän ylittänyt. Harvakseltaan on kuppi edessä, pysyy paremmin linjoilla.

Heti kun vedätte Marimekon kuosilla olevat verhot päällenne. Sillä ei kyllä ole mitään tekemistä iän kanssa. Enemmäkin liittyy ruumiinrakenteeseen. Eli keski-ikäinnen voi olla nuorempikin. Kuvittelette, että näytätte hyviltä noissa verhoissa. Mutta ette näytä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50-vuotias mies enkä ole muuttunut keski-ikäiseksi naiseksi. Tapahtuuko tämä muutos yllättäen?

Orlando (Virginia Woolf) muuttui vaivihkaa mieheksi. Ei olisi saanut naisena suvun perintöä haltuunsa.

Nyt 44-vuotiaana olen ajatellut, et eiköhän tämä kohta ole sitä keski-ikää. Esivaihtarioireita alkanut tulla (pitäiskö käydä mittauttaa estrogeeni...?), ja ikänäkö (ensimmäiset lukulasit juuri ostin) mm. Ei kiva. Mieluummin peruttaisin 10 v taaksepäin. Haluaisin vielä nauttia nuoremmasta kehosta. : )

Se on tosi yksilöllistä, ei ole mitään erityistä keski-ikäisyyden määritelmää.

Joku voi olla jo alle kolmikymppisenä lihava ja rupsahtanut tantta, toinen taas kaunis ja hoikka vielä yli 40-vuotiaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi varma merkki on Marimekon koltut.

Tai joku perhostatska rinnassa, tai nilkassa joku mikälie.

Lasten syntymäajat ja nimet taskattuna kehoon, ettei unohdu että on jälkeläisiä.

Olen tatuoinut ihmisiä 20 vuotta ja seuraan skeneä, voin varmaan sanoa että rintatatskat eivät ole keski-ikäisten juttu. Nilkat joo.

Tribaaleja on tullut nähtyä, niihin vedetään joskus peitetatskaa. Perhoset on ollut aina, laivat ja ruusut, niitä on ikään katsomatta A I N A. 

Kuvat suunnitellaan ja tatuoidaan yksilön mukaan. Kuolematon aihe ei ole kopiointia. Siitä ammennettaan. 

Kai joskus 44-45 v tienoolla. Siihen saakka olin vaan "aikuinen".

Kyllä se oli vähän masentavaa, tyyliin "tässäkö tämä nyt oli". Huomaa ettei enää jaksanut kuten ennen, jotenkin sellanen sensuellisuus, omaan kehoon tyytyväisyys ja elämänjano, kiinnostuneisuus mihinkään uuteen, vähenee.

jotenkin sitä vaan tulee niin mukavuudenhaluiseksi, että, työvaatteetkin muuttuu jakkupuvusta neuletakkiin ja korkokengät mataliin. Viikonloppuna on mukava vaan oleilla kotona villasukat jalassa. Ei vaan kiinnosta lähteä enää baanalle.

Vyötärö kasvaa ahdistuksen kanssa samaa tahtia.

Toisaalta itsevarmuus on lisääntynyt samaa tahtia kuin pankkitilin saldo nousee. Minulle on ihan sama mitä muut ajattelee minusta, en tee enää asioita vain muille, nyt teen asioita itselleni tai niille kenelle minä haluan. En kysy enää keltään voinko tehdä tai olla tekemättä jotain. Päätän itse siitä.

Se on kuulkaa vapauttavaa.

Ex-mieheni sanoi että yli 5kynppinen nainen on parhaillaan kontillaan.

Ei tunnu muina kuin pre-menopaussin oireina. Kun ei ole enää miestä, nekin saavat olla ja mennä.

Torttu kuivuuu...

Menopaussin aikoihin kun ulkonäkö selkeästi rupsahti. En vaan tykkää kun peilistä katsoo vieras ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

miten voi muuttua sellaiseksi jos on mies?

Ei mies välttämättä sellaiseksi muutukkaan, ainakaan kovin helposti. Miehillä on se etu, että voivat vaikuttaa asiaan todella paljon ja pitkään pitämällä itsensä kunnossa terveellisesti syömällä sekä kuntoilemalla. Myös pukeutuminen vaikuttaa suuresti. Miestä ei ole biologisesti samalla tavalla ohjelmoitu vanhenemaan ja menettämään lisääntymiskykynsä. Miehillä kyse on ennemminkin omista valinnoista kuinka paljon ja nopeasti  vanheta. Naisilla samaa  valinnanvaraa ei ole. Heillä kun biologinen kello kumahtaa, niin sitä ei enää pysäytetä saati taaksepäin jäännetä.