Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
En tunne itseäni muuten keski-ikäiseksi, paitsi siitä että en jaksa somea. Fyysisesti oon samassa kunnossa kuin parikymppisenä, treenaan ja oon timmi. Mikään paikka ei roiku, eikä kremppoja ole. Iho on myös suht sileä, toki muutama ryppy löytyy ;) En ole näkymätön, miehet katsoo edelleen..
N47
Kyllä palautuminen vaatii tässä iässä enemmän aikaa kuin parikymppisenä.
t.setämies46
Syökää lisää ja raskautukaa kirjoitti:
Vartalosta päätellen 25-vuotiaat ovat jo keksi-iässä.
Näinkin voi nuorempia kadehtia. Miten minä
näen koulussa vain upeita elämänsä kunnossa olevia kauniita ihmisiä, jotka satsaa liikaakin ulkonäköön. Joku lihoo helpommin kuin toinen lukuisista syistä. Ei kiitos olla yksinkertaisia ja mustavalkoisia.
Vierailija kirjoitti:
En näe kauas tarkasti. Kun keski-ikä koitti, en näe myöskään lähelle. Pienet tekstit muuttuvat sutuksi ja pitää veivata lukulaseja ees taas.
Ennen niin kapealle vyötärölle on ilmestynyt pelastusrengas...selvä keski-iän merkki. Toki itse ansaittu.
Kaikki samat oireet kuin mulla. Olen nainen ja 46v
Huomasin että ensin meni kaukonäkö, sitten lähinäkö ja lopulta ulkonäkö. Ei vaiskaan, 51-vuotiaana olen vielä suht hyvässä kunnossa, mitä nyt reuma vähän vaivaa. Ikääntymisen tunnistaa siitä kun aamupalaksi joutuu syömään 6 eri lääkettä.
Aika lailla tasan 42-vuotiaana :/ Kaikki ikävät keski-iän merkit ilmaantuivat melko lyhyessä ajassa. Aiemmin minua luultiin aina ikäistäni nuoremmaksi, ei enää. En tykkää.
Keski-ikäisyyteni tuli ikänäön muodossa pari vuotta sitten, ja piti ostaa 2-teholasit. Olen nyt 50 v.
Fyysisesti olen elämäni parhaassa kunnossa eikä naamakaan ole rupsahtanut vaikka ikä toki näkyy. Minulla on paljon harrastuksia, lisäksi käyn kaikenlaisilla kursseilla ja treenaan 5 kertaa viikossa.
Runsas liikunta on pitänyt minut "tyttömäisenä" eikä keski-ikäisen pönäkkyyttä tai paksua vatsaa ole päässyt kehittymään.
Psyykkisesti ikä on tuonut tasapainoa ja seesteisyyttä. En ole niin tunteideni vietävissä kuin nuorempana.
Ero on huima, kun vertaan omaan äitiini, joka istui jo nelikymppisenä papiljotit päässä kaikki illat kotona valittaen vaivojaan.
Väsyneeltä. Huomasin tulleeni keski-ikäiseksi kun en koe että minun ulkonäköni olisi mitenkään erityinen asia. En innostu siitä että näytän hyvältä tai hankin uusia vaatteita tai sisustan tyylikkäästi. Pääasia on se että oloni on mukava.
Toivottavasti keski-ikäistyminen tuntuu terveellä tavalla vapauttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti keski-ikäistyminen tuntuu terveellä tavalla vapauttavalta.
Ei varsinaisesti. Kyllä ihmettelee mitä varten sitä nuorempana ponnisteli pitääkseen kaiken kasassa ja tavoitteli kaikkea mm. Rahaa, kauneutta, matkoja, hienoja autoja, julkisuutta ym. Ym.
Nyt ei juurikaan tuollaiset asiat ole päällimmäisenä. Itseasiassa monikin asia tuntuu aika turhalta joten vaatii enemmän että viitsisi muuta tehdä kuin keitellä aamukahvit ja makoilla sohvalla. Töissä kärvistelykin tuntuu arvottomalta.
Itse olen 41 ja huomaan puhuttelevani itseäni keski-ikäisenä silleen itseironisesti ja lämmöllä. Mulle keski-ikä kuvastaa rauhaa itsensä kanssa, ajanviettonsa tarkemmasta syynistä, en viitsi tuhlata omaa lepoaikaa tai perheaikaa enää tilanteisiin, jotka ei tunnu mulle hyvältä eli en jousta enää oman hyvinvoinnin kustannuksella. Tykkään hoitaa kotia vapaalla, saunoa ja katsoa teeveetä. Liikkua luonnossa ja välttää ihmiskontakteja ladatakseni akkuja. Olen ihan kivan näköinen ja terve vielä eli se ei ole se määritelmä. Olen sisäisesti vähän lapsi ja hippi eli tädiksi muuttumista en pelkää. Tykkään elämän tuomasta kokemuksesta ja varmuudesta. Ensimmäistä kertaa elämässä uskallan olla täysin itseni koska nyt jo tajuan, että muut ei olekaan parempia kuin minä ja että mulla onkin aika paljon kallisarvoista tietoa ja ymmärrystä tietyistä asioista. Tää ikä on oikeastaan paras tähän mennessä.
No olen ihan selvästi ollut keski-ikäinen jo hyvän aikaa, ihan minimissään 10 vuotta. Se on ihan ok. Mutta ei se käytännössä vaikuta elämääni juurikaan, enkä juuri ajattele sitä. Fyysiset vaihdevuodet kyllä vaikuttavat jonkin verran. Ja omien lasten murrosikä! Mutta ei niinkään se iän numero tai "keski-ikä" -käsite.
N50
Olen tehnyt opiskelujen ohessa haastattelutyötä esim. ihmisten kokemuksia omasta elämästään ja terveydestään ym. niin näissä kymyslomakkeissa ihmiset on jaoteltu:
nuoret aikuiset: 20v.-40v.
keski-ikäiset: 40v-65v.
eläkelläiset: 65v.-80v
ikäihmiset: yli 80v.
Mitä olen muita tutkimuksia seurannut, niin tuo on aika yleispätevä jaottelu tutkimuksissa jossa tutkitaan koko väestöä.
Joitain olen nähnyt missä nuoret aikuiset ovat jopa 25v.-45v.
Tietty on oma subjektiivinen näkemys esim. haastattelin yhtä 80v. ikäihmistä joka kuntoilee joka päivä, käy töissä ja käy shakkikerhossa, ei käytä mitään lääkkeitä ja väittää tuntevansa itsensä parikymppiseksi. Sitten on nelikymppisiä jotka tuntevat itsensä ikivanhoiksi ja sairaiksi ja toivovat että pääsisivät jo eläkkeelle.
40-vuotiaana. Olen hoitoalalla ja tottunut hoitamaan myös paljon myös itseäni vanhempia (40+) potilaita. Sitten sairastuin itse vakavasti ja sairaalassa vietin monta yötä. Siellä tajusin, kuinka lähes kaikki hoitajat olivat huomattavasti itseäni nuorempia (-30) - tuli aika keski-ikäinen olo. Sitä ennen oli itse ollut ns. "nuori hoitsu". :D
Mäkin luulin että,musta tulee kiukkuinen akka ja kuumia aaltoja ja hikoilua mutta ei olleskaan. En ole lainkaan kiukkuinen vaan hyväntuulinen enkä ole milloinkaan kokenut mitään kuumia aaltoja. Vaihdevuosilla pelotellaan turhaan. Toiset ei saa mitään oireita. Vanhenemisessa eiärsytä mikään muu kun se että ei näe enää niin hyvin.Teksti on laitettu esim.tuoteselotuksiin pikkuräntillä.Pitää olla hyvät lasit.
Aloitin tanssiharrastuksen ryhmässä, jossa olen varmaan 20 vuotta vanhempi kun seuraavaksi vanhinkaan ryhmäläinen, tunnen itseni nyt tosi vanhaksi! Kompensaatiota saan siitä, että käyn toisessa harrastuksessa, jossa keski-ikä on varmaan 70 vuoden tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
38-39 aloin tajuta, että en olekaan enää teini. Harkitsen vakavasti, pitäisikö vaatetyyliä päivittää vähän tätisuuntaan. Nyt. 40
Ei, ei missään nimessä. Miksi ihmeessä pitäisi?
Jos vanheneminen ahdistaa, niin voi aina miettiä, mikä sen vaihtoehto on. 😊
Mä oon esitellyt itseäni muijille kolmikasina jo vuodesta 2004. Ja toimii vaan.
Olen 39, vielä en tunne muuttuneeni ainakaan täysin keski-ikäiseksi. Toki joitain muutoksia on tapahtunut ulkonäössä, väsymys näkyy kasvoista helposti ja silmänympärysiho on ohentunut. En siis väitä näyttäväni parikymppiselle. Näkymättömäksi en kuitenkaan koe muuttuneeni, saan kyllä huomiota miehiltä vielä. Henkisesti olen kyllä ollut keski-ikäinen jo teinistä asti.
En näe kauas tarkasti. Kun keski-ikä koitti, en näe myöskään lähelle. Pienet tekstit muuttuvat sutuksi ja pitää veivata lukulaseja ees taas.
Ennen niin kapealle vyötärölle on ilmestynyt pelastusrengas...selvä keski-iän merkki. Toki itse ansaittu.