Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Olin 16-vuotias, kun naapuri kertoi lapselleen, että olen täti.

Muutos tapahtui tuossa neljänkympin jälkeen. Olin palvelualalla töissä ja huomasin kyllä, että miehet eivät enää noteeranneet mitenkään tuikkivia silmiäni. Muuten en ole mikään kaunotar ollutkaan. Meni kymmenisen vuotta. Pitkä avioliitto tuli päätökseensä. Laihdutin ylimääräiset kilot ja aloin huolehtia itsestäni. Taas alkoivat miesten päät kääntyillä.Tapailin pääasiassa mukavia sinkkumiehiä eri yhteiskuntaluokista. Erityisesti on jäänyt mieleen erään pitkänlinjan suomalaisen muusikon viipyilevä katse junassa matkalla pohjoiseen. Tajusin tuolloin myös, ettei kyse olekaan iästä. Ilmeisesti silmistäni vaan oli matalapaineisen avioliiton myötä sammunut se jokin. Onneksi löysin sen kuitenkin uudelleen mukavien miesten avulla. En enää muutenkaan ole riippuvainen muiden ihailevista katseista. Riitän tällaisena kuin olen.

Muutuin 33v ihan taikaiskusta nuoresta keski-ikäiseksi, kun sain esikoisen (tai oikeastaan jo raskausaikana). Siihen asti olin sellainen cool seikkailijaluonne, pukeuduin urheilullisesti, panostin ulkonäköön jne. Sitten yhtäkkiä lihoin 20kg, aloin pukeutua kaapuihin, enkä oikeasti enää vain ehtinyt panostaa ulkonäköön tai urheilla, kun ennen treenaaminen oli elämäni tärkein juttu. Sillä tiellä ollaan edelleen. Ehkä sitten kun lapset on isoja ehtii taas keskittyä itseensä.

Olen 47, mutta tunnen itseni 17 vuotiaaksi. Joten en koe itseäni vielä keski-ikäiseksi.

Täytin just 50. Minua luullaan 10 vuotta nuoremmaksi. Minusta ei tule keski-ikäistä, olen mieleltäni aina nuori. Ikä on vain numeroita.

Kun täytin 60 ensimmäisen kerran tuli mieleen , että olen keski-ikäinen. Mutta eipä haittaa, hyvin kulkee silti.

Vierailija kirjoitti:

Kun täytin 60 ensimmäisen kerran tuli mieleen , että olen keski-ikäinen. Mutta eipä haittaa, hyvin kulkee silti.

Kyllä mä tajusin sen jo viimeistään viisikymppisenä.

Olen 40 ja tuntuu että voisi jäädä jo eläkkeelle.Keski-ikäinen on kolmekymppinen.En puhu ulkonäöstä sillä itse olen hyvin nuoren näköinen.

39-vuotiaana kun olin nukkunut pitkään huonosti, sairastellut, ja elämäntilanne oli ollut kurja jo kauan. Tuli silmäpussit ja rypyt ja kaksoisleuka ja krolla menetti mallinsa, lihoinkin. Nyt olen 42 ja vaihdevuodet menossa. 

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Uuno :D

Joskus 36. ikävuoden jälkeen. Olo siitä on "iha sama", eli ei se minusta miltään erityisesti tunnu, tai tuntunut silloinkaan 5-6 vuotta sitten. Sitä vaan on semmoinen kuin on, eikä sen vuoksi tarvitse päätään puhki miettiä tai pohtia.

Onko ne miestenkatseet oikeesti niin tärkeitä. Vaihdevuosia ei kaikille tule. Tärkeintä on vältellä aurinkoa ja päihteiden käyttöä ja syödä terveellisesti jos haluaa pysyä kondiksessa. Voisikohan joku vaihteeksi kirjoittaa miesten vanhenemisesta.

Keski-ikä ajanlaskussa tarkoittanee että lasket että sinulla on vielä puolet elämästä jäljellä. Joten 40 v sen mukaan jos hyvin menee. Muuten tunteena tämä keski-ikä on miten sattuu. Useimmat tuntevat itsensä mieleltään nuoremmaksi kuin ikänumerot vuosissa ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Nännit laskeutuivat 20 cm ja takapuoli romahti.

Aloin treenaamaan 45v iässä ja romahtanut takapuoli nousi takaisin ylös. Muutenkin fyysisesti tapahtunut niin iso muutos (mikä heijastuu myös mieleen), ettei sitä todeksi uskoisi siinä kohtaa kun on vielä lössähtänyt.

Silti henkisesti keski-ikäinen ja tykkään siitä, mutta fyysiselle puolelle pystyy tekemään paljon.

Noin 50 v. kun tajusin että nuorempien kollegojen kotkotukset ei enää kiinnosta, enkä edes aina ymmärrä.

Uskon aika paljon sattumaan ja tuuriin siinä, kuinka ikänsä kokee. Jos on tuuria, ei tauteja eikä kuolemia (ja talous kunnossa) lähipiirissä, keski-ikäisyys voi olla ihan hilpeää aikaa. 

Asenne vaikuttaa tosi paljon! Jos voivottelee jokaista kolotusta ja kuoleman lähestymistä, se näkyy minusta ulkonäössä. Suupielet valuvat alaspäin. Paino nousee. Harmaus valtaa ihon sekä mielen.

Iloiset värit, välillä keikalle kuuntelemaan hyvää musaa, inspiroiva harrastus, paljon lepoa - olet kuin magneetti joka vetää puoleensa iloa ja kaikkea hyvää.

Jos perusasiat ovat hyvin keski-iässä, joka ikisestä päivästä kannattaa ottaa ilo irti. Mitä vähemmän istuu peilin edessä murehtimassa ruttuja, sitä mukavampaa on. Pitää unohtaa ne rutut kokonaan. Kuka niitä niin tarkasti katsoo edes. Joidenkin jonnejen katseista ei nyt niin väliäkään, ne katsovat oman ikäisiään. 

Miten pillu muuttuu iän myötä?

Alan kohta siivoamaan asuntoa. Siivota voi aina, jos on terve niin että pystyy.

Aloin kutsua itseäni keski-ikäiseksi noin 35-vuotiaana. Nyt olen jo 45, mutta todellisuudessa en tunne vieläkään oloani erilaiseksi kuin 16-vuotiaana. Ainakaan fyysisesti. Henkisesti lienee tapahtunut edes jotain.

Keski-ikä käy minulle hyvin. En pelkää vanhenemista enkä kuolemaa. Nuoruus on hirveän lyhyt vaihe elämässä ja tuntuu aivan absurdilta miten täydellisen fiksoitunut meidän yhteiskunta on siihen mitättömään, tietämättömyyden täyttämään vaiheeseen. 

Olen 50-vuotias mies enkä ole muuttunut keski-ikäiseksi naiseksi. Tapahtuuko tämä muutos yllättäen?